Perhokalastajan tärkeimmät hyönteiset| Tässä postauksessa käyn läpi tärkeimmät hyönteiset sekä muutamia perhoja. Hyönteismaailma on mielenkiintoinen lisä perhokalastuksessa. Itsellä sen tarkempi toteuttaminen perhoiksi on jäänyt jo vähemmälle huomiolle, mutta uudelle ja vähemmän kalastaneelle, hyönteisten tunnistaminen on tärkeä asia.
Postaus sisältää muutaman kumppanuuslinkin, jotka ovat merkattu (*) merkillä. En ole mikään pro-luokan hyönteistuntija, mutta tunnistan mainiosti itselle ne tärkeimmät lajit sekä tietenkin ne värisävyt. Pyrin siis tässä postauksessa pitäytymään hyvinkin yksinkertaisessa tunnistusmuodossa. Olen tällä omalla hyönteisten tunnistamisella tullut hyvin toimeen jo pitkään. Oikeastaan jokainen näistä esitellyistä hyönteisistä pitäisi kirjoittaa ihan oma postaus. Ehkäpä sitten joskus, mutta tällä kertaa mennään hieman yleistäen, jotta ei tämä postaus kasva liian pitkäksi.
Pintaperho, perhokalastajan jokeri
Pintaperhokalastus on mielestäni liian vähän käytetty kalastusmuoto perhokalastuksessa. Moni ajattelee että pintaperholla voi kalastaa vain kun kala käy pinnassa, siis tuikkii ts. hakee hyönteisiä pinnasta. Näinhän sen ei kuitenkaan tarvitse olla, saadakseen kalan ottamaan pintaperhoon. Kalan avovesikausi on Suomessa niin lyhyt että kalan on syötävä mahdollisimman aktiivisesti, jotta se taas jaksaa talven kituutella vähällä ravinnolla kylmässä vedessä.
Pintaperho nimensä mukaisesti siis kelluu vedenpinnalla tai siinä ihan kalvossa kiinni. Pintaperhoja voi olla monenlaisia vaihtoehtoja, riippuen aina siitä mitä niiden halutaan jäljittelevän. Jäljiteltävät hyönteiset voivat olla esim. päivänkorentoja, vesiperhosia, koskikorentoja sekä maahyönteisiä. Näihin viimeeksi mainituiksi luetaan esim. hyttyset, kärpäset ja muurahaiset.
Päiväkorentoja on tavattu Suomessa 55 eri lajia ja väriltään niitä on aina keltaisesta- harmaan mustaan asti. Ominaista päiväkorennolle ovat läpikuultavat pystysiivet 4kpl, joista toiset ovat selvästi lyhyemmät, ohut runko, kaksi tai kolme pitkää pyrstösukasta. Päiväkorennot lentelevät kuoriutumisen jälkeen vedenkalvolta kuivattelemaan siipiään. Myöhemmin voi näitä hyönteisiä nähdä parveillen “tanssimassa” vedenpinnan yläpuolella eli lentämässä ylös/alas ilmassa. Näitä perhosia esiintyy niin joella kuin järvilläkin.
Vesiperhonen on enemmän paksurunkoisempi ja sillä on selvät siivet rungon sivuilla. Ehkä siipiä voisi paremmin ilmaista V-mallisina kehon päällä. Siipiä vesiperhosella on kaikkiaan 4 kappaletta. Lento on ehkä enemmän helikopterimaista, hieman raskassoutuista ja samalla tavalla näitä hyönteisiä voi nähdä lentelemässä parvessa veden pinnan yläpuolella. Väreiltään vesiperhoset ovat enemmän maanläheisiä eli harmaan – ruskean erisävyisiä. Näitä perhosia esiintyy niin joella kuin järvilläkin ja niitä tavataan Suomessa yli 200 eri lajia.
Koskikorento on yleensä aika tummansävyinen, aika syvän tumma perhonen, joka elää nimensä mukaisesti pääosin jokialueilla. Runko on ohut sekä pitkä ja jonka päällä lepää läpikuultavat kahdet lapesiivet. Koskikorentolajeja elää Suomessa 36 lajia. Koskikorento on puhtaitten vesien asukki. Väreinä yleensä punaruskea, harmaanruskea tai harvemmin kellanvihertävä.
Hyönteisen elinkaari
Hyönteisen elinkaaret ovat hieman toisistaan erilaiset ja jos kertoisin tässä ne kaikki, niin tekstiä tulisi tähän postaukseen julmettu määrä. Joten yksinkertaistetaan se ja karkeasti yleistäen kerron hyönteisen elinkaaren. Näin se menee seuraavasti vaiheittain:
Ensin on aikuinen hyönteinen -> aikuinen hyönteinen munii munia joko veteen, veden alle tai kasville -> tämän jälkeen alkaa pitkä odotus kun munista alkaa kehittyä toukkia -> munasta kuoriutuu toukka (larva) -> larva elää aikansa ja alkaa lopulta kehittyä (nymfi) aikuiseksi-> tässä kohtaa on kyse pupasta toukasta perhoseksi kehittyvä hyönteinen -> pupa vaihe saattaa kestää todella lyhyen ajan ja tämä kuoriutuminen tapahtuu veden pinnalla tai kivellä -> pupasta kehittyy veden pintakalvossa tai kasvin lehdellä aikuinen perhonen ja hyönteisen kiertokulku taas jatkuu. Esimerkiksi aikuinen päväkorento elää vain päivän tai pari.
Tässäpä muutama kuva maahyönteisistä
Muurahaisia asustelee meidän monen vesistön lähellä ja siksi se onkin perhokalastajalle mukava hyönteinen jäljitellä. Se on nimittäin helppo sitoa. Usein tarvitaan vain paksunnokset eteen sekä taakse ja keskelle jäjljitelmää sidotaan, joko mustaa tai ruskeaa kukon häkilää kannattelemaan sitä pintakalvosssa. Missään nimessä murkkujäljitelmä ei saa kellua korkealla, sillä ihan pintakalvossa se oikeakin murkku kelluu veteen jouduttuaan. Murkusta kannattaa sitoa täysmusta sekä esim tummanpunaisen peräpään sisältävän version.
Kuten tiedämme, on hyttynen kesän aikana aika monilukuisesti meidän ihmisten kiusana. Mutta perhokalastajalle se voi olla mielenkiintoinen kohde jäljitellä. Kun hyttysiä kuoriutuu vähän joka lätäköstä, on se myös runsaslukuisena kalojen ravintoa. Hyttysjäljitelmä on myös helppo sitoa. Pari-kolme siikasta mustaa kukon siikasta pyrstöksi, mustaa tiukkaan dubattua karvaa runkoon ja vaikkapa musta runkohäkilä koko rungon matkalle tai vain etuosaan. Siinä se, sidos on nopea tehdä ja ns. “pikkumusta” voi pelastaa päivän etenkin tunturijärvillä. Sääskiksi sanotaan myös karvasääskeä, joka kuitenkin muistuttaa enemmän pientä kärpästä. Aika moni tuolla alla maintuista pienistä mustista sidoksista sopii tämän jäljitelmäksi.
Kärpäsiä joutuu usein vedenpinnalle, josta ne eivät tietenkään pääse takaisin lentoon. Erilaisia kärpäsiä on runsaasti ja niiden jäljitteleminen lähes samaan tyyliin kuin hyttysjäljitelmät, on ihan järkevää. Usein koskilla taimenet ja harjukset syövät, jotain todella pientä( koukku 18 – 22) hyttystä tai kärpästä. Tuolloin niille on ihan turha tarjota mitään muuta perhoa kuin vastaavaa.
Sidotaanpa hyönteiset perhoiksi
Seuraavaksi esittelen tässä muutaman vaihtoehdon, kuvien hyönteisten jäljittelemiseksi. Perhot ovat testattu moneen kertaan ja todettu toimiviksi. Kuitenkin aina ensimmäiseksi tulee tunnistaa laji sekä tarkastella oman kalastuspaikan lähistöllä lentelevien hyönteisten koko sekä väritys. Näitä mukaillen sitten sidotaan etukäteen tai siis oikeastaan myös jälkikäteen sopivanlaisia hyönteisjäljitelmiä seuraavien reissuja iloksi.
Aloittelevien sitojien mielestä voi osa sidoksista tuntua vaikeilta, mutta kun sidoksien tekemisessä tulee riittävästi toistoja, niin kyllä ne alkavat sujua. Perhonsidontataito kasvaa vain sitomalla perhoja. Kuten tuolla eräässä aiemman postauksessa mainitsin, niin ei ne perhot tarvitse olla ihan viimeisen päälle tehtyjä. Ottaa ne kalat niihin sotkuisempiinkin sidoksiin. Postaus oli – Väärät luulemukset perhokalastuksessa ja voit käydä lukemassa sen tästä linkistä.
Päikkäri eli päiväkorento 1 ja 2
Päikkäri 1
K: 14-20
Pyrstö: cock de leon tai normaalin harmaan kukonhäkilän siikaset
Runko: kierretty esim. riikinkukon siikasen ruoti. Ruodista otetaan höytyvät pois esim. pyyhekumin kanssa pyyhkimällä. Pyyhkiessä ruotoa puhtaaksi höytyvistä kannattaa se pyrkiä tekemään hienovaraisesti sillä ruodit menevät helposti poikki.
Siipi: pystyyn sidottu Natural värinen cdc- höytyvä 2-3kpl
Päikkäri 2
K: 12- 14
Pyrstö: jäniksen tuulikarva.
Runko: ohueksi (*)Dubattu jäniksen naamakarvaa.
Kierre: voi myös laittaan ohuen pyöreän kultakierteen.
Siipi: Natural cdc- pystyyn sidottuna. Väritäppänä on esim oranssia GloBrite-lankaa
Vesiperhosjäljitelmät 1 ja 2
Vessari 1
K: 12-16
Runko: Jäniksen naamakarva dubattuna
Siipi: Ensin muutama cdc- höyhen taaksepäin selän päälle sidottu. Päälle vielä yhden höyhenen siikaset hieman pidempänä
Vessari 2
K: 12-14
Pyrstö: Vaalea tasavärinen jäniksen runkokarva
Kierre: takaosalle pyöreä kulta
Runko: Takaosa tummanruskea keinokuitu, etuosa pihkanvärinen tai oranssinruskea keinokuitu
Siipi: (*)Natural cdc- höyhen rungon päälle taaksepäin sidottuna
Kalvoroikkuja ja karvasääsken pintaperhot
Kalvoroikkuja
K: 14 – 18
Pyrstö: cock de leon tai vaalea kukon niskan siikaset
Runko: fasaanin ruskeaksi värjätty ruoti. Siikanen on kumitettu ruodista pyyhekumilla pois. Ruoti on käsin kierretty rungolle tiuhaan, mutta niin etteivät kerrokset mene päällekäin. Rungon voi lakata, jotta se pysyy pidempään ehjänä.
Siipi: lenkille käännettynä muutama Natural värinen cdc-höyhen suoraan rungon päällä.
Jalat ja rintakehä: Muutama Natural värinen cdc-siikanen
Karvasääski
K 14-16
Runko: musta niini tai voi siihen rungolle kiertää vain mustaa sidontalankaakin
Jalat: Riikinkukon siikaset taaksepäin 2kpl
Häkilä: Mustan kukon siikanen pintaperhoniskasta
Pikkukärpäset 1 ja 2
Pikkukärpänen 1
K: 16-20
Runko: Musta niini tai musta sidontalanka
Siipi: Lapesiivet valkoisesta niinestä. Voi myös tehdä valkoisesta sulasta.
Häkilä: Musta kukon siikanen pintaperhoniskasta
Tämä toimii usein kuin junanvessa, aina kun pientä mustaa kärpästä pyörii veden pinnalla. Tästä rasvataan vain etuhäkilä.
Pikkukärpänen 2
K: 14-18
Runko: Musta jänis ohueksi dubattuna. Käy myös musta keinokuitu
Kierre: Ohut hopea pyöreä lanka
Runkohäkilä: Musta kukon siikanen pintaperhoniskasta kierretty koko runko matkalle. Kiinnitetään taakse kierteen kanssa. (*)Tästä löytyy hyvä pintaperhoniskan puolikas, jolla tulee toimeen jo pitkään. Eikä ole niin kallis kuin täysniska. Kannattaa panostaa hyvänlaatuiseen niskaan sen takia että perhot kelluvat kunnolla.
Tämä musta pintaperho toimii yleisperhona monessa paikassa. Se pitää vain muistaa rasvata kunnolla. (*)Parasta olisi upottaa Muciliniin ja antaa kuivua. Sitten kun käyttää perhoa niin laittaa vielä (*)parasta kellutusainetta eli Ginkkiä.
Muurahainen ja Pikkumusta
Muurahainen
K: 14-16
Runko: Mustat pallukat sidontalangasta molempiin päihin. Keskelle jätetään selvästi ohuempi kohta
Keskelle: Valkoisesta niinestä tai sulasta leikataan soikion pitkän siivenmuotoiset suikaleet ja sidotaan kiinni keskelle perhon ohuinta osaa. Niiden etupuolelle pyöritetään musta kukon siikanen harvasti sidottuna.
Kannattaa lakata nuo pallukat niin kestävät vähän pidempään. Tämä perho on usein enemmänkin syksyn perho järvelle, mutta paikoin toimii myös joella.
Pikkumusta
K: 18-24
Runko: Ohueksi sidottu keinokuitu
Häkilä: Musta tai Grizzle kukonniska koko rungolle
Siipi: Valkoinen niini ja sulka v- muotoon sidottuna rungon päälle
Mitä pienempi, sen paremmin kalastaa. Usein isotkin kalat haksahtavat tähän sidokseen ja etenkin tunturissa, ihan Must-perho. Usein tunturijoella loppuliun akanvirrassa pyörii virran tuomia hyönteisiä ja kalat käyvät siitä napsimassa itselle sopivaa syötävää. Siihen kohtaan tämä on se oikea. Toinen huippupaikka on, kun rautu kiertää parvessa tunturijärvellä rantoja syömässä jotain mitättömän näköisiä höttiäisiä. Jos tällä et saa kalaa niin voit lähteä kotiin.
Postaus sisältää muutaman kumppanuuslinkin, jotka ovat merkattu (*) merkillä. Niiden klikkaaminen ei aiheuta sinulle mitään kuluja ja minä saan pienen korvauksen, jolla ylläpidän tätä blogia.
Yhteenveto
Näin olemme käyneet läpi tärkeimmät perhokalastajan hyönteiset. Samalla olen esitellyt teille jokaisesta jonkinlaisen imitaation ts jäljitelmän, jotka varmasti toimivat kun sen aika on. Älä pelkää testailla ja kokeilla erilaisillakin versioilla. Koskaan et voi olla varma että mikä toimii milloinkin. Nämä esittelemäni perhot kuvaavat kaikki tarpeeksi hyvin niitä yleisimpiä hyönteismalleja, joita sinulle vastaan saattaa tulla. Pintaperhoille on aikansa ja paikkansa. Sinä päätät milloin ja kala päättää että koska se on valmis ottamaan perhoosi.
Olisi mahtavaa että jakaisit tämän postauksen kavereillesi, jotta hekin saisivat paremmin kaloja kun tilanne vaatii pintaperhoa. Mielelläni myös otan vastaan kommentteja tai voimme vaikkapa keskustella blogissa erilaisista näkemyksistä perhojen sidonnasta tai eri malleista. Laita rohkeasti “kynä” sauhuamaan ja kommenttikenttä laulamaan.
