Karkkilan taimenen valoisa tulevaisuus

Maijalankoski

Laitahan vinkit eteenpäin!

Vieraskynä postaus Markus Penttinen | Palaako järvivaelteinen iso taimen ja lohi Karkkilaan?| Mitä sen koskia on tulossa kunnostukseen? Pärjääkö harjus? Tässä valotusta Karkkilan koskien ja kalaston jatkoelvytyksiin:

Ostin ensimmäisen kalastuslupani Karkkilan koskille vuonna 1997. Nättiä oli, mutta tuskin tuolloin arvasin päätyväni siellä vavanheiluttelun lisäksi vetämään monien koskien ja purojen restaurointia ja vaellusesteiden eliminoimista.

Onko taimenella nyt valoisampi tulevaisuus

Nimittäin ”Ennen oli aina paremmin”-lentävä lause ei pätenyt Högforsinkaan virtavesissä. Yksin pääuomassa oli aikoinaan pahimmillaan puolentusinaa täysin kalankulun estävää patoa, sivupuroissa vielä enemmän ja uomat oli pitkälti perattu etenkin tukinuiton tarpeisiin. Jätevedet vaivasivat niin, että kalastuskirjoituksissa jopa varoiteltiin siimojen syöpymisestä.

Mutta jo tuon ensimmäisen käynnin yhteydessä siimojen sijasta syöpyi silmiini, että täällähän on varsinainen helmi, joka ei kaipaa kuin hiomista.Elvytyksen ensimmäisiä isoja askelia otettiin vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Jätevedenpuhdistamo uusittiin ja valtio teki muutamalla koskella peruskunnostuksia. Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry avasi monien purojen patoja ja Virhon EU-Leader-hanke alkoi elvyttää erityisesti alueen poikastuotannolle tärkeitä latvapuroja Olli Toivosen johdolla.

Keskustan Tervasilta
Tervasilta

Puuta jokeen hyönteishotelliksi

Vielä isompi vaihde on laitettu silmään muutaman viime vuoden aikana. Vanhat valtion 1990-luvun ”peruskunnostukset” palauttivat kivasti koskien kivitystä, mutta nykytietämyksen valossa sen aikaisia jokirestaurointeja on syytä jalostaa: reippaasti lisää kutusoraa, poikasille suoja-alueita, sivu-uomien aukaisuja, isojen kalojen poteroita ja puuaineksen lisäämistä. Kyllä siis myös puuaineksen lisääminen! Uusin tutkimustieto on näyttänyt, että puutavaran ja vesihyönteisten määrällä ja monipuolisuudella on vahva napanuora. Ja mitä paksummin vesihyönteiskantavoi, sitä enemmän popsittavaa on kaloilla.

Tästä mallina Pitkälänkoskessa laavusta alavirtaan uoman poikki kaatunutta isoa koivua ei kesällä 2020 enää kiskottukaan kuiville, vaan käännettiin rantaviivan päälle. Näin se ei ole enää keskiuoman kalastuksen esteenä, mutta antaa rantavesissä täyden suojan kalapoikasille ja toimii hyönteishotellina. Näin olisi syytä toimia vastaisuudessakin.

Isoimmat kunnostukset on tehty Pitkälänkoskessa, Maijalankoskessa ja kesällä 2021 keskustassa. Erityisesti Maijanlankosken kunnostaminen oli alan suurimpia hankkeita Suomessa, kun yksin kutusoraa ja poikaskiveä sinne laitettiin 40 kuorma-autolastillista.

Maijalankoski
Maijalankoski alavirtaan kunnostuksen jälkeen

Keskustan koskien kunnostaminen oli taas varsinainen taidonnäyte ja nuoralla tanssia vedenalaisten kaapeleiden, siltojen, rakennuksien ja muiden välissä ja seassa. Niiden vuoksi keskustan kunnostaminen jäi väkisin osittaiseksi, mutta sillanpääasemia kaloille saatiin kuitenkin aikaan. Ja kuten muissakin kunnostuksissa näin vahvistettiin kärsinyttä luonnon monimuotoisuutta ja saatettiin jopa pedata paluuta jokihelmisimpukalle. Eliö, jonka toukat voivat elää vain taimenten ja lohien kiduksissa. Entäpä kunnostusten jatko? Esimerkiksi Katlakosken niska-alueet ja alaosa suorastaan huutavat kutusoraa, vaikka koski muuten on mainio. Siikalankosken alaosan kunnostamista jo kartoitettiin loppukesästä 2021.  Karkkilan koskia hallinnoivan osakaskunnan kanssa on käyty keskusteluja, voitaisiinko kaupungin yläpuolista Vuohenkoskea parannella. Toivotaan, että nämä toteutuisivat.

Taimen vedessä
Tämä taimen on Katlakosken asukki

Vesisammalta kivissä

Silti yksittäinen kunnostus, patopurku tai kalatie ei vielä ole maaginen kalataikasauvan pikaheilautus. Jotta koski ja puro alkaa tuottaa kunnolla, on esimerkiksi vesisammalien päästävä täysimittaisesti valtaamaanm kaikki uudet kivet. Etelä-Suomessakin siihen menee noin 10 vuotta, pohjoisessa jopa kymmeniä.

Vesisammal on esimerkiksi kalanpoikasten suoja ja ruoka-alusta siinä elävien vesihyönteisten ansioista. Edellä kerrottu on syytä suhteuttaa siihen, että Karkkilan koskien perkaukset alkoivat kirjahistorian mukaan viimeistään 1700-luvulla.Virtavesien satojen vuosien alasajoa ei voi millään ilveellä korjata yön yli. Ja vasta kun kokonaisuus alkaa olla ”kasassa”, niin yksittäiset toimenpiteet pääsevät kunnolla ruokkimaan toinen toisiaan.

Taimenen paluu olisi enemmän kuin  suotavaa

Mitä haasteita on jäljellä? Karkkilan vesistä on lähes täysin kadonnut järvi- ja merivaelteinen taimen. Kaupungin alapuolelta on vapaa vaellus Uudenmaan suurjärviin Hiidenveteen ja Lohjanjärveen, mutta 2000-luvulta ei ole tiedossa yhtä ainoaa varmasti dokumentoitua isoa vaelluskalaa.

Kaupungin keskustasta ja ylävirtaan on saatu muutama harva yksittäinen 50-60 cm taimen, mikä on hiukan paremmin. Oma perhoennätykseni taimenelle tuolta on streameriin syöksynyt 2+ kiloinen ja lisäksi kahdesti siima on paukkunut muhkean täpläkyljen vedosta.

Kanta on mm. pitkän patoamisjakson vuoksi valtaosin ”puroutunut” ja vähäisten poikasmäärien takia ei ole juuri ollut lajikumppanien kilpailupainetta lähteä avarammille vesille. Pelkät vaellusesteiden poistot ja poikasmäärien jonkinasteinen tasokorotus eivät kertaheitolla palauta vaelluskiertoa taimenkantaan.

Osin näistä syistä Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry (LUVY) alkoi 2021 istuttaa taimenen poikasia Karkkilan pienpuroihin. Kyseinen istutuskanta on synnytetty lukemattomien eri koskien ja purojen taimenien sekoituksesta Karjaanjoen vesistön alueelta. Se on siis vesistön omaa kantaa, mutta eri lähteistä ja tämän toivotaan osaltaan piristävän vaellustaipumusta. Istutuksia jatketaan ja lähivuodet näyttävät.

Vantaanjoella ja Tornionjoella on käytetty samaa taktiikkaa.Lohen palauttaminen pitäisi tehdä esimerkiksi jollain Viron pienehkön joen kannalla eikä syviin valtavesiin tottuneilla nevalaisilla.

Taimen haavissa
Karkkilan taimen on kunnostuksien tuote

Padot, jokien vaellusesteet

Padot ovat edelleen iso kysymys. Keskustan koskialueella on kaksi patoa, jotka ovat täydellisiä vaellusesteitä. Toinen niistä on myös vesivoimala, jossa ei ole alasvaellusväylää. Kalat siis jauhautuvat turbiineissa ja vesivoimalla ei ole edes vesilain mukaista lupaa, kuten ELY-keskus toteaa.

Kahteen patoon saadaan toivottavasti jokin ratkaisu jollain aikavälillä. Keskustan koskien yhdistäminen kaupungin yläpuolisiin vesiin Hämeeseen saakka ja alavirrassa Suomenlahtea myöten uppgreidaisi ne potenssiin, kuten Finnair asian ilmaisisi.

Meriyhteyden palautus etenee. Lohjanjärvestä alavirtaan Mustionjoessa on neljä patoa, joissa kahdessa on kalatiet, yhteen kaavaillaan ja viimeiseen toivotaan. Lisäksi on tulossa turvallisia alasvaellusratkaisuja. Mustionjoen kalateistä on jo noussut lohia, vimpoja, ankeriaita ja seurantakameran taimenista isoin oli lähes metrin mittainen 8-9 kg luomukala!

Toki kyseiset betonivalukalatiet ovat kaukana ihanteellisista, luonnonmukaisista koskimaisista ohitusuomista, jotka on vesitetty ympäri vuoden ja joihin kalat voivat kutea. Lisäksi menee vielä tovi ennen kuin merikalat päätyvät Karkkilaan asti. Mutta vielä kymmenkunta vuotta siten meriyhteyden avautuminen millään tavalla kuulosti lähinnä utopialta.

Kiviä koskessa
Kosken kunnostus on tehty

Eteläisin harjuskanta

Entäpä paljon mielenkiintoa herättävä harjus? Olen päässyt kokemaan elämäni parhaita eteläsuomalaisia harjussessioita nimenomaan Maijalankoskella, josta sain kertareissulla viisi lähes 40 cm purje-evää pintaperholla. Missä muulla Suomessa vastaavilla leveysasteilla olisi pystynyt samaan? Sen jälkeen tilanne ei valitettavasti ole mennyt ylöspäin.

Syyttävä sormi osoittaa etenkin ilmastonmuutokseen ja tappohellekeleihin, joita on ollut muutamana kesänä 2000-luvulla. Harjus on lämmölle herkempi kuin esimerkiksi taimen. Maijalankosken kunnostuksen jälkeen siellä saatiin heti seuraavana kesänä videoitua vastakuoriutunutta harjuksenpoikasta, mikä oli enemmän kuin ilahduttavaa. Istutuksiakin on tarkoitus tehdä.

Keskusta Pärehöylä
Pärehöylän alapuoli

Meidän on syytä pitää peukkuja Glasgowin äskettäisen ilmastokokouksen tapaisille kuvioille. Mutta se mitä Karkkilassa voidaan tehdä paikallisesti, on huolehtia varjostavan rantapuuston runsaudesta. Sen merkitys veden viilentäjänä on yllättävänkin iso.

Kalastoa myös seurataan esimerkiksi sähkökoekalastuksin ja kutuseurannalla sekä haastattelemallakalastajia. Pasi Åmanin ja Petri Virolaisen tekemä väsymättömän ansiokas kalastuksenvalvonta ja kalastussääntöjen kehittäminen ovat kaikissa tällaisissa ”korttikoskissa” yhtenä avaintekijänä. Syksyinen rauhoitusaika on nyt tapetilla.

Kaikki edellä kirjoitettu ei ole yhden hengen tai yhden tahon tekoa, vaan myötävaikuttajia on ollut kokojoukko. Virtavesien hoitoyhdistyksen sekä LUVY ry:n lisäksi vesiä hallinnoiva osakaskunta, kaupunki jamonet yksityiset maanomistajat ovat olleet tärkeässä roolissa. Rahoittajia ovat olleet mm. valtio, EU, EKOenergia, WWF ja räppäri Spekti. Kiitos kuuluu heille kaikille!

Kannattaa myös käydä lukemassa aiempi blogipostaus Karkkilan koskista, joka löytyy tästä linkistä

Myös Virhon sivuilta löytyy tietopohjaisia artikkeleita Karkkilan alueen kunnostuksista, lue tästä linkistä Maijalan kunnostuksesta.

Laitahan vinkit eteenpäin!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.