Perhokalastajan TOP 3 ohjeet kirjolohen kalastukseen
Tässä postauksessa kerron sinulle kolme vinkkiä, joilla on mahdollista saada se jo monta erilaista perhoa nähnyt kirjolohi siiman päähän. Kuten tiedämme se ei aina ole kuitenkaan kovin helppoa ja aiheuttaa tuskaa sekä turhautumista monelle kalastajalle. Postaus sisältää kumppanuuslinkkejä jotka ovat merkitty(*) merkillä. Niiden klikkaus ei aiheuta sulle mitään kuluja, minä saan pienen komission jolla pidän yllä tätä blogia.
Suurin osa perhokalastajista toivovat tietenkin saavansa kalaa. Moni nauttii myös tietysti maisemista, kosken kohinasta ja luonnon seuraamisesta. Mutta olisihan se mukava saada joskus jotain siiman päähän. Ainakin Etelä-Suomen koskille istutetaan runsas määrä kirjolohia korvaamaan sitä muun lohikalan pyytämisen vaikeutta. Taimen- ja harjuskannat ovat luvattoman huonolla mallilla joten on siinä mielessä hyvä, että kirjolohi istutuksilla ohjataan ihmiset kalastamaan enemmän sitä lajia, joka ei ole niin uhanalainen.
Kirjolohi on hyvin agressiivinen kala, joka käyttäytyy yleensä hyvin hyökkäävästi. Toki heti istutuksen jälkeen kala on kuljetuksesta hyvin stressaantunut ja voi olla haluton ottamaan mihinkään useammankin tunnin. Mutta sen jälkeen suurin osa erilaisista perhoista kelpaavat kirjolohelle, mutta vain hetken. Kiinnostus loppuu kuin seinään törmäisi.
Me kaikki perhokalastajat, jotka olemme kirjolohta kalastaneet, tiedämme että erilaiset värikkäät liitsit eli juotikasjäljitelmät ovat ensin hyvin toimivia perhoja. Mutta sen jälkeen kun näitä on muutama tunti nähty, niin joki vaikuttaakin ihan kuolleelta. Vaikka vaihdat mitä värikästä perhoa siiman päähän niin mikään ei kelpaa. Nyt onkin muuntautumisen aika. On aika tehdä jotain toisin.
Seuraavassa lyhyet ohjeet, joilla voit herättää ne passiiviset kirjolohet ja saada sen päivän ainoan ruokakalan siiman päähän.
1. Vaihda perhoa ja kalat kiinnostuvat
Jep, jep ajattelevat nyt monet lukijat, niinhän sitä on aina tehtykin. Mutta et ehkä ole vaihtanut niitä oikeita perhoja. Kun kirjolohi on nähnyt niitä värikkäitä perhoja tarpeeksi, ei se enää ota niihin.Kirjolohi on usein agressiivinen perhoja kohtaan, koska sen on kuitenkin reviirikala. En ole koskaan ymmärtänyt kirjolohen logiikkaa ottaa johonkin tiettyyn perhoon heti istutuksen jälkeen. Sen on pakko perustua vain ärsytykseen. Joko kala ärsyyntyy johonkin väriin helpommin tai sitten se vain toimii vaistomaisesti ja häätää omalta reviiriltään moisen häiriötekijän pois. Mutta sitten kyllästyy lopulta leuat kipeänä hetken päästä lähes kaikkiin perhoihin.
Seuraavana jokaiselle tulee tietysti mieleen musta liitsi oranssilla kuulalla. Mutta tätäkin kikkaa käyttävät jokainen vähänkin enemmän kirjolohta kalastaneet. Sekin toimii vain hetken, mutta kokeilepa seuraavaa ohjetta. Tee ensi kerraksi seuraavanlainen musta liitsi:
Musta Liitsi
Koukku: 10-12 jigikoukku
Kuula: Kulta tungsten koko 3.5mm
Pyrstö: Musta marabou
Kierre: Kulta ohut soikea
Runko: Musta marabou kierrettynä rungolle. Niin että laitat nipun pitkää marabouta koukun perään kiinni kärjistä ja kierrät sen rungolle. Sen jälkeen kierre vastapäivään eli itsesi suuntaan kierrettynä.
Siipi: Sido vielä lyhyt nippu mustaa marabouta kuulan taakse siiveksi. Siipi saa olla maksimissaan puolet rungon pituudesta.
Tämä on ollut monen kirjolohen surma ja etenkin tilanteessa, jossa kala on todella arka ja joki tuntuu kuolleelta, eikä kukaan joella kalastaneista ole saanut kalaa. Kannattaa siis ehdottomasti kokeilla.
2. Kalasta eri puolelta jokea kuin muut
Useinmiten kirjolohi koskilla on olemassa se yksi ja sama ranta, josta kaikki aloittavat kalastuksen. Vaikka ranta olisi syväkin, on se jo häiriintynyt monien kalastajan toimesta moneen kertaan. Kala on siis arkaa ja kuulee sekä mahdollisesti näkee kalastajan aina samalta puolelta. Kala toimii useinmiten vaistojensa varassa ja omalla tavallaan varmasti oppii tiettyjä asioita myös sen ison hahmon ilmestymisestä rantaan eli ihmisen hahmosta. Kaikki mikä ei ole vedessä ja mikä etenkin näkyy pinnan alle, on uhka kalalle. Kaikki ihmisen tekemä liike on kalalle pahasta.
Mitäpä jos kahlaatkin joen toiselle puolelle ja uitat perhoa ihan eri suunnasta. Jos aiemmin perho on tullut kalan näköpiiriin oikealta, niin uitetaanpa se välillä sieltä vasemmalta puolelta ja annetaan kalalle pikku poskiläpsy tällä tavalla. Kalalla menee pasmat sekaisin ja usein se käykin hotkaisemassa perhon suuhunsa. Kalastajan on vain tuolloin oltava tarkkana ja pidettävä hyvä tuntuma uitettavaan perhoon. Ettei vaan käy niin, että kalan tälli jää huomaamatta ihan kokonaan. Oikeastaan suosittelen tekemään näin, ainakin joka toinen kerta kun käyt samalla koskella kalastamassa.
3. Ärsytä kalaa ja ehkä kalat kiinnostuvat perhostasi
Jos nuo yllämainitut toimet eivät tehoa, on vielä jäljellä yksi hyväksi havaittu tapa. Normaalisti kirjolohta kalastetaan parin vavan mittaisella siimalla loivasti alavirtaan heittämällä ja antamalla virran viedä siimaa ja perhoa alavirran suuntaan. Älä tyydy vain virran perholle antamaan liikkeeseen vaan ärsytä kalaa omalla käden ja vavan yhteistyöllä antamalla liikkeellä. Se voi olla siimasta vetämällä tehty erilaista liikettä tai sitten vavalla tehtyä pientä nykimistä. Pääasia on, ettei anna kalalle mahdollisuutta päästä helpolla eli kirjolohta tulee ärsyttää niin paljon kuin mahdollista. Liikettä siis sinne perhoon, eikä uiteta perhoa passiivisesti. Mutta älä ylikorosta perhon liikettä. Malttia siihenkin.
Nämä yllämainitut seikat ovat vain jäävuoren huippu, siitä kikkanipusta mikä kokeneella ja pitkään kalastaneella perhokalastajalla on olemassa. Olkoon tämä alku sinun kikkalistan kasvattamiseen. Matkan varrella ja kokemuksen karttuessa tulet keksimään varmasti itsekin ihan omiakin tapoja saada sen passiivisen kalan siiman päähän. Vielä sekään ei riitä, vaan kala tulee saada myös haaviin asti.
Nyt vain jäädään odottelemaan avovesikautta, jotta päästään kokeilemaan näitä kyseisiä kikkoja. Seuraavia postauksia odotellessa voit aivan hyvin keskittyä sitomaan aiemmassa postauksessani mainittuja TOP 10 nymfejä kesän kalastuksia varten. Tässä linkki kyseiseen postaukseen.
