Kivinen erämaa, Vätsäri | Olimme päättäneet lähteä perhokalastamaan Inarin alueen vesiä hieman syrjäisimmiltä alueilta. Ehkä eräs Suomen vähiten kolutuin kolkka löytyykin varmasti Vätsärin erämaasta. Satojen lampien ja järvien sekä kivisten rakkalaaksojen ja vanhojen mäntyjen osittain hallitsema alue sijaitsee Suomi-neidon päälaen itäkolkassa, Ivalosta Kaamaseen vievän valtatien itäpuolella Inarijärven takana. Pinta-alaltaan se on 1550 neliökilometriä ja järviä löytyy satoja. Alue on osittain puutonta tunturiylänköä sekä niukkakasvista ja kivikkoista harvaa mäntyistä ylänköä.
Valmistelut hyvissä ajoin
Jo hyvissä ajoin varasimme leirialueen paikalliselta asukkaalta sekä myös lennot Surnujärvelle. Alueelle pääsee myös patikoiden, mutta maasto on erittäin haastavaa ja kalastusajatuksella matkaan lähtiessä matkatavaraa tuppaa pakostakin kertymään turhan paljon rinkkakyydillä vietäväksi. Pikaisella vilkaisulla matka lähimmältä tieltä Surnujärvelle näyttää kohtuulliselta n. 20 km, mutta tarkempi tarkastelu kannattaa, koska todellisuus on lähempänä 65 km kiertäen pirstaleisia vesistöjä sekä jylhiä ja vaikeakulkuisia rakkalaaksoja.
Ajatuksena oli käydä kokeilemassa Surnujärven ympäristöä kattavasti mahdollisia opaskeikkoja varten. Olin liikkunut Vätsärissä aiemmin vain rinkan kanssa, jolloin kalastus oli tapahtunut vain rannalta käsin. Nyt käytössä olisi kuitenkin moottorivene. Sillä olimme saaneet paikalliselta saamelaiselta käyttöömme hänen telttamajoituksen sekä veneen moottoreineen Surnujärvelle. Se on harvinaista etenkin Kivisessä erämaassa, Vätsärissä.
Kartoitimme Vätsärin erämaan aluetta ennakolta tarkkaan, koska Vätsärin erämaassa on tuhansia järviä, kaivoimme ennakkoon tietoa siitä mitkä olisivat kiinnostavia perhokalastuksen näkökulmasta. Paikan päällä kalapaikoille kulkemisessa on haasteensa maaston vaikeakulkuisuuden sekä suunnistamisessa louhikkoiden ja lampien labyrinteissä, niinpä kartan ja kompassin lisäksi, mukana olivat GPS sekä ennakolta puhelimiin ladatut maastokartat. Powerbankit laitteiden lataamista varten ovat syytä ottaa mukaan. Talven mittaan pyöräyteltiin iso tukku erilaisia perhoja silmällä pitäen alueen runsaslajista kalastoa. Vesistöissä asustaa mm. rautua, harjusta, taimenta, isoja ahvenia ja punalihaisia jättiläishaukia.
Ruokapuolen olimme ajatelleet hoitaa puoliksi kuivamuonalla ja loput tuoreella. Muutama kassillinen erilaisia ruokatarvikkeita lähti mukaamme S-market Ivalosta. Otimme mukaan myös Primuksen Etapowerin, sillä käynnit kaukana tunturijärvillä vaatisivat ruoan tekoa kesken päivän. Juomaveden saisi alueen järvistä, joka tietysti helpotti suuresti monellakin tapaa. Toki laskimme sen varaan että kalaakin saisimme syödäksemme. Tällä hetkellä ei tuota Etapoweria enää löytynyt, mutta vastaava hyvä keitin on (*)Primuksen Primetech Stove. jonka löydät tästä linkistä
Lähtöpäivä on käsillä
Lähtöpäivänä jännitimme entisen Sevetinbaarin rannassa, eikä suinkaan vähiten karsitun, mutta yhä omaan silmään valtavan tavaramäärän kanssa, vesitason saapumista. Lentokoneen kaarrettua laituriin, allekirjoitimme lentotiketit ja pakkasimme koneen, jonka taakkamäärä riitti kaikesta huolimatta hyvin meille sekä viikon tarvikekuormallemme ja ryhdyimme odottamaan matalalla roikkuvan sumun hälvenemistä ja lentoon lähtöä.
Lentokokemus Lapin lentopalveluiden 380 kg matkustajia ja matkatavaraa kantavalla Cessna A185E Skywagonilla oli miellyttävä, vaikka liikaa tilaa ei ollutkaan jäsenien oikomiselle. Vajaan 30 km matka Surnujärven pohjoispäätyyn kesti kaikkine valmisteluineen alle 20 minuuttia, jonka aikana alueen pirstaleinen vesistö levittäytyi allemme.
Riittävästi välineitä mukana
Kalastusvälineinä mukana oli 6# ja 7# luokan 10” vapoja uppoperhoille sekä muutama kevyempiluokkaista pintaperhovapaa. Upposiimavaihtoehtoja oli mukana kunnon läjä eri luokissa. Surnujärven ympäristöstä olimme katselleet eri vaihtoehtoja rantakalastusta varten. Valituissa järvissä tietojen mukaan piti olla runsaasti harjusta, rautua ja ehkäpä taimentakin. Kalastusleirimme sijaitsi järven pohjoispäässä suojaisan ja syvän lahden poukamassa. Tukikohtamme mukavuuksiin kuului kompakti majoitekota makuulavereineen ja kaasukeittimineen sekä kulkemisen ja kalastuksen kannalta elintärkeä perämoottorilla varustettu Terhi-avovene.
Kannoimme tavarat rannasta leiriin ja välttämättömät tavarat purettuamme huomasimme jo kasaavamme kalastusvälineitä. Vauhdilla tutustumaan leirin rantaan ja heti silmät tavoittivat kalojen tuikkeja. Eikä kauaa mennyt kun ensimmäinen reilu 40cm harjus oli rantautettu ruokakalaksi. Muutamien saatujen kalojen jälkeen totesimme, että kalaa oli runsaasti ja lähdimme ruoanteko puuhiin. Illalla istuimme laskeutumispaikkamme niemennokassa, katsellen karua mutta kaunista maisemaa. Kaadoimme tulohömpsyt kuksaan ja nautimme olostamme.
Surnunleirissä nauttimassa kivisestä erämaasta, Vätsäristä
Aamun valjettu totesimme heti, että aikaisempien viikkojen kylmä ja sateinen kausi oli loppunut. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja jouduimme heti miettimään miten vähän sitä uskaltaa päällensä laittaa. Tuhti aamupala katosi vauhdilla vatsaan, sillä oli kiire päästä lähtemään ensimmäiseksi valikoituneelle järvelle. Hetki veneellä ajelua kohti pohjoisrantaa, vene rannan koivunkäkkärään kiinni ja lähdimme patikoimaan järvelle. Tässä vaiheessa ympärillä pyöri jo kymmeniä paarmoja. Järvelle päästyämme näimme jo kaukaa, kuinka vedenpinta on täynnä kalojen pintakäyntejä. Pinturit lensivät vauhdilla veteen ja saman tien olivat harjukset ilmassa, varsinaiset pomppukoneet kuten saimme viikon aikana todeta.
Päivän aikana koukutimme kymmeniä harjuksia, olipa varsinainen harjuksenkalastajan Eldorado. Harjuksien keskikoko pysyi n. 45cm tienoilla, suurimpien ollessa liki 50cm. Rantakalastus oli todella antoisaa, sillä takaheittotilaakin löytyi mukavasti. Toki kelluntarengas tai kumivene olisi tuonut kalat vieläkin lähemmäksi mutta tässäkin oli aivan riittävästi. Kalat surffailivat ympäri matalia niemenkärkiä. Välillä perhoon haksahtaneen harjuksen perään syöksyi ahnas haukikin, suurimpien ollessa reilun 6kg luokkaa.
Palattuamme järveltä veneelle oli Surnulla rautuparvi ruokailemassa pinnassa. Pannuharjukset ja raudut saatiin tuoreeltaan illan ruokapöytään. Illemmalla nautimme upeasta auringonlaskusta kivikkoisen Surnujärven taakse. Kävimme läpi päivän kalastusta ja totesimme ettei missään ole vielä tullut tällaista ilotulitusta vastaan. Samalla sovimme seuraavan päivän kohteesta, eteläinen Surnujärvi.
Surnujärvellä etelää kohti
Toisena päivänä lähdimme ajelemaan veneellä kohti eteläistä Surnujärveä ja Kekkosenlahtea, kalastellen välillä pintovia harjuksia ja rautuja. Niitä olisikin noussut mukavasti, kun vain olisi malttanut kalastaa mutta kiire oli Kekkosenlahdelle, josta sitten menisimme kävellen parin kilometrin päässä olevalle tunturijärvelle. Nousu järvelle oli todella jyrkkä ja jalat huusivat happea. Yhtään oloa ei helpottanut eilisestä kasvanut paarmojen määrä. Ensimmäiset ja ainoat havainnot isommista nisäkkäistä tehtiin myös matkan varrelta karhun jätösten muodossa. Järven vesi oli uskomattoman kirkasta ja rannat paikoin pystysuorat kadoten jonnekin syvyyteen. Kalastimme jyrkkäreunaisen järven kokonaan ympäri. Aivan rannan tuntumassa parveilivat runsaat kalanpoikasparvet, mutta vain yksi kontakti järven isompiin asukkeihin tuli uppoperholla.
Huhuja olimme kuulleet järven suurrautukannasta, mutta tällä kertaa emme päässeet tekemään lajivarmistusta kalan päätettyä, ettei ollut vielä hänen hetkensä nousta rannalle. Paluumatkalla leiriin pysähtelimme heittelemään pintoville rauduille eikä kala-ateriatta jääty tänäkään päivänä. Ilta oli kaunis, auringonlasku punasi taivaamme ja mieli oli levollinen. Mikäs siinä oli ollessa, kiireettömässä maailmassamme. Leiriin päästyämme pyöräytimme rauduista maittavan aterian, joka maistui ruisleivän kera ah niin hyvälle. Toki iltahömpsyt piti vielä siemaista leirin ikiaikaisen hongan juurella. Ketun rääkymisen saattelemana oli aika painua pehkuihin, jotta huominen tulisi nopeammin.
Kannattaa käydä myös lukemassa kirjoittamani aiempi postaus Tunturikalastuksen alkeet Vol 1, josta löydät varmasti hyviä vinkkejä tulevaa tunturireissuasi varten.
Kalastus voi olla myös haasteellista
Uusi päivä, vanhat kujeet, totesimme kun lähdimme uudestaan ensimmäisen päivän järvelle. Hehkuvan kuuma, ilma mustanaan ympärillämme pörräävistä paarmaparvista ja lähes tuuleton sää. Yllättäen järvellä ei ollut pintomista lainkaan, aivan kuin olisimme tulleet eri järvelle. Kaikki päivän kalakontaktit tulivat heittämällä pinturia oletettuihin kalanpaikkoihin, vaikkei kuoriutumista ollut havaittavissa. Nyt sai heittää perhoa alvariinsa ja hakea aktiivista kalaa, kun mieli ei antanut myöden vain odotella sitä kalan ottia. Jostain kumman syystä emme saaneet montakaan tapahtumaan uppovehkeisiin mutta eipä tuosta ollut niin väliksikään, kun harjusta kuitenkin nasahteli säännöllisesti pintureihin. Saimme tuntea kuinka oikukas voi erämaan järvivesien kalastus olla, siinäpä se mielenkiinto pysyykin yllä kun aina ei voi olla varma päivän saaliista. Onneksi riittävän nesteen saamisesta on helppo huolehtia näiden kristallin kirkkaiden vesien ääressä, sillä paarmojen vuoksi vaatetuksen keventäminen pureman kestävistä housuista ja pitkähihaisista paidoista ei käynyt mielessäkään. Kuukkelit kävivät ilahduttamassa meitä iltanuotiolla, on ne sitten pelottomia kavereita kun lähes kädestä kävivät tarjottua pullaa hakemassa. Aivan, iltakahvit hyvän pullan kera erämaassa on mahdollista. Auringonlaskut olivat aina niin hienoja katsella ennen nukkumaan menoa.
Lopultakin pilviä taivaalla
Viimein taivaalla pilvenhattaroita! Pinta-aktiivisuus Surnujärvellä leirimme tarkkailuasemista näytti erittäin lupaavalta. Suunnitelmana oli mennä tutustumaan uuteen järveen, mutta hetken pysähdys matkan varrelle oli kuitenkin tehtävä. Harjukset olivat erittäin aktiivisia ja kävivät ahnaasti pintaperhoihin kiinni. Virkeät kalat hyppivät siiman päässä kovasti vaikka kuinka vavankärki osoitti kohti järven pintaa. Harjukset hyppivät vesiperhosten perään pinnan ylle ja loikat vesiperhosjäljitelmiin olivat samaa luokkaa. Kymmenet koukutetut 35-45 cm kalat saivat jatkaa kasvuaan, olihan matkaa vielä eteenpäin eikä helle ollut pilvistä huolimatta hellittänyt. Veneessä kalastaessa saatu mielikuva paarmojen vähenemisestä osoittautui valitettavasti aivan vääräksi ja heti alkumatkasta surisevat parvet olivat taas mukanamme.
Järvirykelmän kauimmainen järvi oli aikaisempia kalastamiamme järviä selkeästi matalampi profiililtaan ja runsasmääräinen harjuspopulaatio oli pienempää kuin toisilla järvillä, keskikoon ollessa n. 30cm. Pintaperho piti pintansa harjusten suosikkina, uppoperhoihin napsahteli isoja ahvenia, useimmiten vielä tuplina. Palatessa nappasimme Surnulta vielä harjukset ilta-aterian kruunuksi ja taivaan rannalle kipuavat mustat pilvet olivat hyvä syy palata majoituksen suojiin ja ruuanlaittoon. Illan ukkonen lopetti pinta-aktiivisuuden siltä päivältä. Ukkosen mentyä istuimme vielä hetken iltanuotiolla nauttien hiljaisuudesta ja karun kauniista maisemasta, jonka tämä upea paikka meille soi.
Rautuja etsimässä
Heräsimme aamulla tilhiparven ääntelyyn, joten ylös ja kahvinkeittoon. Välipäiväksi ajattelimme, että lepäämme ja käymme vain kotilahdella mutta kuinkas kävikään. Aamupalan jälkeen pyöräytimme muutamia pintureita, sillä kalojen suussa käyneet näyttivät jo aika kehnoilta. Odottelimme tuulen kääntymistä sopivaan suuntaan ja kun näin kävi, käynnistyi perämoottori välittömästi kohti löydettyä ison harrin matalikkoa. Rautuparvet kiersivät ympäri laajaa selkää ja muutamia yksittäisiä kalan tuikkeja näkyi matalikon reunamilla. Jäimme odottelemaan parven liikkeitä mutta kalat osasivat pysyä heittopituuden ulottumattomissa.
Etsimme erään saareen niemestä sopivan tyynen paikan, vene ankkuriin ja odottelua. Pohja näkyy vielä todella syvältä, on se kirkasta vettä. Pian näemme ensimmäiset tuikit tuulen ja tyynen rajamailla. Perhot veteen ja hetki odottelua, rautu pärskähtää perhoon kuuluvasti ja pysyy kiinni. Tällä kertaa ei mitään isomuksia mutta olisivat kyllä ruokakalan kokoisia. Saamme samasta parvesta useampia, jotka laskemme kaikki takaisin kasvamaan.
Kiertelemme ympäri järveä maisemia katsellen ja myös muutamia poroja näemme kaukaa tunturin rinteillä. Olimme ottaneet keittimen mukaan ja kokkasimme lähisaaren rannalla myöhäisen lounaan. Iltariennoksi olimme suunnitelleet treffejä isojen harjuksien kanssa ja sehän toteutui. Muutaman hyväksi todetun tyhjän harripaikan jälkeen ajelimme aivan kaakkoisrannan tuntumaan, josta lopulta löysimme paljon aktiivisesti syöviä harjuksia.
Kalaa oli liikkeellä taas paljon ja ranteet kipeinä väänsimme niitä haaviin. Surnujärven isoimmat yli 50cm harjukset suhtautuivat vesiperhosjäljiltelmiin hieman epäillen; isomuksen ottia edelsi aina kunnon pyörähdys perhon alla, jättäen pinnalle isot pyörteet ja kalastajan jännityksellä odottamaan muutaman sekunnin päästä seuraavaa harjuksen hurjaa syöksyä kiinni. Kuikka uiskenteli lähistöllä ja huuteli välillä kaverilleen toiselle puolelle järveä.
Lähtöpäivä häämöttää
Lopulta oli aika pakata tavarat ja todeta hienon viikon olevan ohi. Paljon uusia kokemuksia ja mahtavia kalastushetkiä parhaimman kalakaverin kanssa. Aamulla totesimme että kelit olivat kohdallaan ja pääsisimme lentäen pois. Puhelinta varten varattu powerbank oli käytetty loppuun ja puhelimessa oli virtaa vain muutama prosentti. Puhelinta oli reissun aikana käytetty pääosin kuvaamiseen ja väliajat pidettiin aina kiinni. GoProlla kuvasimme myös paljon tulevaa mainosmatskua ajatellen.
Ruokaa olimme varanneet riittävästi, sillä vararuoiksi otetut pastapussit jäivät käyttämättä. Mutta parempi onkin olla aina ylimääräistä muonaa mukana, kalan saamisen varaan ei kuitenkaan kannata ruokailuja jättää. Parille ensimmäisille päiville varasimme tuoretta leipää ja sen jälkeen rouskutimme vain näkkileipää voilla. Päälle tosin usein ilmaantui paistettua ja graavattua rautua tai harjusta. Vesihän on tuolla niin puhdasta, että juomaveden sai hakea ämpärillä suoraan järvestä.
Emme ottaneet kahluuvarusteita mukaan ollenkaan, vaan käytimme hyviä retkeilyhousuja, jotka kestävät kovaa käyttöä. Itse olen mieltynyt (*)Fjällrävenin housuihin, jotka ovat todella vahvaa tekoa.ja tässä linkki (*)naisten vastaavaan Fjällrävenin malliin.
Mieleenpainuva reissu oli lopuillaan ja sellainen mieli kyllä jäi että varmasti palaamme uudestaan. Surnun ympäristössä on paljon hyviä ja kalaisia järviä. Näissä kalasto on kyllä kunnossa, sieltä löytyy runsaasti erilaisia lohikaloja.
Fly Lapland yrityksen Jouni Asteljoki on varsinainen puskapilotti, joka laskeutuu vesitasollaan lähes “vesisaavin” kokoiselle lätäkölle. Jouni on kokenut lentäjä ja toimittaa sinut turvallisesti perille, minne ikinä Inarin alueella haluatkin. Käy tutustumassa Jounin yhtiön sivuihin ja kysy ajoissa omaa lentoasi sillä Jounilla voi olla varauskirja jo aika täynnä.
Jaa postaus eteenpäin jos pidit postauksesta ja koit että siitä oli sinulle hyötyä.
