Pintaperhot eli kauden 2025 parhaat pintaperhot. Lähdetäänpä uuden aiheen perään. Pintaperhoista sekä pintaperhokalastuksesta tulee kirjoitettua luvattoman vähän. Syynä tähän on varmasti etten itsekään yleensä kalasta pintaperholla muulloin kuin kala on selvästi pinta-aktiivinen. Kuitenkin kyseessä on erittäin palkitseva ja hieno tapa kalastaa perholla. Kalan otti on usein selkeä roiskahdus, joka näkyy ja tuntuu. Se saa aina sykkeen nousemaan korkealle.
Pintaperhokalastus, jokaisen itseään kunnioittavan perhokalastajan käyttämä kalastustekniikka
Pintaperhokalastus pintaperhoilla on todella huippupuuhaa. Kyseessä on perhokalastustapa, joka antaa kalastajalle hienoja hetkiä veden äärellä. Kuitenkin enemmistö perhokalastajista taitaa kalastaa pinnan alta kuin päältä. Mutta koskaan ei kannata unohtaa veden pinnan päällä tapahtuvaa kalan ja hyönteisten aktiivisuutta. Se voi yllättää kalastajan kesken kalastuspäivän. Nimittäin kaikkea pinnan päällä tai pintakalvossa tapahtuvaa toimintaa ei kalastaja helposti huomaa. Kala saattaa hakea pintakalvosta juuri kuoriutuvaa hyönteistä, joka ei täysin ehdi pintaan asti. Tuolloin kalan liikehdintä voi olla vain pieni veden pinnalla hiukan näkyvä pyörähdys, jota on vaikeahko huomata.
Keväällä tulee usein käytyä kalastamassa Espanjan kalaisilla vesillä. Vaikka nymfikalastus onkin sen omaan mieleen sopiva niin kuitenkin pintaperhokalastuksen osuus korostuu Espanjassa ollessa. Mitä pidemmälle kausi Espanjassa menee sen enemmän paikalliset käyttävät pintaperhoja. Tähän tietysti vaikuttaa jokien vesimäärän väheneminen ja kalan keskittyminen pinnasta löytyvien hyönteisten syömiseen. On hienoa kuin teknisesti huippuunsa Espanjalaiset ovat pintaperhokalastuksen vieneet. Perukkeen pitkä pituus ja sen hallinta puita kasvavien jokien reunoilla on taidokasta.
Suomessa pintaperhokalastusta tulee harjoiteltua usein vain silloin kun kala on selvästi aktiivinen syömään pinnasta. Näin toimii varmaan suurin osa suomalaisista perhokalastajista. Pintaperhokalastus on taidokasta heittämistä pintasiimalla ja perukkeella. Lisäksi perhon tulisi laskeutua veden pinnalle nätisti, läiskähtämättä. Peruke ei saisi jäädä myttyrälle tai epätasaisesti veden pinnalle. Tätä kaikkea vain hyvin harva perhokalastaja jaksaa harjoitella. Juuri tuota on tullut Espanjassa paljon tehtyä, hyvin tuloksin.
Lohikalatko vain saaliina
Harjus on kalalajina hyvinkin perhon heitto- ja tarjoamisvirheet anteeksi antava laji. Se ei ole niin nirso siitä, onko kalastustekniikka täysin kohdillaan. Mutta on harjuksellakin varmasti niitä huonoja päiviä jolloin sille ei tunnu kelpaavan oikein mikään tarjottu perho. ISO harjus on syystäkin ISO harjus. Se on osannut varoa erilaisia pyytöjä.
Mutta sellaisena päivänä kun itse innostuu pintaperhokalastuksesta tulee aina huomattua, että se on todella antoisaa ja hauskaa puuhaa. Huomaan myös että tuolloin tulee enemmän keskityttyä parempiin ilmaheittoihin ja perhon tarjoamiseen ilman viistättämistä. Vapaa viistämätön uitto onkin olennainen asia silloin kun halutaan höynäyttää se toistuvasti pintova kala, joka on keskittynyt syömään vain sitä tiettyä hyönteistä.
Taimen on usein tarkempi siitä, kuinka perho sille tarjotaan. Oikea perhon värisävy, koko ja hahmo. Siinä kuitenkin ne tärkeimmät. Tähän lisätään vielä tarjotun perhon viistämättömyys niin useinmiten taimen suostuu perhon ottamaan.
Siika on kalalaji, joka liikkuu aktiivisesti ja on nopea liikkeissään. Jokien suvannoista voi löytää ruokailevan siikaparven ja yllätyksenä joukossa voi olla isojakin yksilöitä. Järvet ja lammet ovat syksyllä todella mielenkiintoisia siiankalastuskohteita. Siiat kiertävät rantojen lähellä ja napsivat pinnasta löytyviä hyönteisiä. Syksy onkin kaksisiipisten ja muurahaisten esiintymisen parasta aikaa.
Mutta ei lohikalat ainoat pinturilla saatavia kaloja ole. Järvillä on paljon erilaisia särkikaloja, jotka liikkuvat pinnan tuntumassa. On siis helppoa harjoitella pintaperhokalastuksen tärppien kiinni saamista kun tarjontaa on paljon. Usein ahvenetkin intoutuvat syömään pinnasta kun hyönteistarjonta on suurta. Eikä kannata vieroksua muidenkaan lajien kalastusta.
Koskenlukutaito postaukset ovat aina kiinnostaneet teitä lukijoita, eräs niistä löytyy tästä linkistä.
Erilaiset perhovalinnat
Ehdottomasti varmasti yleisin tarjottu ja käytetty pintaperho on ollut jonkun sortin Caddis. Vesiperhosia esiintyy Suomen jokivesillä runsaslukuisesti niin että kalalla on syötävää enemmän kuin tarpeeksi. On paljon harmaan ja ruskean erisävyisiä sekä kokoisia caddiksia. Suurimmat caddikset ovat olleet isoja monen sentin mittaisia ja pienimmät vain #18 kokoon sopivia. Caddiksia sidotaan monella eri tapaa ja materiaaleista.
Kyseessä on siis hyvin kiitollinen ja helpohko perho aloittelijankin sidottavaksi. Caddiksen voi sitoa monella eri tapaa mutta helpoin se on tehdä vain peurankarvasta tai cdc höyhenestä.
Yleisperhoksi sopii mainiosti Klinkhämer = klinkkeri, joka muistuttaa kaikkea värinsä mukaista veden pinnalla kelluvaa hyönteistä. Sekin on aloittelijalle kohtuullisen helppo perho sitoa. Kaikkia mustia kaksisiipisiä matkitaan usein Klinkkerillä. Joskus aroille siioille joutuu käyttämään kalvoroikkujaa esimerkiksi Shuttlecockia joka kelluu pienen pystysiipensä ansiosta aivan vedenkalvon tasalla. Sekin muistuttaa hyvin jotain pientä kaksisiipistä kärpästä.
Kaksisiipiset ovat pääosin lähes mustia hyönteisiä. Joku käyttää Shuttlecockia myös surviaissääsken toukan mallina. Ei sekään väärin ole. Pääasia että saa kalan höynäytettyä.
Syksyisin kalat innostuvat syömään murkkuja, joita puista veteen tipahtelee. Jostain kumman syystä kalat ovat murkkujen perään ihan hulluina. Vaikka luulis ettei tuollainen kovapintainen muurahainen maistu oikein miltään. Hyvinkin yleisessä käytössä oleva käyttöperho eli pinkkimurkku on todella jännä asia. Nimittäin tuo pinkinvärinen tuntuu toimivan usein paremmin kuin musta tai ruskea. Olisi mielenkiintoista tietää minkävärisenä kala tuon perhon näkee. Tuskin ainakaan pinkkinä.
Tuollaisia hyvin kelluvia vesiperhosen jäljitelmiä käytetään usein Dry Dropper kalastuksessa. Perho kannattelee hyvin k16-18 kokoa olevan nymfin, jossa on esim. 2.5-2.3mm kuula. Tämä on mielenkiintoinen tapa kalastaa arkaa ja/tai passiivista kalaa. Usein kun kalan tulo ehtyy nymfilitkaan, jatkuu kalojen saaminen pieneen nymfiin, joka roikkuu pinturin varassa. Se selittynee sillä, että nymfi tulee kalan näköpiiriin vapaasti ajelehtien, eikä mukana ole tippaakaan kalastajan nymfin uittoon kohdistuvaa vetoa.
Yllätys
Harvoin olen tarvinnut pintaperhokalastuksessa mitään erikoista. Vain tämä yksi kerta tulee erityisesti mieleen Suomen vesiltä. Tämä on siis pakko kertoa. Nimittäin poikkeus vahvistaa säännön.
Oli Perhokalastuksen Masters SM-kilpailu Kuusamon Kuusinkijoella. Viimeinen jakso oli alkamassa ja ymmärrettävästi kalat olivat jo kisan aikana nähneet kaiken mahdollisen perhotarjonnan. Poolini oli heti Juumanjokisuun alapuolella, ei välttämättä mikään paras pooli kalamäärältään. Harjus oli ainut kisakala. Aloitin poolin alarajalta nymfeillä kalastaen ja sain yhden kalan.
Ylöspäin mennessä ei lopuksi mitään, jo reilu puolituntia oli mennyt. Sivusilmällä näin liikettä hieman alapuolellani. Kyseisessä kohdassa oli selvää koskea mutta oman rantani puolella oli kapea hitaasti virtaava kohta. Siinä näkyi hyvin pieniä pintakäyntejä. Aivan kuin pikkukalat olisivat käyneet pinnassa.
Olin onneksi kasannut pintaperhovapani valmiiksi ja perukkeen päässä oli pieni musta klinkkeri. Aloitin kalastamisen pintakäyntien alapuolelta. Pari varovaista heittoa ja perho kelluu juuri oikealla paikalla. Kala käy pinnassa mutta ei perhon kohdalla. Muutamalla heitolla selviää että mulla ei ole oikea perho siiman päässä. Sitten alkoi perhonvaihtorumba. Uutta mallia siiman päähän ja yhtä turhaksi osoittautui kokeilu. Kala oli päättänyt syödä vain yhdenlaista hyönteistä. Mustat, harmaat ja ruskeat vaihtoehdot olin jo käynyt läpi.
Sitten rasiasta sattui sormiini vaalean oliivirunkoinen, harmaalla häkilällä oleva päiväkorennolta näyttävä perho. Ensimmäinen heitto ja ensimmäinen harjus oli hetken päästä haavissa. Yhdeksän peräkkäistä heittoa, yhdeksän kalaa. Se oli hieno onnistumisen hetki. Jaksovoitto irtosi kyseisellä tuloksella.
Tämä kertoo vain sen että aina ei kannata jumiutua niihin aiemmin hyväksi todettuihin perhoihin. Vaan joku yllättävä perhovalinta voikin olla se oikea. Kumma kyllä myöhemmin en ole kyseisellä perholla onnistunut samaan kalaa kuin hyvin harvassa kohtaa. Perhon toimivuus on yhä mysteeritapaus.
Kauden 2025 parhaat pintaperhot
Seuraavaksi lienee olla aika siirtyä perhojen esittelyyn. Mukana ei ole mitään erikoisuutta. Perhot ovat peruspintaperhoja mutta ne ovat mielestäni aina olleet pintaperhokalastuksen kivijalka. Perusasiat kuntoon ja vasta sen jälkeen voi hifistellä jollain speciaalilla.
Aiemmin olen kirjoittanut postauksen pintaperhokalastuksesta, sepä löytyy tästä linkistä . Kannattaa käydä lukemassa jos pieni tietopaketti ja pohdinta kalan käyttäymisestä kiinnostaa.
1. Päiväkorento
K: Pintaperhokoukku Hanak H 130BL 12- 16
Runko: Ruskea jäniksen käpäläkarva. Voi myös kokeilla jäniksen lyhyttä naamakarvaa
Siipi: Pystyyn sidottuja harmaita CDC- höyheniä useampia kappaleita että saat riittävän tuuhean siiven
Väritäppä: Mikä tahansa värillinen ja näkyvä sidontasilkki moninkertaisena
Mahdottoman hyvä perho ihan millaiselle kelille tahansa. Perholla on hyvä siluetti ja perusvärisävynä ruskea jänis on aina toimiva.
2. Vesiperhonen
K: Pintaperhokoukku Hanak H 130BL 14- 16
Runko: Ruskea jäniksen käpäläkarva. Voi myös kokeilla jäniksen lyhyttä naamakarvaa. Vaihtoehtoisesti myös cdc-höyhentä kierrettynä.
Siipi: Harmaita CDC- höyheniä useampia kappaleita että saat riittävän tuuhean siiven
Väritäppä: Mikä tahansa värillinen ja näkyvä sidontasilkki moninkertaisena
Eteen dubbaa muutama cdc-siikanen mukailemaan vesiperhosen jalkoja.
3. Klinkhämer
K: Klinkhammerkoukku Hanak H390BL 10 -14
Kierre: Helmiäissuikale
Runko: Musta jänisdubbinki
Thorax eli rintakehä: Riikinkukon siikanen tai musta/ruskea jänisdubbinki
Pystysiipi: Keinokuitu pystyyn sidottuna
Häkilä: Musta hyvälaatuinen kukonsiikanen laskuvarjohäkiläksi sidottuna
Klinkkeri, se kaikkien tuntema perusvarma perho kalalle kuin kalalle. Rasvaa vain siipitupsu ja hiukan kukonhöyhenen kärkiä
4. Kalvoroikkuja
K: Pintaperhokoukku Hanak H 130BL 16- 20
Pyrstö: pari kukon siikasta
Runko: rusehtava tai harmaa quill – siikanen rungon ympäri kierrettynä ja heti lakattuna
Siipi: Harmaita/ruskeita CDC- höyheniä useampia kappaleita että saat riittävän tuuhean siiven
Thorax:Cdc kierretty siiven ympärille
Tällä perholla on höynäytetty monia siikoja syksyiseltä lampivedestä. Toimii myös vaikealle taimenelle. Perho kelluu todella alhaalla vain tuon pystysiiven tyveä myöten. Kalan otti on usein varovainen imaisu ja kalastajan onkin oltava tarkkana jotta ehtii näkemään kalan otin. Ohut perukkeen kärki auttaa asiaa.
5. Kaksisiipinen
K: Klinkhammerkoukku Hanak H390BL 18 -24 tai vastaava, jota löytyy pienessä koossa
Runko: Riikinkukon siikanen. Rungon voi myös sitoa mustalla sidontalangalla jolloin runko on todella ohut.
Pystysiipi: CDC- höyheniä pystyyn sidottuna
Väritäppä: Mikä tahansa värillinen ja näkyvä sidontasilkki moninkertaisena
6. Kaksisiipisjäljitelmä = Killeri
K: Pintaperhokoukku Hanak H 130BL 16- 20 tai vastaava, jota löytyy pienessä koossa
Runko: Runko muotoillaan mustalla sidontalangalla tasaiseksi.
Runkohäkilä: musta kukko harvaksi kierrettynä
Siipi: Valkoisen tai grizzlen kukonhäkilä kärjet lähes vaakaan sidottuna
Valikoivien kalojen surma. Ehtaa käyttökamaa pitkälle syksyyn asti.
7. Foamimurkku
K: Pintaperhokoukku Hanak H 130BL 14- 16 tai vastaava
Runko – Siipi: Pinkki foami suikale. Se taivutetaan kummastakin päästä ja päät kiinnitetään keskelle runkoa sidontalangalla.
Häkilä: ruskeaa hyvälaatuista kukonniskaa ympärikierrettynä
Hieman sotkuinen kukonhäkilä haroittavine siikasineen ei haittaa ollenkaan. Se vain hämää kalaa paremmim. Jos kala on oikein varovaisella tuulella ei häkilä saa olla noin tuuhea kuin kuvassa. Tuolloin vähemmän on enemmän.
8. Perusmurkku
K: Pintaperhokoukku Hanak H 130BL 14- 16 tai vastaava
Runko: mustalla sidontalangalla muotoillaan rungon kumpaankin päähän pallukat.
Häkilä: musta hyvänlaatuinen kukonhäkilä harvasti kierrettynä rungolle.
Runko kannattaa kevyesti sipaista lakalla, jotta lankarunko kestää kalan hampaissa. Tämäkin perho on mahottoman hyvä peli aralle kalalle ohuella perukkeen kärjellä tarjottuna. Liikuta perhoa aina välillä hyvin vienosti, teho senkun paranee.
9. Vesiperhonen
K: Pintaperhokoukku Hanak H 130BL 12- 16
Runko: Ruskea keinokuitu dubattuna rungolle.
Kierre: ohut kulta
Siipi: Harmaaa peurankarva vaakatasoon lapesiiveksi sidottuna.
Pystysiipi: Värikäs keinokuitu
Vaakahäkilä: Ruskea hyvälaatuinen kukonhäkilä
Tämä perho on erittäin mainiosti kelluva, kunhan nuo kaikki osat on sidottu kunnon laadukkaista aineista ja huolellisesti.
10. Vesiperhonen
K: Pintaperhokoukku Hanak H 130BL 12- 16
Runko: Ruskea jäniksen naamakarva dubattuna rungolla
Kierre: Voit halutessasi laittaa ohuen kultakierteen rungolle.
Siipi: Ruskea peurankarva vaakatasoon lapesiiveksi sidottuna.
Pystysiipi: Värikäs keinokuitu
Vaakahäkilä: Ruskea hyvälaatuinen kukonhäkilä
Lähes samanlainen perho kuin ylempi kaverikin, mutta toimii erilaisilla keleillä.
11. Coddard caddis
K: Pintaperhokoukku Hanak H 130BL 12- 16
Runko: Harmaa peurankarva rungolle 3-4 lyijykynän psksuisilla nipuilla sidottuna. Riippuen perhon koosta ja koukun rungon pituudesta
Siipi: Värillinen keinokuitu pystyyn sidottuna.
Häkilä: Vaalea kukonhäkilä pystysiiven ympäri kierrettynä
Runko leikataan saksilla halutun muoiseksi. Itse tykkään jättää rungon hieman sotkuiseksi sillä ei se oikea vesiperhonenkaan ole mikään tasainen vartaloltaan. Siellä on myös muutama pari jalkoja hyönteisen vartalon alla eli en usko sillä olevan niin tarkasti väliä.
12. Coddard caddis helppo malli
K: Pintaperhokoukku Hanak H 130BL 14- 18
Runko:Harmaa tai rusehtava peurankarva rungolle 2-3 lyijykynän paksuisilla nipuilla sidottuna. Riippuen perhon koosta ja rungon pituudestaTämä perho on siis se yksinkertaistettu malli tuosta ylemmästä mallista. Sopii laiskalle sitojalle joka haluaa nopeasti sutaista itselleen ottipelin. Tee muutama tällainen malli ja leikkaa jokaisen runko hieman eri pituuteen. Huomaat sitten kalastaessa eron perhon toimivuudessa eri tilanteissa.
Niinpä on vuonan 2025 toimineet pintaperhot saatettu teille tiedoksi. Nämä eivät ole mitä tahansa suteja, näillä saa kalaa, todistetusti. Ensikesäksi on omaan rasiaan sidottava lisää aran kalan pintureita. Pieniä #16-24 kokoisia, jotka toimivat silloin kun kalalla on valikoiva päivä. Testaukseen lähtee pari uutta mustaa mallia sekä pari ruskeaa. Mielenkiinnolla odotan Käsivarren paria reissua, sillä tiedossa on isoja, ei vaan ISOJA harjuksia. Kalojen keskikoko lienee 55cm tienoilla ja isoimmat…..no katsotaan mitä tällä kertaa vesistä löydetään.
Nyt oikein hyvä lukuhetkiä ja laittakaahan viestiä jos kysyttävää tulee mieleen.