Perhokalastajan Kuusinkijoki Takkupyörteelle

Laitahan vinkit eteenpäin!

Perhokalastajan Kuusinkijoki Takkupyörteelle- Perhokalastajan Kuusinkijoki Takkupyörteelle osa 3 – Ensimmäisessä Kuusinkijoen esittelyssä pääsimme Käpykosken loppuun. Toisessa osassa pääsimme aina Särkipuron suoralle asti. Nyt menemme Kuusinkijokea alaspäin kohti valtakunnan rajaa.

Kuten tästä postauksesta tulee käymään ilmi on koskenlukutaito tärkeässä roolissa perhokalastuksessa monipuolisesti. Tästä linkistä pääset lukemaan kuinka minä koskenluvun näen perhokalastuksessa.

Iso ja Pieni-Vihtamutka

Kun Särkipuron suoran ohi virtaava jokivesi törmää Vihtamutkan kallioon kääntyäkseen oikealle, olet jälleen kerran hyvällä kalastuspaikalla eli Ison – Vihtamutkan kohdalla. Kuusinkijoki hieman mutkittelee tässä kosken kohdalla ja virtaus on normivedellä aika kova. Jos koskea ei osaa lukea oikein, voi Vihtamutkissa jäädä ilman kalaa.

Nämä Vihtamutkan kosket on parempi kalastaa pohjoispuolelta. Sillä sieltä puolelta pääset helpommin rannasta irti kalastamaan kovan virtauksen reunavirtoja. Mutta ei pidä missään nimessä unohtaa koskessa olevia monttuja. Noh, kuinkas ne sitten tunnistetaan? Ei selvästi paljaalla silmällä, ehkä parhaiten koskenlukutaitoon perehtynyt kalastaja polaroidlaseilla. Hieman myös kosken veden virtauksen pinnanmuodot antavat siihen vinkkejä.

Näistä sitten enemmän myöhemmin julkaistavasta Koskenlukuun liittyvässä e-kirjassa aina havainnekuvin.

Joten, jatketaanpa Kuusinkijoki Vihtamutkista alavirtaan- postauksen lukemista. Jos et ole vielä lukenut aiempia Kuusinkijokisarjan postauksia, ne löytyyvät noista alla olevista linkeistä.

Tästä linkistä löydät Kuusinkijoki esittelyn nro 1

Tästä linkistä löydät Kuusinkijoki esittelyn nro 2

Koskenlukutaitopostauksessa kerron hieman kuinka lukea koskea, sillä tämä aihe kaiken kalastuksen kannalta erittäin tärkeä osata. Jos et ole vielä lukenut sitä, niin tässä on linkki postaukseen.

Iso- Vihtamutka

Kun koski kääntyy Särkipuron suoralta alavirtaan katsottuna oikealle kohti Vihtamutkien laavua, on koski kovimmillaan. Virtaus on voimakas, enkä suosittele kenenkään yrittämään kahlaamista edes puoleen väliin asti kyseisessä koskessa. Pohjoispuolelle kovaa koskea jää laaja ja iso peili, joka on todella helppo kalastaa.

Joskus olen ollut kyseisessä paikassa kahden asiakkaan kanssa ja tunsin kylmiä väreitä, kun kaverit suoraan kahlasivat peilissä olevien kalojen päälle kalastamaan heti kovan virran reunaa. Jos kaiffarit olisivat malttaneet heittää ihan rantaviivalta asti hitaasti edeten kohti peiliä, olisi harjussaalis ollut runsaampi. Nyt he joutuivat tyytymään vain muutamaan kalaan.

Peilin jälkeen virta haarautuu kahteen osaan. Päävirta kulkee liki vastapuolen rantaa jättäen pohjoispuolelle päävirran reunaan hieman miedomman osan koskesta. Pienempi sivuvirta kääntyy selvästi lähelle pohjoispuolen rantaa, kiertäen keskellä olevan ruohosaaren. Tämä pienempi haara on reilusti kapeampi ja matalampi, mutta riittävän syvä pitääkseen aina muutaman harjuksen piilossa.

Pääuoman koskiosuus ennen rauhallisemmin virtaavaa suoraa, pitää sisällään muutamia monttuja. Niitä on vaikea havaita, jos ei tiedä mistä etsiä. Itsekin joudun aina etsimään maamerkit ja etsimään kalaa sillä tavalla. Monttujen löytyminen vaatii siis vain fyysistä työtä ja taas lisää työtä. Sittenkään ei voi olla varma, ovatko kalat ehtineet kalastaessasi nähdä perhot, sillä kova pintavirtaus vie ne nopeasti pintakalvossa ohi kalojen.

Kun koski hieman rauhoittuu ja alkaa tasainen virran osuus, kannattaa tämäkin suora kalastaa pikaisesti(kuva alhaalla jossa asiakkaat kalastavat). Hieromaan sitä ei kannata jäädä. Pääosin kalat ovat liki pohjaa ja keskivaiheilla suoraa on hiukan matalampi alue. Tämän suoran loppupäästä saattaa löytyä nousutaimen, jos kaikki tähdet ovat kohdallaan.

Pieni – Vihtamutka

Nyt lähestymme koskea nimeltä Pikku -Vihtamutkaa, joka onkin mutkien sokkelo. Kosken niskalta kannattaa mennä heittämällä ohi aina puoleen väliin koskea asti. Tämäkin koski on parempi kalastaa pohjoispuolelta. Itse koskesta olen pari kertaa tavoittanut nousutaimenen siiman päähän ja voin sanoa, että piuhat tulee olla kunnossa kun kala suuntaa kohti alavirtaa.

Pohjoispuolelta kalastaen saat kalastettua kosken loppuosan hyvin ja siitäkin on mahdollisuus saada harjusta. Alapäästä koskea pääset kahlaamalla yli takaisin laavun puoleiselle rannalle. Jolloin pääset jatkamaan kohti alavirtaa.

Koskenlukutaitopostauksessa kerron hieman kuinka lukea koskea, sillä tämä aihe kaiken kalastuksen kannalta erittäin tärkeä osata. Jos et ole vielä lukenut sitä, niin tässä on linkki postaukseen.

Seuraavan mutkan takaa alkaa virta taas rauhoittumaan ja pienen matalahkon virtapaikan jälkeen joki rauhoittuukin kunnolla. Tämä rauhallinen osuus on yleensä tylsää kalastettavaa, mutta pitää joskus yllätyksiä sisällään. Vedenpinnasta ei oikein pysty päättelemään muuta kuin että tässä kohtaa on riittävän syvää. Pohjaa et näe ja kalastus on hakuammuntaa. Mutta siitä huolimatta käyn sen aina ajoittain kalastamassa.

Sipinlampare ja Sipinkoski

Ennen Sipinkoskea on joen leveä laajentuma, jota kutsutaan Sipinlampareeksi. Sipinkoskelle pääsee kahta kautta. Joko kävelet Vihtamutkien laavulta rantaa pitkin, josta tulee matkaa Sipinkosken niskalle 1.5km, Kun pääset Sipinkosken niskalle et pääse kovin mielekkäästi kalastamaan Sipinkoskea siltä puolelta rantaa. On parempi kahlata Sipinkosken niskalta yli pohjoispuolelle ja kalastaa koski sieltä puolelta.

Toinen vaihtoehto on ajaa autolla pohjoispuolen Saunavaarantietä ja kääntyä oikealle kyltin Sipinkoski kohdalta. Tietä kannattaa ajaa rauhallisesti, sillä räjäytysmurskeella päällystetty tie on tunnettu renkaiden puhkojana. Tiedoksi että jos joudut kutsumaan hinausauton paikalle, kestää siinä noin tunnin tulla paikalle. Jos hinurilla on muita keikkoja ennen sinua, voi tulo venyä tunneiksi. Nimimerkillä, kokemusta on.

Kun pääset autolla tien mutkaan, jossa on selvä kyltti Sipinkosken laavulle, kamat kantoon ja kävellen alamäkeen. Kävelyä tulee noin 350 m. Laavulta on vielä noin 80 m matkaa rantaan. Kun saavut rantaan olet Sipinkosken niskalla. Voit yrittää kahlata Sipinlampareen suuntaan ja löytää väylää keskemmälle suvannon vastaranna kalastusta varten. Mutta kannattaa olla varovainen monttujen takia. Sipinkosken niska on leveähkö sekä pohjesyvyistä vettä ja sieltä löytyy myös muutamia hyviä monttuja. Tarvitset ehdottomasti hyvät polaroidlasit, joilla voit nähdä niskalla edestakaisin liikkuvat harjukset.

Kun niska kuristuu kunnon koskeksi alkaa harjustakin löytyä runsaammin. Koski on selvästi vuolaampaa aluetta ja harjusta on siellä täällä parvissa. Isommat harjukset löytyvät yksittäisinä kappaleina ja niitä joutuu Sipinkoskesta todellakin etsimään. Kalat liikkuvat koskessa paljon ja hakevat aktiivisesti virran mukana tuomaa syötävää. Sipinkoski kuristuu kapeammaksi kosken alapäässä ja kuohut vain lisääntyvät.

Tässä kohtaa on pudotuskorkeutta jo hieman enemmän ja koski virtaa voimakkaasti. Koski laskeutuu lopulta alapuoliseen Hanhisuvantoon. Tämä kosken loppuliuku saattaa joskus yllättää. Toki se on parempi kalastaa eteläpuolelta ja yli pääsee vain loppuliun yhdestä kohtaa. Syvässä virrassa on niin isoja harjuksia kuin myös nousutaimeniakin.

Kahlaaminen yli on hieman siinä rajoissa normivedellä alle 175 cm henkilöllä kahluuhousuin. Virta on voimakas pohjoisrannan uomassa sekä syvä mutta syvää ei ole kovin leveästi. Jos vain uskaltaa kahlata, saa hetkessä uutta ja monipuolista kalastusaluetta alavirtaan sen 70 m. En missään nimessä suosittele yrittämään kahlausta yli, jos et ole varma omasta tasapainostasi ja kahlausosaamisestasi.

Hanhivirta on erittäin kivikkoinen alue

Hanhisuvanto on laaja ja syvä leventymä, jonka kalastaminen on aika turhaa. Toki suvannossa näkee ajoittain isojen nousutaimenien hyppyjä, mutta ehkäpä kalat hyppivät vain iloisesti matkalla kohti ylävirtaa. Suvantoa on vaikea kalastaa rannalta käsin. Hanhivirta on laaja käsite ja minun mielestäni Hanhivirta alkaa heti Hanhisuvannon kuristuman jälkeen, kun koski alkaa taas kuohumaan ja putoamaan alaspäin. Alavirtaan katsottuna vasemmalla puolella menee korkea harju, josta harjun päältä alas laskeutuminen ei onnistu joka kohdasta. Rinne on todella jyrkkä. Hieman alempana kovemman kosken kohdalla on harjun päällä laavu ja tulipaikka. Laavulta tulee alas hyväkuntoiset puiset portaat.

Hanhisuvannon jälkeisen kuristuman kalastus vaatii kahlaamista. Eikä se on välttämättä kovin helppoa. Vaikka virta hieman rauhoittuukin on isoa kiveä siellä täällä, välillä vain reisisyvyyttä ja välillä vyötärösyvyyttä. On siis hankala suunnitella omaa kalastustaan kun koskaan ei tiedä mitä on edessä. Mutta kalaa alueella kyllä on.

Hanhivirralta kohti Takkupyörteen yläpuolista kanjonia

Kun tästä mennään noin 100 m alemmaksi, kapenee joki kovemmaksi koskeksi rauhoittuen vain hetkeksi yläpuolen harjulla olevan laavun ja portaikon kohdalla. Tämä kovan kosken aluetta en pidä mitenkään kummoisena harjuspaikkana. Mutta kaikki välille jäävät pari kappaletta muutaman neliön kokoiset hitaammat virran osat, ovat kohtia, joista voit harjuksia löytää.

Tästä alempana ennen korkeita kallioita, joita voisi verrata vaikkapa kanjoniin on vielä selvempi pikku leventymä ja on n. 50 m leveä kun itse joki on 25 m leveä. Tämä osa kannattaa kalastaa, sillä taas voi harjus nykiä siiman päässä. Tämän leventymän jälkeen joki kapenee kunnolla, putoamiskorkeus on suurempi ja joki kuohuu kunnolla liki 400 seuraavaa metriä.

Tämä osa menee korkeiden kallioiden välissä ja on näyttävä sekä komea paikka. Tällä kanjonin alueelta tavoitat joesta vain pientä taimenta. Muutaman harjuksen voit hyvällä tuurilla saada, mutta ne ovat todennäköisesti erittäin pieniä. Itse en tähän alueeseen hukkaisi aikaa. Kanjoni siis sijaitsee selvästi ennen Takkupyörrettä eli sen yläpuolinen pitkä suora on kanjoniksi mainitsemaani aluetta.

Takkupyörre, nousutaimenen välietappi

Kun kanjoni hieman levenee, mahdollistuu harjuksen saaminenkin. Kosken virtaus tietysti hieman rauhoittuu ja koski mataloituu. Koski on koko matkalta helppo kahlata ja harjusta löytyy joka puolelta pienistä kuopissa. Olen kalastanut tämän alueen moneen kertaan edes takaisin ja parhaimpaan lopputulokseen päässyt kalastamalla yhdellä nymfillä, jossa on maksimissaan 3 mm kuula. Isoja harjuksia ei tällä suoralla ole ja kalan keskikoko lienee n 25-30cm tienoilla.

Kun jatketaan alaspäin tätä kyseistä suoraa tulee alavirtaan katsottuna oikealle puolelle terävä kallioniemeke. Tästä eteenpäin aina kosken alapäässä odottavaan Takkupyörteeseen, harjusta on taas tasaisesti siellä täällä. Harjukset joutuu kaivamaan toden teolla sieltä jostain monttujen pohjalta. Pintovaa kalaa olen harvemmin tältä suoran osalta tavoittanut. Tällä koskenpätkällä on taas sitten niitä isomman selkäevän omistavia kavereita. Mutta koski on kovin kivikkoinen ja hankala kahlata. Yli toiselle puolelle pääsee terävän kallioniemekkeen yläpuolelta.

Takkupyörre on ihan nimensä veroinen eli pyörre. Koski nimittäin laskee suoraan kohti Takkupyörteen takana olevaan kalliota ja laittaa veden pyörimään kallioiden kulmassa. Takkupyörteessä käy joskus siikaparvi syömässä ja se onkin hauskaa puuhaa katsella rannalta ja kokeilla narrata näitä nirsoja kaloja. Siiat ovat valitettavasti kuitenkin vähentyneet Kuusinkijoesta ja syytä tähän en osaa sanoa.

Jos on epäselvyyttä millaisia kuulapäisiä nymfejä pitäisi Kuusinkijoella käyttää, löytyy erilaisia vaihtoehtoja tästä,  Kauden parhaimmat 2022  jokiperhoni resepteineen- postauksesta.

Jos tarvitset apua perhokalastuksen aloittamiseen tai omien taitojen päivittämiseen käy täältä, tästä linkistä Palkesin sivuilta laittamassa viestiä. Sivuiltamme löydät myös tietoa meidän leireistämme.

Takkupyörteen yläpuolella harjunpäällä on laavu, jonka luokse pääsee autolla Saunavaaran tietä pitkin. Laavu on toistaiseksi ollut hyvässä kunnossa ja puitakin on löytynyt pakolliseen kahvin keittoon ja makkanran paistoon. Laavun kohdalla ovat hyväkuntoiset puiset portaat, joilla pääsee lähelle rantaa kallioniemekkeeseen. Tästä niemekkeestä alaspäin on rauhallisempi virran osa kunnes alkaa Paljakankoski, joka on kohtuullisen vuolas. Mutta niemekkeen alapuolinen rauhallinen alue on taimenenkalastajan pelipaikka. Siinä on hyvä viuhtoa streameria yön pimeinä tunteina ja toivoa hiljaa mielessään että tarttuisipa välillä pinnassa möyrähtävä nousutaimen perhoon kiinni.

Takkupyörteeltä on vielä matkaa rajalle noin 4 km. Joten viimeiseen osaan jää sopivasti jokialuetta kerrottavaksi. Viimeinen Kuusinkijoki sarjan postaus ilmestyy 27.3.2023.

Laitahan vinkit eteenpäin!