Palkesin perhokalastusleirit kaudella 2024. Jo vuosia olemme järjestäneet perhokalalastusleirejä Kuhmon, Taivalkosken ja Kuusamon alueille. Leireille olemme ottaneet max. 8 henkilöä, sillä haluamme ehtiä opastamaan jokaista leiriläistä kunnolla. Leireillä kohdekalana ovat yleensä harjus ja taimen, joita Suomen vesistöistä löytyy paikoin hyviäkin määriä. Leirien aikana jokainen harjoittelee juuri sitä tekniikkaa ja kalastusta, johon kokee tarvitsevan eniten treeniä. Koskenlukutaidon kehittäminen on noussut hurjaan suosioon. Mutta luetaanpa seuraavaksi Palkesin perhokalastusleirit kaudella 2024, koosteet kesän leireistä.
Viitasaaren leiri 2024
Hyvissä ajoin jo vuoden 2023 aikana päätimme järjestää yhden leirin Keski-Suomen alueella. Paikaksi valikoitui Kolima-Keitele reitin varrela oleva Leppäsenkoski – Sahakoski alue, johon lupia myy Erävaris niminen yritys.
Kaksiosainen alue jakaantuu ylävirrasta ensimmäisenä Leppäsenkoskeen, joka on sopivasti tasaisella niskalla ja ryöpsähtävä koskella oleva isojen harjuksien, mutta näköjään myös taimenien alue. Koskella ei ole mitenkään liikaa pituutta, mutta se ei tuntunut haittaavan kaloja ollenkaan.
Leppäsenkosken rannalla sijaitsee myös Erävarikselta vuokralle saatava hulppea Koskikara Cottage, jossa isonkin porukan on miellyttävä majoittua. Huvilalta on helppo lähteä kalaan, tekemällä vaikka parin tunnin pisto lähihoodeille. Jatkuvalämmitteisen kiukaan lämmöissä on mukava pehmentää kahlaamisessa rasittuneita lihaksia.
Sahakoski sijaitsee muutama sata metriä alempana. Sinne pääsee pienen lahden yli kanootilla tai siirtymällä autolla ja siitä sitten kävellen pellon poikki jokirantaan. Sahakoski on reilut parisataa metriä pitkä monimuotoinen alue, jossa kalastajalle löytyy nymfi-, pinturi- ja streamerkalastuspaikkoja riittävästi. Koski ei ole kahlaajan unelmapaikka, sillä sen verran löytyy syvää osiota ja isoa kivenmurkulaa, että kahlaamiseen saa käyttää koko vartalon hallintaa. Mutta kahlattavissa kuitenkin, paikoitellen. Vesi on hieman ruskeaa, humuksen värjäämää, mutta kirkasta. Samanlaista vettä alkaa olla vähän jokaisessa vesistössä. Humuksen määrä lisääntyy jostain syystä.
Viitasaaren leiri oli tullut täyteen muutama viikko sen julkistamisesta. Ilmeisesti tilausta erilaisille koskileireille siis on olemassa. Toki myös uusi kohde kiinnostaa aina kaikkia. Harmillisesti valittu ajankohta oli hyvin runsas lumisen talven jälkeen hieman liian aikaisessa, sillä vettä koskissa oli reilusti liikaa todella hyvään kalastukseen. Tätähän ei tietenkään etukäteen voinut tietää.
Asiakkaat saapuvat leirille
Ennen asiakkaiden tuloa kävimme itse katsomassa koskien vesitilanteen ja mietimme kuinka saamme kalastuksen fiksusti järjestettyä. Kummallakin koskella ei tällä vesitilanteella ollut liikaa kahlattavaa aluetta. Sahakoskella haasteensa tekee myös aivan joen rannassa kasvava tiheä pusikko ja puusto, jotka hyvin blokkaavat miellyttävän perhon heittämisen korkealla vedellä. Jos vesi olisi ollut normaalila tasolla, ei kalastuksesa olisi ollut mitään ongelmaa. Mutta koskaan ei etukäteen tiedä millainen kevät leirivuodelle sattuu.
Asiakkaiden saavuttua paikalle oli vuorossa petipaikkojen jako. Sen jälkeen keskustelimme mitä kukin leirltä halusi ja aloitimme välineiden virittämisen. Kaksi perhokalastuksen aloittelijaa eivät olleet koskaan perhovavalla kalastaneet ja heille laitettiin välineet kuntoon. Käytännössä se tarkoitti nymfi- ja streamerperukkeen tekoa sekä perhojen solmimista. Samalla myös keskusteltiin siimaluokista ja niiden vaikutuksesta kalastukseen.
Muut olivat tässä vaiheessa saaneet välineet valmiiksi ja teimme kalastuspaikkojen jaon. Hieman jouduimme sumplimaan, koska korkea vesi toi haasteita mukanaan. Mutta jokainen pääsi heittämään ja se oli siihen kohtaan hyvä tilanne. Me oppaat lähdimme perhokalastuksen aloittelijoiden kanssa opettamaan heille vavan käyttöä ja perhon heittämistä. Korostimme jatkuvan tuntuman pitämistä niin streamer- kuin nymfikalastuksessa. Se jos mikä tulisi olemaan todella tärkeää kalan tartuttamiseksi. Se millä tavalla tuntumaa kalastuksessa pidetään yllä kävimme myös läpi koko leirin aikana.
Kokeneet kalastajat löysivät paikkansa ja kalastaminen alkoi. Kiersimme seuraavien tuntien aikana jokaisen kalastajan läpi ja kävimme läpi niitä ongelmia, joita kalastuksessa näimme. Ei välttämättä mitään suuria asioita, mutta monelle hyvin tärkeitä sen lopullisen kalastustuntuman saavuttamiseksi.
Mitään suuria kalatapahtumia ei kokeneille kalastajille mökkirannan puolella sattunut, mutta nuorimman osallistujan kalastus tuotti tulosta ja isoja säyneitä alkoi nousemaan haavia kohti. Hienosti sisäistetty nuorelta mieheltä streamerkalastuksen alkeet ja vielä lyhyessä ajassa. Me kävimme samalla toisen aloittelijan kanssa läpi nymfikalastusta ja aika nopeasti oikea uittotekniikka löytyikin.
Hieman kokeneemmat kävivät vastarannalla veneen kanssa ja sinne huutamani ohjeen kera ensimmäinen taimentärppi. Harmittavasti se jäi vain tärpiksi. Mutta kalatapahtuma kuitenkin. Hetken päästä löytyi vielä toinen taimen, mutta sekään ei jäänyt kiinni. Illalla Leppäsen niskalla pintoi iso taimen, joka jäi kyllä valitettavasti saamatta. Kala paikannettiin nopeasti ja sitä pommitettiin erilaisilla perhoilla. Muistaakseni se kyllä kävi jonkun perhoon, mutta vastaiskun ollessa myöhässä ei kala tarttunut kunnolla. Sahakosken kalastus jätettiin seuraavalle päivälle.
Uusi päivä uudella kohteella
Aamulla olivat kaikki taas valmiita kalastukseen ja tällä kertaa tehtiin jako Sahakosken ja Leppäsen välillä. Lähdin Sahakoskelle iskuryhmän kanssa ja jaoin kalastajat eri kohteisiin. Rantapusikossa oli selkeitä aukkoja, joita pyrimme käyttämään tehokkaasti hyväksi kalastukseen. Kehoitin kaikille kalastamaan aivan rantavedet tarkasti, sillä aamulla taimen löytyy matalasta. Sahakosken yläosalla olevat aukot osoittautuivat haasteellisiksi kalastaa tällä veden korkeudella.
Sahakosken alaosalle menijöiden kanssa katsoimme kalastuskohteet sekä tekniikat valmiiksi. Eikä montaa minuuttia mennyt kun eräs heistä sai hetken pitää kiinni rantamontussa ollutta isoa taimenta. Mutta se tärkein unohtui eli tuntuman pitäminen perhoon kalastuksen aikana.
Myös muilla oli kalatapahtumia, mutta yhä antoi ison kalan haavitseminen odottaa. Taimenet olivat selvästi haasteellisia tartuttaa ja sitä asiaa toistimme kalastuspäivän aikana. Sahakosken saarien ympäristö oli hyvin mielenkiintoinen kalastettava alue, mutta päivän aikana alkoi vedenpinta laskea sen verran, että koskeen alkoi tulla selvästi muotoja näkyville. Mitä enemmän laskeva vesi paljasti koskea, sen enemmän alkoi koski näyttämään hyvältä. Kahden leiriläisen kanssa otimme kohteeksi Sahakosken keskiosan kalastuksen. Koskea ylävirtaan nymfaamalla ja streamerilla alavirtaan kalastamalla. Korkealla vedellä nämä tyylit vaativat kovaa työtä ja etenkin kahlausvoimaa, jotta koskessa pääsee haluamaansa kohteeseen.
Päivä kului iltaan ja Leppäsenkoskelta kuului taas viestiä, että isoja taimenia oli havaittu, kynttilähyppyjä ja perhon alla pyörähdyksiä. Ei vaan jää kala kiinni kenenkään perhoon riittävän pitkäksi aikaa. Iltapartio suunnitteli kalastusta Sahakoskelle ja mökiltä oli muille kalastajille helppo tehdä pistoja Leppäsenkoskelle.
Vielä ehtii saamaan kalaa
Leirin viimeinen aamu, ja jako tapahtui taas kummankin kosken välillä. Iltakalastuksen tulos Sahakoskelta ei ollut toivottu vaikka isoja kaloja olikin kävijöiden mukaan nähty. Jäin vuorostani Leppäselle leiriläisten kanssa ja nyt tarkoituksena oli lopulta löytää siiman päähän kalaa. Joitakin perusneuvoja nymfinuittamisesta, jotka ovat aina tärkeitä muistaa. Niskan kalastus tuotti lopulta tulosta ja onnellisen kalastajan haaviin solahti kaksi hyvän kokoista harjusta tarkan nymfikalastuksen seurauksena. Ison taimenen olinpaikka kalastettiin tarkasti, mutta toivottua tapahtumaa ei sieltä tullut.
Sahakosken kalastajat saapuivat toisen oppaan kanssa takaisin Leppäsenkoskelle. Tässä vaiheessa osa leiriläisiä menivät kalastamaan Leppäsen alapuolella olevaa virtapiikkiä. Sieltä tuloksena pari selvää taimenen tälliä, mutta ne eivät toteutuneet haaviin asti. Uskon ettei taimen ollut leiripäivien aikana aktiivisimmillaan vaan otti perhoihin paljon varovaisemmin.
Erään leiriläsen kanssa kävimme vielä Leppäsen niskalla kertaamassa streamerkalastusta. Etenkin rullausheittoa ja streamerin uittamista. Hyvin ne palautuivat mieleen ja perho rullautui juuri sinne minne pitikin. Muutama sana vaihdetiin myös jatkossa tarvittavista perhokalastusvälineistä ja lupasin laittaa linkit sopivista välineistä sähköpostiin.
Yhteenvetona voisin todeta, että olosuhteet olivat haastavat leiriläisille ja kalastuskauden aloitus näissä olosuhteissa oli hankalaa. Olosuhteet olisivat olleet haastavat kenelle tahansa. Havaintoja isosta taimenesta oli viiden eri kalan verran, mutta yhdelläkään leiriläisistä eivät isot kalat pysyneet kiinni. Kalastustuntuma oli ajoittain hiukan hakusessa ja laittoi omat haasteensa kalastukseen. Kuitenkin leiriläiset kokivat hienoja kalastuselämyksiä. Uuden oppimista tapahtui ja leiriläiset saivat käyttökelpoisia ohjeita omaan kalastukseen tulevien kausien ajaksi. Kiitokset kaikille leiriäisille.
Lentiira Fly Fishing Workshop 2024
Lentiiran perhokalastusleirejä on nyt järjestetty viidettä vuotta. Kokemusta löytyy hyvin monesta Kuhmon koskesta. Olemme käyneet testaamassa leirejä varten useita erilaisia koskia, mutta aina olemme päätyneet takaisin Kuhmon peruskoskiin. Näitä ovat olleet Akonkoski, Pajakkakoski, Saarikoski, Lentuankosket ja Änättikoski. Lisäksi leirien ohjelmassa ovat olleet myös Kaarneenkoski sekä Kynäkosket. Koskikohteita on aina vaihdeltu edellisen vuoden kokemusten perusteella.
Tämän vuoden Lentiiran perhokalastusleiriin valikoitui vesitilanteen mukaan ensimmäiselle päivälle Änättikoski. Toiselle päivälle pienempi Lentuankoski ja viimeiselle päivälle Pajakkakoski. Saarikoski olisi ollut tällä vesitilanteella aivan liian vaativa kalastaa kenelle tahansa kalastajalle. Samaan päätökseen tulimme ylemmän Lentuankosken kanssa. Lisäksi Lentuan niska olisi ollut aivan liian pieni kohde koko leirin porukan käyttöön.
Leiriläiset saapuivat Lentiiran Lomakylään hyvissä ajoin ja pääsimme tutustumaan toisiimme sekä virittelemään välineitä kuntoon ennen iltaruokailua. Keskustellessa ilmeni että moni haluaa tutustua paremmin nymfikalastukseen ja koskenlukutaitoon. Siinähän ne kesän tärkeimmät kehittämiskohteet monelle kesälomalaiselle voisi ollakin. Nymfikalastus on tekniikkana niin tehokas, että joka kerta sitä ihmettelee, niin opas kuin asiakaskin.
Koskenlukutaidon merkitystä ei voi olla korostamatta liikaa. Sen osaamalla löytää kalat koskesta muuttuvissakin olosuhteissa. Niin matalalla kuin korkeallakin vedellä. Toki tuo korkea vesi joessa tuo sitten omat haasteensa jokaiselle. Kahlaaminen tulee hallita edes kohtuullisesti, jotta pääsee hieman lähemmäs oletettuja kalanpaikkoja. Mutta tietenkään ei pidä kahlata liikaa, kalojen päälle siis. Maltti mukana kaikessa tekemisessä.
Lentiiran perhokalastusleireistä olen aiemminkin kirjoittanut blogiin juttua. Sen pääset lukemaan tästä linkistä.
Ensimmäinen leiripäivä Lentiiran Änättikoskella
Aamulla olikin sitten leiriläiset into piukassa odottamassa lähtöä Änättikoskelle. Vettä oli aiempina viikkoina ollut koskessa runsaasti, mutta viime päivien aikana laskenut hyvälle kalastustasolle. Tämä taso on mielestäni 6-10 kuution välillä.
Välineet oli eilen illalla viritetty viimeisen päälle, joten sen puolesta olisi valmista. Kävelimme kosken rantaan ja hetken silmäiltyäni totesin koskella olevan ainakin 6 muuta kalastajaa meidän lisäksi. Aika paljon porukkaa. Leiriläiset jaettiin sopiviin spotteihin ja oppaat lähtivät opastamaan niitä, joille nymfi- ja streamerkalastuksessa oli eniten petrattavaa. Pääsimme heti hyvin alkuun ja heitot alkoivat sujua mallikkaasti. Välillä vain pientä korjailua heitto- ja uittovirheisiin. Kalastustekniikkaa hiottiin heti alusta alkaen, jotta itse kalastus olisi tehokasta.
Ensimmäinen perhot veteen saanut leiriläinen olikin heti alusta alkaen tehokas asioiden omaksuja, sillä jo toisella heitolla haaviin solahti noin 35 cm harjus. Muutama heitto edellisen tapahtuman jälkeen ja vuorossa oli luomutaimenen haavitseminen. Nätti ja kullanruskea paikallinen asukki. Oli muuten jännä asia, että jokaisena päivänä tämä sama leiriläinen aloitti heti ensimmäisistä heitoista lähtien kalojen tartuttamisen. Hänen nopea asioiden omaksuminen ja tehokas kalastustyylinsä tuotti hienosti tulosta jokaisena päivänä.
Onnistumisia kaikilla leiriläisillä
Aamupäivän mittaan monella leiriläisellä oli kalatapahtumia, karkuutuksia, tärppejä ja haavitsemisia. Eräs leirin kokeneista osallistujista lähti käymään Änättikosken alaosilla ja jonkun ajan jälkeen tulee tieto, että haaviin oli päätynyt 65 cm rasvaevällinen taimen. Hieno onnistuminen näin nopeasti leirin alkuun
Tällä välin olimme toisen kalastajan kanssa ehtineet kosken keskiosille ja suunnittelimme kahluulinjaa ison kalan paikoille. Muutama metri kahlausta ja olemme aivan oikealla seudulla. Hän aloittaa kalastuksen alhaalta ylävirran suuntaan. Pientä tarkkuutta uittamiseen vielä, huikkaan hänelle. Kun tämä on korjattu, tulee ensimmäinen tärppi. Muutama heitto lisää ja hyvänkokoinen taimen on kiinni perhossa. Hän väsyttää maltilla kalaa, mihinkään ei ole kiire. No, ehkä haavitsemiseen, ainakin sillä vauhdilla käsi lentää haavin kahvalle. Paikka ei ole sopiva kalan sovittamiseen haaviin.
Pyydän leiriläistä ottamaan muutaman askeleen alaspäin, mutta tilanne on varmaan sen verran jännittävä, ettei siitä oikein tule mitään. Taimen on hetken päästä valmis ja niinpä hän valuttaa kalan haavin pussiin moninaisten vaiheiden jälkeen. Helpotus on varmaan suuri, sen näkee kalastajan ilmeestä. Pari pakollista kuvaa ja n. 45-48cm kala nätisti takaisin uimaan. Jännitys laukeaa ja kahlaamme rantaan kertaamaan tapahtumia. Samalla ison taimenen saanut saapuu paikalle silmät kiiluen onnellisina. Ison taimenen saaminen vetää miehen kasvot onnesta isoon hymyyn. Taimenenkka on totta, eikä se välttämättä ihan heti rikkoudu.
Hetken päästä pidämmekin myöhäisen lounastauon ja kertaamme aamupäivällä koettuja kalastushetkiä. Hieno tunnelma on käsin kosketeltavaa.
Aika pikaisesti häviävät retkiruoat.fi ruokapussien sisältö nälkäisiin vatsoihin ja leiriläiset lähtevät vauhdilla kalaan. Ihan sitä oppaat saavat pitää hyvää vauhtia keritäkseen asiakkaiden perässä. Käymme leiriläisen kanssa hieman nymfaustekniikkaa vielä läpi. Nyt on ainakin perhon uittotekniikka kohdallaan. Nopeasti hän haavitsee ensimmäisen harjuksensa ja hetki siitä eteenpäin saa myös nätin taimenen. Taas on mennyt kalastuksessa moni asia oikein, kun kalaa pääsee haavitsemaan.
Lentiiran perhokalastusleirillä tehokkaaksi osoittautunut nymfikalastustekniikasta olen kirjoittanut blogiin aiemmin kattavan tietopaketin. Sen pääset lukemaan tästä linkistä. Uskon että se kannattaa ehdottomasti lukea.
Kaikki leiriläiset ovat saaneet päivän aikana kalastustekniikat kohdalleen ja tulosta on syntynyt monien haavittujen kalojen muodossa. Illemmalla päätämme lopettaa kalastuksen, onhan koskessa kahlattu ja kalastettu jo monta tuntia. Lisäksi muutamalla leiriläisellä jaloissa tuntuu väsymystä normaalista liikkumistottumuksista poiketen. Lentiiran lomakylän tarjoileman iltaruoan jälkeen olikin porukka valmiina lepäämään. Huomenna olisi uuden kohteen paikka.
Lentuankosket, pienempi koski
Olimme valinneet toiseksi kohteeksi Lentuan alakosken, sillä siinä olisi tällä vesimäärällä enemmän kalastettavaa aluetta. Lisäksi uskoimme, että saisimme olla muilta kalastajilta enemmän rauhassa. Tämä sitten toteutuikin. Luontevasti kaikille löytyi paikka kosken varrelta ja tälläkin kertaa Änätillä kaloja hyvin koukuttanut osallistuja aloitti kalojen haavitsemisen reilulla 40cm harjuksella. Toinen räväytti pelin auki oikein kunnolla, sillä hyvin lyhyessä ajassa haavissa kävi 5 hyvän kokoista harjusta. Suurimman ollessa 45cm mittainen.Tässä olikin haastetta muille leiriläsille.
Vastapuolella koskea eli länsirannalla on pitkä, koko Pienen Lentuankosken mittainen möljä, jonka päällä kalastajat usein liikkuvat kalastaen lähivettä. Siitä ei oikein helposti pääse kahlamaan, sillä möljältä on myös metrin verran pudotusta veteen. Lisäksi korkealla vedellä veden virtaama on möljän lähellä todella voimakas. Jostain syystä tällä kertaa möljällä liikkui kalastajia todella ahkerasti ja katselimme mielenkiinnolla heidän toimintaansa. Emme nähneet heidän saavan ainuttakaan kalaa, joten uskon, että valintamme kalastaa itärannalta oli oikea.
Perhojen sopivaan upottamiseen loi haastetta hyvin voimakas virtaus ja korkea vesitilanne. Mutta oikealla tekniikalla ja panotuksella saimme nuo haasteet selätettyä heti alkuvaiheessa. Pari leiriläistä aloittivat kalastuksen kosken alaosasta. Virtaaama alaosalla oli ihan siedettävä, ja nopeasti saimme selville millä syvyydellä kalat olivat. Muutamia harjuksia tuli ylös nopealla tahdilla. Toisella oli streamerit vedessä ja tarkensin perhon uittamisohjeita lähemmäksi möljän reunaa. Ensin perhoon kävi kiinni iso säyne, joka tuli hienosti haaviin asti. Hetken päästä perhoon junttasi joku todella painava, jota hän ei saanut näkyville. Piuhat poikki kovassa syöksyssä ja siinä se. Aina ei kalastaja saa kaikkia kaloja, eikä pidäkään saada.
Ruokatauko on aina hyvä asia
Alkoi olla ruokatauon paikka. Tästä linkistä löydät Retkiruoat.fi maukkaat retkiruoat itsellesi mukaan. Rauhallinen ruokatatuko onkin keskellä hektistä päivää mukava pitää ja latautua tarkkaa keskittymistä vaativaan kahlaamiseen ja kalastamiseen.
Iltapäivä oli ehtinyt alkamaan kun lähdimme ruokailun jälkeen uudelle turneelle Pikku-Lentualle. Jaoimme paikat uudestaan, jokaiselle jokin uusi kohta kalastettavaksi. Aiemminkin leirillämme ollut asiakas tartutti syvän kosken reunasta komean säynävän, mutta etenkin harjuksia. Hienosti kalastettu ja perhot uitettu oikeaan paikkaan. Kolmas kalastajamme jäi tällä kertaa alimmaiseksi ja mietimme mikä olisi hyvä tapa aloittaa kalastus. Päädyimme siihen että hän menee veteen hieman alemmalta möljätä ja lähtee nymfaamaan kohti ylävirtaa. Hieman varmasti arveluttaa kova virta, mutta onneksi tukena on hyvä kahluusauva. Pientä tarkennusta uittosyvyyteen, sekä etenkin siihen millä alueella kala todennäköisesti tässä kohtaa sijaitsee.
Hetken päästä syvällä uitettuun perhoon tartuu iso harjus, joka onkin vahva vastustaja. Kala pistää todella kampoihin. Hän saa kalan lopulta lähelle, kala pyörii kalastajan ympärillä ja aivan juuri ennen haavin vanteelle taipumista, harjus pääsee irti. Vierestä nähneenä voin vain todeta, että nyt oli iso kala ja sen karkuuttaminen ymmärrettävästi harmitti häntä paljon. Loppupäivän saldoksi totesimme tukun yli 30cm harjuksia jokaiselle leiriläiselle. Isommista taimenista ei iltapäivällä ollut havaintoja. Alle 50cm kaloja kuitenkin pari kappaletta saatiin.
Lopulta oli jälleen aika lähteä kohti Lentiiraa ja maukasta iltaruokaa. Tällä kertaa oli myös leiriläisten ohjelmassa päästä nauttimaan kunnon savusaunasta. Oli kuulemma olleet mahtavat löylyt.
Viimeisenä päivänä Pajakkakoski.
Leiriläiset olivat aamulla siivonneet mökkinsä luovutuskuntoon kun me oppaat saavuimme Lentiiran Lomakylään. Hyvän aamupalan loppumetreillä leiriläiset vielä istuivat tyytyväisinä aamupalapöydässä. Hetki keskusteltiin illan saunareissusta sekä jokaisen kahlauskunnosta. Sehän on selvää, että jokaisella jalat olivat varmasti hieman väsyneet kahden päivän kahlaamisesta. Mutta ei auta, autoja pakkaamaan ja kohti Pajakkakoskea. Tosin ennen lähtöä kävin viemässä eräälle leiriläiselle pienen digitaalisen renkaantäyttölaitteen, sillä hänen autonsa eturengas oli aika tyhjänä.
Lopulta pääsimme liikkeelle ja peräkanaa köröttelimme kohti Kuhmon keskustaa. Perillä kävimme sillalla toteamassa vesitilanteen sekä tärkeimmät kalastuskohdat. Teimme jälleen paikkajaon ja toinen opas lähti kahden leiriläisen kanssa kohti kosken alaosaa. Minä jäin kolmen muun kanssa sillan lähistölle. Keskustelimme hetken kuinka aamun ensimmäinen tunti tulee kalastaa ja niinpä leiriläiset katosivat omille tahoilleen. Jäin Änätiltä ison taimenen saaneen leiriläisen kanssa sillan alapuolelle ja eipä tarvinnut montaa heittoa tehdä kun ensimmäinen säyne on haavissa.
Samalla eilen Lentualla ison harjuksen karkuuttanut kävelee meidän viereen ja ilmeestä näkee että nyt on sattunut jotain. Hän kertoi että oli tehnyt kuten oli puhetta ja heti ensimmäisellä heitolla tärähti iso taimen kiinni. Ei siinä kuulemma ehtinyt paljoa reagoimaan kun kala oli vetänyt indikaattorin poikki. Lopulta totesimme että indikaattorissa ollut tuulisolmu aiheutti siiman katkeamisen.
Virheitä sattuu ja niistä on hyvä ottaa opikseen
No, tästä tietysti nopeasti yhteenvetona oli, että tarkista aina peruke ja olla valmis heti ensimmäisestä heitosta alkaen. Vuorossa olikin uuden perukkeen rakentaminen. Muut kalastelivat omilla kohdillaan. Sillan pieleen jäänyt leiriläinen oli tässä vaiheessa käyttänyt jo neljä isoa säynettä haavissa. Myös niskalla olleella leiriläisellä oli käynyt niskalla kala perhossa jäämättä kuitenkaan kiinni. Kävimme yhdessä läpi sitä missä kohtaa kala tällä hetkellä voisi olla ja missä muualla kalastus voisi olla tuloksekasta. Neuvoin häntä siirtymään reilut 10 metriä alavirtaan ja kalastamaan pienen sivuvirran reunaa. Kymmenkunta heittoa ja perhot osuivat oikeaan kohtaan. Iso harjus kiinni ja hetken päästä myös haavissa. Kaikki oli mennyt nappiin ja kaveri oli tyytyväinen.
Jossain välissä pidimme myös ruokatauon ja taas keskustelimme aamupäivän tapahtumista. Oli hienoa huomata, että kalaa oli jälleen noussut jokaisella aina haaviin asti. Tällä kertaa pääosin harjuksia ja säyneitä. Keskustelimme vielä uittamisen tarkkuuden tärkeydestä ja etenkin ttuntuman ylläpitämisestä.
Eräs leiriläisistä lähti ruokailun jälkeen kohti sillan toista puolta ja minä seurasin hetken päästä perässä. Hän olikin jo ehtinyt saamaan muutamia isoja säyneitä. Näiden kalojen kanssa saikin aikaan hyviä haavitsemisharjoituksia. Hän jatkoi kalastusta kohti ylävirtaa ja useiden reilusti yli kiloisten säyneiden jälkeen alkoi tämän lajin kalastus riittämään. Toki aiemmin mainittu tuntuman ylläpitäminen oli selvästi nyt kohdallaan.
Neuvoin vielä paikan hieman ylempänä ja niinpä hetken päästä sieltä ottikin nymfiin kiinni hieno taimen. Hyvin leiriläinen piti taimenen poissa kovasta virranimusta ja saikin haavittua kalan. Todella hieno 50cm taimen oli ansaittu kala aamun epäonnistumisen jälkeen. Hieno hetki kaverille ja tietysti myös oppaalle. Oli aika antaa huomiota muille leiriläisille.
Lähdin kohti muita leiriläisiä alavirtaa kohti. Keskustelimme hetken tapahtumista ja eräs heistä olikin aiemmmin saanut haavittua hienon harjuksen vaikeasta paikasta puitten alta. Kehoitinkin vielä kalastamaan saman kohdan uudestaan ja kun hänet hetkeä myöhemmin näin, sain kuulla että niin sieltä oli vielä toinenkin harjus löytynyt. Tarkkaa uittamista se kuitenkin vaati, sillä virtaus oli kohtuullisen kova. Aina tilanteeseen sopivan uittokorkeuden löytäminen olikin tärkeää näin korkealla vedellä. Sitä harjoittelimme jokainen leiripäivä eikä sen tärkeyttä voinut korostaa liikaa.
Loppukiri
Lähdin kävelemään erään leiriläisen kanssa alajuoksulle luokse hieman alemmaksi ja siinäpä teimme vielä “sotasuunnitelmia” kalan pään menoksi. Jostain syystä tällä kertaa ei kalaa siiman päähän löytynyt vaikka kaveri alueet hyvin kalastikin. No, ei sitä kala aina ole aktiivinen vaikka samoilla seuduilla kalastajan kanssa sattuisi olemaankin. Puhelimeen kilahti viesti että kolme leiriläistä alkoivat tehdä lähtöä. Heillä olikin pitkä matka ajella vielä kotiin. Mainitsin asian mukanani olleelle kalastajalle, joka sanoikin, että haluaa vielä moikata mökkikaverit. Kävelimme autoille ja siellä olikin miehillä jo autot pakattu.
Jäljellä vielä jäivät kaksi leiriläistä, jotka jatkoivat kalastusta. Lähdimme Pajakkakosken Möljän puolelle ja sieltä niskan puolelle. Leiriläinen, joka oli jälleen heti aamusta saanut tukun kaloja, käveli ensin sillan alle. Hän kalasti tarkasti paikan, josta aiemmin oli vedetty hyvän määrän kaloja. Hiljaista piteli vaikka kaikki temput käytettiin hyödyksi. Taisi olla kaloilla jo leuat kipeänä ja syöntihalut lopuillaan.
Toinen leiriläinen tuli vielä sillan alle ja heitteli muutamia heittoja. Siirtyi hieman ylemmäksi ja hetken päästä hyvän kokoinen taimen olikin kiinni. Se otti lähes huomaamattomasti ilman että tärppiä edes huomasi. Hän vain tunsi kalan olevan siiman päässä. Muutaman minuutin rauhallinen väsyttäminen oli kalalle liikaa ja kala oli helppo haavita. Nätti 50cm taimen oli ansaitusti haavissa. Pari kuvaa pikaisesti ja kala takaisin kasvamaan. Tähän oli helppo lopettaa Lentiiran perhokalastusleiri. Asiakkaat olivat tyytyväisiä ja paljon oppia oli saatu tulevan kesän kalastusta varten. Kiitos kaikille leiriläiselle.
Kiitokset on syytä antaa myös Lentiiran Lomakylän uusille yrittäjille Eliselle ja Robille. Tästä linkistä pääset tutustumaan lomakylän tarjontaan.
Asiakkaiden palaute Lentiiran leiristä
Seuraavaksi vielä kolmen Lentiiran leirin asiakkaan antama palaute Palkesin oppaiden opastuksesta. Nämä palautteet ovat annettu Palkesin FB – sivuille ja löytyvät myös sieltä aiempien palautteiden kanssa.
Palaute 1: Onnellisin mutta haikein mielin, kiitos mahtavasta leiristä ja opastuksesta nymfikalastuksen saloihin! Heittotekniikka parani jo ensimmäisen päivän aikana merkittävästi ja tuloksena taimen enkat uusiksi. Viimeisenä päivänä sain heittoihin tarvittavaa lisäpituutta ja tavoitin hyviä harjuksia. Ehdottomasti yksi tekniikka lisää omaan työkalupakkiin. Myös keskustelut, opastukset ja esimerkit koskenluvusta olivat sitä mitä tulin hakemaan. Koen, että oma osaamiseni meni ainakin sen yhden askeleen eteenpäin.
