Tunturikalastuksen tekniikat Vol1 – Harjuksen, raudun,siian ja taimenen perhokalastusta tunturialueella! Perhokalastuksessa tämä on laji, josta moni on sitä mieltä, että se on vain liian vaikeaa. Vastaus on kyllä ja ei. Sillä muutamia tärkeimpiä asioita huomioimalla kalastuksessasi, olet vahvasti kiinni elämäsi tunturiraudun tai -harjuksen haavitsemisessa. Mutta sinun tulee tehdä hieman enemmän töitä tässä lajissa kalan saamisen eteen. Siksipä kannattaa lukea tämä Tunturikalastuksen tekniikat Vol 1 hyvin tarkasti ja moneen kertaan. Asiat eivät jää kerralla mieleen ja tekstissä on paljon sisäistettävää kenelle tahansa.
Tämä postaus sisältää kolme kumppanuuslinkkiä, jotka on merkitty tällä (*) merkillä.
Aiemmin kirjoittamani Tunturikalastuksen alkeet Vol 1 antaa jo hieman osviittaa tekniikoista ja tämä artikkeli kannattaakin ehdottomasti käydä lukemassa ennen tämän uuden blogipostauksen lukemista tästä linkistä.
Välineet tunturikalastukseen
Tunturikalastuksessa perhokalastusvälineet on hyvä pitää maltillisessa määrässä. Jos liikkuminen tapahtuu rinkan kanssa vaeltaen, ei ole kivaa kantaa kymmentä kiloa ylimääräistä kalastusvälineiden muodossa. Joten vavaksi max. 2 vapaa. Jos kalastat vain järvellä #4-7 luokkaiset ja 10` jalkaiset ovat passelit. Kuitenkin niin, että toinen ja kevyempi sopii pinturilla heittämiseen ja toisella tuhdimmalla vavalla hoitelee upposiimojen heittelyn. Kaksi kelarunkoa, johon voit vaihtaa tarvittaessa varapuolilla olevia erilaisia siimoja. Pääasiassa siis eriasteisia uppoavia siimoja. Peruketta voi olla mukana pintureita varten monofiilia 0,14 – 0,18 sekä upposiimoihin fluorocarbonia 0,16 – 0,22, riippuen vähän millaisia kaloja on vesistöissä odotettavissa. Pinturisiiman jatkoksi suosittelen kelluvaa polylieder-kärkeä ja vasta siihen kiinni sopivan paksuinen peruke.
Jos pääset kalastamaan tunturijokea, voi perhokalastusvälineet olla hieman kevyemmät. Jos kalastaa vain nymfeillä on #3 luokkainen 10`-11`pituinen passeli. Mutta jos on tarkoituksena kalastaa myös streamereillä voi mukana olla myös #4-5 luokan vapa.
Jos kalastat sekä järvellä että joella, suosittelen kompromissien tekemistä vavoissa. Itse valitsisin mukaan kaksi vapaa, jotka mahtuvat samaan vapaputkeen. Toinen tietysti joelle ja toinen järvelle. Joten tällöin oma valintani olisi järvelle #6 luokkainen ja 9`jalkainen vapa. Joelle taas valinta olisi #3 luokkainen 10`jalkainen vapa.
Osa tärkeimmistä muistettavista välineistä
Ehdottomasti suosittelen ottamaan mukaan (*)Monomasterin, johon keräät kaikki omat siimajätteesi, jotka sinulta tulevat. Sekä samalla tietysti ne siimasotkut, jotka joku muu kalastaja on sinne jättänyt. Välineistä olen tehnyt jo aiemmin mainittuun toiseen postaukseen listauksen. Siitä listalta löytyvät oikeastaan kaikki tarpeellinen kalastusväline arsenaali, mitä mukana tarvitset. Jos on tiedossa, että alueen järvet ovat matalia, suosittelen ottamaan mukaan myös kahluuhousut ja kengät. Toki jos aiot vaeltaa rinkan kanssa, tuovat nämä muutaman kilon lisää painoa. Itse olen joskus jopa vaeltanut kahluut päällä vähentääkseni rinkan painoa. Mutta hiostavaa puuhaa se on, valitettavasti. Jos taas menet lentämällä, eivät kahluuvälineet vie liikaa tilaa koneesta. Lisäksi tuolloin suosittelen ottamaan mukaan myös kelluntarenkaan, joka avaa perhokalastajalle aivan uudet mahdollisuudet kalan saamiselle. Tarvittavista kalastusvälineistä löydät listan edellisestä Tunturikalastajan alkeet – postauksesta. Ylempänä on linkki postaukseen.
Viimeisempänä vaan ei vähäisempänä laita jalkaan parhaimmat retkeilyhousut ever eli Fjällräven Keb-housut. Tästä linkistä pääset postaukseen, jossa kerron omat monivuotiset kokemukset housuista.
(*)Tästä linkistä pääset katsomaan samasta kaupasta naisten Keb-housujen tämän hetkiseen hintaan.
Perhokalastajan kalalajit tunturissa
Kalat tunturijärvellä voivat olla moninaiset. Kalalajit ovat aika usein lohikaloja ja tässäpä nämä tunturijärvillä ja -joilla esiintyvät pääkalalajit: rautu eli nieriä, taimen, harjus, siika, ahven, hauki, made. Useimmat tunturissa liikkujat haluavat kalastaa ruokakalansa ja välttämättä silloin ei kalalajilla ole väliä. Kaikki kalat, joita tunturijärviltä saa, ovat aina syötäviä. Ne asustavat puhtaissa tunturivesissä ja ovat siis hyvää ravintoa retkeilijälle. Moni kalastaja lähtee kuitenkin kalastamaan jotain tiettyä kalalajia.
Rautu on usein se jokaisen haluama kaunein lohikala, jonka perhokalastaja voi kuvitella saavansa. Rautua esiintyy yleensä n. 400 -500 m merenpinnan yläpuolella olevissa järvissä. Taimen jakaa ehkä enemmän mielipiteitä suosikkuuslistalla. Iso harjus on myös monen perhokalastajan suosiossa ja kaikki yli 55cm harjukset voisi jo kuvailla todella isoiksi kaloiksi. Jos joskus saat 60cm harjuksen, voit luonnehtia itseäsi suurharjuksen saajaksi. Sen kokoista kalaa harva edes tulee koskaan saamaan. Siika on maukas ruokakala ja sitä saakin usein pintaperhokalastuksen sivutuotteena.
Muutama sana kalanloisista
Ennen siian syömistä kannattaa tarkistaa sen selkälihat, sillä usein siian selkälihoissa loisiin valkoinen haukimato. Se on toki vaaraton ja kala on syömiskelpoinen, mutta esteettisesti iljettävän näköinen. Haukimatoa saattaa löytyä myös lapin harjuksista. Haukimadot on heisimatoihin kuuluva laakamatojen suku. Madon saa helposti pois vain puukon kärjellä kaivamalla. Madot erottaa selvästi ja kun sen saa kaivettua pois, on kala syötävässä kunnossa.
Jos asia kiinnostaa enemmän niin tästä linkistä pääset lukemaan Hesarin jutun haukimadosta.
Siian lihassa esiintyy joskus myös rakkuloita, jotka sisältävät maitomaista nestettä. rakkulat aiheuttaa rakkoloisio, itiöeläin. jonka itiöitä rakkulat sisältävät. Rakkulat voivat joskus kuivua riisinjyvän tapaisiksi koviksi nystyröiksi. Itiöt eivät ole ihmiselle haitaksi, mutta ne kannattaa poistaa sillä itiöt aiheuttavat kitkerää makua kalan lihaan.
Perhon heittäminen tunturijärvellä tai joella
Tunturikalastuksen tekniikat Vol 1 postaus on ensin kalastajan hyvä lukea, joka aikoo lähteä tunturivaellukselle. Myös tämä aiempi postaus tästä linkistä Tunturikalastuksen alkeet Vol 1 kannattaa käydä lukemassa.
Perhokalastus tunturiseudulla on yleensä hiukan haastavaa, sillä yleensä siellä tuulee aina. Kuten jokainen ymmärtää, ei tuulessa heittäminen ole kovin helppoa, vaan vaatii heittäjältä hieman taitoja. Mutta tuuli voi olla myös ns. hyvä kaveri eli tuulen voimaa voi käyttää myös apuna heittäessä. Tyynellä ilmalla on tietysti helppo heittää, mutta tuolloin apuna ei ole tuulen tuomaa myötätuulta.
On varmaan selvää, että kovaan vastatuuleen on turha edes huippuheittäjän lähteä reuhtomaan. Jos vain mahdollista niin järvellä kalastettaessa pyri aina kalastamaan niin, että tuuli tulee selän takaa. Myötätuuleen heittäessä voi vielä tehdä niin että oikeakätinen heittäjä kääntää vasenta kylkeään hieman enemmän tuulea kohti. Näin kova tuulen puuska ei “heitä” siimaa päällesi, vaan mahdollisesti se vielä jopa lentää edes jollain tavalla veteen asti. Tärkeä asia muistettavaksi on, että perho kalastaa aina vain ollessaan vedessä.
Riippuen aina järvestä, ei heittopituus tarvitse välttämättä olla kovinkaan paljoa eli ei 15 m enempää. Jos järvi on kovin matalaa on silloin aina haasteena se, että perho tulisi kuitenkin saada kohtuullisen kauas heittäjästä. Kirkkaissa tunturivesissä kala näkee kalastajan todella kaukaa ja siksi on perho saatava heittäjästä kauaksi. Jos ranta jyrkkenee nopeasti voi helposti riittää jopa 5-7 m heitto siihen, että perho on siellä missä kalat liikkuvat.
Heittämistä kannattaa käydä harjoittelemassa etukäteen vaikkapa mökin laiturilla rannan suuntaisesti heittäen. Tuntuma tuulessa heittämiseen tulee olla olemassa, sillä on hyvä olla ymmärrys siitä miten tuuli heittämiseen vaikuttaa. On tylsää lähteä harjoittelemaan heittämistä lomareissulle tunturiin, kun siihen olisi voinut valmistautua etukäteen kesän alussa ennen reissua.
Joella perhon heittäminen ei tuota niin paljon ongelmia kovassa tuulessa. Vain pintaperhokalastus voi olla aika tuskaista. Joella pärjää kohtuullisen lyhyillä heitoilla. Oikeastaan pääasia on, että perhot saa jokeen ja pitää ne aktiivisessa liikkeessä.
Perhoiksi erilaisia nymfejä, pintureita, tinseleitä ja streamereitä. Näistä perhoista teen erillisen postauksen.
Perhon uittamisen eri tekniikat tunturialueilla
Kun olet kohteessa ja edessäsi on järvi jota haluat kalastaa, tulee sinun ensin hieman katsella ympärillesi. Olet jo tietenkin havainnoinut tuulen voimakkuuden ja suunnan. Jos tuuli on mielestäsi kovaa ja haittaa heittämistäsi, kannattaa sinun etsiä järvestä itsellesi se puoli, josta pääset heittämään myötätuuleen. Jos järvellä ei tuule, on tietysti vaihtoehtoja kaikki järven rannat.
Tunturijärvillä kannataa aina etsiä hieman syvempää vettä, sillä tunturilla järviveden kirkkaus tuo sen ongelman, että kala näkee sinut jo kaukaa paljon helpommin kuin vaikkapa humuspitoisissa vesissä. Kun vesi on kirkasta on siis kala myös paljon arempaa kaikelle liikkeelle ja ylimääräisen näkemiselle veden pinnan yläpuolella. Kun löydät ja näet järvestä selvästi syvemmän kohdan, saattaa se olla tietty osa järveä, johon tunturin jyrkkä rinne laskeutuu. Tämän voi päätellä myös kartasta, joka on sinulla mukana paperisena tai GPS- laitteessa. Joskus ranta on pari metriä loivaa kivikkoa, jonka jälkeen se syvenee nopeasti lähes näkymättömiin.
Toisinaan taas loivaa rantaa voi olla kymmeniä metrejä, päätyen järven keskellä olevaan syvempään monttuun. Yleensäkin tuo jyrkkä rinne järvestä, josta järvenranta lähtee syvenemään on juurikin se linja, jota pitkin kalat järvessä uivat. Toinen vaihtoehto on että kalat ovat jossain siellä syvemmällä montun reunamilla. Jos tuo jyrkkä penkanreuna on lähellä rantaa on kalastajan fiksua kalastaa rannalla polvillaan. Kala näkee sinut jo kaukaa, eikä uskalla nousta penkanreunalla kelluvaan pintaperhoon.
Alla olevasta kuvasta näkyy perhokalastajalle tärkeitä kalastusalueita. Nuo jokiluusuat, niskat, loppuliut ovat todella tärkeitä paikkoja kalastaa. Ne suorastaan imevät harjuksia ja rautuja syönnökselle eli aterialle. Näissä paikoissa majailee myös siiat ja hauet. Joten valintaa usein riittää jokaisen mielihalun mukaan. Näitä paikkoja ei koskaan pidä jättää kalastamatta.
Pintaperhosiimalla kalastaminen
Tärkeä huomio penkanreunan kalastuksessa on myös se, ettei sinulla olisi kovin kirkkaan värinen pintaperhosiima. Toinen varteen otettava neuvo on se, että kun heität pinturin kellumaan penkanreunalle, ei pintaperhosiima ole hyvä ylittää sitä penkanreunaa. Vain peruke on järkevää pitää penkanreunan yli. Itse heitän perhon aina hieman pidemmälle perukkeella hiukan penkan reunan yli, jolloin kala vielä uskaltaa nousta pintaan asti hakemaan perhoa.
Pintaperholla kalastettaessa voi myös kokeilla seuraavaa yksinkertaista tekniikkaa. Sidot hyvin kelluvan pintaperhon kiinni ja heität sen niin kauaksi kuin saat. Oikaiset perukkeen ja odotat hetken. Kun mitään ei kuulu, vedä perhoa oikein hitaasti pintaa pitkin itseäsi kohti noin 5 m ja jää taas odottamaan. Jatka näin kunnes perho on lähellä rantaa. Uusi heitto hieman eri suuntaan ja toista aikaisempi kalastustyyli. Tärppi tulee aina odottamatta ja on usein todella hieno pärskäys perhoon. Kun rautu tai harjus näkee perhon liikkeen syvältä, se ampuu kiinni perhoon kiinni vauhdilla. Onhan tiedossa maukas ruokailu, kala luultavasti ajattelee. Rautuparvet usein kiertävät koko järveä syvän reunaa mukaillen tai riittävän kaukana juuri sinusta. Tuolloin on vain hyvä jäädä odottamaan yhteen paikkaan ja pitää pintaperho kellumassa ja peruke suorana. Usein raudun otti tulee niin yllättäen että sitä tuntuu olevan joka kerta myöhässä vastaiskusta.
Voit myös kokeilla kalastaa pintasiimalla ja nymfeillä tai pienillä kalanpoikasjäljitelmillä. Peruketta tulee pidentää noin 1.5-2x vavanmittaiseksi sillä kala tietysti arastelee sitä pinnalla näkyvää perhosiimaa. Kun heität kyseisen setin veteen on paras kalastustekniikka tässä tapauksessa hyvin rauhallinen. Ota perhoa sisään lyhyillä nykäyksillä, jolloin perho hieman “pomppii” ylös/alas liikkeellä eteenpäin. Toinen vaihtoehtoinen tapa on kehimällä siimaa kämmenen sisään, jolloin perho liikkuu hitaasta ja tasaisesti.
Upposiimalla kalastaminen
Jos heität upposiimoilla on tekniikka toisenlainen. Upposiimat ovat yleensä hyvin neutraalin värisiä, eivätkä niin paljon pelota arkoja tunturikaloja. Sopivat upposiimat ovat slow tai fast intermediate, myös 3- luokan uppoavalle siimalle on joskus käyttöä. Toki upposiimoilla kalastaminen vaatii heittotaitoa ja takaheittotilaa. Jos heittotaitosi eivät ole vielä hyvät, voit siitä huolimatta ehdottomasti kokeilla kalastamista hieman syvemmältä mutta lähempänä rantaa. Koskaan ei tiedä missä kala liikkuu ja jos heti rannasta alkaen on syvää, niin siellä jossain lähempänä pohjaa se kala saattaa liikkua.
Kun olet saanut perhon kauaksi, anna siiman ja perhon ensin laskeutua pinnan alle vain vähän. Nykimällä perhoa rauhallisesti sisään kalastat tietyn vesikerroksen. Voit aina tehdä niin, että lasket ensin viiteen ja alat ottamaan perhoa sisään. Seuraavalla kerralla lasket kymmeneen ja alat ottamaan perhoa sisään. Jatkat näin kunnes saat kalakontaktin tai pohjatärpin. Pohjantärpin saadessasi vaihdat tietysti paikkaa ja kokeilet jostain muualta.
Yleensä niemen kärjet ovat otollisia raudun saatinpaikkoja. Myös isokivinen tai karikkoinen pohjanmuoto houkuttelee rautuja sekä harjuksia. Nämä kalathan ovat aina ravinnon perässä, joten ne ovat siis liikkeessä ja jossain vaiheessa sillä puolella rantaa missä sinäkin olet.
Tunturijoella kalastaminen
Jokikalastus tunturissa on erittäin mielenkiintoista. Joet eivät useinkaan ole isoja ja leveitä jokia, vaan hyvin hallittava leveys lienee siinä 10 – 25 m luokkaa. Vedenlaatu on usein erittäin hyvä ja se on todella kirkasta sekä maukasta juomavettä. Kalastona joissa on pääasiallisesti harjuksia, taimenia, rautuja sekä siikoja. Jos kyseessä on kivipohjainen joki, on kalapaikkoja joki täynnä. Kalat sijaitsevat tunturijoessa samalla tapaa kuin missä muussa koskikalastajan kohteessa tahansa. Huomioon otettavaa on kuitenkin se, että kun vesi on kristallin kirkasta, on kala tietysti paljon arempaa kuin ruskeassa humuspitoisessa vedessä. Jos kalastat nymfeillä, suosittelen kalastusta alavirrasta ylävirran suuntaan. Näin kala ei heti näe sinua, kun lähestyt kalaa pyrstön puolelta. Sama tilanne on kun kalastat pintaperholla. Suotavaa vielä olisi, että ensimmäisenä kalan näköpiirin tulisi perho ja vasta sitten peruke + perhosiima.
Suomen puolella olevissa tunturijoissa on pääasiallisin kalasaalis harjus. Taimenta on usein vähemmän, enkä ole aivan varma miksi. Siikaa taas esiintyy koskien loppuliuissa sekä suvannoissa. Tuolla siika saattaa kasvaa monikiloiseksi kölliksi ja siian pintaperhon imaisu antaa hienon säväyksen verrattuna harjuksen rajumpaan ottiin. Yleensä näissä suvantopaikoissa löytyy myös lihavia isoja haukia, jotka pitävät siikakannan kurissa, eikä se pääse kääpiöitymään.
Varovaista kalaa kalastamaan
Harjus osaa olla kirkkaassa vedessä erittäin varovainen kala, ja siksi sitä ei kannata aliarvioida. Mutta jos paikalla on harjuksen lisäksi vielä taimenia ja rautuja, tulee sinun olla extra varovainen, eikä olla liian varma kalansaaliistasi. Niinpä suosittelen, että yrität kalastaa joella kaloja aina mahdollsimman kaukaa. Nymfaamalla pitkällä perukkeella, jossa ei ole paljon värikästä indikaattoria. Pitkällä perukkeella tarkoitan tässä vähintään kahta vavanmittaa. Myös perukkeen ohentaminen niin paljon kuin kantti riittää, tuottaa sinulle enemmän tuloksia. Itse käyttäisin nymfikalastuksessa jopa 0,14 – 0,10 mm perukkeen paksuutta. Jos taas joessa uiskentelee isompia taimenia, vaihtaisin streamerikalastajana perukkeen paksuudeksi 0,20 – 0,18 mm.
Jos olet streamerikalastaja kalastat varmasti ylävirrasta alaspäin. Jos joki on kovin kivikkoinen, on sinun hankala uittaa pitkällä siimalla perhoa kivien välissä. Mutta se tulee olemaan kirkkaassa joessa tärkeä asia. Vaikka kalalla on jatkuvasti nälkä ja sen elämän tehtävänä on syödä koko lyhyt kesäkausi koko ajan, karttaa se kuitenkin selvää liikkuvaa kalastajan hahmoa. Joten joko otat tietoisen riskin ja kalastat lyhyellä siimalla tai sitten pyrit tulemaan toimeen pitkällä siimalla uittamalla. Se on joko tai.
Asiaa on taas postauksessa niin paljon että en tiedä tuliko kaikki ammennettua ulos oikeassa järjestyksessä. Mutta onneksi aihetta jäi vielä muutamaan seuraavaankin postaukseen. Toivottavasti tästä on iloa sinulle, joka suunnittelet kalastusreissua tunturiin. Muistakaahan käydä kertaamassa myös vanhempien postauksien asioita. Ja tätäkin postausta saa jakaa, olisi suorastaan suotavaa. Sillä monella ei ole vielä blogista tietoa ja jotta ymmärrys perhokalastuksesta lisääntyy on hyvä löytää tämäkin artikkeli. Kiitos jakamisesta sekä siitä että käyt lukemassa postauksiani.
