Huopanan kalastusraportti 1.-3.8.2022

Tarkkaa nymfausta menossa

Laitahan vinkit eteenpäin!

Huopanan kosken kalastusraportti 1.-3.8.2022- Olimme varanneet Huopanan kosken seuralle otsikon mukaiselle ajalle jo kauan aikaa sitten. Olihan siellä tarkoitus viettää hiukan etukäteen tulevia synttäreitäni seuran jäsenten kesken ja nauttia porukalla kalastuksesta. 

Jännityksellä olin seuraillut vesien lämpenemistä sekä jäähtymistä. Olin myös käynyt Huopanan varauskalenterista katsomassa, että aika rauhallista oli ollut koko heinäkuun ajan. Voisi siis kuvitella että kala olisi aktiivista.

Lähdimme maanantaina 1.8. aamulla ajelemaan kohti Forssaa, josta ottaisimme Mikon kyytiin. Muut seuran jäsenet tulisivat omia reittejään suoraan Huopanalle. Lupa alkoi maanantaina klo 18 ja olimme myös varanneet majoitukseksi vanhan sillan lähellä olevan entisen Sisämaan kaupparakennuksen. Jori lupasi myös lämmittää saunan tiistai-illaksi ja iltaruokailua varten varasimme muutaman savukalan.

Huopanan kioskille päästyämme kävimme maksamassa loput koskenvuokrasta ja tietysti kuulemassa viimeisimmät tärpit tapahtumista.

Kalastuksen aloitusta Huopanan kosken maisemissa

Majoituksen huoneiden jakamisen jälkeen, laitoimme välineet kasaan ja nopeimmat olivat jo koskella ennen kuin tulokahveja oli keretty keittää. Lupa alkaa klo 18 ja se aika alkaa ollakin käsillä.  Itse laitoin Maxian #3 vapaan nymfisetin kasaan ja pintasiima kelalla kahluuhousujen taskuun.

Matkalla pysähdyin katsomaan vanhalta sillalta, kun Mikko lopulta karkuuttaa hyvän kalan. Ei hyvä aloitus illalle. Pari valikoitua nymfiä siiman päähän ja lähden kohti välisuvantoa. Muut paikat alkoivat ollakin jo täynnä. Se ei ollut ollenkaan huono valinta lopulta. Istuin hetken rantakivellä ja katselin maisemia. Siitä on muutama vuosi kun viimeksi on tullut Huopanalla käytyä. Mikään ei oikeastaan ollut muuttunut, koski oli samalla paikallaan 🙂

Oli aika aloittaa kalastus. Lähdin kahlaamaan varovasti Kuninkaanväylän suuta kohden, josta olen usein kalan tavoittanut. Heitin aika nopeasti pitkällä siimalla, sillä en halunnut säikyttää kalaa, koskella oli kuitenkin ollut vkl runsaasti kalastajia. Heitin myös aivan niskan pintakivien edustan, mutta hiljaista piteli. Joten palasin takaisin nuotiopaikan edustalle.

Kirkas Huopanan taimen
Tämä taimen oli muita kaloja selvästi kirkkaampi

En vaihtanut nymfejä vain aloitin tutun ottipaikan nymfaamisen ja eipä tarvinnut montaa heittoa tehdä, kun perhot jymähtivät kuin seinään. Sitten alkoi tuntua rytmikäs jumputus ja kala syöksyi kohti Kuninkaanväylän niskaa. Yritin pysyä perässä, vaan tuollainen reilut +65cm kala nähdyn perusteella piti huolen suunnasta. Sain kalan juuri pysäytettyä ennen väylää ja kääntymään takaisin. Seuraus oli se että kala syöksyi kohti minua ja en vain mitenkään ehtinyt mukana ja hetkessä oli siima kiven ympärillä ja kala irti. Vilkutin hyvästeiksi ja tietysti hiukan harmitti, kun näin heti alkuun hyvä kala ei tulekaan ylös. Sidoin uudet tapsit ja perhot kiinni, jonka jälkeen nenä kohti maantiesiltaa. Tällä välin oli Teemukin saapunut paikalle ja juttelimme hetken tuoreimmat kuulumiset.

Kuninkaanväylän haravointia ja kalan koukutusta

Maantien sillalle mennessä en löytänyt aktiivista kalaa, joten päätin lähteä kohti Kuninkaanväylän alaosaa. Siellä oli jo muilla ollutkin tapahtumia, mutta aina joku kala jää muilta huomaamatta. Niinpä lähdin nousemaan väylää pitkin nymfiä heittäen. Alimpaan isompaan putamaan kaatuneen puun viereiltä tartutan 50cm taimenen, jonka saan hädin tuskin pysymään poissa puiden oksista. Lopulta kala on haavissa ja päästän sen takaisin jatkamaan kasvuaan.

Seuraava pieni putama on edessä ja muistan Espanjan sekä Italian kalastuksista sen, että pitää muistaa kalastaa myös aivan rannat tarkasti.  Niinpä heitto mitättömän näköiseen rantavirtaan tuottaa heti tärpin ja kala lähteen perho suussa uimaan koskea alas. Jarruttelen ja saan kalan pysymään poolissa. Haavissa kala osoittautuu eväleikatuksi ja on noin 45 cm pitkä, mutta paksu taimen.

Näin jatkan Kuninkaanväylää ylöspäin, ja sieltä täältä löytyy aina joku kala siiman päähän. Kun olen kalastanut väylän suulle asti, on saldona 7 pussitettua kalaa, jotka ovat kooltaan kuin samasta muotista.

Kello on jo sen verran että oma vatsa huutaa ruokaa ja myös edellisen viikon univajeet alkavat painaa. Joten kävelen kohti majoitusta ja ruokailun jälkeen alkaa nukkumatti painaa mieltä.

Siellä se iso kala jossain odottaa kalastajaa
Siellä se iso kala jossain odottaa kalastajaa

Seuraavaan päivään samoilla kujeilla

Aamulla heräämme vasta kun muut ovat jo koskella, joten kiirettä ei siis ole. Hörppäämme aamukahvit ja laitamme kahluut päälle. Sama keppi käteen ja nymfit ovatkin valmiiksi kiinni, joten kohti koskea käy matka. Pekka on herännyt jo aamuneljän maissa ja lähtenyt kalastamaan. Jotain on tullutkin, mutta ei mitään jättiläisiä.

Olo on veltto mutta voimaton, kuin huonolla perhovavalla 🙂 ehkä sairastettu korona yhä veroittaa olotilaa. Mutta ruhvellan ylävirtaan kioskin puolta ja  jään torikosken alapuolelle, jota harvemmin kalastan sen tarkemmin. En vain oikein tykkää sen alueen kalastamisesta jostain syystä. Mutta kahlaan ison kiven viereen, ja aloitan nymfien heittämisen kohti virran reunaa.  Taaskaan ei montaa heittoa tarvitse tehdä, kun perhoja viedään, kala jumputtaa ja tuntuu yllättävän voimakkaalta. Kun saan kalan lopulta haaviin, irrotan perhon suupielestä ja kun mittaan kalan haavissa on taas se 50 cm totta. Mutta missä ihmeessä on ne isommat köntit?

Jatkan tästä eteenpäin kohti Niskan taloa, mutta vaikka kuinka yritän kaivaa, en löydä isompaa kalaa. Toki on pakko todeta, että pientä taimenta on yllättävän paljon. Sehän on vain hyvä asia, joka kertoo, että poikastuotanto on koetun perusteella kunnossa. Toivottavasti sama suuntaus jatkuu tulevinakin vuosina.

Vanhan sillan alapuolellakin oli taimenia
Vanhan sillan alapuolellakin oli taimenia

Yhteinen iltaruokahetki kruunaa päivän

Olin sopinut Jorin kanssa että hän tuo muutaman savukalan klo 16 mennessä, jolloin meillä on päivärauhoituksen aika kokoontua yhteiselle ruokahetkelle. Sitten olisi klo 20 vielä iltasaunan paikka.

Mutta yhteiseen ruokahetkeen on vielä pari tuntia aikaa ja kävelen alasillalle. Isoja kaloja on ollut kiinni ja niitä on myös päässyt irti. Harmittavaa ettei yksikään isompi kala ole tullut ylös asti, mutta pitää muistaa että tämä on vain kalastusta. Ei pidä ottaa liian vakavasti ja sekä muistaa että kalallekin pitää antaa mahdollisuus. Ajattelen asian niin, että kalalla on oikeus olla vapaa. Sille pitää antaa aikaa levähtää meiltä kalastjilta. Harva kalastaja osaa kunnioittaa kalaa niin, ettei välttämättä kalasta korttikoskella koko päivää, vaan haluaa ottaa täyden hyödyn irti.

Osa jatkaa vielä kalastusta, mutta minulle riittää ja alan valmistautua yhteiseen ruokahetkeen. Istahdan sohvalle ja joku laittaakin jo uudet perunat kiehumaan. Jouni puuhaa salaatin kimpussa ja Jori käy tuomasssa savukalat. Pöytä onkin hetken päästä katettu. Muistamiset tuodaan käteen, kohotamme Proseccot ja parit puheet pidetään. Sitten pääsemmekin syömään.

Ilta kuluu höpötellessä kalastuksesta ja sen ympärille liittyviin asioihin. Pojat lähtevät saunaan ja itse jään vielä juttelemaan Jounin kanssa. Lopulta väsy painaakin sen verran että siirryn höyhensaarille unelmoimaan tulevista kaloista.

Yhteinen ruokahetki kruunaa kalastuspäivän
Yhteinen ruokahetki kruunaa kalastuspäivän

Viimeisen kalastuspäivän alku

“Vielä on virtaa”, ajattelen kun puen aamulla kahluuhousuja ylle ja lähden kohti koskea. Mietin, että mitä kohtaa en ole vielä kalastanut kunnolla tai mikä tyyli on vielä testaamatta. Vaihdan #3 luokan pintasiiman nymfivapaan sekä siihen sopivan kelluttajan sivutapsiin  ja pienen nymfin päätyyn. Dry dropper siis käyttöön, ja taas tulen huomaamaan, että aamut ovat parhaita hetkiä, sillä tapahtumia siiman päässä on taas ihan sopivasti. Irroittelen kalat varovaisesti ja päästän ne kasvamaan pituutta.

Päivällä käymme Jorin kioskilla syömässä makkaraperunat ja annos on todella runsas. Vatsa täynnä ruokaa suorastaan vyöryn Kuninkaanväylän alkuun, jonka näin Jounin kalastaneen aiemmin aamulla. Heitän jo kaukaa settiä sopiviin paikkoihin ja tällä kertaa iso, ehkä +65 cm taimen hyväksyykin kelluttajana olevan pinturin. Pyrin pitämään kalaa vanhan sillan yläpuolen poolissa, jotta se ei pääsisi koskesta alas. Nähtävästi se kostautuu ja 0,15 mm peruke ei vaan kestä ison kalan painoa ja peruke menee poikki pinturin sivutapsin kohdalta. Taas tappio ison kalan kanssa, mutta pitää muistaa, tämä on vain kalastusta.

Liekö tämä taimen sitä Huopanan alkuperäistä kantaa
Liekö tämä taimen sitä Huopanan alkuperäistä kantaa

Tähän on hyvä lopettaa koko reissun kalastus ja todeta että kaloja on Huopanankoskessa paljon. Saatujen alle 40cm taimenmäärän perusteella voisi todeta että taimenkanta on hyvällä mallilla. Mutta toivotaan myös, että kaikki kalastajat muistavat käsitellä näitä pieniäkin kaloja hellin ottein, jotta ne eivät vahingoittuisi.

Täältä linkistä löydät Jahdissa & Kalassa- verkkolehden jutun Huopanan kosken kalastuksesta

Lisäksi kalastuksesta sanoisin vielä sen verran että eri tyylien monipuolinen käyttö on fiksua, sillä näin pääset testaamaan mitä tyyliä ja perholajia kalat eivät ole vielä nähneet. Tällä tavalla sinulla on siis hyvä mahdollisuus saada se elämäsi isoin kala siiman päähän ja hyvällä tuurilla vieläpä haaviin asti.

Täältä kannattaa käydä lukemassa blogipostaus tälläkin kalastusreissulla tarvitusta Koskenlukutaidosta

Hyvää kalastuskauden jatkoa vielä kaikille. Päästään vielä hetki kalastamaan virtaavia vesiä. Kiitos kun käyt lukemassa blogiani!

Laitahan vinkit eteenpäin!

2 ajatusta aiheesta “Huopanan kalastusraportti 1.-3.8.2022”

  1. Päivi Kultanen

    Kyllä oli mukava lukea raporttianme. Näitä lukiessa alkaa itsereflektio omista kehityskohteista. Ja niitähän riittää 😊. Kiitos♥️

  2. perhokalastajaninfo@gmail.com

    Kiitos,sehän on hyvä jos hiukan aina vaikuttaa lukijan tekemiseen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *