Perhokalastajan eräs tärkeimmistä taidoista

Laitahan vinkit eteenpäin!

Perhokalastajalle tärkeä taito! Opettele lukemaan koskea oikein joka on perhokalastajan eräs tärkeimmistä taidoista.  Monet Suomen suosituimmista joki- ja koskivesistä ovat hyvin ylikalastettuja. On harmi, ettei meillä ole kovin montaa pitkää ja hyvin kalaista jokivettä, kuten naapurimaistamme löytyy. Kaiken lisäksi meidän vesistöt ovat ns. “heikossa hapessa” ja kärsivät yhä lisääntyvistä humuspitoisuuksista.

Jostain syystä pelloilta tulevat ravinteet valuvat yhä vesistöihin, vaikka aivan varmasti ihmiset ovat selvillä kuinka asian pitäisi olla. Myös Kainuun ojitetut suot ja metsät valuttavat yhä sateiden jälkeen ruskeaa vettä, joka näkyy mm. Kuhmon Pajakkakosken veden tummenemisena aina vuosi vuodelta enemmän.

Lisäksi vesien kova lämpeneminen jo alkukesällä alkaa olla uusi normaali. Kalat kärsivät happivajeesta ja ovat haluttomia liikkumaan koskessa ja hakemaan ravintoa. Tässä jutussa esitetyt lämpötilat jotka vaikuttavat kalan käytökseen, ovat ainoastaan minun omia havaintoja ja ajatuksia. Aiheesta kuitenkin löytyy  jonkun verran artikkeleita ja jonkin tason tutkimuksia. Mutta tutkimuksia tulee aina lukea varauksella.

Monet asiat vaikuttavat kalan käyttäytymiseen

Kun koskikohde on kovalla kalastuspaineella on hyvä opetella lukemaan oikein. Monet kalastuskohteista ovat ylikalastettuja niiden keskeisen sijainnin vuoksi sekä kohtuullisten kalakantojen takia. Kun kohteesta saa kalaa, on selvää, että sana kiirii viidakkorummun kautta muillekin kalastajille. Koskella on jatkuva päivittäinen monen kalastajan kalastuspaine. Kalat ovat koko ajan monien kalastajien perhojen kohteena, eivätkä saa hetken rauhaa. Todennäköisesti ei edes yöllä. Näin on ruuhkaisa koskikohde tosi asia, mutta myös ikävä juttu.

Se vaikuttaa kalan aktiivisuuteen negatiivisesti. Aktiivisuusajat ovat hyvin lyhyet ja ja kala on arkaa jatkuvan kalastamisen ja kahlaamisen seurauksena. Näiden seurauksena kalaa entistä hankalampi saada kiinnostumaan juuri sinun perhoistasi. Näiden asioiden myötä myös hyvä koskenlukutaito vain korostuu.

Voimme myös miettiä kuinka nopeasti saman päivän aikana koukussa olleet kalat tarttuvat perhoon mahdollisesti uudestaan. Luulen, että on ne tietyt kalat, jotka ovat enemmän alttiita kalastajan tuottamille vaikutuksille. Esimerkiksi kaikki Huopanan Kuninkaanväylän taimenet eivät omista runsaasti reitettyjä suupieliä. Uskon, että kuitenkin kyseisen väylän taimenet ovat nähneet kesän aikana paljon erilaisia perhoja ottamatta niihin kiinni kuitenkaan. Väylä ei ole kuitenkaan kovin helppo kalastaa. Runsasreikäisen suupielen omistava taimen asustaa todennäköisesti sellaisessa paikassa, jonka suurin osa kalastajista osaa kalastaa joko tarkoituksella tai vahingossa.

Perhokalastus on ikuista opettelua

Olen jo aiemmin kirjoittanut tästä samasta asiasta, mutta asian tärkeyden takia, ei asioiden toistaminen muutamaan kertaan ole ollenkaan huono idea.  Joka tapauksessa kyseiset paljon kalastetut koskikohteet ovat kovassa huudossa kalastajien keskuudessa. Sinne moni halajaa, vaikka luvat maksaisivat satoja euroja päivältä tai koko kesä olisi lähes täyteen myyty. Se lyhyt kalastuskesä pitää käyttää hyödyksi, vaikka sitten ylikalastetussa koskikohteessa. Tämähän on siinä mielessä ymmärrettävää, sillä Suomessa paras kalastuskausi on touko – elokuu välillä. Kalastamaan jokainen siis haluaa mahdollsimman paljon. Toki on muutama kohde, joissa kalastuskautta voi jatkaa hiukan enemmän syksymmälle. Runsaasti ei kuitenkaan tällaisia kohteita löydy.

No, kun tällaiselle koskikohteelle olemme menossa kalastamaan, tulee kalastuksen olla tarkempaa ja enemmän kontrolloitua. On hyvä opetella millaisissa virranosissa taimen ja harjus normaalisti ovat. Kun olet nämä oppinut yhdellä vedenkorkeudella, joudut opettelemaan lisää, sillä veden noustessa tai laskiessa kalan olinpaikat muuttuvat. Mutta jos et opettele ollenkaan, heität perhoa summittaisesti koskeen ja toivot, että joku kala hyväksyy perhosi. Olet siis kalastanut satunnaisesti jonkun kohdan koskesta miettimättä, missä kohtaa kala mahdollisesti sijaitsee ja kuinka sinun tulee perhot kyseiseen paikkaan uittaa.

Kun kalastamme tarkoituksella vain tiettyjä kohdekaloja sijoittuvat ne omalle lajille tyypillisesti aina hieman eri paikkoihin jokea ja koskea. Onhan selvää ettei seuraavat saaliskalat kuten vaikkapa taimen, harjus, siika, kirjolohi tai hauki majaile samoilla hoodeilla. Nyt vedän mukaan myös ison muuttujan, joka on yleistynyt nyky maailmassa. Nimittäin ilman ja vesien lämpenemisen yli entisen normaalin rajan.

Oikeastaan uusi normaali veden lämpötila on huomattavasti korkeampi kuin vaikkapa 15 vuotta sitten. Nykyään normaali kesä tarkoittaa, että jo kesäkuun ensimmäisllä viikoilla voi koskien veden lämpötilat olla niissä mitoissa, että kosket pitäisi laittaa kiinni kalastukselta. Valitettavasti näin ei kuitenkaan kovin helposti tehdä.

Eri kalojen mieluisat paikat koskessa

Perhokalastuksesta voi nauttia monella tavalla. On se huoleton maisemasta ja leppoisasta tunteesta nauttiva kalastaja. Mutta kun siihen lisätään kalastajalle ripaus terävyyttä ja huomiokykyä, olemme kalastajan tehokkuudessa 10 kertaa parempia. Jotta kalastus saadaan tuottoisammaksi, täytyy kalastajan ymmärtää kalan elinympäristöä ja sen mukaisesti kalan sijoittautumista koskessa.

Alla olevaan kuvaan olen merkinnyt taimenen ja harjuksen yleismmin esiintyviä yleispäteviä sijainteja, joista kyseiset kalat useinmiten löytää. On oikeastaan todella vaikeaa sanoa mistään koskesta täysin faktatietoa taimenen tai harjuksen sijainnista. Se nimittäin voi vaihdella hyvinkin pienten olosuhteiden muuttuessa. Mutta yleiskuvan saamme alla olevasta kuvasta. Kuvaan merkityistä paikoista on reilun viikon mittaisella ajanjaksolla käyty testaamassa millaisia kaloja löytyy mistäkin kohtaa.

Keltainen merkintä

Keltaiset ympyrät ovat taimenen sijaintipaikkoja silloin, kun veden lämpötila on noin  +19 ja enemmän. Lämpimän veden vähäinen happipitoisuus tuottaa kalalle aina ongelmia. Oma havainto on että  taimen siirtyy koskessa kohtiin, jossa vesi hapettuu selvästi eniten. Eli valkoisena kuohuviin kohtiin, joissa veden virtaus on suurempi ja vesi tipahtaa hieman enemmän vaikkapa isomman kiven yli valkoisena kuohuna. Keltaisen ympyrän nro 2 tyyppisestä paikasta voi myös tavoittaa harjuksia liian lämpimän jokiveden aikana. Keltainen ympyrä nro 1 on liian kuohuva kohta harjukselle. Muistetaan myös ettei taimen agressiivisena kalana pidä siitä, että harjus hengailee ihan vieressä.

Sininen merkintä

Siniset viivat ovat kovan virtauksen reunavirtoja, joista taimenen löytää normaalisti päivisin. Sinisten viivojen kohdalla taimenen on helpompi pysytellä, sivussa kovemman virtauksen paineelta. Kuitenkin se kova virtaus tuo ruokaa, jota taimen voi käydä napsimassa tarpeen mukaan. Jos taimen kokee, että jokin olento uhkaa sitä, on kalan helppo siirtyä hetkeksi piiloon kovempaan virtaukseen.

Punainen merkintä

Punaiset soikiot ovat selvästi hieman helpomman virtauksen paikkoja. Näistä löytyy aktiivinen kala, joka mielellään syö virran mukana tuomia hyönteisiä. Mahdollisesti kala aktiivisimmillaan liikkuu kummankin ympyrän alueella ja maksimoi ruokailuaikansa. Taimenen on helppo siirtyä sinisen viivan alueelta punaisille alueille ja takaisin. Punaisilta alueilta voi myös löytää aktiivisesti syöviä harjuksia.

Vihreä merkintä

Vihreän ympyrän alueelta löytää pääasiassa harjuksia sekä mahdollisesti myös pieniä taimenia. Harjuksen sijainnin selittää selvästi miedompi virta ja matalampi paikka. Luulen, että harjus on aktiivisempi ja/tai ahkerampi syömään kuin taimen ja senpä takia harjukselle kelpaavat myös matalammat virran osat. Toki myös harjuspopulaatio on yleensä suurempi kuin taimenien. Sekä harjus vain tykkää matalimmista virtapaikoista.

Seuraavaksi hieman vaikeammin tulkittava alue

Kuten meistä jokainen ymmärtää, eivät koskialueet koskaan ole samanlaisia eikä helposti tulkittavia. Jokaiselta koskelta on eri tavalla vaikea löytää taimenien ja harjuksien paikat. Olen myös monesti joutunut pettymään, kun hyvännäköinen kohta onkin osoittautunut täysin kalattomaksi. Kun kalastajan eteen tulee alla olevan kuvan mukainen koskialue, on monella varmasti vaikeaa lukea koskea oikein.

Kuvan koskialue on kauttaaltaan hyvin samannäköinen, ja on hankala tietää missä kala alueella sijaitsee. Tältä alueelta löytyi niin taimenia kuin harjuksiakin. Lisäksi oli havaittavissa että taimen muutti sijaintiaan eri kohdista toiseen kesken päivän.

Koskialue näyttää olevan aika tasasyvyinen ja kivikkoinen. Päävirtauksia on selvästi kaksi, kummallakin reunoilla omat. Kuvan oikeanpuoleinen virtaus törmää kivikkoon ja hajoaa siinä kohtaa. Keskellä koskea on selvästi kivikkoisempi alue, josta löytyy vedenpinnan yläpuolella näkyviä kiviä. Pienet virtapiikit tai pienet aallot rikkovat vedenpintaa ympäriinsä. Näissä kohtaa pohjassa oleva kivi tai kivet aiheuttavat nuo vedessä näkyvät ilmiöt. Jossain kohtaa hieman isompi kivi jakaa virtaa laajemmalle alueelle tai aiheuttaa veteen yllättäviä pyörteitä. Nämä pyörteet ovat kohtia, joissa kala ei välttämättä tykkää olla tai yksittäisen kalan sijainti on hyvin tarkka.

Ympyröiden1 ja 2 vierestä menee tämän kohdan päävirta. Nämä ympyrät 1 ja 2 ovat laitettu kohtaan, joissa jokin pohjan muoto aiheuttaa lyhyen peilin. Kyseisten peilien alueella veden virtaus tasoittuu ja tuo kalalle mielekkään, vähävirtaisemman kohdan. Myös ympyrä 3 on samanlainen kalalle mieluisa paikka. Nämä kaikki ovat selviä kalanpaikkoja. Olivat ainakin tämän koskenpätkän kohdalla. Mutta myös monella muullakin koskella.

Kosken toisella reunalla löytyvät ympyrät 4 ja 5. Niiden vierestä tulee selvä hieman kovemman virran kohta, jossa vesi aaltoilee selvästi. Tämän virtauksen rannan puolelle jää selvät hieman rauhallisemmat virtapiikit. Näistä löytyy usein kalan asentopaikka. Kohdat eivät ole kovin isoja mutta usein kala ei tarvitse kuin juuri oman pituutensa verran tilaa. Näissä perhon uittolinjat ovat tarkkoja. Jos kalastat nymfillä, tulee se heittää noin puoli metriä soikion ylävirran puolelle. Näin ehdit ottamaan perhoon tuntuman ja nostamaan vapaa riittävästi saadaksesi uiton oikealle korkeudelle. Tälläkään kertaa eivät perhot saa pomppia pohjaa myöten.

Siniset viivat ovat hyvin mitättömän virtauksen kohtia mutta ehkäpä juuri se tekee aina samanlaisista paikoista juuri kaloille sopivan hotspotin. Kalaa ei tällä alueella häiritse kovinkaan helposti kukaan kalastaja. Jos kalastuspaine koskella on kova voi kala vetäytyä mitättömän näköisiin kohtiin.

Aiemmin olen kirjoittamut koskelukutaidosta parikin postausta. Tästä linkistä löydät yhden ja tästä linkistä toisen.

Kohdekaloina harjus ja siika

Harjus ei siis pääsääntöisesti suosi kovaa koskea. Harjus esimerkiksi hakeutuu kosken loppuliukuihin, riffleen eli kohtaan, jossa virtaus on maltilllinen ja kosken pohja tuottaa veden pinnalle pientä lainetta ja värettä. Harjusta löytyy tällaiselta alueelta yleensä isompi populaatio. Kalan on helppo olla ja hakea ravintoa. Rauhallisemmat osat koskesta ovat harjukselle mieluisia alueita. Nymfit ja larvat tuottavat kalastuksellisesti varmasti tulosta, mutta myös hyvin kelluvaa pinturia ei kannata unohtaa. Myös kosken reunavirrat kiinnostavat harjusta, mutta niistä ei yleensä tavoita suuria kalamääriä. Eikä harjus tarvitse välttämättä mitenkään syvää vettä ymprärilleen.

Kun vesi lämpenee yli +20 asteen paikkeille, liikkuu harjus taimenen tavoin tällä kertaa kovempaan koskeen. Happivaje laittaa kalan etsimään hapekkainta paikkaa koskessa. Yleisesti ottaen kala makaa kovilla vedenlämmöillä pohjassa, eikä halua liikkua minnekään.

Harjus ja taimen eivät aina siedä toisiaan. Taimen on selvästi agressiivisempi kala, joka ajaa muut kalat pois omilta hoodeiltaan. Muut kalat pitävät taimenen sijaintiin nähden selvän hajuraon. Olen kalastanut harjusta joessa, johon nousee lohi. Kun lohi ilmaantuu harjuksen olinpaikoille, loppuu harjuksen tulo välittömästi. Lohi ajaa kaikki muut kalat pois sen hetkiseltä paikaltaan.

Harjus on hyvin aktiivinen etsimään ravintoa ja saattaa liikkua koskialueella yllättävänkin paljon. Harjusparvi hakee ruokailupaikkaa kosken rauhallisilta osilta ja usein kahlatessa näkeekin kuinka parvi seuraa kahlaajan alapuolella. Kahlaaja pöllyttelee kengillään pohjan kiviä ja sedimenttiä, joista irtoaa hyönteisiä virran vietäväksi. Virran ajeesta harjuksen on helppo poimia ruokaa kuin suoraan lautaselta. Kun pöllytys ja ruoan tulo loppuu, siirtyy harjusparvi muualle.

Siika on siitä mielenkiintoinen kalalaji, että se on mukavan aktiivinen kala. Siika liikkuu paljon ja etsii ravintoa kuten harjuskin. Pääosin siian löytää hitaimmilta suvannonoilta, mutta myös kosken loppuliusta tavoittaa siian isoimmissakin parvissa. Siika on usein pinta-aktiivinen ja mukava laji kalastaa pintaperholla. Pintaperho tulee olla väriltään lähellä sillä hetkellä kuoriutuvaa hyönteistä eikä perhon tarvitse olla mikään superkelluja.

Ehkäpä enemmän vaikuttaa perhon tarjoaminen ohuella perukkeen kärjellä ja ilman perhon viistätystä, kiitos. Ei ole myöskään tavatonta löytää siika kosken reunoilta, kohdista joissa on pieniä hitaasti virtaavia poukamia. Olenpa muutaman kerran saanut nymfattua useampia siikoja tällaisen poukaman virran reunasta.

Esimerkiksi Metsähallituksen ylläpitämien jokivesien reaaliaikaista lämpötilatietoja voit käydä seuraamassa SensorMonitor nimiseltä sivustolta. Linkki sivuille löytyy tästä.

Kohdekalana taimen

Taimen nauttii lohikaloista lämpimästä vedestä kaikista vähiten. Jo +19 astetta alkaa olla kiturajalla. Normaalisti taimen hakeutuu koskessa kohtaan, josta se vähimmällä energian käytöllä löytää virran mukana tulevaa ruokaa. Joskus se myös laumana hakeutuu paikalle, johon pikkukala parvet ovat hakeutuneet. Näin se yhdistää kavereiden kanssa voimat ja tekevät parveen iskuja, joista saaliina saattaa olla vahingoittuneita ja näin helppoja pikkukaloja ruoaksi. Taas energiaa kuluu vähemmän. Saaliskalaa jäljittelevä streamer on tällaisessa tilanteessa hyvä vaihtoehto.

Kovan virran reunoissa ei taimen joudu tekemään liikoja töitä pysyäkseen paikoillaan. Yöllä kala saattaa aktivoitua kun ilman lämpötila laskee alle +15 asteen. Aikaisin aamulla taimenen saattaa löytää ihan rantamatalasta, johon se on yöllä jäänyt odottamaan ruokapaketin tulemista virran mukana.  Yleisesti tumman vihreät larvat toimivat mainiosti, nymfejä unohtamatta.

Alapuolen kuvassa on kuvattu taimenen sijainti punaisilla ympyröillä ja sinisillä viivoilla hieman erilaisissa virran reunoissa, kuohuissa sekä rantavirrassa. Kuten jokainen ymmärtää ovat nämä kohdat aina täysin paikkasidonnaisia. Ehdottomasti myös vallitseva sääolosuhde vaikuttaa jopa yllättävän paljon kalan sijantiin. Kuvan alapuolelta löytyy enemmän tekstiä liittyen kuvaan tehtyihin merkintöihin.

Kun vesi lämpenee liikaa, sijoittuu taimen usein kovan kosken valkoisten kuohujen alle. Jos vain sieltä löytyy kohta, jossa kosken pohjalla oleva kivi ja/tai kuoppa antaa lähes virrattoman elintilan kalalle. Näin jossain tapauksissa toimii myös isompi harjus. Kovissa kuohuissa veden happipitoisuus on suurimmillaan ja antaa kalalle mahdollisuuden selvitä hengissä. Yläpuolen kuvassa punaiset ympyrät ovat taimenen mielikohteita. Taimen hakeutuu paikkaan, jossa se kokee olevansa turvassa. Kun kalan yläpuolelta menee kova virtaus ja/tai kuohuja, on kalalla tunne, ettei uhkaa ei ole. Samalla kova virtaus tuo kalalle mukanaan ruokaa.

Siniset viivat kertovat myös taimenen olinpaikat. Pienet virtapiikit ovat ainakin aamuvarhaisella taimenelle mieluisia paikkoja. Numeroiden 3-4 viivoilla taimen on heti aikaisin aamulla. Kala on vielä hetken aktiivinen ja syö rantavirran kautta tulevaa ruokaa. Myös pikkukalat pyörivät rantavirrassa, joten se selittää luontevasti taimenen sijaintia aamuvarhaisella. Kun päivä valkenee, siirtyy taimen viivoille 1-2 sekä punaisten ympyröiden alueille.

Nuo sinisten viivojen alueiden kalastaminen vaatii tarkkuutta. Kala voi olla hyvin lähellä rantakiviä ja heittojen tulee olla tarkkoja. Virhe on käyttää liian painavaa perhoa, jolloin sen uittamista oikealla linjalla on hankala hallita. Lisäksi perho ei saisi kolista kiviin ja pohjaan. Taimen on näistä asioista hyvin tarkka.

Koskenlukutaito ei ole turha taito

Paljon kuulee keskusteltua asiasta,  että “miksen löydä kalaa vaikka kaveri saa vierestä lähes joka heitolla“. Jotain kaveria voisi nimitellä Hannu Hanheksi mutta eikös tuo nimi ole ansaittu titteli? Toinen saa enemmän ja toinen vähemmän kalaa. Aina on olemassa se hyvä tuuri, joka seuraa monia kalastajia. Toista seuraa taas huono tuuri. Aina voidaan myös keskustella siitä, että onko näissä mielipiteissä hiukan selittelyn makua.

Useinmiten tuo kaverin hyvä kalamäärä selittyy sillä, että hän on oppinut jonkin kalastustekniikan niin hyvin että se tehoaa hankalallekin kalalle. Tai kaveri on oppinut lukemaan kosken virtauksia ja kalan kohtia niin hyvin, että pystyy käyttämään sitä muissakin kohteissa kuin vain kotikoskella. Koskenluvun oppimisen merkitystä pidän todella tärkeänä taitona. Se antaa sinulle jo ison etumatkan kaveriisi nähden.

Kun homma on sinulla hanskassa, voit kokeilla seuraavaa asiaa. Anna kaverisi mennä sinun edellä koskea ylöspäin kalastaen ja tule itse perässä. Kun koskialue on kalastettu, verratkaa kalastushavaintoja ja saaliita keskenään. Jos osaat lukea kosken paremmin kuin kaverisi, sinun pitäisi saada useamman kalan tärppi kuin kaverisi.

Suosittelen näkemään hieman vaivaa oman koskenlukutaidot kehittämiseen. Kyllä summitaisella viskomisellakin saa kalaa mutta aivan varmasti enemmän saa kun hieman näkee vaivaa asian eteen.  Kireitä siimoja kaikille, ei kireitä hermoja.

Laitahan vinkit eteenpäin!