Tuntuuko sinusta siltä, että kalat karttavat sinua? Äläpä ole huolissasi, sillä samalta tuntuu varmaan monesta muustakin kalastajasta aina välillä. On ihan normaalia, että ajoittain itsetunto ei ole ihan kohdallaan ja tuntuu siltä, ettei kalastuksessa mikään onnistu. Lisäksi kaikki tuntuu menevän kalastuksessa pieleen, teki mitä tahansa ja miten päin tahansa.
Tämä postaus sisältää kumppanuuslinkin joka on merkitty (*) merkillä. Sen klikkaaminen ei aiheuta sinulle minkäänlaisia kuluja ja minä saan mahdollisista ostoista pienen komission joilla ylläpidän tätä blogia.
Kun olet aloitteleva kalastaja, on selvää, että sinulla voi olla monia perhokalastuksen heittämiseen ja eri tekniikoihin liittyviä ongelmia. Ei millään voi tietää heti alkuun niitä kaikkia. Me kaikki olemme aloittaneet nollasta ns. tyhjältä pöydältä, jossa tiedon määrä on minimi. Taito karttuu ajan myötä hitaasti ja perhokalastus, kuten moni muukin uusi harrastus, vaatii paljon harjoittelua ja paneutumista asiaan. Helposti heti alussa voi tulla olo ettei mikään toimi ja kalat karttavat sinua.
Jos olet jo kehittyneen tason vuosia kalastanut perhokalastaja, on selvää, että myös silloinkin tulee hetkiä, ettei kalaa vain tunnu löytyvän siiman päähän. Tähänkin on usein muutama hyvin pätevä, ja jopa helposti löydettävä syy. On hyvä muistaa että kala on lopulta kuitenkin se joka päättää ottaako perhon suuhun vai ei. Kala on luontokappele joka toimii täysin vaistonsa varassa.
Aloittelevan perhokalastajan kannalta tärkeimmät asiat
Kun olet vasta aloittanut perhokalastuksen, tietoa kyseiseen kalastukseen liittyvistä asioista on sinulla vielä varsin vähän. Olet esimerkiksi oppinut perhokalastuskurssilla tarvittavan heittämisen taidon ja samalla saanut opastusta perhokalastustekniikkaan. Kuitenkin kurssilla oleva aika ei tietenkään riitä käymään ihan kaikki tarvittavia asioita läpi. Joten sinun tulisikin käyttää omaa aikaasi harjoitteluun, jotta taidot karttuvat. Heittäminen on se ensimmäinen asia, joka tietenkin vaikuttaa kalan saamiseen. Jos heitot eivät vielä lennä kovin pitkälle, niin harvemmin ne kalatkaan ihan siinä jaloissa kuitenkaan ole. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Joskus olen saanut kalan niin että hölmöiltyäni rullausheitossa niin että päätyperho on vavan kärjessä sotkussa, laskin vavan osittain veteen selvittääkseni sotkun ja sivutapsissa oleva perho lillui vedessä. Niinpä kirjolohi kävi rouhaisemassa kiinni perhoon ja siitä alkoikin varsinainen rodeo. Lopputuloksena kuitenkin niin että sain kalan lopulta haaviin.
Kalastustyyli ratkaisee kun kala on arkaa
Eräs asia, johon on myös syytä kiinnittää huomiota, on kalastustyyli. Jos kalastamasi joki on matalarantainen tai kivikkoinen, on perho siis syytä saada hieman pidemmälle kuin vavan mitan verran. Harvemmin suomalaisilla joilla on takaheittotilaa, joten rullausheitto on se tyyli, joka kannattaa opetella hyvin. Eli rullausheitolla rullaat perhoa vastarannan suuntaan, vavan kärjellä pieni heittosiiman korjaus ylävirran puolelle ja sitten olet tarkkana. Aina helpottaa se, että pidät tuntuman koko ajan perhoon. Tuntuman pitämisellä perhoon tarkoitan sitä, ettei esim. perhosiima ole monella mutkalla vedessä. Mutta toisaalta ei heti alussa tarvitse vastarantaa tavoitella, vaan pikku hiljaa kasvattaa heiton mittaa ja siiman pituutta.
Tärpit talteen
Kala saattaa käydä aika nopeallakin liikkeellä tavoittelemassa perhoasi, joten jos perhosiimasi on vedessä sykkyrällä tai monella mutkalla, et edes huomaa että kala on käynyt tälläämässä perhoosi. Harvoin kala ottaa perhoon kiinni niin, ettei sinun tarvitse tehdä vastaiskua ollenkaan. Siksi siis perhon uittamisessa tulee pitää siima ja peruke kireänä.
Perhoilla on myös aina merkitystä ja olenkin sitä mieltä, että se saattaa olla monen kalastuksessa yksi tärkeimmistä asioista, miksi ei tärppejä tule. Kun olet menossa kalastamaan kirjolohta, on se tietenkin istutettua kalaa. Kirjolohi on ärhäkkä kaveri, joka pitää reviiristään kiinni kaikin tavoin. Tämä kala tykkää myös väreistä eikä perhon koko tarvitse olla kovin pienikään. Kirjolohta kalastetaan useinmiten liitseillä eli Leechillä. Kyseessä on ns. juotikasjäljitelmä, joka on tehty marabouhöyhenistä. Painoakin perho tarvitsee eli päässä tulee olla vielä 3-3.5 mm tungsten kuula. Tällä saadaan siis perho uppoamaan pintavirtauksen läpi hieman lähemmäksi kalaa.
Moni kalastaja myös hätäilee perhon uittamisen kanssa. Perhoa tulee uittaa maltilla ja antaa kalalle aikaa nähdä perhosi. Mikä sitten on tarpeeksi aikaa kalalle, en ole aina itsekään varma. Jos vesi on matalalla ja kosken kivet ovat hyvän uittamisen tiellä, on tärkeää että olet tällöin aktiivinen perhon kanssa. Kosken veden pinnan yläpuolella olevat kivet ovat aina esteenä perhon miellyttävän uittamisen suhteen. Tällöin on syytä harkita kuinka pitkällä siimalla perhoa uittaa, jotta se olisi järkevää.
Aloittelevalle perhokalastajalle tulee heti uransa alussa monia tilanteita, ettei vaan voi ymmärtää mitä pitäisi tehdä toisin. Kun luet tätä postausta eteenpäin huomaat, että sama tilanne on myös myöhemmin kokeneempana kalastajana. Perhokalastuksen suola onkin juuri se, ettei koskaan voi olla ihan varma yhtään mistään. Tänään voi olla se ihan Superpäivä tai sitten täysi katastrofi. Tai jotain siltä väliltä. Mutta usko vaan, että kun jaksaa pyristellä ne katastrofipäivät läpi ja tulla koskelle uudestaan, joskus se kova yrittäminen palkitaan ja tulee paljon hyviä onnistumisia. Silloin mielestä pyyhkiytyy kaikki ne huonot päivät ja tiedät astuneesi taas yhden osaamisportaan ylöspäin.
Kokeneen kalastajan mahdolliset ongelmat
Tässä törmään usein siihen, että kokeneella kalastajalla on jo olemassa tietoa, joka kuitenkin käytännön kannalta ei ole ihan oikeanlaista juuri kyseiseen tilanteeseen. Lisäksi suomalainen asenne “Minä tiedän mitä teen”, tulee vastaan myös aika usein. Kun kalaa ei kuitenkaan löydy siiman päähän, tulee helposti se olo että kalat karttavat sinua.
Perhokalastukseen pätee mielestäni myös aina yksi tärkeä asia, nimittäin ikinä, etkä koskaan ole täysin valmis perhokalastaja. Aina löytyy lisää opittavaa ja mikä tärkeintä on ymmärrettävä, että meillä on vastassa vedessä asuva kala, jonka tekemisestä ja reagoinnista ei kukaan ota etukäteen selvää. Oikeastaan me vain luulemme tietävämme kuinka kala toimii.
Mutta mennäänpä asiaan miksi kalat karttavat sinua?
Kokenut kalastaja toimii tietysti usein vanhojen, jo koettujen tilanteisiin nojaten. Esimerkiksi, “Kun silloin esim. 26.7.2020 kala käyttäytyi, niin näin se on toimiva nytkin”.
Totta kyllä periaatteessa, mutta todennäköisesti tämä samantyyppinen tilanne pätee ehkäpä noin puoleen vastaavista tapauksista. Vielä kun tähän otetaan vaikkapa mukaan maantieteellinen ero, jossa kalastuspaikkojen väli on esim. 400 km, saattaa kala käyttäytyä todellakin eri tavalla. Hyönteisfauna voi olla hieman erilainen kuin siellä 400 km eri suuntaan toisessa paikassa. Kuoriutuvat hyönteiset ovat samantyyppistä lajia, mutta täysin erivärisiä ja kokoisia. Voi olla myös niin yksinkertainen asia, että paikalla on jo käynyt useita muitakin kalastajia häiritsemässä kalaa. Kala on vain tuolloin pari astetta tarkempi siitä, millaiseen perhoon se ottaa.
Mutta on ymmärrettävää, että kalastaja käyttää jo opittuja tietoja vastaavanlaisissa tilanteissa. Näinhän sen pitääkin mennä, mutta on myös osattava lopettaa hakkaamasta päätään Karjalan mäntyyn, jos et saa kalaan kontaktia lukuisista yrityksistä huolimatta. On myös hyvä muistaa, että mitä enemmän sitä samaa kalaa härnäät, sen todennäköisemmin se ei ota hetken päästä kiinni sinun muihinkaan tarjoamiisi perhoihin.
Mitä siis tehdä toisin?
Kuinka siis sitten toimia? Tuossa ylemmässä kappaleessa jo oikeastaan valotinkin erilaisia asioita, jotka vaikuttavat siihen ettet ehkä saa kalaa. Haluan laittaa sinut ajattelemaan itse. Enkä pysty siihen, että antaisin suoraan ohjeen kuinka toimia oikein, jos en ole itse paikalla näkemässä ja kokemassa tilannetta. En välttämättä sittenkään voisi löytää suoraa ratkaisua. Mutta tässä vielä hieman erisuunnasta asioita katsottuna.
- Ensinnäkin kalastatko aina niillä samoilla hyväksi havaituilla perhoilla?
- Tai onko käyttämäsi kalastustekniikka tai -tyyli oikea juuri tuohon kalastustilanteeseen?
Kala on ottanut suoraan alavirtaan uitettuun perhoon. - Onko käyttämäsi peruke liian lyhyt
- Onko siimasi liian löysällä, monella mutkalla veden pinnalla eli et tunne kalan tärppejä?
- Joku saattaa nyt kysyä että, “mistä tämän kaiken voi tietää?”.
No ei sitä aina tiedäkään , mutta jos et koskaan kokeile mitään muuta, niin et saakaan tietää. Kokemuksen kautta nämäkin asiat myöhemmin selkiytyvät.
Hyönteisiä lentelee runsaasti jokivarressa
Jokiluonnon havainnointi jää usein monelle tekemättä. Jos kalastetaan etenkin luonnonkalaa on tämä osuus yllättävän tärkeää. Onko ilma lämmin, kuoriutuuko sen takia jokin tietty hyönteinen erityisen runsaasti, mutta syökö kala juuri tuota hyönteistä? Jos kala käy hakemassa pinnasta hyönteisiä niin perhon valinta voi olla helpompi. Vai olisiko kuitenkin niin, ettei juuri tuo runsaasti kuoriutuva hyönteinen olekaan kalan kohde juuri tällä kertaa.
Jos jotain hyönteistä kuorituu niin paljon että veden pinta ja ilma on aivan täynnä kyseistä ötökkää ja kalat hulluna molskivat veden pinnalla, kannattaa kuitenkin hetken tarkkailla katoavatko nämä kuoriutuvat hyönteiset kalan suuhun. Jos näin ei käy on ilmi selvää että kala ottaakin hyönteisen juuri veden pinnan alapuolelta pupa vaiheessa. Eli kun hyönteinen on tulossa pohjasta kohti pintaa kuoriutuakseen aikuiseksi, aloittaa se matkalla muodonmuutoksen, jossa siipiaihiot työntyvät selvästi kehosta ulospäin. Pintakalvoon päästyään alkaa joko viimeinen kuorituminen toukan nahasta ulos tai perhonen nousee jo ilmaan hetken siipiä kuivateltuaan. Jos taas hyönteiset katoavat pinnalta selvästi kalan suuhun on ratkaisu paljon helpompi eli oikeanlaista pinturia vain siiman päähän.
Mutta jos näin ei ole niin tällaisessa tilanteessa saattaa kala syödäkin hyönteisiä juuri ennenkuin ne pääsevät veden pinnalle. Siitä kuitenkin syntyy selvästi havaittava molskahdus, pintakäynti. Mitä enemmän hyönteisiä kuoriutuu sen enemmän molskahduksia on ympäri koskea. Kala harvemmin tässä tilanteessa kuitenkaan ei välttämättä syö näitä pinnalla räpisteleviä perhosia, eikä näin myöskään ota pintaperhoon kuin ehkä ihan hetken mielijohteesta.
Jos sinulla ei ole rasiassa sopivanlaista painonta pupaa, voit yrittää kalastaa molskahtelevia kaloja nymfisetillä niin että laitat alas painavammalla kuulalla olevan nymfin. Sivuperukeeseen taas sitä kuorituvaa hyönteistä väritykseltään lähinnä olevan nymfin. Sitten vain roikotat sivuperuketta ihan pintakalvossa ja toivot että kala erehtyisi ottamaan perhoosi. Eli sivuperukkeessa oleva perho on se sinun kalastava perhosi. Päätyperho toimii vain painona. Hyvistä nymfimalleista olen tehnyt blogipostauksen aiemmin ja se löytyy täältä.
Kaikki kuitenkin onnistuu joskus ja lopulta aina vain useammin
Erilaisia tilanteita tulee vastaan jokaiselle jokivarressa ollessa ja kaikki ovat aina hyvinkin yksilöllisiä. On siis hankala antaa vain yhtä oikeaa neuvoa pahan päivän varalle. Muuttujia on niin paljon, että jokaisen on hyvä löytää itse omat oikeat ratkaisut juuri siihen hetkeen. Ei ole hyvä syöksyä suinpäin kaasu pohjassa koskeen ja huitoa vavalla perhoa sinne tänne. Miksi pilata se oma aika hyvän harrastuksen parissa hosumalla hulluna pysähtymättä katsomaan, miltä joella näyttää ja mitä siellä tapahtuu. Suosittelen istumista hetken rannalla ja katsele sekä mieti, mitä näet. Jos vielä kaikki tuntuu ihan hebrean opiskelulta niin ota yhteyttä Palkesin perhokalastusoppaisiin. He auttavat sinut haluamallasi tavalla.
Muistakaa aina, perhokalastusta ei kannata harrastaa hampaat irvessä. Eihän mikään harrastus ole kivaa, jos odottaa siltä heti alussa liikoja. Kaiken oppimiseen menee aikanasa, joten anna itsellesi aikaa. Kannattaa siis ottaa rennosti ja vaikka todellakin istuskella hetki jokirannassa sekä katsella luonnon tapahtumia. Samalla voit toki napsia vaikkapa (*)Kuivalihakundin maukkaita kuivattuja lihatuotteita, maku on kohdallaan.
Tämä postaus sisältää kumppanuuslinkin joka on merkitty (*) merkillä. Sen klikkaaminen ei aiheuta sinulle minkäänlaisia kuluja ja minä saan mahdollisista ostoista pienen komission joilla ylläpidän tätä blogia.
Jos haluat oppia vielä lisää niin käypä lukemassa aiempi postaus Koskenlukutaidoista. Toinen hyvä vaihtoehto on Perhokalastajan tärkeimmät hyönteiset.
