Miten nousta perhokalastuksen synkillä hetkillä voittajaksi. Kun mikään ei tunnu kalastuksessa onnistuvan on parempi siirtyä yksinkertaiseen tai kokeilla jotain todella erilaista. Näin minulle tapahtui muutama vuosi sitten Pajakkakoskella Kuhmossa. Oli perhokalastusoppaan vapaapäivä muutama vuosi sitten ja olin lähtenyt nauttimaan perhokalastuksesta.
Olen kalastanut aika paljon Pajakalla ja uskon tietäväni, kuinka siellä tulee toimia. Mielessä oli kalastaa koko koskialue alhaalta ylöspäin ja kerrankin nauttia nymfaamisesta tai sopivan paikan tullen mukavasta pintaperhokalastuksesta. Ilma oli todella sopiva, puolipilvinen +16 astetta ja tuulta, sillä lailla sopivasti. Ei haittaisi edes pinturikalastusta, jos vain kalat sopivasti aktivoituisivat.
Kuinka nouset synkillä hetkillä voittajaksi,ei se aina helppoa ole
Ajattelin että tulee mukava ilta, vaikka koskella oli kalastajia joka puolella. Kasasin nymfikepin, nymfikela kiinni sekä kevyt pintasiimakela housujen etutaskuun. Ajattelin että hätätapauksessa nymfivavalla heittää kevyttä pintaperhoa pintasiimalla mainiosti. Perholiivi päälle, polaroidit ja hattu päähän sekä haavi selkään, eikun menoksi. Kävelin alavirtaan katsottuna vasenta rantaa ihan alaosalle, jossa yleensä saa olla todella rauhassa. Suurin on kalastajista pommittaa kuitenkin sillan yläpuolen aluetta, joten oli luontevaa mennä kosken alaosille.
Ensimmäiset parituntia olivat pelkkää tuskaa, vain aivan pientä kalansilppua. Joka toki on hyvä asia että sitä on. Mutta sitten oli pakko istua kivelle ja miettiä hetki, mitä olin oikein tekemässä. Olin aloittanut alaosan sileältä osalta, ihan keskeltä ja lähtenyt sieltä kahlaamaan siltaa kohti. Sain muutaman pienen harjuksen, vaihdoin perhoja ja yritin löytää perhon, mikä kaloja saattaisi kiinnostaa. Kaikki isommat harjukset olivat kadoksissa. Toiminta oli siis normaaleissa olosuhteissa ihan oikein tehtyä mutta jostain syystä en löytänyt aktiivisia kaloja, jos niitä edes olikaan sillä hetkellä.
Missä ovat kalat, synkät ajatukset hiipivät mieleen
Normaalisti harjuksia löytää koko Pajakkakosken alueelta, mutta nyt ne kaikki tuntuivat olevan kadoksissa. Kaikki luottoperhot oli jo kokeiltu ja luottopakit, pinturit ja squirmyt vielä testaamatta. Olin edennyt tässä vaiheessa sen ison vedessä olevan kiven kohdalle, jonka alapuolella on iso monttu. Varokaa sitä, siinä uittaa itsensä helposti.
Noh, jospa sitten kovasti inhoamani, ei niin perhomainen Squirmy eli matojäljitelmä tehoasi. Eli sidoin matojäljitelmän alaperhoksi ja hopeakuulaisen Pink Tagin sivutapsiin. Tässä vaiheessa tapsin paksuus oli 0,16 mm, sillä ajattelin että jos sattuisi isompia istukastaimenia, niin minulla olisi hieman enemmän pelivaraa väsytellä kalat ylös nopeammin. Vettä oli nimittäin ihan runsaasti koskessa, virtaus voimakas, enkä saisi ohuella perukkeella pidettyä kalaa noin kovassa koskessa paikoillaan. Vaan se lähtisi nopeasti alavirtaan, enkä haluaisi juosta perässä. Siinähän voisi käydä vaikka huonosti.
Ja sitten jytkähtää perhoon!
Aloitin kalastuksen ison kiven yläpuolelta ja hyvin rauhassa sitä sainkin tehdä. Normaaleista kalapaikoista ei kuulunut mitään. Kahlasin keskellä jokea olevan ison peilin reunalle ja uitin perholitkaa tarkasti niin pohjaa myöden, kuin vain osasin. Vaan mitäpä siinä kävi, johan jytkähti kala sieltä syvältä. Jumputtaa oikein kunnolla ja vetää alavirtaan, enkä anna liikaa periksi. Lopulta saan kalan lähemmäksi ja hieman kellertävä kylki vilahtaa, “taimen” ajattelen minä ja otan varmemman otteen vavasta. Kala tulee lopulta syvältä ylös ja solahtaa haaviin, “ei helvata, iso säyne”.
Päästän kalan pois ja uusi heitto, samanlainen upotus ja kunnon jumpsautus tuntuu taas vavassa. Eikä mitä, samanlainen noin 1.5 kg säyne haaviin. Nyt riittää, sillä olin hakemassa isoja harjuksia. Tästä heti pois ja ylöspäin. Kahlaan ylemmäs sen ison peilin yläreunaan ja alan kalastaa rantaa kohti kahlaamalla samalla ylävirtaan. Vaan kadoksissa pysyivät isot harjukset. Muutaman sellaisen reilusti alamittaisen saan, mutta muuten ei mitään mainittavaa.
Epätoivo valtaa mielen ja on ruokatauon paikka
Kahlaan rantaan ja kävelen lähelle siltaa. Perhojen vaihtoa, perhojen vaihtoa ja lisää perhojen vaihtoa. Siitä samanlaista kalastusta ja perhot vain vaihtuvat, eikä isompia harjuksia kuulu eikä näy. Silta lähestyy ja harjusten pelipaikat. Vaan turhaan paiskon nymfilitkaa veteen, kivien väliin, monttuihin, ihan sama mitä tekee, tulos oli yhtä tyhjä. Joten haen autosta repun ja kaivan retkiruoat.fi sivustolta löytyvän retkiruokapussin ja termospullon esille. On muuten hyviä retkiruokia ja valikoimista löytyy vegaaniset vaihtoehdot, gluteeniton sekä luomut ja laktoosittomat ruoat.
On muutenkin hyvä syödä välillä ja samalla miettiä asioita. Mitä tekee väärin ja kuinka voin muuttaa omaa toimintaani. Meistä jokainen usein kalastaa aina sillä samalla tavalla ja samoilla perhoilla. On erittäin hyvä käyttää välillä hetki aikaa ja miettiä mitä voisi tehdä toisin.
Uudet kujeet ja tekniikat
Lopulta päädyin siihen että palaan takaisin Pajakkakosken alaosille ja vaihdan tekniikkaa totaalisesti. Kävelen ensin ihan alaosien sileälle osalle ja vaihdoin ensin vapaan pintasiiman, sillä alue sopi kuin nenä päähän pintaperhokalastukselle. Olin nähnyt aiemmin muutamia pieniä päiväkorentoja kuoriutuvan alueella. Vaikka pintakäyntejä ei ollutkaan, lähdin sokkona “kampaamaan” aluetta viuhkamaisesti pienellä #16 harmaalla päikkärillä. Perukkeen olin vaihtanut vavanmittaiseksi ja ohueammaksi, 0.14 mm.
Olin kahlannut reiden syvyiselle alueella ja ehdin heittämään loivasti kohti vastarantaa neljä heittoa, kun hyvin kelluvan perhon alla mulahti. Perho katosi ison harjuksen suuhun, nostin vavan pystyyn ja kala jäi kiinni. Rauhallisesti vedin kalan haaviin ja noin 40cm harjus oli totta. Päästin kalan jatkamaan elämää ja parin heiton päästä seuraava kala kiinni ja muutaman sentin isompi harjus solahti haaviin. Kala takaisin veteen, sillä tämän kokoisia harjuksia ei ole tuolla liikaa. Tämän jälkeen paikka hiljeni kokonaan. Oli tehtävä taas jotain toisella tapaa. Hetki miettimistä ja sitten…….
Dry Dropper – tekniikalla hankalat kalat kiinni
Alue olisi hankala heittää pelkällä nymfillä, mutta päätin vielä kokeilla dry dropperilla. Sopivasti hyvin kelluva #14 vesiperhosen jäljitelmä sivutapsiin ja pieni #18 Pheasant Tail nymfi alas. Tuolla nymfivavalla ei heitetä pintasiimaa kolmea vavan mittaa pidemmälle kovin mielekkäästi, mutta se riitti. Sillä perholitka ehti kellua alavirtaan vain pari metriä, kun ns. kohona toimiva vesiperhonen upposi. Harjus möyrähti pintaan ja oli mahtava tunne vetää nätti harjus haaviin. Oikea tekniikan vaihto oikeaan aikaan ja paikkaan. Mutta tämän jälkeen ei tapahdu enää mitään. Ilta on jo ehtinyt pitkälle ja minulla on aikaa enää tunnin verran. Joten päätän siirtyä ison kiven luokse.
Kahlaan ison montun takareunalta ohi ja päätän pitää saman dry dropper – setin siiman päässä. Ison kiven joen puoleisesta virtapiikistä saan muutaman pienenmmän harjuksen. Mutta kun kahlaan virtapiikin kohdalle ja heitän setin parin vavan mitan päähän, uppoaa kelluttava vesiperhonen saman tien ja nostan vavan pystyyn. Hittolainen, perho jäi pohjaan, onpa tiukasti kiinni, ajattelen kun nytkyttelen vavalla perhoa pohjasta.
Vaan pohja alkaakin liikkumaan ylävirtaan kohden hitaasti. Huh ,nyt on kunnon körmy kiinni. Hetken päästä kala ottaa muutaman metrin spurtin ja möyrähtää pinnassa, “iso taimen” totean. Kun perho on noinkin pieni, on se todennäköisesti vain suupielestä kiinni. Taimen syöksyilee kohti kosken keskiosia ja etsii selvästi syvempää vettä. Mutta ei auta, vapa väsyttää kalan lopulta ja saan uitettua kalan haaviin, wau mikä pötkö!
Taimenella on mittaa 64cm ja on kaunis kuin mikä. Pieni nymfi oli ihan kalan suunreunassa kiinni. Olisi varmasti karannut hetken päästä, mutta nyt kävi hyvä tuuri. Pari kuvaa kalasta niin että se makaa vedessä ja sitten päästän kalan takaisin. Päivä on ns. pulkassa ja on aika lähteä Lentiiran lomakylän majoitukseen ja savusaunaan.
Yhteenveto päivästä
Mitä siis tein eri tavalla kalastuspäivän aikana? Ensin aloitin loogisesti kalastuksen kosken alajuoksulta. Muualla oli liikaa väkeä, joten halusin mennä alueelle, jossa saan olla rauhassa. Aloitin kalastuksen itselle perinteisesti nymfaamalla ja niillä perhoilla, joita normaalisti käytän. Jouduin toteamaan, että niillä sain vain pieniä harjuksia, enkä sitä isompaa kalaa, jota olin tavoittelemassa. Vaikka kaloja ei käynyt pintomassa, tuotti pintaperhokalastus kuitenkin pari hyvän kokoista harjusta. Paikkahan oli hyvin otollinen, sillä kosken loppuliuku on aika sileän tasaista virtaa ja kevyt pieni pintaperho näkyy ja kelluu siinä hienosti.
Lopulta pintaperhokaan ei anna useampia kaloja, vaan kun vaihdan dry dropperiin, saan taas pari kalaa aktivoitua. Kun jatkan ylävirran suuntaan, saan samalla setillä muutaman pienen harjuksen ja bonuksena ison taimenen. Dry Dropper on tehokas väline oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Lisäksi pienensin nymfin todella pieneksi #18 kokoon.
Ilman näitä muutoksia olisin saattanut saada vain niitä pieniä kaloja, mutta pariin kertaan eri tekniikan muutoksella pystyin vielä kaivamaan muutamia isompia kaloja. Aina se ei ole helppoa ja joskus käy oikeasti niin, ettei kalaa vain tule. Se on siis ihan normaalia. Etenkin kovan kalastuspaineen koskilla.
Jaathan postausta eteenpäin niin muutkin saavat tietoa kesän kalastusta varten.
