Vieraskynä postaus Pietari Sipponen – kovan kalastuspaineen kosket | Perhokalastuksen suosio on muiden ulkoilmaharrastusten tapaan kasvanut koronapandemian aikana. Seuraukset näkyvät koskillamme täysinä kalastajakiintiöinä tai pahimmillaan kymmenpäisinä kalastajajoukkoina kiintiöimättömillä paikoilla. Edelliskesinä koskien sulkeminen kalastukselta liian lämpimien vesien seurauksena on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus.
Tämä aiheuttaa entistä kovempaa kalastuspainetta niille sesonkiajankohdille, jolloin koskemme ovat avoinna. Koskien kova kalastuspaine vaikuttaa myös kalojen käytökseen ja tekee niistä hankalia pyydettäviä. Tässä artikkelissa kerron omiin kokemuksiini perustuvia vinkkejä siihen, miten haavi heilahtaa kovan kalastuspaineen koskilla
Jätä betonikengät kotiin ja vaihda paikkaa aktiivisesti
Ensimmäisenä ja tärkeimpänä ohjenuorana ruuhkakoskilla toimimiseen mainitsen sen, että pyri kalastamaan rauhoittuneita paikkoja, äläkä jumita betonikengät jalassa heittämään tunniksi samaa monttua. Esimerkiksi Huopanankoskella koko koskialue on lähtökohtaisesti hyvää taimenen ottipaikkaa. Silti monet kalastajat seisovat tuntikaupalla välisuvannossa samoilla jalansijoilla, monesti vielä molemmilla rannoilla useamman henkilön voimin. Tällöin kannattaa unohtaa suosiolla kyseinen paikka vähäksi aikaa, etsiä pienemmällä kalastuspaineella olevia alueita ja kalastaa niitä.
Kannattaa olla aktiivinen kalastaja
Aktiivinen liikkuminen ja paikkojen nopea kalastaminen ruuhkakoskilla on kaikkien etu. Kovan kalastuspaineen alla varsinkin luonnontaimen aktivoituu usein syömään vain lyhyiksi ajoiksi ja vaatii paikkojen rauhoittamista. Kun kopaiset oletetut ottipaikat muutamaan kertaan läpi erilaisilla perhoilla ja tekniikoilla, niin onnistumisen sekä aktiivisten kalojen löytämisen edellytykset nousevat. Samojen perhojen jatkuva mättäminen samaan monttuun samalla tekniikalla on paitsi tylsää, myös äärimmäisen tehotonta.
Paikkojen aktiivinen vaihtaminen antaa muillekin kalastajille mahdollisuuden kalastaa kosken eri paikat, kun kukaan ei omi ottimonttuja itselleen. Aktiivisella liikkumiselle en tarkoita säntäilyä ja hätiköintiä pitkin poikin koskea, vaan määrätietoista liikkumista paikallaan jumittamista välttäen. Taimenta kalastettaessa muista myös aina kalastaa rannan paikat ennen kuin kiirehdit kahlaamaan keskelle koskea päävirtaa ronkkimaan.
Ajoita rauhallisiin hetkiin
Kalastussession rytmittämistä kannattaa pohtia erityisesti silloin, kun olet yön yli kalaretkellä, väsy puskee illalla puseroon ja koski on täysmiehitetty. Tällöin on turhaa jäädä piiskaamaan koskea väsyneenä vieri vieressä muiden kalastajien kanssa. Kaikista pimein yö ei ole muutenkaan kovin kummoista ottiaikaa, vaan soveltuu paremmin akkujen lataamiseen. Hyvä idea on mennä muutamaksi tunniksi nukkumaan ja suunnata koskelle takaisin aikaisin aamulla. Yleensä koskella yöllä kalastaneet ovat tällöin unten mailla, ottipaikoilla on tilaa ja ne ovat saaneet hieman rauhoittua yön jäljiltä. Kalat ovat normaalisti huomattavasti paremmalla purulla, kuin loppuillan väenpaljoudessa.
Omaa rauhaa
Itse ajoitan monesti kesäviikonloppujen lyhyet kopaisut kiintiöimättömille koskille aikaiseen aamuun, jolloin saa usein kalastaa jopa aivan yksin. Aikaisen herätyksen ja muutaman tunnin kalastussession jälkeen voikin sitten hyvillä mielin ajaa takaisin kotiin päiväunille. Mikään ei toki takaa sitä, etteikö muitakin kalastajia olisi aamuvarhaisella liikkeellä samoin ajatuksin, mutta kalastuksen ajoittaminen lähtökohtaisesti pienemmän kalastuspaineen hetkiin on järkevää. Panostan aina myös jonkin verran kalareissun etukäteissuunnitteluun, katselen potentiaalisten kalastuskohteiden virtaama- sekä sääennusteita ja teen monesti sekä kalastuskohteen että ajankohdan valinnan niiden perusteella.
Pienennä nymfien kokoa ja hillitse värisävyjä
Yleisohjenuoraksi kovan kalastuspaineen alaisten koskien perhovalintoihin voisi todeta, että pienennä perhon kokoa ja käytä luonnollisia värisävyjä. Tämä pätee varsinkin nymfikalastuksessa ja matalalla vedellä. Kun kalastuspaine on kovaa, niin isommat iskupisteelliset ja kimaltavilla tai värikkäillä kuulilla varustetut perhot menettävät monesti tehoaan. Syynä on varmasti se, että suurin osa kalastajista kalastaa nimenomaan tällaisilla noin #12 iskupisteellisillä perhoilla. Perhoja kannattaa suosiolla pienentää ja hillitä värisävyjä. Koon #14-16 musta- tai kuparikuulainen oliivi larva tai #16 kuparikuulainen PT-nymfi ovat monesti oivia valintoja. Myös istutettua kirjolohta kalastettaessa pienet luonnollisen väriset nymfit alkavat toimia yllättävän nopeasti värikkäitä liitsejä paremmin, kun kalat ovat istutuksen jälkeen jo maistaneet hieman teräviä.
Vahvistaako poikkeus säännön?
Toki poikkeus vahvistaa säännön – esimerkiksi nymfilitkaan lyöty värikäs moppiperho saattaa olla alavirtaan roikotettuna jotain sellaista, mitä kovan kalastuspaineen alla olleet kalat eivät ole aiemmin nähneet ja laukaista ottirefleksin. Kun kalastuspaine on kovaa, niin pyri kokeilemaan perhoja, jotka eivät roiku joka toisen muun kalastajan perukkeessa. Yleisestikin perhojen aktiivisen vaihtamisen ja kokeilemisen merkitys on suuri onnistumisen suhteen. Se kuuluisa päivän perho ei ole välttämättä sama kuin eilen, kyse saattaa olla niinkin pienestä asiasta kuin kuulan värisävystä. Päivän ottipelin etsimiseen kannattaa panostaa.
Perukkeen ohentamisen merkitys
Ohuilla perukkeilla kalastaminen on tunteita herättävä ja mielipiteitä jakava aihe. Kantapään kautta opittuna on kuitenkin selvää, että perukkeen ohentaminen lisää tapahtumia kovan kalastuspaineen koskilla, jopa yllättävän paljon. Tämä pätee erityisesti nymfi- ja pinturikalastukseen matalalla vedenkorkeudella. Esimerkiksi perhokalastuksen MM- ja EM-kilpailuissa viimeisillä jaksoilla pärjääminen puhki kalastetuilla pooleilla vaatii yleensä ohuita perukkeita ja pieniä luonnollisen värisiä perhoja. Eli samoja kikkoja, joilla päästään usein tuloksiin kovan kalastuspaineen koskilla.
Perukkeen ohentamisen merkitys kalantuloon on asia, joka täytyy itse kokea ennen kuin sen täysin uskoo. Muistan elävästi, kun ensimmäiselle EM-kisareissullemme lähtiessä eräs joukkueemme jäsen tokaisi, ettei taimenenkalastuksessa tarvitse käyttää alle 0,18 mm perukkeita. Pari vuotta aiemmin vuonna 2013 SM-finaalin yhteydessä toinen maajoukkuekalastaja ihmetteli erään kilpailijan ohuita perukkeita jokijaksolla todeten, että normaalissa harjuksenkalastuksessa ei ole mitään järkeä käyttää alle 0,16 mm perukkeita.
Ohuet perukkeet
Kokemuksen karttuessa molempien kalastajien ajatusmaailma ohuiden perukkeiden tarpeellisuudesta muuttui nopeasti. Nykyään he käyttävät kilpailuissa erikoistilanteissa jopa 0,08 mm perukkeita, harjuksenkalastuksessa ensimmäisten jaksojen aloituspaksuus on 0,12 mm ja kisan edetessä siirrytään 0,10 mm perukkeisiin. Molemmat edellämainitut henkilöt ovat nykyään perhokalastuksen maailmanmestareita. Itse olen käynyt läpi ohuiden perukkeiden käyttämisen kanssa aivan samanlaisen kehityskulun.
Muista ohentaa peruketta
Kun puhutaan Keski-Suomen kivisistä koskista, niin aivan edellämainittuihin seitinohuisiin perukkeisiin ei kannata lähteä – varsinkaan korkean veden aikaan. Mikäli kalaa ei kuulu, niin kannattaa kuitenkin kokeilla perukekärjen ohentamista. Esimerkiksi viime kesänä olin kalassa eräällä Keski-Suomen koskella, jossa oli täysi miehitys päällä. Aloitin kalastuksen 0,18 mm perukkeella jonka ajattelin kalastuspaineen ja loppukesän ajankohdan huomioden jo valmiiksi hieman paksuksi. Kävin tutun vajaan sadan metrin mittaisen ottialueen läpi tuloksetta. Jotain oli pielessä, sillä tiesin alueella olevan satavarmasti kalaa. Ohensin perukkeen 0,14 mm paksuuteen, pidin perhot samoina ja kalastin samat paikat uudelleen. Koukutin viisi hienoa taimenta, joista neljä tuli haaviin asti ja yksi karkasi. Joskus perukepaksuudella on todella merkitystä.
Ohuilla perukkeilla kalastamista kannattaa harjoitella ja opetella niiden kestävyyttä väsytystilanteessa. Kun luottoa ja kokemusta kertyy, niin ohuilla perukkeilla uskaltaa kalastaa paremmin ja oppii, minkälaista paineistusta niillä voi kalalle antaa. Esimerkiksi 0,14 mm peruke kestää joustavien nymfikeppien kanssa yllättävän hyvin isompienkin kalojen kanssa, kun toimii väsytystilanteessa järkevästi, pyrkii pysymään kalan alapuolella ja antaa sille jatkuvaa tasaista painetta. Olen saanut esimerkiksi 0,14 mm perukkeella, jossa oli vielä tuulisolmu, koskikivien sammaleita perukkeeseen ryynänneen yli 60 cm Kuusinkijoen nousutaimenen haaviin noin kolmessa minuutissa rauhallisella väsytyksellä.
Älä unohda pintaperhoja – Dry dropper monesti avain onnistumiseen
Kotoisilla koskillamme nymfi- ja streamerkalastus ovat selvästi suosituimpia kalastustekniikoita. Kalojen pinta-aktiivisuuden ollessa vähäistä pinturit saatetaan helposti unohtaa – tai vaikka kaloja pintoisikin, niin niille heitetään laiskuuttaan jotain aivan muuta. Kun kaloja hakataan nymfeillä ja streamereilla päähän ympäri vuorokauden, niin pintaperho saattaa kuitenkin olla ainoa keino saada apaattiset kalat aktivoitumaan. Niin sanottu dry dropper -tekniikka on koskillamme monesti todella tehokas varsinkin vähän veden ja kovan kalastuspaineen aikaan.
Dry-dropper tekniikka
Dry dropper -tekniikassa yläperhona olevan pintaperhon, esimerkiksi laskuvarjohäkiläisen vesiperhosjäljitelmän alapuolella on reilun puolen metrin päässä kevyt nymfi. Tekniikassa kannattaa käyttää hieman kevyempiä, noin 2,5 – 3 mm kuulalla varustettuja nymfejä. Pintaperho jarruttaa hieman kevyesti leijaillen uppoavan nymfin kulkua virrassa, jolloin se ui eri tavalla ja luonnollisemmin, kuin raskas pintakalvon läpi lyöty painoperho. Koukutetuille kaloille tällainen pinturin alla hiljaa leijaileva nymfi on usein vastustamaton. Myös yläperhona oleva pinturi yllättää monesti tehollaan, vaikkei pintakäyntejä näkyisikään.
Dry dropper -tekniikalla voi kalastaa pidemmiltä etäisyyksiltä normaalilla perhosiimalla, tai vaihtoehtoisesti lyhyemmiltä etäisyyksiltä ranskalaistekniikalla. Jälkimmäisessä tapauksessa yläperhona olevaa pinturia ikään kuin roikotetaan pinnalla, jossa sitä voi välillä vaikka hieman pompotella. Tuntuma säilyy koko ajan alaperhona olevaan nymfiin, jolloin tärpit välittyvät heti käteen.
Dry-Dropperin tehokkuus
Viime heinä-elokuun vaihteessa ollessani Huopanankoskella sain jälleen kerran todistaa dry-dropper -tekniikan tehon vaikeissa olosuhteissa. Pitkä hellekausi oli päättynyt, vesi oli matalalla ja täysi kiintiöllinen kalastajia piti kalastuspaineen kovana. Kuninkaanväylän alaosa oli ollut kovan pommituksen alla, eikä norminymfauksella tai streamereilla tullut kummoisesti tapahtumia. Päätin kokeilla vanhan sillan yläpuolella dry dropper -tekniikkaa.
Laitoin ohuen 0,125 mm perukkeen päähän yläperhoksi laskuvarjohäkiläisen vesiperhospinturin ja alapuolelle #16 red rib killerin 2,8 mm kuulalla. Reilun puolen tunnin aikana sain tällä tekniikalla vanhan sillan yläpuolelta ja kuninkaanväylän alaosista tukun nättejä taimenia, joista suurimmat yli puolen metrin kaloja. Kaikista komein rasvaevällinen taimen hotkaisi pintaperhon luottavaisesti vanhan sillan yläpuolen peilistä – samasta paikasta, jota oli illan aikana kalastettu ja kahlattu moneen kertaan ristiin rastiin.
Panosta streamerkalastuksessa ylävirtauittoihin ja kokeile nymfaustekniikkaa
Streamerkalastuksessa perinteinen 45 asteen alavirtauitto ei ole yleensä järin tehokas tekniikka, vaikka sitä näkee edelleen käytettävän paljon. Kannattaa panostaa enemmän ylävirtaan suunnattuihin uittoihin, jossa pidetään strippaamalla vain tuntuma virran mukana kulkeutuvaan perhoon. Toki tunnetun ottipaikan päällä alavirtaan roikotettu tinselikin saattaa laukaista kalan ottihalut. Streamerien kokoa ja painotusta kannattaa myös vaihtaa, korkealla veden aikaan perhot pitää yleensä saada kovan pintakuohun alle, kun taas toisinaan kala hakee streamerin aivan pinnasta. Streamerista ohi lyöneen tai sen perässä hypänneen kalan olinpaikka kannattaa laittaa mieleen. Jos kyseinen kala ei reagoi enää streamereihin, niin sen saa usein myöhemmin ottamaan esimerkiksi larvaan, kunhan laittaa lymypaikan muistiin.
Ylävirtauitto voi olla tarpeellinen tekniikka
Ylävirtauitosta puheenollen – kannattaa ehdottomasti kokeilla streamernymfausta. Tekniikka on sama kuin normaalissa ranskalaisnymfauksessa, perukekärki vain paksumpaa ja nymfien sijasta siiman päässä 1-2 streameria esimerkiksi 3,5 – 4 mm kuulilla painotettuina. Esimerkiksi tinselit ja ahvenspuddlerit soveltuvat tekniikkaan erinomaisesti. Varsinkin alkukesällä vapaasti nymfaustekniikalla virran mukana uitetut streamerit ovat ajoittain todella tehokkaita. Mikäli havaitset pikkukala-ajoja kesken nymfikalastuksen, niin streamernymfauksella voit vaihtaa pikkukaloja ruokailevien kalojen kalastukseen kalastustekniikkaa tai vapaa vaihtamatta
Keihärinkoskella kalalla
Tästä esimerkkinä alkukesän ilta Keihärinkoskella, kun nymfasin pocketteja seisoen kosken matalassa rantavedessä. Nymfeihin otti särki kiinni ja kun vedin sitä lähemmäs käsiäni, niin särjen vieressä mosahti. Taimen oli tullut illalla ruokailemaan pikkukaloja matalaan rantaveteen ja tavoitteli perhoni päässä ollutta särkeä. Seisoin samoilla jalansijoilla, vaihdoin nopeasti nymfisetin tippisiiman hieman paksumpaan ja laitoin kuulapäisen tinselin siiman päähän. Ensimmäinen vapaa uitto paikkaan, jossa kala särkeäni tavoitteli ja illan komein rasvaevällinen taimen hyväksyi vapaasti uitetun tinselin.
Pidä mieli virkeänä ja käytä päätäsi
Kalastustilanteissa onnistumisen edellytykset kasvavat, kun mieli ja keho pysyvät virkeänä. Muista pitää taukoja sekä syödä ja juoda, ettet kalasta itseäsi puhki. Väsyneenä zombiena ruuhkakoskella heiluminen ei ole mukavaa eikä tuloksellista. Hyvin ajoitettu tauko antaa myös uutta intoa kalastamiseen ja uskoa kalojen löytämiseen.
Itse kalastan kerrallaan maksimissaan kolmen tunnin sessioita, joiden välissä pidän evästauon. Kannan myös kesällä chest bagin selkätaskussa juomarakkoa, josta tulevan letkun kautta on helppo hörppiä vettä kalastuksen lomassa. Nestehukka ja päänsärky iskevät kuumana kesäpäivänä salakavalan helposti ja mikäli niin käy, niin kalapäivä on silloin pilalla. Kun keho ja mieli pysyvät virkeänä, niin pääkoppakin raksuttaa paremmin.
Ruuhkakoskella kalastaminen
Mikäli näet ruuhakoskella kalastajan, jonka haavi heiluu säännöllisesti muiden pyytäessä tyhjää, niin istu hetkeksi alas ja seuraa kaverin touhuja. Käy myös rohkeasti jutulla – mikäli kyseinen henkilö on juttumiehiä, niin voit saada arvokkaita vinkkejä omaan kalastukseesi. Kun saat onnistumisia, niin analysoi mitkä asiat niiden taustalla olivat ja paina ne mieleesi. Seuraavalla kerralla osaat ehkä soveltaa koskella oppimaasi taas hieman entistä tuloksekkaammin.
Vaikka Pietari Sipponen ei enää aktiivisesti päivitä omaa blogiaan, löytyy se vielä täältä. Kannattaa käydä lukemassa, ei ne Pietun vinkit ole mihinkään vanhentuneet.
Kannattaa lukea myös tästä blogista aikaisempi postaus koskenlukutaidoista tästä
