Väärät luulemukset perhokalastuksessa
Esittelen tässä 9 väärää luulemusta perhokalastuksessa. Joskus olen itsekin ollut “uskovainen” tiettyjen väittämien suhteen. Mutta aika ja lisääntyvä kokemus muuttaa ihmisen mieltä ja ajatuksia kummasti. Mielestäni kalastus kuitenkin on usein monen sattuman summa ja on vaikea laittaa perhokalastuksen eri osa-alueita samaan muottiin.
Tämä postaus sisältää yhden linkin, jotka on merkitty(*) merkillä. Sen klikkaaminen ei aiheuta sinulle mitään kuluja ja minä saan pienen komission jolla ylläpidän tätä blogia.
Perhokalastuksen on ajateltu olevan vaikeasti opittava harrastus, joka ei kuitenkaan pidä paikkansa. On vain olemassa se epätietoisuus kaikesta uudesta ja tuntemattomasta, jonka jokainen kohtaa uuden harrastuksen myötä. Sitä myös värittävät ihmisten väärät uskomukset ja ennakkoluulot. Näitä asioita myös levitetään joka puolelle tosiasioina ja luodaan samalla se kuva että “perhokalastusta ei opi kukaan, se on liian vaikea kalastusmuoto”.
Pyrin aina luomaan asiakkaalle perhokalastuksesta sen kuvan, että kaikki on opittavissa. Tämä pitää mielestäni täysin paikkansa. Yritän välttää tilannetta että esitän asian liian vaikeasti, sillä kaikkiin tekniikoihinkin on olemassa hyvinkin yksinkertaisia ratkaisuja. Ne vaan pitää osata tuoda riittävän selvästi esille.
(*) Jos tarvitset kalastusretkeilyyn mukavia housuja, paitoja tai tarvikkeita niin suosittelen tätä liikettä. Scandinavian Outdoor on luotettava liike, josta olen saanut aina hyvää palvelua ja laadukkaita tuotteita.
Seuraavassa on muutamia väittämiä, uskomuksia, joita vielä viljellään kalastajien keskuudessa. Uskoo ken tahtoo, minä en ainakaan usko mihinkään noista väitteistä.
On olemassa vain yksi oikea tapa kalastaa kalastaa perholla
On olemassa vain yksi oikea tapa kalastaa kalastaa perholla, joka ei todellakaan pidä paikkansa. Kaikki tavat ovat joko oikeita tai vääriä. Tämähän riippuu ihan kalastajan katsantokannan erilaisuuksista. Jokaiselle löytyy se oma oikea tyyli kalastaa. Henkilö X 49 vuotta voi ajatella että vain klassisilla levysiipisillä perhoilla kalastaminen on perhokalastusta oikealla tavalla kunnioittava tapa. Henkilö Y 27 vuotta voi ajatella että perholla kalastaessa, tulee käyttää vain 3 metristä Tenkara-vapaa pienillä puroillla ja kalastaa vain pintaperhoilla. Vielä yksi esimerkki, Henkilö Ö 35 vuotta voi ajatella että vain Streamer-kalastus on ainut ja oikea tapa jallittaa Keski-Suomen koskien luomutaimen, joka on väistellyt kaikki muut aiemmin mainitut pyydöt. Henkilö Z haluaa kalastaa pintaperhoilla ja nymfeillä. Hän saa kyllä kalaa mutta eivät nuokaan mallit aina toimi. Jokaiselle kalastustyylille on siis aikansa ja paikkansa.
Höpö höpö, oikeita tapoja kalastaa perholla on yhtä monta kuin on pyytäjääkin. Mikä tahansa tapa voi toimia yhtä hyvin kuin jokin toinenkin. Todellisuudessa olisi vain hyvä osata ja haluta käyttää kaikkia mahdollisia erilaisia perhokalastustyylejä, sillä kala osaa olla tänään ronkeli streamerille ja huomenna nymfeille tai levysiipisille perhoille. Koskaan et tiedä kuinka kala käyttäytyy ja siinä juurikin piilee tämän lajin ihanuus. Kaikki päivät ovat uuden oppimisen paikkoja, etkä ole koskaan valmis perhokalastaja. Anna itsellesi mahdollisuus epäonnistua ja etenkin onnistua.
Kala on juuri siinä kohdassa, jossa se tuikkii
Kala on juuri siinä kohdassa, jossa se tuikkii, joka ei todellakaan pidä paikkansa. Kun kala käy virtapaikassa ottamassa pinnasta hyönteisiä, ei kalan olinpaikka tietenkään ole juuri siinä tuikin kohdalla. Mitä enemmän on vettä, sen enemmän ylävirtaan on kalan oletettu sijainti lähellä pohjaa. Kun kala havaitsee hyönteisen pinnasta, lähtee se liikkeelle, jolloin virta vie kalaa kuitenkin alavirtaa kohti. Kala tietysti seuraa hyönteistä ja yrittää pysyä mukana niin että ehtii hyönteisen ottamaan. Puolen metrin vedessä kala sijaitsee noin 30-40cm tuikkia ylempänä.
Mitä isompi perho sen isompi kala, pienillä saa vain pieniä kaloja
Mitä isompi perho sen isompi kala, pienillä saa vain pieniä kaloja, joka ei tietysti pidä paikkansa. Olen kalastanut perhokalastusurani alkuaikoina paljon isoilla streamereillä ja aina välillä myös pienillä perhoilla. Kalastin usein isoilla joilla mm. Vuoksella sekä Inarissa sijaitsevassa Juutuanjoella. Kaloja tuli isoilla perhoilla paljon mm. Vuoksesta aikanaan reilut 6kg taimenia. Pituuksia ei tuolloin tullut mitattua. Mutta kovin pieniä kaloja en streamereillä saanut. Tämä on tietysti normaalia kun perhokin on yleensä reilut 5cm mittainen. Isot perhot siis toimivat, mutta kuinka paljon tuolloin jäi niitä pienempiä kaloja saamatta. Tuolloin omat pienet perhoni olivat painottomia ja uskon etteivät ne kiinnostaneet kaloja tarpeeksi.
Enkä välttämättä päässyt aina tarpeeksi lähelle pohjaa, jossa kalat pääosin aina oleskelevat. Ajan saatossa olen siirtynyt kalastamaan paljon pienemmillä perhoilla. Nykyään normi perhojeni käyttökoko joella on 12-22. Perhoissa on tosin painoa huomattavasti enemmän ja pääsen niillä lähelle kalaa. Tietysti kun paljon kalastaa niin paljon on myös tapahtumia. Kun käytän eniten kokoja 14-18, olen myös jokaisella perhokoolla saanut useita reilusti yli 60 cm taimenia. Joten missään nimessä kyseinen väittämä ei pidä paikkansa. Pienilläkin perhoilla saa isoja kaloja.
Vain todella nätillä ja siististi tehdyllä perholla saa kalaa
Vain todella nätillä ja siististi tehdyllä perholla saa kalaa. Tämä lienee lähtenyt liikkeelle aikanaan perhonsidonnasta, jossa joillakin on se mielipide, että perhon mittasuhteen ja realistisuus pitää olla juurikin oikein. Kun aikanaan 70- luvulla aloitin perhonsidonnan, materiaalit olivat luonnonhöyheniä ja erilaisia villalankoja jne. Ensimmäisten vuosien aikana perhot näyttivät lähes Sokevan siveltimiltä, mutta siitä huolimatta Saimaalta, Vuoksesta ja Lapista nousi komeita taimenia, harjuksia ja siikoja. Perhot olivat aikamoisia sutturoita eli epäsiistejä. Yritin jäljitellä hyönteisiä, mutta ohjeita silloin oli hankala löytää. Enkä silloin osannut sitoa nättejä perhoja. Setäni toi Ruotsista muutamia malleja ja niiden mukaan sidoskelin uusia ottiperhoja. Perhon ei siis kuitenkaan tarvitse olla siisti, kaunis ja tarkka jäljitelmä kalastaakseen hyvin.
Usein FB ryhmissä aloittelijat esittävät omia sidoksiaan ja saavat monesti aikamoisen tyrmäyksen ja ohjeita siitä millainen perhon olisi pitänyt olla. Mutta se on aivan turhaa besserwisseilyä. Matka hyväksi perhonsitojaksi on pitkä ja jokainen perhonsitoja on aloittanut ihan samalta viivalta eli nollasta. Annetaan kaikille mahdollisuus oppia omaa vauhtiaan, eikä dissailla muiden sidoksia.
Banaani veneessä ja repussa vie kaikki kalat
Banaani veneessä ja repussa vie kaikki kalat. Tämä banaani juttu lienee syntynyt Karibialla, joskus kauan aikaa sitten, todennäköisesti siellä 1700-luvulla, jolloin laivoilla kuljetettiin banaaneja valtioista toiseen. Jos olet menossa charter-veneellä merelle kalaan ja sinulla havaitaan mukana banaaneja, voi pahimmassa tapauksessa kalastusreissusi loppua siihen. Tai ainakin sinua vaaditaan jättämään ne rantaan. Tähän uskomukseen on monta tarinaa, enkä ala niitä tässä nyt avaamaan sen enempää. Itselläni on ollut usein banaaneja mukana niin veneessä kuin joella repussa, enkä ole havainnut, että olisi tuolloin jäänyt ilman kalaa. Itseasiassa olisinkohan saanut vielä paremmin huippusaaliita, jos ei olisi ollut banaaneja mukana, kukapa sen tietää.
Kala ottaa vain tarkasti tehtyyn hyönteisjäljitelmään
Kala ottaa vain tarkasti tehtyyn hyönteisjäljitelmään Kalan eläminen perustuu jatkuvaan syömiseen. Kun tutkii hyönteisiä tarkemmin, niistä huomaa paljon erilaisia yksityiskohtia. Eri kehitysvaiheessa olevien perhosten siipiaihiot korostuvat usein sidoksissa. Moni perhonsitoja jäljitteleekin niitä orjallisesti ja ei siinä mitään, heidän tekemät sidokset ovat todella kauniita taideteoksia. Mutta uskon että ihan samalla tavalla heikomminkin tehdyllä, todella suttuisella perholla, voi saada ihan yhtä hyvin kaloja, kuin sillä paremmin tehdyllä. Kuten tuolla jo hiukan aeimmin kirjoitetussa väitteessä olen todennut, se rumakin suttura kalastaa ihan yhtä hyvin. Usein tärkeämpää saattaa ollakin vain perhon väri, joka natsaa sen ajankohdan hyönteisten väritykseen.
Kahluukenkien nastojen kolina pelottaa taimenet pois
Kahluukenkien nastojen kolina pelottaa taimenet pois. Tästäkin väittämästä kuulee ajoittain paljon keskustelua. Olen monen kokeilun kautta päätynyt huopapohjaisiin kahluukenkiin, joissa on 10-14 nastaa. Totesin jo vuosia sitten, että kumipohjat ovat kivikoissa niin äärettömän liukkaita, että uintireissut olivat jokapäiväisiä asioita. Kuitenkin nastoista huolimatta olen saanut lukemattomia määriä taimenia, enkä siis voi mitenkään uskoa tähän väittämään.
Tästä on myös hyvä esimerkki Kellankoskelta. Olin kahlannut Kellankosken alaosalla jo jonkun verran laitureiden ohi joen keskivirtaa kohti. Paikka on aika kivikkoinen ja kuulin, kuinka nastat raapivat kiviä ja pitävät ääntä. Vapa oli oikeassa kädessä ja perhot roikkuvat paikoin vedessä vavan mittaisessa siimassa, eteenpäin kahlatessani. Kun lopulta sain itseni tasapainoon oli peruke nenän edessä vedessä ja luulin että perhot ovat pohjassa. Aloin nykimään niitä irti ja ihmettelin kun siima siirtyi ylävirran suuntaan. Katselin jalkoihin ja mietin että valunko itse alavirtaan.
Mutta tuumailu loppui siihen kun iso taimen hyppäsi nenäni edessä ilmaan ja se kala oli mun perhossa kiinni. Oikea kunnon hyvän tuurin kala, joka tuli haaviin muutaman minuutin päästä, 68 cm kaunis luonnon taimen. En siis usko tähänkään väittämään.
Pitää mennä kauas rannasta saadakseen kalaa.
Pitää mennä kauas rannasta saadakseen kalaa. Tämä on väittämä, joka saattaa pitää joskus paikkansa. Sillä kalan saaminen on toki aina paikkakohtainen asia. Toinen paikka on vain parempi kuin toinen. Mutta pääosin olen sitä mieltä, että kala voi olla ja usein onkin lähellä kalastajaa, etenkin joessa. Kalastaja kahlatessaan pöllyttää pohjaa ja nostaa sieltä virran vietäväksi hyönteisiä. On ihan yleistä että harjukset saattavat olla aivan kiinni jaloissasi, koska sieltä ne hyönteiset nousevat pohjasta ylös. Myös aikaisin aamulla saattaa kalat olla ihan lähellä rantaviivaa aktiivisina syömässä. Joten ei kannata vähätellä heti rantamatalikon kalastusta. Kun taas koskella olevan runsas kalastajamäärä saattaa peloittaa kalat vastarannan lähelle.
Vain pitkälle heittämällä saa kalaa.
Vain pitkälle heittämällä saa kalaa. Onnistunut heitto on hyvin kalastava heitto. Lähtökohtana on siis aina, että vain vedessä oleva perho kalastaa. Tästä on useita esimerkkejä venekalastuskisoista, joissa itse pystyy heittämään vaikka koko perhosiiman ulos. Monesti on veneeseen sattunut kilpatoveri, jonka heittotaito on ollut paljon heikompi kuin itsellä mutta saanut läheltä kalastamalla ihan yhtä hyvin kalaa kuin minä. Joskus jopa paremmin. Joella kalastettaessa heittotaidolla on merkitystä vain leveillä jokiosuuksilla sekä ehkä eniten pintaperhokalastuksessa. Kuitenkin pääosin kalastetaan 2-3 vavan mittaisella siimalla.
Olen tässä esitellyt lukuisia väittämiä, jotka aiheuttavat usein keskusteluja ja jopa erimielisyyksiä. Mielipiteitä tähän maailmaan mahtuu paljon eikä ole ollenkaan huono jos asioista keskustellaan ja jopa väitellään. Tällöin siis on kiistellyillä asioilla, jopa mahdollisuutta kehittyä paremmiksi. Väittelijöillä näkökanta avartuu ja mielipiteet saattavat tarkentua. On hyvä herättää keskustelua, kunhan se vain pysyy fiksuissa mitoissa, eikä asioissa mennä henkilökohtaisuuksiin.
Joko olet käynyt lukemassa postaukset Koskenlukutaidoista? Kannattaa lukea sillä sieltä löydät varmasti uusia asioita omaan kalastukseesi. Myös Pietun vieraskynäpostaus on täynnä asiaa.
Perhokalastajat.net sivusto on monen perhokalastajan toinen “koti”. Siellä käydään lukemassa uusia aiheita ja itselleen mielenkiintoisia asioita. Kannatan ehdottomasti ihan kaikille tutustua sivustoon.
