Loppukesän perhot kalastukseen – Kausi alkaa olla jo pitkällä, ja ennen kuin kosket menevät kiinni, ehdit vielä hyvinkin tekemään muutaman reissun kalaisille koskille. Oletko jo törmännyt tilanteeseen etteivät kalat hyväksy perhojasi? Nyt kun kalat ovat jo ehtineet näkemään monenlaisia perhoja, tulisi sinulla olla esitellä kaloille jotain hiukan erilaista.
Kalat ovat tosiaan nähneet ne kaikki normaalit nymfit, tinselit, liitsit ja streamerit. Orange tagia, PT-nymfiä, hopea tinseliä, mustaa liitsiä ja streameriä käyttävät jo kaikki. Joten uskoisin etteivät ne enää niin helposti samoihin perhoihin ota. Joten nyt on otettava kikkapakki käyttöön. Muuntautumiskykymme joutuu koetukselle aina näin syksyisin ja usein tuntuu siltä ettei mikään vanha ja hyväksi koettu perho toimi enää kunnolla. No eipä tietenkään, sillä kaikkihan niitä jo käyttävät.
Normaalit perhojen koot, joita yleensä käytetään ovat nymfeissä #12-14 ja muissa perhoissa #8-2 näissäkin osassa vielä pitkävartisina. Mitä siis pitäisi tehdä toisin. Suurentaan, pienentää vai vaihtaa väriä perhossa tai kuulassa? Totuus on se että ihan näitä kaikkia vaihtoehtoja kannattaa harkita.
Tuo perhojen yleiskoko on ensimmäisenä se, joka selvästi aiheuttaa kaloille kielteisen päätöksen ottaa perhoon. Jotain muuta on tarjottava. Itse ainakin pienennän tässä vaiheessa kautta perhoja huomattavasti. Sitä voisi verrata samaan pasta-annokseen, joka tuodaan lounasaikaan joka päivä nenäsi eteen. Pidemmän päälle sinäkin tympiinnyt siihen samaan ruokaan. Joten tarjotaan loppukaudesta kaloillekin jotain muuta.
Luonnolliset nymfit
Otetaanpa ensin käsittelyyn nymfit. joita varmaan aika yleisesti käytetään ympäri suomen korttikoskia. Orange tagit on oikeasti varmaan eräs käytetyimmistä malleista ja niihin liittyvän postauksen voit lukea täältä. Samoin PT- nymfi on maailmanlaajuisesti eräs tunnetuimmista perhoista, jota käyttävät kaikki kalastajat jossain vaiheessa kautta.
Mitä sitten tarjota kalalle, joka on jo nähnyt kaikkea? Perusperhot on nähty jo moneen kertaan ja kalahan on suorastaan immuuni jo usein uitetuille vermeille. Mutta kalanhan pitää kuitenkin syödä, millä siis harhauttaa kalaa edes hetkeksi? Sillä se hetki saattaa riittää jotta kala luulee että virta tuo suuhun juurikin sen vasta kuorituneen nymfi.
Luonnonmukaisia värejä, jollain pienellä efektillä höystettynä. Tummaa, harmaata tai vihreää. Se pieni efekti ei tarvitse olla mikään iso eikä missään nimessä kannata liioitella tätä värikohtaa. Jos teet sen kaulukseen niin ehdottomasti mahdollsimman ohuena. Jos teet sen pyrstöön niin sekin mahdollisimman ohuena sekä lyhyenä. Kuulan väriksi suosittelen jotain muuta kuin räikeää väriä. Ohut normaalista poikkeava erivärinen kierre voisi olla pro-luokan ratkaisu. Tarkoituksena on siis saada herätettyä kalan mielenkiinto mutta ei kuitenkaan saattaa kalaa epäilemään tarjottavaa perhoa.
Eräs vaihtoehto on pienentää perhoa huomattavasti. Olen sitä usein kokeillut etenkin isolle taimenelle ja se toimii yllättävän hyvin. Tälloin olen pienentänyt nymfin hyvin hyönteismäisen väriseksi ja aina kokoon #18 asti. Tuolloin kuulan koko ei voi olla 2-2,3mm enempää, jotta koukun kita jää riittävän isoksi ja kala jää kiinni koukkuun. Perukkeen paksuuden joutuu myös ohentamaan aina alle 0,12 mm asti, jotta saat noinkin pienen nymfin tarjottua riittävän luonnollisesti. Tällainen perho on hyvä tarjota toisen painavamman perhon kanssa niin, että sivutapsin perho on se ns. kalastava pienempi perho.
Millaisia ne erilaiset perhot sitten olisivat? Tässä seuraavana muutama vaihtoehto kuvineen. Tällä kertaa mukana ei tule reseptejä, vaan pystyt varmasti kuvista katsomalla tekemään omat versiosi toimivista perhoista.
Isommat vai pienemmät streamerit
Normaali hopeatinseli on varsin yleisesti käytetty perho, mutta tähän liittyy eräänlainen poikkeus. Hopeatinselihän jäljittelee salakkaa tai särkeä, jotka ovat ison taimenen normaalia ravintoa läpi kauden. On siis toki täysin mahdollista että vaikka kala onkin nähnyt hopeaa läpi kauden, on sillä luontainen tarve syödä ruokakalaa aina kun siihen on mahdollisuus.
Hopeatinseli on itsessään aika yksinkertainen sidos, mutta entäpä jos siihen laittaisi pienen väriefektin vaikkapa kaulukseen, aivan kuin salakan kiduksista vuotaisi verta. Eli jotain punaista villalankaa tms. kaulan alapuolelle. Toinen vaihtoehto olisi sitoa punainen kanahäkilä ympärikaluluksen.
Mutta eihän tinseli ainut vaihtoehto ole jos haluaa jäljitellä salakkaa tai särkeä. Huippuperhonsitoja Antti Kahri on tehnyt sitä varten erittäin tehokkaan streamerin, jonka tehokkuutta pääsin toteamaan Palkesin kauden Special Rapids – leirillä. Perho toimi kuin junan vessa eli satavarmasti. Heitit sen mihin tahansa koskessa, aina oli jokin mörökölli kiinni. Näitä kuvan mukaisia perhoja saat tilattua suoraan Antilta vaikka sähköpostitse. Kas tässä Antin osoite antti.kahri87@gmail.com.
Perusmustat ovat tietysti aina toimivia, mutta jotain pientä väriefektiä niissäkin voisi olla. Luomuväreissä kuitenkin menisin tässäkin kategoriassa, enkä lähtisi revittelemään mitenkään isolla kädellä. Jokin runkovärisekoite tummiin perhoihin voisi olla se, jolla erotut kalojen ottihalua kiihottavasti. Edellä mainitulta Antilta löytyy tähänkin ratkaisu. Antti on sekoittanut itse ns. Mörködubbingin, jossa on muutamaa eri värisävyä. Se saakin isommankin tumman streamerin rungon näyttämään eloisammalta ja tehokkaammalta. Tämä on myös todettu käytännössä monen kalastajan voimin ympäri Suomea.
Vaaleat streamerit muistuttavat särkikaloja
Vaaleissa streamereissa voisi myös kokeilla jotain reilusti normaalia pienempää kokoa. Pienet peurankarvapäiset streamerit ovat monesti olleet loppukauden päivän pelastaja. Myös zonkerisiipiset hieman erilaisen ja vahvemman siluetin antavat perhot poikkeavat ulkonäöltään höyhen- ja karvasiipisistä perhoista. Pienet fläsäsuikaleet sivuille ja siinä onkin riittävästi kimalletta. Tätä mallia on myös hyvä kokeilla ahvenen värisenä. Joskus pientä ahventa on koski täynnä ja isompi taimen tietenkin tankkaa sitä aina kun kohdalle sattuu. Tuon zonkersiiven voi trimmata niin että saksien kärjillä napsii suikaleesta sopivin välein pieniä nippuja, jolloin siipi ohenee hiukan.
Toinen vaihtoehto on tehdä siivestä suorastaan mitättömän ohut. Esimerkiksi muutama peurankarva, muutama marabouhöytyvä mukaan ja pari fläsää, jolloin koko siipi on täysin läpinäkyvä. Muddler-pää on myös hyvä jättää aika mitättömän kokoiseksi ja trimmata se vaikka partaterällä. Näin pienet ja yksinkertaiset asiat voivat tuoda sen muutoksen kalan ottihaluun, jota juuri sillä hetkellä tarvitaan.
Tarkoituksena on siis kalastaa loppukausi täysin erilaisilla perhoilla kuin alkukaudesta tai kuinka muut kalastajat tekevät. Ole valmis muuntautumaan tilanteen ja kalastuspaineen mukaan, äläkä jumiudu vanhaan. Tee omassa kalastuksessa jotain sellaista, mitä muut eivät normaalisti tee. Yllämanituilla perhoilla on tullut kalaa juurikin silloin, kun kaikki ns. normaalit yleisesti käytössä olevat perhot on jo kokeiltu.
Lisäksi voit omalla kalastuskäyttäytymiselläsi vaikuttaa kalantuloon. Sinun ei ole mikään pakko kahlata kalojen päälle, vaan hieman etukäteen suunnittelemalla voit päästä riittävälle kalastusetäisyydelle vähemmälläkin liikkumisella. Tästä olen kirjoittanut jo aiemmassa postauksessa, jonka voit lukea täältä. Lisäksi se monesti mainittu koskenlukutaidon kehittäminen auttaa paljonkin asiaan. Siitä voit lukea lisää taas tästä linkistä. Näillä eväillä siis loppukauteen ja ihmettelisin jos et saa saalista. Mutta jos et noudata neuvoja, en tietenkään voi antaa kalatakuuta 🙂
Mukavaa kalastuskauden jatkoa kaikille ja kireitä siimoja!
