Kalaystävällinen kahlaaminen koskessa

Kahlaaminen ei ole välttämätöntä

Laitahan vinkit eteenpäin!

Kalaystävällinen kahlaaminen – Kahlaaminen koetaan hyvinkin luonnolliseksi asiaksi, jos tätä kysytään jo hiukan enemmän kalastaneilta perhokalastajilta. Mutta aloittelevalle kalastajalle sekä vastuulliselle kalastajalle kahlaaminen voi olla joko pelottavaa tai jopa vastenmielistä.

Postaus sisältää affliliatelinkin joka on merkattu (*) merkillä. Sen klikkaaminen ei aiheuta sinulle mitää kuluja ja minä saatan saada pienen komission, jolla ylläpidän tätä blogia.

Kahlaaminen on jokaisen kalastajan oma valinta eikä välttämättä ole pakko kahlata ollenkaan. Mutta kun kalastajilta kysytään, on kahlaamisella joko monia hyötyjä, mutta samalla joidenkin mielestä myös haitallista vaikutusta. Nän kahlaaminen jakaa kalastajia eri mielipideryhmiin.

Jos kahlaamista mietitään hyödyn kannalta, löytyy siitä muutama potentiaalinen kohta. Jo hieman rannasta irti kahlaaminen helpottaa heikomman heittotaidon omaavan kalastajan kalapaikkojen tavoitettavuutta. Joskus myös joen rantaan asti ulottuva tiheä puusto, joka vaikeuttaa heittämistä eli joko rullausheitto, mutta etenkin ilmaheittoa.

Myös kokeneempi kalastaja hyötyy kahlaamisesta niin että hän pääsee lähemmäksi niitä kohtia, joissa olettaa tai jopa tietää kalojen olevan. Nämä ovat ehkä turhan kaukana keskellä jokea, johon ei edes pääse viereen kahlaamalla ja näin tavoittaminen vaatii hieman enemmän kahlaamista.

Itse olen sitä mieltä, ettei joka paikkaan tarvitse päästä kahlaamaan. On kuitenkin reilua jättää kalalle mahdollisuus saada olla rauhassa kalastajalta. Kalalla pitää olla koskessa piilopaikkoja, joissa se voi hengähtää jatkuvalta kalastajien jahtaamiselta. Siksi kalastajan ei pidäkään päästä kahlaamaan ja kalastamaan joka paikkaa koskea.

Kahlaaminen on joissain paikoissa tarpeellista
Kahlaaminen on joissain paikoissa tarpeellista mutta silloin on syytä miettiä kahluulinjat kuntoon

Taimenen mäti ja poikaset 

On varmaan selvää että kun syksyllä taimen kutee ja laskee mätinsä soraikolle, ei kukaan ole siihen menossa mätiä tallomaan. Mäti on koko talven sorassa kivien seassa ja kehittyy siellä pikku hiljaa kunnes keväällä pienet poikaset kuoriutuvat. Tällöin ne jäävät vielä soraikoille hetkeksi aikaa, tällöin eletään toukokuuta. Tuolloin on vielä syytä jättää kahlamaatta kutusoraikoilla.

Suomi on pitkä maa ja kevät etenee koko Suomen mitalla eri tahtia ja näin myös taimenen kudun kehittyminen etenee loogisesti niin että Etelä-Suomessa aiemmin ja Pohjoisessa myöhemmin. Tähän kaikkeen vaikuttaa myös maassa oleva lumimäärä ja kevään kylmyys. Taimenen poikasten matka soraikon sisältä ulos vapaaseen virtaan kestää kuitenkin oman aikansa ja tähän vaikuttaa kevään pituus ja sen myötä veden kylmyys.On siis vaikea ennustaa milloin poikaset ovat poissa soraikolta. Tänä keväänä (2022) on kevät selvästi myöhässä ja myös taimenten poikasten kuoriutuminen. Joten olkaamme varovaisia missä kahlaamme.

Harjus on taas kevätkutuinen kala, joka ei välttämättä tarvitse kutua varten niin isoa soraa kutua varten. Järvissä harjus saattaa kutea jopa auringon lämmittämille hiekkarannoille, mutta käyttää yleensä pienirakeista sorapohjaa. Jostain kumman syystä puhutaan aina vain taimenen kudun suojaamisesta kahlaukselta, mutta unohdetaan harjuksen kudun suojeleminen. Harjus ei niinkään kude kovassa koskessa vaan hakee mieluimmin hieman hitaampaa virranosaa. Joten myös kesällä kahlaaminen harjuksen kutupaikoilla voi olla mädin kehittymiselle turmiollista. Kudun kehittyminen kestää noin 3-5 viikkoa. Tämä siis tapahtuu huomattavasti nopeammin kuin taimenella.

Karkkilan Maijalankoski kunnostuksen jälkeen
Karkkilan Maijalankoski muutti muotoaan reilusti kunnostuksen jälkeen

Vastuullinen kahlaaminen

Kun kesäkuu koittaa, alkaa monissa kohteissa kalastajien kahlaaminen. Tällöin voit vielä itsekin vaikuttaa kahlaamisellasi missä ja miten liikut. Tietysti heti kesäkuun alkupuolella voi vielä tietyllä korkeudella Suomea taimenen poikaset olla yhä soraikoilla, joten tällaisella pohjalla kahlaamista voit välttää mainiosti. Helposti pienellä suunnittelulla pystyt vaikuttamaan siihen, ettei kävele pienten poikasten päällä.

Suosittelen siis katselemaan kosken rannalta ensin alueita, joissa ei ole kyseisiä soraikkoja ja kahlaamaan hieman isompi kivisellä alueella. Näillä alueilla ei yleensä vastasyntyneet poikaset vielä viihdy. Isommat poikaset taas osaavat jo väistää kahlaajan liikkeitä ja painuvat karkuun jalkojesi ilmestyessä kalan näköpiiriin.

(*)Kun pidät taukoa ja tsekkailet kahlauslinjoja, voit samalla maistella näitä Kuivalihakundin laadukkaita tuotteita. Näin energiatasosi pysyy hyvänä ja olet virkeä jatkamaan kalastusta.

Kun koskien vedet lämpenevät +21 tai yli olemme niillä rajoilla, jolloin lohikalojen eläminen koskessa vaikeutuu huomattavasti, sillä veden happipitoisuus vähenee huomattavasti ja kala selviää vain minimoillla omat liikkeensä ja etsimällä koskesta ne kohdat, joissa vesi vielä hapettuu parhaiten eli ne valkoisena kuohuvat kohdat. Jo tuolloin kalojen karkoittaminen kahlaamalla näistä kohdista voi olla kalalle haitallista. Kala joutuu lähtemään kahlaamisesi seurauksena kosken harvoista happipitoisista kohdista pakoon sinun kahlaamistasi ja tällä voi olla ikävät seuraukset kalan selviämiseen.

Jos olet kahlaamisesi suhteen sitä mieltä, että tasapaino ei ole siihen tarpeeksi hyvä tai olet muuten vain varovainen, suosittelen kahluusauvan hankkimista. Näin oma epävarmuus väistyy ja vältyt vaarallisilta tilanteilta isommassa kivikossa kahlaamisella.

Tästä vanhemmasta blogipostauksesta, jossa aiheena on Turvallinen kahlaaminen koskessa voit lukea kuinka, miten ja missä.

Oikeilla kahluulinjoilla pääsee kalapaikoille menemättä soraikkoja pitkin
Oikeilla kahluulinjoilla pääsee kalapaikoille menemättä soraikkoja pitkin

Voiko kahlaamista välttää

Kahlaaminen on muutenkin yliarvostettua puuhaa, toki se myös helpottaa monessa paikassa kalastamista. Mutta ehkäpä sitä omaa heittotaitoa kehittämällä voisikin välttää ne turhat kahlaamiset. Myös aikuiset eli isommat kalat häiriintyvät kahlaamisesta.Tällä kahlaamiselle myös turhaan karkoitetaan kaloja varmoista paikoista kauemmaksi tai sellaisiin kivenkoloihin, joihin et perholla pääse millään. Ja kun et saa kalaa laittaa se sinut myös liikkumaan enemmän. Eli mitä enemmän kahlaat päämäärättömästi, sitä enemmän kalat siirtyvät pois tieltäsi ja sen enemmän taas kahlaat etsiessäsi kalaa.

Mikä sitten on turhaa kahlaamista? Tämä onkin jo sitten vaikeampi määritellä. Tai siis oikeastaan kaikki ihmisen toiminnat vaikuttavat negatiivisesti eliöstöön niin koskessa kuin muuallakin luonnossa. Mutta hankala se on lakata elämästä tai siis en ainakaan halua sitä itse 😉  Mutta jotta voidaan minimoida perhokalastusharrastuksen  ikävät vaikutukset, voimme tehdä sen kuitenkin aika pienillä asioilla.

Vaelluskala,net sivustolta voit käydä lukemassa Suomen vesien kunnostuksien tilasta. Ihan kaikesta tekstien asioista ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta suurin osa on ihan asiaa.

Perusohjeet kahlaamiseen vielä kesäkuun alussa:

– soraikolla kahlaamisen välttäminen

– kahlaa mieluimmin isommassa kivikossa

– mieti jo rannassa mihin haluat, voit ja pystyt kahlaamaan

– jätä kahlaaminen pois (myös kalastus) kokonaan liian lämpimillä kesävesillä eli veden lämpötilan ollessa +21

– mieti onko joka paikkaan koskea edes tarpeellista päästä

– pohjan tarkoituksellinen pöllyttäminen ei ole hyvä asia pohjan hyönteisfaunalle

Blogipostauksen Vastuullisesta kalastuksesta voit lukea tästä linkistä

Olkaamme siis kaikessa perhokalastuksessa fiksuja ja vastuullisia ja ottakaamme huomioon sen hetkinen kalan kuoriutumis- ja poikastilanne. Vähemmälläkin koheltamisella koskessa pärjää varmasti.

Jaa vinkit myös kaverille!

Laitahan vinkit eteenpäin!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.