Pitääkö perhoa uittaa aktiivisesti ja miten – Mitä hyötyä siitä sitten on? Miksi en voi vain antaa perhon lillua siellä vedessä? Tähän vaikuttaa tietysti perhon koko ja muoto, sen paino, kalastettava alue, kohdekala jne. Monella asialla on siis merkitystä siihen, saatko kalan kiinnostumaan perhostasi.
Kalan aktiivisuusaika on meille kalastajille hieman mystinen asia. Emme oikeasti voi sitä tarkasti varmistaa, sillä kala ei sitä välttämättä aina itse ilmaise millään tavalla. Tai siis me emme näe sitä. Aktiivisuusajalla tarkoitan sitä aikajaksoa, jolloin kala on keskimääräistä enemmän aktiivisempi etsimään ruokaa ja joskus jopa saattaa tehdä sen näkyvästi.
Kalan aktiivinen näkyvyys
Näkyvästi, mitäs se sitten tarkoittaa? No, kala käy esimerkiksi veden pinnasta hakemassa hyönteisiä eli tuikkii ja siitä jää selvä näkyvä jälki hetkellisesti veden pintaan. Kalan tuikki veden pinnassa voi olla myös pienen pieni neulanpisto ja kuitenkin kala saattaa olla useamman kilon painoinen. Joskus esimerkiksi siiat ilakoivat runsaalla pintaravinnolla hyvin rauhallisilla head and tail tyylisellä käyttäytymisellä. Tuolloin kala ottaa veden pinnasta tai pintakalvosta hyönteisen niin että ensin kalan suu imaisee hyönteisen ja heti perään näkyy kalan selkäevä pinnalla. Tämän jälkeen kala siirtyy seuraavaan kohteeseen. Toisinaan taas taimenet ajavat salakka- tai ahvenparvea vesi pärskyen. Tuolloin kalan aktiivisuudesta ei voi erehtyä, sillä se on todella näkyvää.
Miten toimia kalan aktivoituessa
Kuinka sitten näissä tilanteissa pitäisi toimia? Periaate on että kun kala on näkyvästi aktiivinen, on hyvä toimia heti. Kalan aktiivisuus saattaa loppua hyvinkin yllättäen. Eli kun kala pintoo, hakee pinnasta hyönteisiä, on järkevää vaihtaa perukkeen päähän vaikkapa pintaperho. Olet tietenkin ensin katsellut ympärillesi, näkyykö kuoriutuvia hyönteisiä nousevan veden pinnasta ilmaan. Jos näet, katso tarkkaan hyönteisen koko ja väri. Näin osaat valita sopivan hyönteisjäljitelmän siiman päähän. Rasvaa perho kunnolla, jotta se kelluu hyvin. Jos kala ei tähän jäljitelmään ota, vaihtele perhoa. Aina kannattaa kokeilla yleensä niin varmaa mustaa Klinhämer pintaperhoa. Yleisesti ottaen kyseinen perho toimii erittäin hyvin vaikka kala ei edes olisi aktiivinen.
Kun taimen syöksyy kohti kalaparvea, voi olla että jäljitelmäksi riittää mikä tahansa streamer eli kalajäljitelmä. Joskus tällaisessa tilanteessa toimii jokin selvästi poikkeavakin perho. Tai sitten vaihtoehtoisesti laitat juurikin sen ahvenperhon, jos isompi kala sellaista kalaparvea tavoittelee.
Oikeastaan näihin tilanteisiin ei kalastaja vain pääse kovin usein ja sitä on vaikea siis harjoitella etukäteen. On siis itse oltava aktiivinen ja osattava härnätä kalaa juuri oikealla tavalla ja oikeaan aikaan.
Entä jos kala ei ole näkyvästi aktiivinen
On siis aika ryhtyä itse aktiiviseksi. Miten se sitten tapahtuu? Minkälaiset eri aktiivisuusmuodot meillä on siis käytössä?
Meillä on kädessä siis perhovapa keloineen, siimoineen ja perhoineen. Päällä meillä saattaa olla säänmukaiset vaatteet ja saappaat.Toinen vaihtoehto on sitten kahluuhousut kenkineen. Vaatteet ja kahluukamat eivät auta kalan aktiivisuuden lisäämisessä. Mutta kalastusvälineet ovat ne, joilla voidaan jotain tehdä asian hyväksi.
Vavalla heitetään siis siimaa ja perhoa veteen. Jos heitämme streameria niin vavalla voimme antaa perholle liikettä. Joskus kala sietää isompaa liikettä ja joskus se ei siedä mitään liikettä. Tämän asian saa selville vain kokeilemalla. Esimerkiksi isolla surffilaudalla taas tehdään todella suurta liikettä kun perho heitetään poikkivirtaan ja vedetään kovalla vauhdilla poikki virtaavan joen niin että vesi roiskuu. Tähän liikkeeseen taimen usein reagoi äkillisellä hypyllä suoraan perhoon. Tosin kiinnijäämisprosentti on kohtuullisen huono, mutta ainakin tällä tavalla voit paikallistaa kalat.
Anna siis perholle pientä liikettä
Pintaperholla kalastettaessa on vallitseva käsitys että perhon tulee kellua veden pinnalla luonnollisessa asennossa viistämättä. Mutta tämä ei aina pädekään vaan joskus tekee kalan aktiivisuudelle hyvää hieman antaa vauhtia pinturille. Toki ei koko aikaa vaan aina hetkellisesti. Ei se liike perholle tarvitse mikään iso olla vain sen verran että se poikkeaa normaalista perhon kellumisesta.
Nymfikalastus on siitä mielenkiintoinen kalastusmuoto, että kun perhoa uitetaan mahdollisimman lähellä pohjaa, on todennäköistä että jossain vaiheessa perhot osuvat pohjakiviin. Kun nymfauksen tarkoituksena on että tuntuma perhoihin on ehdottoman suora, on hankala millään tavalla vaikuttaa kalan aktiivisuuteen. Muuten kuin tarkalla perhojen uittamisella et voi havaita kalan tärppiä ihan varmasti, jos sittenkään.
On toki olemassa eräs pieni kikka, jolla kalan aktiivisuuteen voidaan nymfaamallakin vaikuttaa. Nymfaaminen on siis tarkkaa perhojen uittamista vavan kärkeä ja indikaattoria katsoen. Mietipä hetki kuinka voisit uittamisen aikana vaikuttaa kalan aktiivisuuteen. Millä voit tehdä jotain liikettä, jotta kala kiinnostuisi perhosta enemmän.
No tietenkin omalla kädelläsi ja vavallasi. Voit kädelläsi tehdä joitain pieniä liikkeitä, jotta perhot liikkuvat samalla veden alla. Kalat olettavat että perhot ovat oikeita ja liikkuvat virran mukana vapaasti ajeessa. Mutta ei koskessa mikään virta mene tasaisesti suoraan, joten perhotkin voivat jossain vaiheessa tehdä pieniä epämääräisiä liikkeitä virran mukana.
Kannattaa käydä lukemassa tämä postaus, josta löydät lisää vinkkejä kalan saamiseen
Mikään ei ole niin selvää kuin epäselvä
Kuten siis huomasit aiemmin mainitut niin sanotut lainalaisuudet eivät pädekään joka tilanteessa. Kalahan odottaa virran mukana tuomaa ruokaa, jotka voivat olla aivan hyvin sinun perhojasi. Koskaan et voi olla täysin varma, miksi kala hylkää tai hyväksyy perhosi. Vaan kalan perhon ottaminen perustuu vain olettamukseen, asiaan jota me luulemme oikeaksi ratkaisuksi.
Koskenlukutaito tulee olemaan sinulle todella tarpeellinen jos haluat kehittyä kalastajana, lue siitä täältä.
Tulee olemaan aina vaikeaa arvioida miksi kala ottaa perhoon ja miksi ei. Toisaalta kuinka tarkasti me haluamme sen tietää, sillä se saattaa aiheuttaa jopa stressiä. Olen sitä mieltä että kalastuksen tulee olla mieltä rauhoittavaa ja rentouttavaa. Mitä enemmän pohdimme ja spekuloimme kalan käyttäytymistä eri tilanteissa, sitä enemmän se luo epävarmuutta meidän ratkaisuihin. Eikö kalastuksen pitäisi olla rentoutumismuoto, jonka aikana pystymme unohtamaan koti- ja työstressit sekä kaikki muut arjen haasteet edes hetkeksi.
Haluaisitko parantaa osaamistasoasi vai tyydytkö nykyiseen?
Mutta tiedän taas että kun olet niin sanotusti syvällä jossain harrastuksesa, haluat olla siinä hyvä. Tällöin myös panostat siihen täysillä ja haluat kehittyä harrastuksessasi todella hyväksi. Jollekin taas riittää se perustaso ja olet siinä tilanteessa todella onnellinen.
Kaikki tämä on erittäin hyvä asia ja jokaisella riittää sen hetkinen tilanen tai ei. On hyvä että jokaisella on se oma päämäärä harrastuksensa suhteen ja on sinut sen kanssa. Jollekin kalastajalle on riittävä, ettei kalaa tule joka reissulla, kun taas toinen laittaa tavoitteeksi saada isoja taimenia 6 kappaletta kauden aikana. Hän myös tekee sen eteen enemmän töitä ja haluaa hakea tarvittavat tipit vaikkapa tästä ja muista postauksista. Jollekin muulle tämän postauksen ohjeet ovat hänen omasta mielestään ihan turhia, sillä hänelle riittää tämän hetkinen osaamistaso.
Jokainen valitsee oman päämääränsä ja osaamistasonsa, siihen on meidän kaikkien tyytyminen.
Seuraavana lyhyt mainospuhe: Muistakaa että oman tason nosto ei kuitenkaan tarvitse olla liian iso ponnistus. Siihen voi auttaa henkilökohtaisen opastuksen ottaminen tai 3vrk perhokalastusleirillä käyminen. Osaamistason muutos voi olla todella suuri ja perhokalastuksesta voi nauttia aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Lisää tietoja leireistä ja opastuksista voit käydä lukemassa täältä, Palkesin nettisivuilta.
