Perhokalastajan Kuusinkijoki Särkipuronsuulle – Edellisessä postauksessa päästiin Käpykoskeen asti. Tuo Kuusinkijoen yläosa on todellakin joen suosituin kalastuskohde. Toki ihan rajanpinnassa leiriä pitävät taimenen kalastajat ovat ihan oma joukkonsa. Mutta jos ajatellaan perusperhokalastajaa, löytää hän tiensä lähes aina ensin Putkoseen. Mutta entäpä jos ei halua kalastaa ruuhkassa? Kalastaja haluaakin kalastaa koskella, jossa ei ole niin paljon muita kalastajia. Seuraavissa postauksissa pääsemme tutustumaan juurikin näihin paikkoihin.
Tässä linkki ensimmäiseen Kuusinkijoki postaukseen, josta pääset luontevasti jatkamaan tähän Perhokalastajan Kuusinkijoki Särkipuronsuulle postaukseen.
Suvantoa kosken jälkeen
Käpykosken jälkeen alavirtaan mennessä on edessä Käpysuvanto. Käpysuvannon jälkeen joki hieman kuristuu kapeammaksi ja alkaa virtaamaan taas hiukan kiihtyvällä vauhdilla. Tämä suoran pätkä ennen Vaijeuksen koskea on rauhoitettu taimenen poikastuotantoalueeksi. Rauhoitusalueen kyltit kyllä löytyvät rantapuista, mutta todella tarkkana tulee olla. Kyltit ovat erittäin vanhat, heikossa kunnossa ja huonosti näkyvät. Kalastuksenvalvoja ei päätä silittele, jos tapaa sinut rauhoitusalueelta kalastamassa.
Vaijjeuksen koskialue on heikommin tunnettu
Vaijjeuksessa on koskialuetta, alkaen aina rauhoitusalueen alapäästä noin 850 m verran. Siihen vielä lisäksi Vaijjeuksen laavun alapuolella oleva lyhyt koskenryöpsäys. Vaijeuksen laavu löytyy hiekkakuopan reunalta, johon saa auton mukavasti parkkiin. Vaijjeuksen niska on lähellä Paljakantietä, aivan Karkulammen lähellä. Mutkaan saa kaksi autoa niin, etteivät häiritse muuta liikennettä. Toinen vaihtoehto on ajaa auto parkkiin 650 m päässä olevalle hiekkakuopalle, josta löytyy myös Vaijjeuksen laavu sekä WC.
Niska on kohtuullisen kapea ja nopeasti virtaava. Kalaa tästä kyllä löytyy, mutta perhot tulee saada sinne syvälle uoman pohjalle. Joki kääntyy hieman vasemmalle, jonka jälkeen se hiukan levenee. Niskalla joki on noin 20 m leveä ja reilun sadan metrin päässä yli 30 m leveä. Parhaimillaan koskella on leveyttä 50 m. Kun olet kalastanut tarkasti kapean osan, sinun ei periaatteessa tarvitse kahlata kuin nilkka – pohjesyvyyteen. Jo tällä tavalla pystyt kalastamaan koko kosken leveyden kapealla osalla. Tarkkana tulee kuitenkin olla, sillä joudut kalastamaan syvästä ja virta on voimakas. Muuten menee tärpit helposti ohi oman havainnoinnin.
Kun joen leveys muuttuu 30 m leveäksi, joen profiili muuttuu hiukan enemmän monttuiseksi. Joella on tilaa virrata ja kaloilla enemmän paikkoja piileskellä kalastajaa. Joen virtaus on yhä voimakas ja kala on hiukan hankala löytää. Mutta siellä syvällä sitä on, joten älä aliarvioi paikkaa. Tämä koskee samalla tavalla tuota kosken leveintä osaa. Kalastajan sitkeys ja tarkka kalastus palkitaan.
Vaijjeuksen koskialue oli Kuusinkijoen sektorin parhaita alueita Kuusamon perhokalastuksen MM-kilpailussa v. 2021.
Vaijjeuksen haukipeili
Kosken kääntyessä 90 asteen kulmassa oikealle, olet tullut reilut 600 m alaspäin. Tämän jyrkän mutkan yläpuoli kannattaa kalastaa todella hyvin. Se on paikoin hieman matalampaa ja helpommin kalastettavaa aluetta. Kalaa on lähes joka kiven takana, mutta eri asia on se, mihin perhoon saat harjuksen tarttumaan.
Jyrkässä mutkassa virta menee vastarannan puolelta ja alavirtaan katsottuna oikealta kalastettaessa on mutka helppo kalastaa. Mutkassa on iso ja syvä peili jonka syvän virran reunassa on isoja harjuksia mutta myös julmettuja haukia. Olen tuon mutkan kalastanut kerran Erä-lehden Tuiskusen Jarin kanssa, joka sai kokea miltä tuntuu, kun julmettu peto haukkaa perhossa olleesta harjuksesta kiinni.
Ison peilin jälkeen, juuri ennen kosken niskaa, on hyvä pienehkö alue kosken puolivälistä vastarannalle asti, joka kannattaa kalastaa. Siinä on usein ollut niin taimenia kuin harjuksia. Paikka saattaa näyttää kalastajan silmin mitättömältä, mutta sitä se ei suinkaan ole.
Kun joki lopulta peilin jälkeen kallistuu kunnon koskeksi, olet alueella, jossa harjusta on koko kosken alueella. Kosken tehokas kalastaminen vaatii kalastajalta runsaasti kahlaamista. Tätä koskea et pysty kalastamaan rannalta käsin tehokkaasti mistään kohtaa. Koko koski, aina pitkälle loppu liukuun asti, on hyvää aluetta, ja jos tästä ei saa harjusta, on maailmankirjat totaalisesti sekaisin.
Tämän kosken loppuessa virtaa joki jonkun matkaa rauhallisemmin. Pieni koskipyrähdys sattuu matkalle ja siitä saattaa muutaman harjuksen löytää. Tämä riippuu täysin vallitsevasta veden korkeudesta.
Kun siirrymme alavirtaan on seuraava pelipaikka Vaijjeuksen laavun alapuolella olevassa pikkukoskessa. Aika mitätön, voisi todeta kuka tahansa, mutta älä jätä kalastamatta. Enemmillä neuvoilla ei kannata kalastajaa sekoittaa.
Ennen joen laskeutumista seuraavaan Melalampeen, voit käydä testaamassa onko Melalammen loppuliun haukipopulaatio kasvanut isommaksi.
Kiukaankorvan kalliot
Kun Melalampi on ohitettu, alkaa joki kuristumaan kohti Kiukaankorvan kanjonia. Koko Kiukaankorvan alue on kilometrin mittainen syvässä kallioiden reunustamassa kurussa. Kiukaankorva on hyvän pudotuskorkeuden omaava aluetta, joka näkyy siinä,, että kuohuvaa koskea on paljon. Tällä kovan kosken alueelta löydät todennäköisesti vain paljon taimenenpoikasia ja muutamia harjuksia. Jättäisin tämän kovan kosken alueen kokonaan kalastamatta.
Kun joki kääntyy selvästi vasemmalle olet lopulta alueella, joka kannattaa ottaa enemmän vakavasti niin harjuksen kuin taimenen kalastuksen kannalta. Nämä mutkat ovat alue, johon nousutaimenkin pysähtyy. Nousutaimenen paikkaa tällä alueella on vaikea sanoilla kuvailla. Se kun on kivien ja virran reunan yhdistelmä, josta nousukalan löytää aina kun vain siinä sellainen majailee. Tässä mutkassa olen saanut vuosien varrella muutaman hyvän taimenkontaktin.
Myös harjusta löytää lähes koko loppuosalta mutkasta alkaen. Kalastaen tarkasti löydät varmasti kalaa. Harjus liikkuu mielestäni tällä alueella päivän aikana selvästi enemmän kuin muualla. Tämä johtunee siitä, että kosken loppuosalla on paikoin matalaa ja alla olevasta pienestä lampareesta saattaa harjuksia nousta päivällä ja iltaisin syömään kuoriutuvia hyönteisiä.
Kaikki on taas tietysti kiinni paljon siitä, millainen ilma sinulle kalastuspäivälle sattuu. Itse toivoisin puolipilvistä, pientä tuulta ja sopivasti lämmintä keliä. Tuolloin hyönteisten kuoriutuminen on Kuusinkijoella parhammillaan.
Kohti Juumanjokisuuta
Rojonkoski on seuraavana ja se on tyypiltään lähes samanlainen kuin Kiukaankorvan yläosa. Rojonkoskella on harjukselle pelipaikkoja vain kosken niskalla ja loppuliussa. Siinäpä se koski sitten olikin. Mennäänpä alaspäin.
Rojonkosken jälkeen tulee 700 m pitkä Mustasuvannon osuus. Tämä on lähinnä haukialuetta ja saatatpa löytää satunnaisesti siikoja jos oikein hyvä tuuri käy. Itse jätän suvanto-osuuden kokonaan väliin. Kun laskeudumme jokea alaspäin tulemme seuraavalle koskelle, joka sijaitsee Kuusinkijoen leirintäalueella olevan Vartijalammen kohdalla.
Tämän postauksen ottipaikkojen kalastamista ajatellen, kannattaa käydä myös lukemassa tästä linkistä löytyvä Koskenlukutaito perhokalastuksessa- postaus.
Tähän koskeen en ole koskaan oikein saanut kunnolla otetta. Joskus se antaa todella hyvin ruokakoon harjuksia, joskus taas käteen jää vain tyhjä arpa. Kuitenkin suosittelen käymään kokeilemassa kosken kalastusta, sillä koski saa useinmiten olla hyvin rauhassa ja se on vain hyvä asia kalansaannin kannalta. Koski on huono kahlata, vain niskalta pääsee jonkun verran irti rannasta ylävirran suuntaan.
Tässä linkki legendaarisen Kuusingin leirintäalueen sivuille Leirintäalueelta löydät edullista majoitusta aivan kosken ottipaikkojen läheltä. Vahva suositus kaikille kalastusmatkailijoille.
Kun koskelta jatketaan Juumankoskea kohti on ensin vastassa kapeahko 20 m leveä, 150 m pitkä suoran pätkä. Tätä on yleensä turha kalastaa sen tarkempaa. Vaan laskeudu alaspäin Juumakosken niskalle, jossa vastassa on ensimmäisenä pieni saari. Tästä saaresta alaspäin on syytä kalastaa koko koskialue. Pudotuskorkeutta on aika runsaasti ja koski onkin aika kuohuva ja pitää muutamia hyviä peilejä sisällään. On tietysti selvää että noissa peilien reunoissa majailee ne pääosa tämän kosken harjuksista.
Jos vesi lämpenee kunnolla on varmaa, että tämän kovan kosken alueelta löytyvät ainakin ne suurimmat harjukset aivan vatsa pohjassa kiinni. Jotta pääset kalojen lähelle tulee perhoissasi olla hyvin runsaasti painoa, sillä kova pintavirtaus vie perhot mennessään. Eivätkä kalat ehdi näkemään perhojasi ollenkaan.
Juumanjokisuu
Kun pääset Juumanjokisuun kohdalle alkaa rikkonainen koskenosuus. Yhä koski putoaa kunnolla ja kuohuu hienosti. Alueelta löytyy kuitenkin muutamia rauhallisen virran reunoja, joissa ne harjukset aina oleskelevat. Joskus jopa intoutuvat syömään pinnasta, jolloin on hyvä olla muutama pieni pinturi mukana. Koski on haastava kahlata sen kovan virtauksen, mutta myös kivikkoisuuden takia. Toki varmasti löydät harjuksia ihan pohjesyvyisestä vedestäkin perhoa heittämällä. Juumakosken loppuliussa on paikoin ollut harjusta, mutta tässäkin voin todeta että paikka on joko-tai. Harjusta on tai ei ole.
Särkipurolle mars
Juumankosken alapuolella on kaventuma, jota Hevonperseeksi kartassakin kutsutaan. Historiaa en paikan nimelle sen paremmin tiedä. Kyseisessä kaventumassa kuohuu hetken todella kunnolla ja virran reuna kannattaakin kalastaa huolella. Heti Hevonperseen alapuolella on Särkipuron suoraksi kutsuttu alue. Nimi tulee Särkipurosta, joka laskee Kuusinkijokeen Särkijärvestä. Ei ole mikään salaisuus että juurikin Särkipuron suusta ja suoralta saadaan joka vuosi useita nousutaimenia.
Jos vain taimenia yleensäkin on jokeen noussut, nousee osa taimenista juurikin tälle suoralle. Ilta ja yöaika on se jolloin näitä nousutaimenia kannattaa tavoitella. Lähellä Särkipuron suuta on melkein rannassa kesämökki ja onkin suotavaa, ettei mökin omistajia häiritä millään tavalla.
Särkipuron suora on ollut aina minun mielestäni hyvä harjuksen kalastuspaikka. Riippuen taas millainen keli on sinulle suotu, ottaisin itse mukaan ehdottomasti niin nymfi- kuin pinturikamatkin. Vaikka suoranpätkä on paikoin syvääkin, saattaa harjus olla usein ihan vastarannan penkan reunassa syömässä puusta tippuvia hyönteisiä. Tätä tapahtuu ehdottomasti elokuusta alkaen niin pitkälle kuin kalastuskautta riittää.
Koko suora kannattaa kalastaa kun harjusta tavoittelee. Sillä harjusta on ollut aina ihan koko matkalla. Kun harjus tykkää liikkua, et voi olla koskaan varma mistä aktiivisen kalan löydät. Seuraavana alavirran suuntaan mentäessä on vuorossa Vihtamutkat.
Tässä linkki ensimmäiseen Kuusinkijoki postaukseen.
Tähän mennessä olemme tulleet jokea alas 8.5 km. Joten vielä on sellaiset 6 km kalastettavaa aluetta läpikäytävä. Tämän postauksen osalta on kirjoittamiset tässä. Seuraavassa postauksessa käymme läpi Pientä ja Iso- Vihtamutkaa, Sipinkoskea, Hanhivirtaa ja aina Takkupyörteelle asti. Paljakankosken sitten katson kumpaan postaukseen mahtuu parhaiten. Viimeiseen jäävät Lohipyörre, Raatekoski, Haisusaari ja Koivumutkat.
Kuusinkijoen esittelyn olen jakanut neljään eri postaukseen. Toivottavasti jaksat odottaa niitä kaikkia, sillä näin yksityiskohtaista Kuusinkijoen esittelyä et muualta löydä. Kannattaa myös muistaa että vedenkorkeus tulee vaikuttamaan oleellisesti siihen kuinka mainitsemani eri koskien kalastuspaikat pitävät kutinsa.
