Pintaperhokalastus,osaamista vaativa laji

Pintaperholla voi kalastaa hienosti myös järvellä. Tunturijärviä kiertävät yleensä rautuparvet.

Laitahan vinkit eteenpäin!

Pintaperhokalastus, osaamista vaativa laji. Tämä aihe taisi tulla esille eräässä fb- ryhmässä tehdyssä kyselyssä. Pintaperhokalastus on mielestäni taidokkain osa perhokalastusta.  Pintaperhokalastus eli pinturikalastus koetaan varmaan hieman vieraaksi ja vaikeaksi kalastustavaksi. Sillä se vaatii jo hiukan ilmaheittotaitoa eli siiman pitämistä ilmassa, niin ettei perho käy vedenpinnassa vasta kun halutaan heittää perho kalan oletetun olinpaikan yläpuolelle kellumaan.

Valitse sopivat välineet tähänkin

Pintaperhokalastukseen tarvitset sopivasti napakan vavan 8-10`jalkaisen #3-5 luokkaisena. Siimaksi joko DT tai WF saman luokkainen siima kuin vapa. Jos haluaa kalastaa tarkkaa pintaperhokalastusta on DT –  double tapered eli kaksoiskartiosiima. Tässä on etuna se että siiman voi kääntää ympäri kun käyttöpää on kulunut huonoksi. Mutta tämä siima on paljon vaikeampi heittää ja vaatii heittäjältä hyvää heittotaitoa.

Toinen vaihtoehto on käyttää yleisimmin perhokalastajien käytössä olevaa WF – Weight Forvard eli torpedosiimaa, jossa heittopää on hieman torpedonmuotoinen. Tämä torpedopää on normaalisti noin  8-12 m pitkä. Tällä siimalla heitto on helpompi heittää, mutta taas pintaperhon heittäminen ei onnistu  niin nätisti siiman etupään raskaan painon takia.

Perukkeen tulee olla kartioimainen, vähintään vavan mittainen, mieluimmin puolitoista.Yleensä tähän ostetaan valmisperuke. Perukkeen kärki eli se pää, johon perho tulee kiinni voisi olla 0,16 mm. Usein teen niin että ostan kartioperukkeen, jonka kärki on 0,18 mm ja pituus 9’ tai 12’. Siitä vielä ohennan Visionin Nanomonolla tuohon 0,16 mm tai jopa ohuemmaksi.

Pintaperhon heittotekniikat 

Kuten tuossa aiemmin mainitsin on pintaperhokalastajan osattava heittää edes kohtuullisesti ilmaheittoa. Kun siiman nostaa ilmaan heittoa varten, on hyvä osata ns. jatkaa perhosiimaa sormien välistä ilmaheiton aikana aina pikku hiljaa pidemmäksi, kunnes sinulla on riittävästi perhosiimaa ilmassa heittääksesi perho sinne asti, missä oletat kalan olevan.

Laitan tähän kaksi havainnollistavaa kuvaa, jotka kertovat siiman kulun ilmassa. Kun pintaperhoa heitetään ei perho saa käydä heiton aikana maassa tai vedessä. Jos perho käy maassa, heitto ei pysy kasassa eli…. heiton antama energia siimalle katoaa, kuten myös heittorytmi. Sama asia toistuu perhon osuessa veteen. Perhovapaa siis viedään vaaka-asennossa edestä taakse ja takaisin eteen. Pyritään pitämään tasainen heittorytmi, jossa ei tehdä mitään virvelinheittoa muistuttavia nykäyksiä. Käsi tai oikeastaan kun käsi pitää vavasta kiinni niin oma käsi  liikkuu edestakaisin noin olkapään korkeudella edestakaisin

Jos heitto osuu veteen siellä edessä missä kalakin tuikkii tai oletettu kala sijaitsee, saattaa tästä olla seurauksena se että kala lähtee pois tai sen aktiivisuus loppuu. Näin kala ei enää todennäköisesti ota perhoon kiinni. Kun perhosiima on ilmassa, se etenee heittämääsi suuntaan loopilla. Loopiksi kutsutaan ns. lenkkiä siimassa, joka etenee kumpaankin suuntaan heitettäessä. Siimaa pitäisi pyrkiä heittämään sellaisella rytmillä ja vauhdilla, ettei perho ehdi tipahtaa heittosiimaa alemmaksi. Muussa tapauksessa tulee helposti siimasotkuja.

Perhonheitto eteenpäin
Perhonheitto eteenpäin. Huomaa kuinka siima on menossa eteenpäin kapealla loopilla
Perhonheitto taaksepäin
Perhonheitto taaksepäin. Huomaa että vapa on viety heitossa taaksepäin ja siima seuraa loopilla taaksepäin

Opetus ja tippivideoita

Hyvä ystäväni Englantilainen kilpaperhokalastaja Howard Croston on tehnyt pintaperhonheittämisestä sekä kalastuksesta hyviä videoita ja olen saanut luvan käyttää niitä tässä blogipostauksessa esimerkinomaisesti.

Tällä videolla Howard kalastaa ylävirtaan heittämällä oikealla kädellä rystypuolelta pintovaa kalaa. Huomatkaa että Howard pyrkii heittämään perhon niin, ettei peruke ja perhosiima tulisi missään vaiheessa kalan näkyviin ensimmäisenä. Vaan ajatuksena on että kala näkee aina perhon ensimmäisenä. Howardin rystyheitto on taito, joka on myös hyvä opetella sillä aina et pääse heittämään kämmenpuolelta. Mihinkään kovin pitkiin heittoihin sitä ei kannata käyttää sillä heittotarkkuus kärsii siitä. Mutta tähänkin pätee jo vanha ja kulunut sanonta, että heittämään oppii vain heittämällä ja kalastamaan kalastamalla. Voit käydä harjoittelemassa heitto vaikka järven rannalla kalliolla, laiturilla tms, jossa takana on riittävästi vapaata tilaa ettei perho ota mihinkään esim. puihin tai pensaisiin kiinni.

Tällä videolla Howard näyttää muutaman erilaisen kikan heittää siima, niin ettei perho ala viistää vaan kelluu kalan näköpiirin tasaisesti ilman ylimääräistä liikettä. Tässä videolla myös näkyy selvästi sivusta päin, kuinka perhosiima lentää kalastajan pään yläpuolella, niin ettei se ota veteen kiinni missään vaiheessa, vasta kun perho halutaan heittää veteen kalastaakseen. Huomatkaa käden liike vartalon sivussa.

Pintaperholla kalastaessa on hyvä pyrkiä aina heittämään perho niin ettet säikytä kalaa perhosiiman lentämisellä kalan näköpiiriin tai perhosiiman käymisellä heittojen aikana vedessä. Jopa perukkeen ilmestyminen kalan näköpiiriin ennen perhoa voi olla kohtalokas virhe.

Pintaperhokalastajalta vaaditaan myös tarkkaavaisuutta ja malttia

Olen tästä seuraavasta asiasta maininnut monta kertaa ja otan sen taas esille. Kun lähdet kalastamaan perholla, varaa siihen sen verran aikaa, ettei sinulla ole kiire mihinkään. Kun pääset jokirantaan ja olet laittanut pintaperhovälineet kasaan sekä pääset jokirantaan, pysähdy hetkeksi. Katsele jokea ja mieti miltä se näyttää. Tarkkaile näkyykö kaloja ja niiden pintakäyntejä? Millaisissa paikoissa ne ovat, onko paikka helppo vai vaikea heittää? Onko sinulla käytössä takaheittotilaa? Jos ei ole mistä suunnasta sinun tulee kaloja lähestyä, että saat heittämistä varten mahdollisimman optimaalisen tilanteen.

Ensimmäiset heitot kannattaa tehdä kuivalta maalta käsin, jos vain paikka antaa sen mahdollisuuden. Sillä kalat saattavat olla niin lähellä rantaa, että kun astut heti veteen niin kalat lähtevät suoraan jaloistasi pelästyneinä, tietysti. Tämän jälkeen olet menettänyt hyvän mahdollisuuden saada ainakin sen kalan.

Olen aiemmin kirjoittanut blogipostauksen mm Koskenlukutaidoista ja se sinun kannattaa käydä ehdottomasti lukemassa. Sillä ilman hyvää koskenlukutaitoa, olet kuin auto ilman renkaita. Jos olet vailla hyviä ottiperhoja käy lukemassa blogipostaus kauden 2021 Parhaimmat jokiperhoni.

Perhokalastus on kuitenkin lopulta vain harrastus, eikä sen pitäisi aiheuttaa liikaa stressiä tai vaivaa. Jokainen itse joutuu tekemään päätöksen siitä kuinka hyvin haluaa oppia taidon tai käyttää siihen aikaan. Toki onhan se joskus mukavaa, sekä kannustavaa saada kalaakin eli siinä mielessä harjoittelu kannattaa aina. Kuten missä lajissa ja harrastuksessa tahansa. Apua saat kuitenkin jos vain tahdot tai koet tarvitsevasi sitä. Palkesin perhokalastusoppailla on tarjolla perhokalastuskursseja ja leirejä, työpajoja sekä henkilökohtaista opastusta. Käy katsomassa täältä lisää ja ota yhteyttä palkes@palkes.fi.

Laitahan vinkit eteenpäin!

2 ajatusta aiheesta “Pintaperhokalastus,osaamista vaativa laji”

  1. Perhovavan pituudesta on vähän juttua yleensä, yleensä ainoa mitä löytyy, on nymfikalastus ja siinä käytettävän vavan pituus. Itse pidän kuitenkin pintaperholla kalastamisesta paljon enemmän. Eli mitä eroa on esim. vitosluokan kasijalkaisella ja ysijalkaisella, niinkuin teoriassa? Tottakai, jokainen kokeilee mikä sopii itselle, mutta kuten muutkin harrastukset, näitä on kiva pohtia ja pyöritellä “off-seasonilla”. Kiitos blogista!

  2. Petri Virolainen

    Tuo vavan mitta tuntuu olevan monella kalastajalla täysin makuasia. Osa heittää jopa 10′ vavoilla. Mutta itse en noin pitkää vapaa pinturikalastuksessa käyttäisi. Pintaperhokalastuksessa tulee heittoja uppoperhokalastusta paljon enemmän. Siinä mielessä vavan ei tule olla raskas liikutella eikä etenkään kovin löysä. Kädet puutuvat vähemmästäkin.

    Pidän tässä kohtaa nopeiskuisesta perhovavasta, jolla myös pystyy helpommin heittämään pitkällä siimalla. Eihän normaalisti sitä tarvitse pitkiä siivuja heittää mutta joskus on tullut sekin vastaan. Kun vavalla on pituudessa eroa 1 jalka = 30,48cm, tekee tuon mitan lisääminen vavalle tietenkin hieman enemmän ulottuvuutta. Myös mahdollisesti vavan pehmeämpään/jäykempään toimintaan on vaikutusta. Tämä taas riippuu täysin vapamerkistä ja sen ominaisuuksista. Eri valmistaijien vavat eroavat toisistaan aika paljon ja oikean vavan pinturikalastukseen löytää vain testaamalla. Valitettavasti kivijalkaliikkeitä on enää vähän ja aikaa sitten tapana olleita ja pidettyjä vavantestaus päiviä ei enää järjestetä. Niissä jos missä pystyi selvittämään nopeasti mikä vapa toimii omassa kädessä parhaiten.

    Mitään yhtenevää vastausta kysymykseesi en siis pysty antamaan.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *