Ijoen harjusleiri

Iijoen leirin naiset oppivat nopeasti perhon uittamisen oikealla tavalla

Laitahan vinkit eteenpäin!

Iijoen harjusleiri – Tälle kaudelle uutena leirinä otettiin mukaan Iijoen kalastusalue. Tällekin leirille laitoimme osallistujamäärän ylärajaksi 10 hlöä, jotta opastus pysyisi laadukkaana. Onhan selvää, ettei kaksi henkilöä pysty tarjoamaan riittävästi huomiota isommalle määrälle.

Tämä postaus sisältää affiliate linkin, se on merkattu(*) merkillä. Sen klikkaaminen ei aiheuta sinulle mitään kuluja ja minä saan siitä pienen komission jolla ylläpidän tätä blogia.

Olemme jo vuosia käyneet kalastamassa Taivalkoskella sijaitsevan Iijoen niin ylä- kuin alapuolisia alueita. Joten paikat olivat hyvin hanskassa. Aiempina vuosina olen käynyt etenkin koskikalastusalueella, jossa aikanaan 2000- luvun alussa järjestettiin SM-kilpailut, tuolloin sijoituin kolmannneksi. Sen perusteella pääsin myös seuraavan vuoden Suomen MM- joukkueeseen Slovakiaan.

Kävin harjoittelemassa paljon kyseisen Iijoen alueen koskia, jotta ne olisivat mahdollisimman tutut sitten SM-kisoissa ja se kannatti. Tuolloin minua myös kävi ansiokkaasti avustamassa Halosen Mikko Oulusta.

Aiemmin talvella jo sovin Asuntohotelli Ruskan uuden omistajan kanssa majoitus mahdollisuudesta leirin ajalle. Ruskassa on tapahtunut sukupolven vaihdos ja asioiden sopiminen tuntuikin sujuvan hienosti. Sovimme että jokainen sopii itse oman majoituksensa ja sen varaamisen, sopivan alennuksen kanssa. Olimme toiveikkaita leirin osallistujamäärän suhteen sillä Taivalkoski on kuitenkin aika lähellä muutamaa isompaa kaupunkia ja kuntaa.

Kuivalihakundin Beef Jerky- tuotteet maistuivat leiriläisille
Kuivalihakundin Beef Jerky-tuotteet maistuivat leiriläisille

Asiakkaat saapuvat

Kun iltapäivä koitti, ajoimme paikalle Asuntohotelli Ruskaan. Mukaan oli ilmoittautunut 6 hlöä ympäri Suomea, kaksi leiriläistä oli aiemmin joutunut perumaan. Mukana oli kovin eritasoisia kalastajia aloittelijoista aika kokeneisiin kalastajiin. Naisia leiriläisistä oli puolet. Illan aikana sovimme jokaisen kohdalle sen oman osaamisen polun, jota oppaat huomioivat leirin aikana. Näin saamme jokaiselle juuri sitä tietoa ja taitoa, jota asiakas on hakemassa. Ilta meni perukkeita tehdessä, perhoja katsellessa ja tutustuessa toisiimme. Samalla jaoimme leiripäivien Retkiruoat sekä (*)Kuivalihakundin maukkaat Beef Jerkyt.

Ensin koskikalastus alueen keskivaiheilla

Tälle päivälle olin ajatellut keskittyä alueelle, josta pääsisi kohtuullisen helposti monellekin koskelle alle kilometrin kävelyllä. Niinpä valinta oli helppo. Letkassa ajelimme perille asti ja jokainen alkoi omaan tahtiinsa pukemaan kahluita päälle. Ilman lämpötila ei vielä tässä vaiheessa kolkutellut hellelukemia. Eväät ja riittävästi juomista reppuun ja kohti ensimmäistä koskea. Reput jätettiin “leirikeskukseen” ja sitten vain tosi toimiin.

Kosken rannalta veteen mennessämme tuli samalla automaattisesti jokaiselle kahluuharjoitusta. Kovinkaan monella ei ollut aiemmin kokemusta kahlaamisesta joten turvallinen kahlaaminen oli tärkeä ottaa heti alkuun.

Kahlaaminen on turvallisuusasia koskessa
Kahlaaminen on turvallisuusasia koskessa

Otin heti alkuun pienen esitelmän kosken lukemisesta mutta etenkin perhon heittämisestä. Hyviä kysymyksiä tuli heti alussa ja niinpä tehtiin tarkennuksia heittämiseen. Olimmekin sanoneet heti alussa että ei ole tyhmiä kysymyksiä, vain hyviä ja tarpeellisia.

Aloitimme koskialueen aivan alaosilta ja eikä mennyt kuin muutama minuutti kun ensimmäinen hyvänkokoinen harjus oli kiinni ja haavissa. Siitäpä alkoikin hetkellinen iloittelu sillä harjusta oli kiinni vähän niinkuin siellä ja täällä. Kaikki taisivat saada ensimmäisen puolen tunnin aikana useampia kaloja.

Hienoa oli kuulla kuinka leiriläiset kannustivat toisiaan kun kala saatiin aina haaviin. Virtaus oli keskemmällä jokea kova ja selvästi osa leiriläisistä arastelivat sitä. Mutta onhan se ihan selvää kun kahlataan ensimmäistä kertaa.

Puolen päivän jälkeen olimme sopineet ruokatauon ja aika kuluikin todella nopeasti ja totesimme että on aika pitää breikki. Tauolla keskustelimme kuinka leiriläiset olivat kokeneet aamupäivän kalastamisen. Kommentit olivat positiivisia,  sillä kalaa oli tullut aika hyvin ja ainakin oppimista perhon uittamiseen jo tapahtunut.

Nätti pintaperhoniska
Nätti pintaperhoniska

Ruokatauon jälkeen päätimme että osa jää jatkamaan ruokapaikalta kohti ylävirtaan ja minun mukana lähtee osa kilometrin päässä oleville koskille. Niinpä lähdimme tallustelemaan kohti ylävirran tuttuja koskialuetta. Kun lopulta pääsimme kosken alajuoksulle, teimme jaon aloituskohdista. Henna jäi alimmaiseksi, Karo keskelle ja Markus ylimmäiseksi.

Henna taisi taas olla se, joka ensimmäiset harjukset veti haaviin, vaikkakin hieman haasteellisesti se ensin kävi. Kävimme heti läpi oikeaoppisen tavan saada kala vedetyksi haaviin niin ettei se karkaa. Perhon uittamisesta syvälle kävimme läpi muidenkin leiriläisten kesken. Nyt näin korkealla vedellä oli tärkeintä pääästä kovan pintavirtauksen läpi.

Jatkoimme kosken niskaa kohti ja kalaa nousi sieltä täältä vielä tasaisesti. Aika meni nopeasti eri virran kohtia testatessa ja totesimme että olikin jo aika lopettaa päivän kalastus. Myös alempaa oli vielä tullut muutamia harjuksia jokaiselle kalastajalle. Huomioina päivästä ja kalastuksesta oli että kalat löytyivät yllättävän syvällä ja kovassa koskessa. Mitä kovempi sen isommat harjukset. Uittamisen tuli olla rauhallista jotta perhoille jää aikaa upota riittävän syvälle.

Seuraavana päivänä lähempänä Taivalkosken keskustaa

Tälle päivälle olimme valinneet ihan uuden alueen Veneskosken, jossa olimme käyneet pari vuotta sitten. Itse koski on noin 150 m pitkä ja jatkuu nivamaisena virtana ylä- sekä alavirtaan. Koskella tullessa kävimme läpi pintaperho- sekä Dry dropper kalastusta. Tämän jälkeen hajaannuimme eri puolille koskea ja osa laittoikin heti pintaperhon tai teki Dry Dropperin harjoitellakseen kyseistä kalastusta.

Menin ylävirran suuntaan Merjan kanssa ja heittelimme kumpaakin vaihtoehtoa saamatta ensimmäisillä parilla kymmenellä metrillä minkäänlaista kontaktia harjukseen. Mutta kun pääsin ison peilin jälkeisen kosken loppuliukuun alkoi tapahtumaan. Lähes vastarannalle heitetty Dry dropper – setti antoi pari kivan kokoista harjusta. Mutta sen jälkeen oli taas hiljaista. No tähän toki saattoi vaikuttaa se että olimme aamulla ajoissa liikkeellä.

Hille nostelee harjuksia haaviin

Palasimme takaisin kohdekosken kohdalle vain toteamaan että täällähän nostetaan kalaa. Hille oli löytänyt varsinaisen harjuspesän ja nosteli kalaa kuin jo vuosia kalastanut tekijänainen. Karo oli kahlannut Kanervan kanssa keskemmälle jokea ja ainakin rannalle näytti siltä, että kalaa löytyi kuin sumpusta. Uskomattoman paljon kalaa löysimmekin noinkin lyhyeltä alueelta. Sittenpä olikin ruokailun aika ja lähdimme kävelemään takaisin autolle. Leppoisan ruokahetken jälkeen lähdimme ajelemaan autoilla seuraavan koskikohteeseen.

Iijoen nätti taimen otti PT-nymfiin punaisella kauluksella
Iijoen nätti taimen otti PT-nymfiin punaisella kauluksella

Tiet eivät olleet ihan parhaassa kunnossa ja siirtymiseen kuluikin hetki aikaa kun väistelimme isompia monttuja ja kiviä. Tien kapeudesta johtuen joudimme hetken sompailemaan että saimme autot mahtumaan niin, että muutkin tien käyttäjät pääsevät liikkumaan. Jälleen välineet autoista, vähän evästä ja juomaa mukaan, sitten suuntana ensimmäinen koski.

Muutamia satoja metrejä kävelyä ja jo koski kohisee edessämme. Paikka on suorastaan herkullisen näköinen ja etenkin alavirtaan katsottuna paikan voi nähdä kuhisevan harjuksia. Kanerva lähtee siihen suuntaan Hennan ja Karon kanssa ja kuulen jälkikäteen että kalaa oli löytynyt lähes joka poterosta. Merja jää rantaantulo paikan kohdalle ja Ritva lähtee hieman ylävirran suuntaan kuten Markuskin. Jään hetkeksi katsomaan Merjan touhuja ja kerron hieman koskenlukemiseen liittyvistä seikoista sekä kalan paikoista. Sitten lähden Ritvan ja Markuksen perään.

Tapaan ensin Ritvan perukkeita selvittelemästä ja käy ilmi että ennen sotkua on haavissa käynyt oikea köntin kokoinen harjus. Sotku oli aikamoinen ja sitä siinä sitten selviteltiin aikamme. Katsoimme että paikan valinta on hyvä ja Ritva jäi uittelemaan perhoja uuden ison harjuksen suuhun. Lähdin etsimään Markusta, jolla oli tapana olla todella nopea liikkeissään.

Löysinkin lopulta Markuksen mutkan takaa nostelemassa kaloja haaviin toinen toisensa perään. Kalaa oli tullut erittäin hyvin ja muutama isompikin harjus eli yli 40cm oli päätynyt haaviin asti. Jälleen tärkeimpänä pointtina oli ollut löytää kalat riittävän syvältä.

Markuksella oli se etu muihin osallistujiin nähden, että hänellä oli kokemusta perhokalastuksesta jo useammalta vuodelta. Näin hän pystyi nopeammin omaksumaan meidän antamat vinkit uittamiseen sekä koskenlukuun. Taas oli aika kulunut nopeasti ja oli aika luovuttaa tältä päivältä. Vielä sovimme että voimme illalla sitoa perhoja ulkona ja katsoa hieman huomisia ottiperhoja.

Viimeiseksi päiväksi koskikalastusalueen yläosilla

Koska leiriläisillä tuntui olevan vielä intoa niin päätimme viedä heidät hieman pidemmälle ylävirtaan. Tiesimme että siellä on komeita maisemia ja kalan paikkoja. Saarikosken niskalla kävimme vielä läpi pintaperhon ja streamerin heittämistä  ja uittamista tilanteeseen sopivalla tavalla. Tästä leiriläiset hajaantuivat ympäri lähikoskea.

Henna sai harjuksia joka koskelta, jossa kävimme
Henna sai harjuksia joka koskelta, jossa kävimme

Kalaa saimme pitkin päivää koskelta toiselle koskelle vaihdettaessa. Myös aivan ylimmäiset kosket antoivat muutamia mittaharjuksia. Ehkä erikoisin tapahtuma oli kun Markuksen nymfiin otti iso harjus ja hetken päästä harjuksessa olikin kiinni 5kg hauki. Markus väsytteli sitä kunnes hauki päästi irti, mutta syöksyi aina kiinni uudestaan. Lopulta jäljellä oli vain hauen  raatelema harjus. Tähän olikin hyvä päättää leiri ja lähdimme kävelemään kohti autoja.

Jälleen kerran voimme oppaina vain todeta että nopeasti asiakkaat aina oppivat uudet asiat kun sitä intoa ja mielenkiintoa löytyy. Lisäksi naisten määrä on lisääntynyt paljon meidän leireillä ja hyvin osasivat kaloja saada perhoon kiinni. Selvästi eniten leiriläiset kaipasivat infoa siitä missä ja miten perho tulee uittaa. Vielä tarkemmin jatkossa enemmän tulemme käymään läpi koskenlukutaitoa, joka takaa aina sen paremman saaliin.

Palkesin seuraavan kauden leireihin voiyt käydä tutustumassa täällä

Laitahan vinkit eteenpäin!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.