Haastava Mastersien MM-kilpailu. Tässä pohdintaa yhden MM-kisapoolin kalastuksesta. Suomen joukkueelle haastava kisa perhokalastuksen MM-kilpailussa. Kyseessä on Mastersien perhokalastuksen MM- kilpailu toukokuussa Tsekeissä 2024. Masters kilpailu on tarkoitettu yli 50- vuotiaille kisakalastajille. Euroopasta löytyykin hyvin paljon entisiä kisakalastajia, joista kaikki eivät enää kilpaile aktiivisesti. Taso on kuitenkin erittäin kova.
Kansainvälinen kilpailu haastaa kilpailijan
Samaan aikaan Mastersien kanssa samoilla jokipätkillä käytiin myös naisten MM-kilpailut. Keskityn tässä postauksessa lopulta vain yhden jokijakson tarkempaan pohdintaan. En siis tule avaamaan koko kisaa auki, sillä postauksesta tulisi hankala luettava. Suomesta lähti kilpailuun 5 henkilön joukkue, jossa mukana oli kalastava naiskapteeni. Suomen joukkueelle ajankohta oli hankala, sillä talven jälkeen ei järkevää harjoittelua Suomessa ehtinyt tekemään ollenkaan. Vaikka saavuimme kisa-alueelle viikko ennen kisaa, oli se lopulta liian lyhyt aika saavuttaa hyvä tulos.
Kisakaloina oli monipuolisesti taimen, puronieriä, kirjolohi, kaikki särkikalat sekä myös vähemmän esiintyvät ahven ja hauki. Kisamitta kaloilla oli 20 cm ja särkikaloissa sen yleensä ylitti vain turpa. Turvan kalastus ei meille suomalaisille ole kovin tuttua. Eikä etenkään sellaisena kuin Tsekeissä sitä piti kalastaa. Ideana nimittäin oli löytää poolista mieluummin hiekkaisia matalia rantoja joissa turpa tuntui viihtyvän.
Tehokkain tapa yrittää löytää turpa siiman päähän oli heittää perhoa keskeltä jokea näille hiekkaisille rantaviivoille. Sananmukaisesti – rantaviivoille. Uittotekniikassakin oli ne omat jipponsa. Eikä kovin monessakaan poolissa ollut tätä matalaa hiekkarantaa. En avaa tässä nyt enempää tätä tekniikkaa, siitä saisi jo melkein oman postauksen.
Perusperhot nymfikalastukseen löydät tämän linkin postauksesta. Nämä nymfit toimivat myös tämän jutun reissulla.
Harjoittelua kisaan eri sektoreilla ja etenkin jokiosuuksilla
Alla ovat kaikki kisasektorit ja jätän täysin ulkopuolelle järvisektoreiden esittelyt. Kisajokena olivat Vlatava-joen kolme erilaista sektoria. Lisäksi Kaksi jaksoa kalastettiin järvillä rannalta sekä veneestä. Kilpailussa oli tällä kertaa joukkueita 15 kpl – jokaisessa joukkueessa 5 kilpalijaa. Jokainen kilpailija kalastaa jokaisella sektorilla yhden etukäteen arvotun poolin. Pooli numeron saa tietää bussissa juuri ennen kisan alkua. Jokaiselle kilpailijalle on arvottu aloitussektori ja kisa etenee siitä sektori kerrallaan eteenpäin. Kisapäivinä kalastetaan vain yksi sektori klo 9-12 välisenä aikana.
Normaalisti herätys aamulla on n. klo 5 maissa, jonka jälkeen käydään aamupalalla. Kisakamat on laitettu valmiiksi jo edellisenä iltana. Sektorikohtaiset bussit lähtevät usein klo 6 maissa liikkeelle ja tiputtavat kilpailijat niin lähelle kilpailijan poolia kuin mahdollista. Joskus kuitenkin kävelyä poolille saattaa pahimmillaan tulla kilometrejä.
Poolille tulon jälkeen tutustut pooliin ja etsit mielestäsi hotspotit.Paikat joissa oletat olevan kalaa. Suunnittelet kuinka kalastat ja käytät kolme kisatuntia poolissasi. Sen jälkeen kasaat kaikki tarvittavat välineesi ja tarpeen mukaan sijoitat valmiit vavat poolin eri osille. Tämän jälkeen voi keskittyä ottamaan valvojalta selvää lisätärppejä poolin kalastuksesta. Kun jakso loppuu klo 12, purat välineet ja pakkaat ne. Kävelet valvojan kanssa tien reunaan odottamaan bussia, jonka tulo on pisimmillään kestänyt useampia tunteja. Normaali odotusaika on 1-2 tuntia.
Sector I : Lipno 2 (lake, boat fishing)
Sector II : Vltava 29 P – lower – Devil’s stones (river)
Sector III : Vltava 28 – upper – Vyssi Brod (river)
Sector IV : Vltava 28 – lower – Rozmberk (river) Aloitin oman kilpailuni tältä sektorilta. Seuraavana olivat järvijaksot jne.
Sector V : Kvetonov (lake, bank fishing)
Harjoittelua kansainvälisen kisan edeltävällä viikolla ei normaalisti millään tavalla pysty hoitamaan tehokkaasti. Kisaa varten on aina varattu koko alueelta kaikki parhaimmat joki- ja järvikohteet, jotta kisasta saataisiin laadukas. Valitettavasti harvemmin löytyy isoon kisaan näitä riittävän laadukkaita kohteita. Näin kävi myös Tsekeissä. Lisäksi samaan aikaan, samalla alueella käytiin myös Naisten MM-kilpailu, jolloin alueiden taso laski huomattavasti. Tämä siksi että hyville jokisektoreille oli tulossa liian paljon pooleja.
Vaikka Vltava-joki onkin hyvin pitkä, tuli järjestäjillä todennäköisesti vastaan se, ettei sektoreita voinut viedä liian kauaksi keskeiseltä paikalta. Jos kuljetukset sektorille venähtävät useammaksi tunniksi, alkaa kisapäivän mitta tulla kohtuuttoman pitkäksi. Näin siis kisaan jouduttiin ottamaan jo valmiiksi vähäkalaisempia ja kalastukseen sopimattomia jokipätkiä.
Suomen joukkueen harjoitteluviikko oli taistelua niistä lyhyistä ja harvoista harjoittelualueista muiden joukkueiden kanssa. Kun nämä kyseiset alueet olivat kalamääriltään kohtuullisen vähäisiä ja laadullisesti heikkoja, eivät harjoitukset olleet aina kovin tuloksekkaita. Tällä kertaa valitettavasti kävi näin ja se on tämän lajin ikävä puoli.
Joillakin harjoittelukohteilla saimme hienoja onnistumisia ja toisaalta taas oli hyvin vähäkalaisia päiviä. Tämä kahtiajakoisuus ei ainakaan ruokkinut itsetuntoa ja osaamista vaan ennemmin aiheutti hämmentynytttä oloa. Joku päivä olimme sitä mieltä että hyvin me handlaamme kisan, sillä kalaa kuitenkin tuli. Toisena päivänä mietimme että mitä ihmettä pitäisi tehdä, että löytäisimme hyvän tuntuman ja enemmän kaloja. Tämä tunnetila saattoi vaihdella joukkueen sisällä eri kilpaijoiden mielissä.
Ylin jokisektori II Devil´s Stonella
Tällä sektorilla oli suorastaan hengenvaarallista liikkua sen isojen kivien keskellä. Kivilaatu oli sellaista, etteivät mitkään nastat pitäneen kivillä. Paras kivillä liikkumiseen oli Simmsin kumipohjat, jotka eivät olleet niin liukkaat. Kivet olivat kooltaan pään kokoisista kivistä aina jopa pakettiauton kokoisen monen kuution murkuloihin. Syvyyttä oli normaalisti metrin luokkaa mutta isommissa holeissa tuntui siltä, ettei niissä ole pohjaa ollenkaan. Lisäksi joen pohja koostui juurikin niistä isoista kivistä, joiden väleistä ei meinannut löytää tilaa kahluukengälle.
Tällä sektorilla kalastin poolin numero 3 toiseksi viimeisenä koko kisassa. Poolin kalastaneet maat ja kalamäärät ovat tässä.
Jakso 1- Espanja 31 kalaa, Jakso 2 – Romania 20 kalaa, Jakso 3 – USA 6 kalaa, Jakso 4 – Suomi 6 kalaa, Jakso 5 – Hollanti 4 kalaa
Jos halusit kalastaa alueen tehokkaasti tuli paikoin kiivetä noiden isojen kivien päälle. Kalan haavitseminen olikin sitten oma rituaalinsa. Itse jouduin esimerkiksi muutaman kerran tipauttamaan itseni kivelle takamuksille ja siitä liukumalla alas vesirajaan vapa kädessä. Kyllä oli persaus kipeä päivän jälkeen. Mutta pitää olla hyvin onnellinen, ettei mitään vahinkoa tapahtunut. Alueen kalat olivat pääosin pieniä taimenia, puronieriöitä ja yläosilla jostain karanneita kirjolohia. Joitakin särkikaloja saatiin myös saaliiksi.
III jokisektori Penzion Herbertovista alaspäin
Tämän sektorin kalastuksen avaan hieman tarkemmin, sillä kisaan arvonnassa saamani poolin osalta se toimi täysin eri tavalla kuin luulin. Kalastin poolin koko kisan viimeisenä, joten poolissa oli jo käynyt 4 kalastajaa ennen minua. Kyseessä on sektori III ja pooli nro 11. Kalastusjakso kalastetaan aina klo 9-12. Ensimmäisen kalan sain tasan klo 10.00 ja viimeisen kalan klo 11.52. Kaloja sain yhteensä 9 kpl. Alla vielä aiempien kalastajien saamat kalamäärät samasta poolista jonka kalastin viimeisenä kilpailijana koko kisassa.
Jakso 1 – USA 19 kalaa, Jakso 2 – Irlanti 11 kalaa, Jakso 3 – Hollanti 11 kalaa, Jakso 4 – Italia 11 kalaa ja Jakso 5 – Suomi siis 9 kalaa. Poolit 1, 3 ja 10 olivat koko kisan ajan parhaiten kalaa antaneet poolit.
Alta löytyy lyhyt video oman poolini yläosasta. Pooli alkaa heti isojen kivien yläpuolelta. Pooli päättyy noin 100 m joen oikealle kääntymisen jälkeen. Poolissa oli tuosta alkupäästä hyvin rauhallinen virtaama ja mutkan oikealle kääntymisen jälkeen joki hieman kapeni ja virtaus kiihtyi. Poolin alapäässä oli lyhyt koski, joka taas aukeni pitkäksi hidasvirtaiseksi suoraksi. Poolini loppui alavirrassa heti tuohon kosken alaosaan. Hyvä loppuliuku oli rajattu seuraavalle poolille.
Valvoja oli ystävällinen ja hetken juttelun jälkeen valvojan puheista selvisi, että aiemmat kalastajat olivat saaneet lähes kaikki kalansa videolta näkyvältä suoralta. Pääosin kirjolohia. Uskoin valvojan kertomaa, sillä virtaama on poolin tällä pätkällä hyvin rauhallinen. Lähdin kävelemään poolia läpi ja mutkan takaa paljastui lyhyt koskipätkä. Alkuosa koskesta oli liian matalaa mutta noin 50m oli ihan ok näköistä paikkaa. Arvioin rannalta käsin, että kosken alueella vettä oli noin polven maksimisi reiden syvyyden verran.
Vertasin mielessäni ylä- ja alaosaa, jotka poikkesivat toisistaan paljon. Vaihtoehtoja hyvään kalastukseen tuntui olevan varsin vähän. Kun yläosaa oli rokotettu muiden kilpailijoiden toimesta aiemmilla jaksoilla ajattelin, ettei yläosalta kannata aloittaa. Joten aloitan tältä lyhyeltä koskipätkältä ylöspäin edeten. Päätös oli siis tehty. Nyt vain välineet kuntoon ja olisin valmis. Näin ainakin luulin.
III -sektorin kalastus – Jakson alku aina pahin
Kasasin vavat ja perukkeisiin sidoin perhot kiinni. Nymfivavoissa peruke olisi alkuun 0,12 ja streamervavassa 0,18. Pinturivapaan olin sitonut 0,14 perukkeen. Kaksi nymfivapaa, yksi pinturi/dry dropper vapa ja yksi streamervapa. Streamervavan jättäisin ylärajalle, jossa voisin niin halutessani käydä kokeilemassa kalojen syöntihalukkuutta. Pinturivavavan jätin mutkan kohdalle, josta voisin kalastaa sileää virtaa ylävirtaan edeten. Pintakäyntejä en nähnyt mutta jospa kala aktivoituisi päivän edetessä. Aamu ei ollut mitenkään lämmin ja ilma oli synkän pilvinen.
Kun vavat oli ripolteltu sopiviin paikkoihin lähdin kävelemään poolin alarajalle kahden nymfivavan kanssa, josta aloittaisin kalastuksen. Kun valvoja ilmoitti että on 5min jakson alkuun kävi oman poolin alarajan alapuolella hitaalla virralla pari kalaa läsäyttämässä pintaa. Alapuolellani kalastaisi ranskalainen Frederic Desfaits, jonka tiesin olevan hyvä kalastaja. Tältä jaksolta alapuolen poolista nro 12, ranskalainen sai 12 kalaa.
Kun valvoja huusi “go” kävelin veteen, nymfit ylävirtaan ja odotin uiton aikana jännittyneenä ensimmäistä tärppiä. Vaan hiljaista piteli. Kalastin ja kahlasin joen yli vastarannalle ja käännyin takaisin hieman ylempää. Taas tarkkaa kalastusta ja yhtä tyhjää. Samalla Frederic alapuolellani haavitsee ensimmäistä kalaansa. Syrjäsilmällä vilkuilin hänen tekemistään ja olin huomannut että todennäköisesti käytössä ovat streamerit, sillä kalastus oli alavirtaan roikottelua. Jatkoin omaa kalastusta ja yritin päästä kärryille missä vika. Puoli tuntia menee nopeasti, eikä tärpin tärppiä kun taas alapuolella ranskalainen vetää kolmatta kalaa haaviin.
Pieni paniikki iskee ja mielessä käy erilaisia ajatuksia. Ajattelen että “mulla ei ole aikaa tyhjänpyyntiin”. Ylärajalla on streamervapa ja samanlaista virtaa mistä ranskalainen on nostellut kaloja. Teen nopeasti päätöksen lähteä poolin ylärajalle. Jätän nymfivavat alarajalle ja lähden juoksemaan rantapuskan yläpuolella kohti ylärajaa. Hengästyttää kunnolla ja kun pääsen poolin ylärajalle, otan sreamervavan käteen. Lähden kalastamaan aivan ylärajalta heittäen hieman vinoon vastarantaa kohti. Eipä kuulu mitään vaikka kalastan hyvin potentiaalisen näköisen alueen läpi tarkasti ja rauhallisesti. Ehkä kalat on täällä koukutettu aiemmilla jaksoilla turhan paljon.
III- sektori – Muutosta taktiikkaan
Siirryn rannemmaksi ja lähden kävelemään kohti mutkaa. Mutkassa joki kapenee ja virta kuristuu voimakkaasti. Vettä on liian vähän ja jatkan eteenpäin. Kun pääsen pahimman kuristuman ohi, tuntuu rantavirrassa käyneessä perholitkassa selvä nykäisy. Pienet vesipyörteet ilmaisevat että kala on löytynyt.
Seuraavalla heitolla ensimmäinen taimen kiinni ja pikavauhtia haaviin sekä mittaukseen. Kala ei ole suuri mutta mitantäyttävä. Helpotus ja apinalauma tippuu niskasta. Kylläpä piinasi pitkään, sillä jakson alusta ensimmäisen kalan haavitsemiseen kulutin aikaa hukkaan koko ensimmäisen tunnin. Nyt mulla on toimivat pelit ja oikea taktiikka. Kalan kuittauksen jälkeen perhot veteen ja 8min kalastuksen jälkeen seuraava taimen on haavissa.
Etenen alavirtaa kohti kalastaen koko kosken aluetta tarkasti ja seuraava kala on haavissa 5 min edellisestä. Koska koskiosuuteni on lyhyt, olen nopeasti alarajalla. Kävelen vastarantaa hiukan ylävirtaan ja lähden uittamaan streamereitä hiukan eri suunnasta. Pari heittoa ja taimen on kiinni. Hetken kalan venkoilua ja vedän taimenen pintaa pitkin haaviin.
Sitten jokea pitkin alkaa valua kanootteja ja kumiveneitä. Yritän kalastaa veneitten välissä mutta eihän siitä mitään tule. Joku kumiveneilijä törmää minuun ja olen lentää pitkälleni. Saan kädellä tuettua pohjasta ja nousen ylös. Kumivene on jo jatkanut matkaa. Veneessä on 4 miestä, jotka vilkuilevat suuntaani. Eivät edes pahoitelleet että osuivat minuun. Olisivat voineet vaikka huutaa varoituksen jotta olisin ehtinyt väistämään. Odottelen että mulle tulee tilaa kalastaa. Samalla vaihdan hieman ohuemman perukkeen. Pääsen odottelun jälkeen kalastamaan ja saan vielä yhden taimenen mutta sitten hiljenee. Vaihdan perhoja ja kokeilen uudestaan mutta hiljaista pitelee.
III- sektorin kalastus – Kalastustekniikan vaihto
Haen aloitusrannalta nymfivavan jossa peruke on 0.12 mm. Aloitan aivan alarajalta ja jostain syystä ei aktiivista kalaa tunnu löytyvän. Käyn vaihtamassa vielä toiseen nymfivapaan, jossa peruke on 0.10 mm. Ensimmäinen heitto ja taimen haaviin. No olipa helppoa, heh. Todellisuus lienee se, että olin vain heittänyt perhot juuri sopivasti kalan yläpuolelle ja uittanut perhot sopivalla tavalla. Perhovalintakin oli nyt sattunut oikein.
Jatkan kalastusta kohti kosken niskaa ja näen ensimmäisen hennon pintakäynnin lähellä minua. Kohdassa on selvästi pari isompaa kiveä, jonka ulkoreunalla kala käy pintomassa. Heitän perhot veteen ja hetken päästä niitä viedään vauhdilla. Vahva brookie (nieriä) on kiinni. Väsyttelen kalan varovasti haaviin ja tuuletan. Nopea kalan kuittaus ja paikalle tullut FIPS International Supervisor Stefan Allacker haluaa ottaa kuvan. Puoli tuntia jäljellä huutaa valvoja.
Kosken reuna tekee tiheämmän kivireunuksen tässä kohtaa ja huomaan että siinä onkin selvästi hiukan syvempi potero. Alan kalastamaan tuota poteron reunaa tarkasti. Hetken hiljaista ja sitten on taimen haavissa. Jälleen kalan nopea mittaus. Lisää kalastusta ja aika kuluu nopeasti, katson kelloa ja vielä on 10 min aikaa. Nopea perhon vaihto pienempään #20 koon luonnonväriseen nymfiin. Heti toisella heitolla nätti taimen haaviin. Kalan nopea mittaus, perhot veteen ja taas toisella heitolla taimen kiinni. Tämä kaveri haluaa uida mutta mun mielestä siihen ei ole aikaa. Nostan kalan pintaan ja vedän haaviin.
Tämän kalan jälkeen kalastusaikaa jää pari minuuttia ja sitten valvoja huutaakin jo “time”, kilpailu on päättynyt. Valvoja kättelee ja kertoo tuloksen olevan viimeiseksi jaksoksi “perfect”. No ei kyllä ole omasta mielestä.Valvojalla on kiire johonkin ja jään jokirantaan keräilemään ja purkamaan kamoja. Mieli on hieman sekava.
III-sektori- Miten niinkuin omasta mielestä meni
Ei mennyt tämäkään pooli niinkuin olin toivonut. Pakan hajoaminen heti jakson alussa oli pettymys. Sen verran liikaa informaatiota tuli alapuolen poolilta, jotka vaikuttivat ratkaisuihin. Ei ole hyvä seurata mitä kaveri tekee, pitäisi pitää focus omassa tekemisessä. Eli naapuripooliin vilkuilu saattoi hyvinkin olla virhe.
Ensimmäinen tunti meni ihan pieleen. Jos olisin heti löytänyt kalat, kortissa olisi todennäköisesti useampi kala enemmän. Jakson voittajalla oli 16 kalaa. Yli 10 kalan saajia 6 kalastajaa. Noh, siihen ekan tunnin sähläyksiin kaatui hyvä tulos. Muutoin saamani kalamäärä verrattuna muiden tuloksiin on ok. Hyvin nousujohteisesti edennyt kalastus tuotti sen määrän kaloja että ensimmäisen tunnin notkahdus olisi voinut tuottaa hyvinkin tuottaa lähelle kärkikolmikon kalamäärään. Tämä kaikki on hyvä tiedostaa etenkin jälkikäteen. Erehdyksistä on pyrittävä oppimaan seuraaville kisareissuille.
Entäpä mitä mieltä olen kalastetusta poolista. Ehkä poolin tekijältä oli loppunut alue kesken, sillä perhokalastaja toivoo aina koskea. Hidasvirtaiset osat ovat aina perin vaikeita ja herkkiä häiriöille. Ehkä sen takia kuolleelta tuntunut poolin yläosa ei vain tuottanut minkäänlaista tulosta kalojen suhteen. Saattoi olla että neljä aiempaa kilpailijaa olivat koukuttaneet todellakin kaikki vähänkin aktiivisemmat kalat. Poolistahan oli jo ennen minun kalastusta saatu yhteensä 52 kalaa.
Jos kalat olivat pääosin kirjolohia tai taimenia oli mahdollista, että kalat lymyilivät lähellä pohjaa leuat kipeinä edellisten kalastajien jäljiltä. Eivätkä ne reagoineet perhoihin millään tavalla. Poolin alaosalla oleva lyhyt koskenpätkä ei kestä kovaa kalastusta kuin hetken. Kaloista tulee arkoja, eikä niitä määrällisesti 50m koskessa voikaan olla kovin montaa.
III-sektori – Mitä olisi pitäny tehdä toisin
Kuten jo aiemmin totesin, oma taktiikka ei aamulla mennyt putkeen. Mitä sitten olisi pitänyt tehdä toisin? Ajan käytön kannalta olisi kannattanut tehdä seuraavasti. Vavat samoihin kohtiin odottamaan kuten teinkin. Yksi nymfivapa lisää streamerkepin viereen. Mutta aloitus olisi pitänyt tapahtua suoraan ylärajalta streamereillä ja siihen heti perään kalastus nymfivavalla. Nythän tämä kalastusmuoto jäi yläosalla täysin käyttämättä. Kalastusta olisi pitänyt jatkaa alavirtaan samalla tavalla ja aikakäppiä olisi tullut yhden tunnin sijaan enintään 15min.
Yläosalta olisi voinut nymfeillä löytää pari kalaa, jotka olisivat nostaneet sijoitusta viiden parhaan joukkoon. Dry Dropper olisi voinut olla tällä hidasvirtaisella alueella toimiva tekniikka. Mutta myös äärettömän hidas ja aikaavievä tapa kalastaa. Siviilikalastuksessa se olisi varmasti ollutkin käytössä mutta nyt kilpailussa en katsonut sen olevan tarpeeksi tehokas.
Kuten Suuntokellon datakuvasta näkyy, jäi minulta kalastamatta kokonaan tuo erittäin hidasvirtainen mutka. En halunnut panostaa tähän alueeseen, sillä rannalta poolia katseltuani ei lähes seisovavetinen mutka houkutellut kalastajaa. Tämän mutkan olisin ehkä voinut heittää alas tullessa nopeasti stremereillä. Mutta ajankäyttöä piti yrittää priorisoida. Alaosan koskeen panostaminen oli paras juttu. Siitä lyhyeltä pätkältä löysin kuitenkin sen 9 kalaa. Joka on jopa yllättävän paljon. Matala niskaosa ei kahteen kertaan kalastettuna tuonut tapahtumia.
Perhojeni koen olleen hyvin toimivia ja oikean kokoisia. Streamerit olivat perusmustaa ja oranssia, #10-14 koossa. Pääosin taas käytetyt nymfit pysyttelivät Tag-perhoina, flässiperällä oleva tumma nymfi tai Pheasant Tailina. Ei siis mitään ihmeellistä. Mutta perhojen koko oli pientä #18 oli varmaan se toimivin. Perukkeina joutui taas käyttämään max 0.12 mutta mieluimmin 0.10 jopa 0.08. Kuulostaa hyvin ohuelta siimalta ja sitähän se on.
Joskus on testattu hyvin kalaisassa kohteessa perukkeen ohentamista saatujen kalojen jälkeen. Totuus on se että jos aloitat kalastuksen esimerkiksi 0.18 perukkeella. Kalastat niin kauan kuin kalaa tulee ja tämän jälkeen ohennat asteittain uudestaan. On varmaa että saat kalaa taas lisää. Tämä kannattaa jokaisen kalastajan testata.
Jokaisen kalastajan erilainen Käsialauitto on asia, joka perhokalastajan on hyvä tunnistaa. Tästä linkistä pääset lukemaan aiemmin kirjoittamani postauksen aiheesta. Sillä jokainen kalastaja kalastaa yksilöllisesti, omalla tavallaan. Tämä postaus hieman valottaa asiaa.
IV jokisektori Rozmbergin alauolella
Tämän sektorin poolit olivat pääosin pelkkää matalaa ja hidasvirtaista vettä. Reilun 250m pooleissa syvin kohta saattoi olla maksimissaan pohjesyvyys. Koko joen leveydeltä pohja oli pientä kiveä ja paikoin hiekkaisia kohtia. Kalastuksellisesti poolit olivat erittäin hankalia kalastaa, sillä poolissa olevat mahdolliset kalat olivat todella säikkyjä kaikelle liikkeelle.
Kalastin tällä IV -sektorilla poolin 8 klo 9-12 ensimmäisenä koko kisassa. Tämän sektorin jälkeen siirryin kalastamaan kaksi järvijaksoa kahtena seuraavana päivänä. Tässä alla löytyy tämän sektorin kalastamani poolista saadut kalamäärät kaikilta jaksoilta.
Jakso 1 – Suomi 7 kalaa, Jakso 2 – Englanti 3 kalaa, Jakso 3 – Individuaali 4 kalaa, Jakso 4 – Romania 3 kalaa, Jakso 5 – Tsekki 10 kalaa.
Kuten allaolevalta videolta näkyy ei virtaama arvonnassa saamassani poolissa ollut kovin kummoinen. Videolta myös näkyy pooli kokonaisuudessaan. Alavirrassa pooli loppuu keskellä jokea näkyvään pinnalla näkyvään kiveen. Ylävirran suunnassa pooli loppuu oikean reunan niemekkeeseen.
Nymfikalastus pitkällä siimalla ei ollut hyvä vaihtoehto, sillä virtaus oli siihen kalastukseen liian hidas. Pintaperhokalastus ei ollut aiemmin tuottanut tulosta, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tällaisessa poolissa pienillä perhoilla kalastaminen alavirtaan. Peruketta tuli jatkaa normaalia vavan mittaa pidemmäksi ja heittäminen tuli tehdä varovaisesti sekä pitkällä siimalla. Kun kalan sai tartutettua tuli se saada mahdollisimman nopeasti haaviin, sillä kalan väsytyksen aiheuttama häiriö karkoitti muut kalat kauaksi. Siihen noissa pooleissa ei ollut varaa.
Kalaa oli muutenkin vähän. Oma tulos oli jaksolta 7 kalaa, joka oikeutti 5. sijaan jaksolta. Siis tuollaisesta poolista hyvä tulos. Sektorin alin pooli oli se, josta läpi kisan saatiin noin kymmenen kalan saaliita. Liian hankala sektori, jonka valintaa kisaan en oikein ymmärtänyt. Haastetta kilpailussa pitää olla aina mutta sopivassa määrin. Eikä sektorilta löytynyt kuin muutama pooli, jotka mielestäni täyttivät kansainvälisen kisan kriteerit. Alla vielä poolin ylä- ja alarajat kuvina jos video ei meinaa toimia.
Kokonaisuuden pohdintaa
Tärkeintä on tehdä päätöksiä ja toimia sen mukaan. On myös hyvä osata muuttaa taktiikkaa kesken kalastuksen jos jokin systeemi ei toimi. Valitettavasti pitkään pohdintaan ei ole aikaa, eivätkä päätökset aina osu kohdalleen ja ne voivat vaikuttaa selvästi lopputulokseen. Tässä siis on aina omat riskinsä.
Kansainvälisissä kilpailuissa taso on aina kova, eikä hutilyönteihin ole varaa. Mutta aina pitää yrittää pyristellä mukana ja tehdä kaikkensa onnistumisten eteen. Olen päässyt edustamaan kotimaatani usein. Koskaan en ole antanut periksi, enkä lopettanut kesken.
On olemassa myös eräs tärkeä ja olennainen seikka, miksi ei Suomalaisten osaaminen ole aina verrattavissa eurooppalaiseen tasoon. Sekä miksi taso kansainvälisissä kilpailuissa on niin kova. EM ja MM-kilpailuihin lähetetään aina vain parhaat kalastajat jokaisesta maasta. Euroopalaisilla kalastajilla kalastuskausi alkaa maaliskuussa ja päättyy marraskuussa, eli kauden pituus 9kk. Suomessa kalastuskausi alkaa aikaisintaan toukokuussa ja päättyy elo-syyskuussa eli kauden pituus 4-5kk.
Euroopassa kalastuskauden pituus tuplana verrattuna Suomeen on seikka, jota ei voi ohittaa. Kaikki osaaminen kehittyy huimaa vauhtia kun kalastaja pääsee harjoittelemaan 9 kk aikana. Osaaminen myös kehittyy myös Suomessa 4 kuukauden aikana mutta tuplasti hitaammin. Emme tule kovinkaan helposti saamaan eurooppalaista kärkeä kiinni. Jos ajallisesti sekä rahallisesti on varaa panostaa harjoitteluun Euroopassa, parantaa se aina lähtökohtia uuteen kauteen. Itse olen tätä pyrkinyt toteuttamaan enimmäkseen Espanjan kalaisilla jokivesillä. Pohjois-Espanjassa on paljon hienoja jokia ja määrällisesti tuhansia kilometrejä huippuvesiä. Pari viikkoa tällaisilla seuduilla tuottaa hyvän määrän onnistumisia.
Noin 11 kuukauden päästä on seuraavat Mastersien MM-kilpailu Espanjassa. Tulevilla kisa-alueilla olen päässyt kalastamaan monena vuotena. Pikku hiljaa alkaa paikat olla niin tuttuja ja tietää miten tulisi kalastaa. Perinteinen kalan viereen kahlaaminen ei toimi sillä vesi on todella kirkasta. Kalaa tulee nymfata yllättävän kaukaa. Samoin jos käytät dry-dropperia tai pinturia tulee kalaa lähestyä varovaisemmin kuin Suomessa. Käytetyt perhot ovat pieniä ja perukkeet ohuita. Mukavan haastavaa kalastusta josta ei saa tarpeekseen.
Keväällä 2025 järjestämme reilun 100km päässä kisa-alueita perhokalastusleirin. Lähin iso kaupunki on León. Tänä vuonna leirin kokemukset olivat niin hyvät että teemme leirin uudestaan. León alueella asukkaita on 128 000 asukasta. Perhokalastukseen sopivia jokia löytyy reilun 2000 km verran. Joka päivälle löytyy uusi kohde, josta taimenet eivät lopu kesken. Tiedossa on leppoisaa kalastusta upeissa maisemissa ja rennossa seurassa. Jos Espanjan kalastus kiinnostaa niin käy lukemassa Palkesin sivuilta leiristä lisää, tästä linkistä.
