Perhokalastajan Kuusinkijoen yläosa

Iloinen perhokalastusasiakas kalan kanssa Putkosessa

Laitahan vinkit eteenpäin!

Perhokalastajan Kuusinkijoen yläosa nro 1 – Nyt pääset lukemaan Kuusinkijoen esittelyä neljässä eri osassa. Etenen postauksissa aina ylävirrasta alavirtaan kohti. Tämä postaus on ensimmäinen postaus Kuusinkijoen yläosasta aina Käpykosken alaosaan asti. Alla vielä muut Kuusinkijoen postaukset.

Perhokalastajan Kuusinkijoki Käpykoskelta -Särkipuronsuulle osa 2

Perhokalastajan Kuusinkijoki Särkipuronsuulta – Takkupyörteelle osa 3

Perhokalastajan Kuusinkijoki Takkupyörteeltä – Koivumutkan Riippusillalle osa 4

Kuusinkijoki kalastajan kohteena

Kuusinkijoki on monen kalastajan mielessä legendaarinen taimenen kalastusjoki. Tätä se ehdottomasti onkin vai pitäiskö sanoa, että on ollut. Sillä taimenia ei ole noussut moneen vuoteen Kuusinkijokeen siihen malliin kuin aikaisemmin. Syy löytynee rajan toiselta puolelta ja siihen en sitten otakaan enempää kantaa. Poikastuotanto on mielestäni ollut aika hyvällä mallilla, mutta taimen ei vain ole enää palannut jokeen takaisin Pää – ja Paanajärvellä vietettyjen kasvuvuosien jälkeen.

Kansikuvasta sen verran, että kuvassa naisen takana näkyy voimalaitoskanavan loppu. Kuvassa olemme Perhokalastajan Kuusinkijoen yläosalla eli Putkosen niskalla. Sieltä löytyy paikoin mukavasti hyvänkokoista harjusta.

Onneksi Kuusamossa ja Suomessa on ymmärretty Kuusinkijoen erityinen asema meillä harvinaisen nousutaimenen kotijokena. Padot ovat Suomen monissa joissa olleet, ja ovat vielä pitkään, kudulle nousevan taimenen ja lohen esteenä päästä lisääntymään.

Ehkä puhutuin tällainen monien patojen jonomuodostelma löytyy Kemijoesta, jotka ovat jo kauan aikaa sitten estäneet lohen nousemisen latvavesille jatkamaan sukuaan. Valitettavasti Kemijoki yhtiö ei tunnu itse välittävän toiminnastaan tippaakaan. Vastuutonta toimintaa joka tavalla.

Kuusinkijoki Putkosen alueella
Kuusinkijoki Putkosen alueella

Myllykosken voimalaitos lakkautetaan

Kuusinkijoen nousuesteen haittavaikutuksista ollaan lopulta pääsemässä ohi kun Myllykosken vesivoimalaitos lakkautetaan.  Kyseinen voimalaitos sijaitsee n. 1,5 km Putkosesta ylävirtaan. Voimalaitos on rakennettu vuosina 1955 – 56 ja se otettiin käyttöön vuonna 1957. Sen teho on 1,4 MW ja putouskorkeus 11 metriä. Kalakantojen turvaamiseksi otettiin käyttöön toiseen tyhjään konetilaan kalatie vuonna 1995.

Kalatie on Borland-tyyppiä (hissi). Sähköntuotanto tuolla 1,4 MW laitoksella on hyvin pienimuotoista ja merkityksetöntä. Tällaisia samanlaisia voimalaitoksia löytyy valitettavan monesta taimenelle ja lohelle potentiaalisesta joesta. Näyttöä Myllykosken kalahissin toimivuudesta ei kyllä ole, enkä kysymälläkään löytänyt.

Alla olevasta linkistä pääset lukemaan, kuinka voimalaitoksen purkuprojekti tulee etenemään. Sivulta löytyy myös tiedot siitä, kuinka voit osallistua omalla rahallisella panostuksella Kuusinkijoki – projektiin. Haastan teidät kaikki tukemaan Kuusinkijoen mittavaa kunnostamistyötä, johon rahaa uppoaa yhteensä muutamia miljoonia. Pienikin summa on avuksi koko projektille. Palkes Oy osallistuu itsekin muutamalla sadalla eurolla keräykseen.

Tästä pääset tutustumaan Kuusinkijoki kuntoon – projektiin

Kuusinkijoki on harjuksenkin kotijoki

Perhokalastajan Kuusinkijoen yläosa esittely-  seuraavaksi siis Kuusinkijokea kalastuksellisesti lähinnä harjuksen kalastuksen näkökulmasta.

Joki virtaa metsäisiä ja paikoin kallioisia upeita maisemia sivuten n. 14 km matkan ennen Venäjän rajalle saapumista. Alaosan koskipätkät ja pienet suvannot ovat taimenkalastajien herkkupaikkoja. Olosuhteiden ollessa oikeat, voi saaliina olla reilunkokoinen nousutaimen, joka antaa kalastajalle hyvän vastuksen. Yleensä houkuttimena on vaappu, lusikkauistin tai erilaiset perhot. Ylemmäksi jokivartta kivutessa paikat eivät suinkaan huonone vaan jopa paranevat, sillä täällä saa olla enemmän rauhassa muilta kalastajilta.

Kuitenkin tuolle 14 km matkalle mahtuu lukematon määrä kalastajia, eikä välttämättä edes kohtaa päivän aikana toista kalastajaa. Perinteisesti taimenta kalastetaan illasta yömyöhään, sillä kala tuntuu aktivoituvan hämärän laskeutuessa joen ylle. Toki kesällä yöt ovat aika valoisia, mutta kuitenkin.

Ruokakoon kokoinen harjus on tulossa haaviin
Ruokakoon kokoinen harjus on tulossa haaviin

Kuusinkijoki on tunnettu taimenista, mutta kuinka moni tietää, että joessa asustaa nykyisin myös erittäin hyvä harjuskanta. Vuotungin kalastuskunta on jo vuosia tukenut joen luontaista harjuskantaa pienpoikasistutuksilla ja nyt se alkaakin näkyä elinvoimaisena kalakantana.

Vuonna 2017 harjuksien keskikoko pyöri 25-28cm tienoilla, kun se vuoden 2018 aikana oli noussut 30-35 cm mittoihin. Suurimmat tietämäni harjukset ovat olleet 50cm luokkaa ja useita yli 45 cm kaloja on tarttunut ihan omiinkin perhoihin. Toki tuon suuren harjuksen saaminen vaatii hieman koskenlukutaitoa, oikean paikan löytämistä sekä tietenkin sitä kuuluisaa kalaonnea.

Kuusinkijoen yläosa Putkosen niskalta alkaen

Joki alkaa voimalaitoksen jälkeen kanavamaisena reilun 1,5km matkalla. Rannat ovat jyrkät ja hankalat kalastaa. Kanava loppuu lopulta Putkosen-alueen niskalle, josta alkaa kunnon koskialue. Näin harjuksen kalastajan silmin Putkosen alue on yläosan paikoista tunnetuin, kalastetuin sekä kalaisin. Heti niskalla on reilunkokoinen selvä peili, jossa aina majailee isompia harjuksia. Tuo peili on myös tunnettu siitä, että siinä aina tuppaa pitämään majaa myös isompi taimen, jonka useimmiten kalastaja myös menettää.

HUOM. vuoden 2023 aikana on yläosalle tullut rauhoitusaluekyltti, joka sivuaa tuota kyseistä niskan peiliä. Suosittelen katsomaan ensin rannalta käsin mistä kohtaa rauhoitusalue alkaa. Rauhoitusalueilla on omat tarkoituksensa ja niitä tulee kunnioittaa ehdottomasti. 

Niskan peilin jälkeen koski hiukan kapenee ja putoamiskorkeus aiheuttaa kunnon kuohuvan kosken. Kuohuvan osan alla onkin lukuisia syvempi poteroita, joissa iso harjus majailee mielellään. Etenkin silloin kun kelit alkavat lämmetä ja happea on joessa vähän.

Tähän väliin on mainittava, että välillä Putkonen ja Melalampi on taimenen kalastus kokonaan kielletty, siis tarkoituksellinen taimenen pyynti. Melalampi on Vajjeuksen alapuolella oleva joen leventymä.

Kun Putkosta tullaan alaspäin, löytyy koko kosken 700 m matkalta poteroita, johon harjus mahtuu usein jopa sankoin joukoin pyydystämään sille mieluisia hyönteisiä. Putkonen on aika kivikkoinen ja hankalasti kahlattava koskialue. Reilun kokoisia kiviä on vieri vieressä ja kalat siellä välissä. Kalastus tuleekin pitää rauhallisena, keskittyen tarkkoihin heittoihin ja perhon uittamiseen.

Putkosen yläpäässä on laavu ja siitä 500 m alavirtaan tulipaikka. Puita on aina jokaisen kalastajan makkaranpaistoa tai kahvinkeittoa varten.

Joskus Putkosessa voi olla kalastajia näinkin lähekkäin toisiaan
Joskus Putkosessa voi olla kalastajia näinkin lähekkäin toisiaan

Putkosen keskikohta

Kun aiemmin mainittu niskan jälkeinen kova koski rauhoittuu, levenee joki samalla huomattavasti. Joen tien puoleisella reunalla on kaksi pientä saareketta, joiden kohdalta kohti alavirtaa alkaa harjuksen kalastajan huippumestat. Kun Kuusinkijoki on erittäin kivikkoinen ja hankala kahlata, päätyy moni kalastamaan jokea vain siltä tien puoleiselta rannalta.

Ottamalla avukseen kahluusauvan, on kahlaavalla kalastajalla mahdollisuus päästä hulppeisiin harjusmääriin menemällä joesta yli heti kovan kosken alapuolelta. Se onkin niitä harvoja paikkoja, mistä fiksusti ja turvallisesti pääsee yli Putkosen kohdilta. Kun suurin osa kalastajista kalastaa vain tien puolelta, pitäisin suurena ihmeenä, jos vastapuolelta kalastamalla ei tuplaisi kalamääräänsä.

Itse olen käynyt toisella puolella jokea kalastamassa jokaisella kalareissulla, enkä ole koskaan pettynyt kalamäärään. Joki on myös tietenkin hieman erityyppinen toiselta puolelta jokea. Lähinnä tarkoitan sitä, että Putkosen alue on tien puolelta jyrkkäreunaisempi ja syvempi. Vastapuolelta ranta on paljon loivempi ja erilainen kalastaa. Jos kalastajia on paljon, suosittelen vastapuolelta kalastusta.

Tämä Putkosen keskialue aina tulipaikalle asti on aluetta, jossa kahlaava kalastaja on vahvemmalla kuin rantakalastaja. Rantakalastaja pääsee perholla kalastamaan vain kovan pintavirtauksen aluetta. Kalastusta heikentää myös alueen kivikkoisuus, jolloin perhoja ei saa helposti sinne kivien väliin, jossa harjukset ovat piilossa rannassa heiluvilta kalastajilta.

Perhokalastaja on tässä lähes Putkosen tulipaikan kohdalla
Perhokalastaja on tässä lähes Putkosen tulipaikan kohdalla

Kahlaava perhokalastaja on profiililtaan matalammalla, lähes vedenpinnan tasolla. Jos kalastaa nymfilla tai larvalla, pääsee kalastaja uittamaan ja ns. pudottamaan perhoja helpommin kivien väleihin. Kahlaaminen tuolla alueella ei ole mitenkään mielekästä, joten jos haluaa välttyä uimareissulta suosittelen sitä kahluusauvaa tueksi kivikkoisen keskiosan kalastuksen helpottamiseksi. Kalaa alueella on paljon, mutta koska alue on laaja, ovat kalat siellä täällä koko leveydeltään. Isojakin köllyköitä mahtuu joukkoon.

Kun pääset Putkosessa kalastuksen osalta tulipaikan kohdalle, joka on Laajuksentien ja Paljakantien risteyksen kohdalla, onkin hyvä hetki pitää ansaittu ruokatauko. Tuon tulipaikan yläpuolen kalastukseen menee helposti 2 – 3 h, jos yhtään tarkempaan kalastaa. Tulipaikalla on aina liiteri täynnä kuivia polttopuita sekä roskis. Joten on vastuutonta heittää roskia tulipaikan ympäristöön tai laittaa niitä muovipaketteja nuotioon kun kerran iso roska-astia on ihan vieressä.

Mainittujen teiden tienhaara toimii usein kalastajien autojen parkkipaikkana. Suosittelen ajamaan autot niin, etteivät ne estä paikallisten maanviljeilijöiden traktori yms. liikennettä.

Tulipaikalla voit syödä vaikkapa Retkiruoat.fi gluteenitonta, laktoositonta, vegaanista tai vaihtoehtoisesti perinteistä pastaa, liha- sekä kalaruokia.

Käy tutustumassa Retkiruoat.fi retkiruokavalikoimaan tästä linkistä.

Putkosen alaosan kalastus

Kun ruokatauko on pidetty, jatka kalastusta tulipaikan kohdalta. Tulipaikan kohdella olevasta koskesta löytyy usein reilun +40 cm kokoisia harjuksia. Mutta ne vain täytyy hakea päävirran reunoilta ja hiukan jopa vastarannan puoleltakin. Tätä kohtaa harva ymmärtää kalastamaan. Ehkä kyseinen kohta näyttää liian mitättömältä ollakseen hyvä harjuspaikka.

Kun koski on kalastettu, on syytä kahlata takaisin rannalle ja siirtyä rannan kautta pienen leventymän ohi kohti seuraavan kosken niskaa. Tämä pienen leventymän syvyys on sitä luokkaa, että en lähtisi kokeilemaan onnea pinnalla pysymisessä.

Kalastuksen voit aloittaa liki rantaa olevan ison kivenmöllikän kupeesta kohti koskea. Kalasta tarkasti, sillä tässä kohtaa voit saada elämäsi tärpin. Itse koski kuuluu samaan luokkaan kuin keskiosakin. Kivikkoa on paljon, koski on leveä ja kalaa on ihan kaikkialla. Rantakalastajalla on edessään levän ja kasvuston irroittelua perhoista, kun kahlaava kalastaja saa taas kerran ronkittua paikat paljon paremmin ja tarkemmin.

Potentiaalista kalastusaluetta tässä kohtaa on noin 200 m verran. Jos haluaa kalastaa tarkasti jokaisen kivenvälin, saa aikaa menemään ihan helposti 1 – 2 h.

Kuusinkijoen harjus, jonka koko reilut 40cm
Kuusinkijoen harjus, jonka koko reilut 40cm

Tämän kosken loppuliusta alavirtaan katsottuna alkaa virtaus rauhoittua ennen seuraava Käpykoskea. Olen pari kertaa kalastanut Käpykosken niskan yläpuolelta alkaen kohti tulipaikkaa vaihtaen nymfistä pintaperhoon ja takaisin. Tuolloin tarkoituksena oli kartoittaa Kuusamon perhokalastuksen MM-kilpailuja varten alueen harjustilanne.

Kaloja toki löytyi kummallakin kalastustekniikalla, mutta määrällisesti kalat olivat kerääntyneet aina vain tiettyihin virranosiin. Näiden virranosien löytäminen saattaa satunnaiselta kalastajalta viedä aikaa niin, että kalastajalla alkaa esiintymään turhautumista koko kalastukseen.

Käpykosken ottipaikat

Seuraavana on n. 400 metrin mittainen Käpykoski, jossa suurempia harjuksia löytyy pääasiassa aivan kosken alaosilta. Ensin tulee perhokalastajan ehdottomasti haravoida koko kosken niska hyvin tarkasti. Päävirta menee normaalilla vesitilanteella aivan vastarannan reunassa ja sieltähän ne isommat kalat löytyvätkin. Itse niska on kohtuullisen matalaa aluetta enkä siis käyttäisi siihen turhaan aikaani.

Seuraavaksi koski hieman kuristuu eli kapenee ja virtaus kiihtyy. Tässä syvässä uomassa on joskus hyvin kalaa, riippuen siitä kuinka moni muu on jo käynyt aluetta kalastamassa. Kun joki hieman levenee ja tulee enemmän kuohuvaksi,  en tältä alueelta ole kovin runsain mitoin harjuksia tavannut.

Mutta kun koski laskee pieneen, mutta selvään välimonttuun olemme tulleet harjuksien valtakuntaan. Tämän kohdan kalastan itse mieluusti vain rannalta käsin, jotta kalat eivät häiriinny liikaa. Välimontun jälkeen päävirta alkaa kääntymään vastarannan puolelle, jonka jälkeen se laskee Käpyssuvantoon. Tuolta vastarannan päävirrasta löytyy myös syvempää vettä, jossa isompi kala saa olla yleensä rauhassa. Jostain syystä kalastajat eivät viitsi laiskuuttaan lähteä aluetta haravoimaan.

Käpykoskea kalastetaan liian vähän verrattuna kosken kalamäärään.
Käpykoskea kalastetaan liian vähän verrattuna kosken kalamäärään.

Kuusinkijokea on riittävästi hyvään kalastukseen

Putkosen niskalta on matkaa tähän Käpysuvannon alkuun n. 1,6 km. Tämä koko pätkä on mahtava yhden päivän kalastuskohde, jopa kahdenkin. Putkonen on eräs saalisvarmimmista koskista Kuusinkijoessa. Miinuksina Putkonen – Käpykoski välille voisin listata, että paikka on todella suosittu kalastuskohde sekä sen julmetun kivikkoisuuden. Jos ei halua kahlata, joutuu kalastamaan rannalta käsin koko ajan muiden kalastajien jälkiä. Tämä taas tarkoittaa sitä, että saalis ei tule olemaan kovin mittava.

Kun koekalastin ja poolitin Kuusinkijoen Perhokalastuksen MM-kisoihin, löytyi kahlaamalla kalastaen Putkosen keskiosasta kolmessa tunnissa helposti sen 100 harjusta.  Mutta se vaati minulta erittäin aktiivista kahlaamista ja kalastamista. Suurimmat harjukset olivat tuolloin reilusti 45 cm.  Putkosen alueeseen sain hyvin mahtumaan 4 todella hyvää ja tasavertaista poolia pituudeltaan 150 – 200 m. Jokaisesta poolista saatiin hyvin runsaasti harjuksia.

Kun Kuusinkijokea on kaikkiaan ennen rajavyöhykettä n. 14 km. Olemme tässä kohtaa vasta kalastaneet joesta sen 1, 6 km. Aluetta on siis jäljellä vielä runsaasti ja perhokalastajalle mahtavia koskia jäljellä runsaasti.

Lisää oppia vanhoista postauksista

Tästä alkaa mittava Kuusinkijokeen liittyvä postaussarja. Lue kaikki postaukset, paina mieleesi paikat ja käy kalastamassa kyseiset alueet. Pitäisin ihmeenä, jos et saisi hyvin kalaa. Toki kaikki on täysin kiinni vain sinun omasta aktiivisuudestasi. Jos ei yritä ei myöskään saa mitään. Jos haluat kalastaa rannalta käsin, sinun tulee hyväksyä, se ettet saa niin hyvin kalaa kuin kahlaava perhokalastaja.

Olen jo aiemmin kirjoittanut muutaman jutun koskenlukutaidosta. Nämä kannattaa ehdottomasti vielä kerrata ennen kesän kalastusreissuja. Myös muutama muu postaus löytyy oman perhokalastuksen uudistamiseen ja vaikean kalan kalastamiseen. Blogissa on nyt kaikkiaan 74 postausta, jotka käsittelevät erilaisia aiheita. Näistä löydät varmasti vinkit oman kalastuksesi parantamiseen.

Koskenlukutaito postaus joka on julkaistu 17.11.2021. Tämä postaus on blogin kaikista postauksista toiseksi luetuin.

Perhovinkit Kuusinkijoelle löydät Vuoden 2021 sekä Vuoden 2022 parhaimmat perhot postauksista.

Jos vielä tuntuu, siltä ettet onnistu saamaan tai löytämään kalaa niin voimme auttaa sinua henkilökohtaisella opastuksella. Laitat vain sähköpostia palkes@palkes.fi osoitteeseen, niin saat kalastuksesi uudelle uralle. Älä hakkaa päätäsi joka kesä Karjalan mäntyyn. Tervetuloa oppimaan!

Laitahan vinkit eteenpäin!

2 ajatusta aiheesta “Perhokalastajan Kuusinkijoen yläosa”

  1. Olen samaa mieltä siitä, että harjuskanta on joessa määrällisesti hyvä. Pientä otetaan edelleen toki liikaa, mutta ehkä tuo koon kasvu jo kertoo sen vähenemisestä. Itselläni suunta isompien harjusperhojen käyttöön, jotta pikkuisten määrä jäisi vähemmälle. Muutoinkin nymfauksessa soisi yleistyvän isompien perhokokojen käyttö. Mutta kyllä, käytän pieniä itsekkin. Pyrkimys silti 8-10 koukkukokojen suuntaan.

  2. perhokalastajaninfo@gmail.com

    Kyllä pitää paikkansa että usein näkee otettavan myös selvästi alamittaisia kaloja. Ei Kuusingin harjuskanta kuitenkaan niin vahva ole että kestäisi toistuvaa alamittaisten ottamista ruoaksi. Ehkä voisi olla hyvä laittaa harjukselle jokin välimitta ottamiselle esim. 38-42cm. Tuon kokoisessa on jo syötävääkin. Isommat jäisivät mäti- ja maitipankiksi jokeen. Kanta kasvaisi ja keskikoko nousisi pikku hiljaa. Tuo mainittu välimitta voisi olla tietysti jokin muukin.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *