Nymfikalastus perhokalastusta parhaimmillaan

Nymfikalastusta joella

Laitahan vinkit eteenpäin!

Nymfikalastus perhokalastusta parhammillaan–  Tähän postaukseen on monia syitä. Ensinnäkin sitä on pyydetty moneen kertaan. Toisekseen, se on noussut hyvin suosituksi kalastustyyliksi ja alkaa olla monella, etenkin nuorella perhokalastajalla, yleisimmin käytössä oleva tapa. Kolmanneksi totean, että tätä kirjoittaessani olen Espanjan hyvin kirkkailla vuoristovesillä kalastamassa luonnontaimenta, johon tämä kilpakalastuksesta tuttu nymfikalastusmuoto sopii kuin nenä päähän. Joten avataan aihetta hieman etenkin niille, joilla ei siitä vielä tietoa ole.

Kaikki tämän postauksen neuvot ja ohjeet nymfikalastuksesta toimivat ehdottomasti Suomen koskilla ja joilla. Vaikka kuvat ja video onkin kuvattu nyt kahdella edellisellä viikolla Espanjassa.

Korostan, että tämä postaus keskittyy kilpakalastuksessa käytettyyn kahden vavan mittaisella perukkeella kalastukseen. Muitakin vaihtoehtoja on olemassa, enkä väitä, että tämä olisi ainut ja oikea. Tämä on vain eräs nymfauksen muoto ja tyyli kalastaa. Toki voit mukailla kirjoittamiani perukkeen ja indikaattorin pituuksia oman mielesi mukaan.

Mutta nyt lukemaan Nymfikalastus perhokalastusta parhaimmillaan – postausta

Nymfikalastusta Euroopassa

Tähän mennessä on tietenkin selvää, että nymfikalastus Suomessa ja Espanjassa on täysin erilaista. Tai siis oli jo aiemminkin selvää, mutta yhä se vaan selvemmin korostuu. Olosuhteet ovat niin totaalisen erilaiset. Olemme jo aiempina vuosina käyneet kalastamassa nymfaustekniikoilla Tsekeissä, Puolassa, Portugalissa ja Espanjan monilla jokialueilla. Jokaisella maalla on hieman erilaisia jokia sekä eri maiden kilpakalastajilla erilaisia tekniikoita kalastaa nymfillä.

Nymfauksesta käytetään monenlaisia nimikkeitä esimerkiksi Czechnymphing, Frenchnymphing tai Euronymphing. Mutta kaikkien eri nimikkeiden alla olevien nymfaustekniikoiden kesken on vain pieniä nyanssieroja. Pidempi peruke – paksumpi peruke tai indikaattori tai jopa erillisten painojen käyttäminen nymfirigissä. Ei kyse ole mistään isoista asioista, mutta jokainen puhuu sen kalastustekniikan puolesta, minkä itse kokee parhaimmaksi ja itselleen tärkeämmäksi.

Mitään kovin isoja eroja eri maidenkaan kalastajilla ei keskenään ole, mutta tuntuu siltä että espanjalaiset ovat vieneet tekniikan hieman korkeammalle, potenssiin kaksi. Tähän kun lisätään espanjalaisten todella taidokkaaksi viety pintaperho kalastustekniikka, niin ei ole mikään ihme että Espanjalaisten palkintokaapeista löytyy monia MM-mitaleita. Näiden erittäin taitavien espanjalaisten perhokalastajien kanssa pääsimmekin tälläkin reissulla taas opettelemaan lisää näitä mainittuja tekniikoita.

Heittäjän asento heti nymfisetin heittämisen jälkeen.
Heittäjän asento heti nymfisetin heittämisen jälkeen. Asento muuttuu heti hieman pystymmäksi kun perhot ovat tipahtaneet veteen. Vapa nousee enemmän pystyyn ja lähdet seuraamaan vavalla nymfejä alavirtaa kohti.

Nymfikalastuksen synty

Nymfikalastus lienee syntynyt vanhan puolalaistyylin larvastuksen jälkeen kun perhokalastajat halusivat löytää tehokkaamman kalastustekniikan. Jos joku ei muista tai tiedä niin puolalaistyylinen larvastus oli yksinkertainen vavan mittaisella perukkeella painolarvalla kalastamista. Puolalaistyylinen larvastus poikkeaa nymfikalastuksesta pääosin  siinä että nymfausvälineet ovat vain keveämmät. ja peruke pidempi.

Ensimmäisenä nymfikalastuksen pitkällä perukkeella todennäköisesti keksivät ranskalaiset kilpaperhokalastajat. Tarkoituksena oli löytää vielä tehokkaampi keino saada enemmän kalaa kuin muut kilpailijat. Jossain vaiheessa tyyli tietysti “vakoiltiin” muillekin joukkueille ja kilpailujen kautta tieto lopulta rantautui Suomeenkin.

Aivan alkuunsa ranskalaiset kalastivat todella pitkällä ehkä noin 9 m kirkkaalla perukkeella uittaen yhtä tai kahta pientä, kokonaan liimattua perhoa ilman muita karvoja kuin peräsukaset. Nykyään tuolle perhotyypille on nimityskin – perdigoni.

Ensin ranskalaisilla oli kelalla vain pelkästään kirkasta peruketta. Kun tämä tyyli havaittiin kansainvälisissä kilpailuissa liian ylivoimaiseksi, tehtiin sääntö, jossa kilpailuissa rajoitettiin perukkeen pituus 2 x vavanmittaiseksi. Tällä tyylillä on menty jo useampi vuosi.

Monet moittivat kilpakalastusta ja syitä on varmasti moninaisia. Niitä en ala tässä aukaisemaan, sillä tarkoituksena ei ole puolustella tätä tyyliä. Kaikilla kalastustyyleillä on omat kannattajansa. Haluan kirjottaa neutraalisti ja tarjota kaikille tietoa, mitä tarkoittaa minun käyttämäni nymfikalastus. Joka tapauksessa nymfikalastustekniikka sekä sen erilaiset vaihtoehdot ovat kehittyneet vuosien varrella pitkälti kilpaperhokalastajien testauksien myötä.

Nymfikalastusvälineet

Nymfikalastus on parhaimmillaan nautittavaa kalastusta, jolla pääset “tuntemaan” kalan pienetkin hipaisut perhoon. Sillä kun välineet ovat kevyet, ja etenkin peruke oikeanlaisesti rakennettu, on herkkyys kalastuksen aikana terävimmillään.

Ensin tarvitset hyvän ja herkän vavan. Vapa on hyvä olla 10 -11`, jolla pääset uittamaan perhoa riittävän pitkältä. Vavan luokaksi voit valita yleisimmin käytössä olevista # 2-4 luokkaisista vavoista. Pitkällä vavalla on helpompi ohjailla perhoja kivikkoisissa koskissa. Eikä sinun myöskään tarvitse kahlata niin paljon kalojen päälle. Leveämmillä joilla se myös helpottaa omaa ulottuvuutta. Lyheymmällä vavalla taas kalastaminen on mukavampaa pusikkoisella ja pienemmällä joella.

Jos kokeilisit samaa tekniikkaa yli #5 luokan vavalla, olisi herkän tuntuman löytyminen todella paljon vaikeampaa. Vavan jäykkyys vaikuttaa tietenkin tuohon herkkyyteen. Kun käytämme koon 12-20 nymfejä, on tietysti selvää että suurempi luokkaisella vavalla, joka on varmasti jäykempi kuin #3 vapa, herkkyys on pieniin perhoihin paljon heikompi. Pienillä perhoilla tarkoitan koukkukokoa 12 – 20.

Toki kaksitoista koko ei perhossa ole vielä kovin pieni. Kuulan kokoa vaihtelemalla saa pienestäkin perhosta painavan ja isosta kevyen. Kuulan koko siis riippuu kalastettavasta syvyydestä ja veden virtauksen voimakkuudesta.  Materiaalina kuulassa on tungsten, joka on sopivasti painvampaa materiaalia.

Soldarini Hydropsyche Precision XUL Sensytip nymfivapa testissä
Soldarini Hydropsyche Precision XUL Sensytip nymfivapa testissä

Jos kalastat pieniä kaloja, on luonteva valinta #2 luokan vapa. Pienillä kaloilla tarkoitan 40 cm tai alle tuon mitan. Luokan nosto vavassa #3 tuo se paljon enemmän mahdollisuuksia laajentaa kalastusta suurempiin kaloihin. Tämän luokkaisella vavalla hoituu myös isommankin harjuksen kalastus sekä myös taimenen kalastus.

On myös olemassa vapoja, joissa luokka ilmoitetaan #2-3. Tällä tavalla luokitellulla vavalla kalastus onnistuu aina isompiin taimeniin asti. Tällä vavalla myös #3 luokan pintasiimalla heittäminen onnistuu aivan hyvin. Usein pidän itse mukana esim. kahluuhousujen etutaskussa toista kelaa, jossa on pintasiima. Yllättäen kalojen pintomisten alkaessa, ei siiman vaihtoon mene montaa minuuttia.

Jos haluaa varmistella kalan saamisen haaviin helposti, on valinta hieman voimakkaampi #4 luokan vapa. Mutta kannattaa aina muistaa, että mitä isompi luokkainen vapa, sitä heikompi on tuntuma kalastukseen.

Seuraavista vapamerkeistä löytyy hyviä käyttökelpoisia nymfivapoja

– Vision Nymphmaniac

– Ikon Pro-Serie nymph

– Hanak Competition Czech Nymph sekä Superb XP

– Maxia Aqua, MX ja SX

– Soldarini Hydrospsyche

– Cortland Competition MKII sekä Nymph Series

Nymfikalastus perhokalastusta parhaimmillaan ja tähän aiheeseen päteee  Koskenlukutaito -postauksen aihe mitä parhaiten. Käy lukemassa se tästä linkistä.

Nymfisettiä rakentamaan

Siimaksi kannattaa valita tarkoitusta varten tehty ohut nymfisiima, jolla perhon uittaminen kaukaa on luonnollisempaa. Tarkoitan tällä sitä, että kun, ja jos, joudut uittamaan perhoa kalan eteen kauempaa kuin sinulla on peruketta, ei ohut nymfisiima roiku ilmassa niin paljon kuin esimerkiksi painavampi esimerkiksi #5 WF-siima. Nymfisiiman mitta on 22 -27 m. Tavallisessa perhokalastukessa käytettävä WF – siiman pituus on valmistajasta riippuen yleisesti 27 – 33 m.

Pohjasiimaksi laitetaan vaikkapa 20 lb punottua dacronia sen verran kuin kelaan sopivasti mahtuu. Mitään sataa metriä sitä ei tarvita, sillä harvemmin sitä edes tullaan tarvitsemaan. Sen tärkein tehtävä on kiinnittää nymfisiima kelalle. Hyvin harvoissa tapauksissa voit joutua tilanteeseen, jossa kala vetää  syöksyllä ensin koko nymfisiiman ulos ja jatkaa sitten vielä pohjasiimalle asti. Nämä tilanteet ovat äärimmäisen harvinaisia mutta toki mahdollisia.

Kun siima roikkuu, et voi millään tuntea kalan ottia helposti. Sillä se “pussi”, jonka painavampi siima roikkuessaan ilmassa  aiheuttaa, vie tuntuman perhoon totaalisesti. Nymfisiimat ovat kevyitä siimoja, yleisimmin käytetyt  #0-4 luokkaisia. Kun kala käy ottammassa perhoon kiinni, pussi joka painavasta siimasta muodostuu ns. kadottaa tärpin näkemisen. Ohuemmalla siimalla, joka ei roiku, ehdit näkemään perukkeen/siiman liikahtamisen tai pysähtymisen nopeammin. Näin ehdit myös reagoimaan kalan tärppiin nopeammin.

Nymfisiima roikkuu hieman. Jos heität pidemmälle, roikkuu siima reilummin jos et pidä peruketta suorana
Nymfisiima roikkuu hieman. Jos heität pidemmälle, roikkuu siima reilummin, jos et pidä peruketta suorana

Indikaattoria siiman ja perukkeen väliin

Perhosiiman päähän tarvitset vielä värillistä indikaattoria, josta erotat missä perukkeesi menee. Indikaattori voi olla koko perukkeen mitasta vaikkapa ¾ osaa mittainen tai myös vähemmän. Indikaattorin päähän tulee vielä kiinni kirkas peruke, joka tarjoilee kalalle perhon näkymättömästi.

Tämän perukkeen pituus määräytyy aina kosken veden syvyyden mukaan. Jos kalastat  Suomessa kohtaa, jossa vettä on 1m, laittaisin kirkasta peruketta 1.5 -2m. Jos kalastan kirkasvetistä jokea, jossa on tunnetusti arkoja kaloja, pidentäisin peruketta vielä 0.5 – 1 m.

Indikaattorin paksuus määräytyy kosken kovuudesta, kivikkoisuudesta sekä kalastuksen kohteen koosta. Suomessa nymfikalastukseen sopii edellä mainituista asioista riippuen 0,25 – 0,16 mm paksu indikaattori. Perukkeen paksuus menee täysin suhteessa indikaattorin mukaan. Jos indikaattori on esimerkiksi 0,20 mm on sen jälkeen olevan perukkeen paksuus hyvä olla 0,20 mm tai ohuempi. Eli peruke on joko saman paksuinen kuin indikaattori tai ohuempi.

Indikaattoriin laitetaan vielä kiinni ns. tippet ring. Kyseessä on aivan minimaalisen pieni metallinen rengas, joka sidotaan indikaattorin päähän kiinni. Tämän jälkeen ringiin sidotaan vielä kirkas fluorocarbon peruke sivutapsin kanssa tai ilman. Perukeen mitaksi tulee noin 1,5 x kalastussyvyys. Tätä mittaa voi soveltaa haluamallaan tavalla.

Indikaattori on perhokalastuksessa ja etenkin nymfauksessa tärkeässä roolissa
Indikaattori on perhokalastuksessa ja etenkin nymfauksessa tärkeässä roolissa

Nymfikalastusta nymfivälineillä

Kalastaminen nymfivälineillä ei ole rakettitiedettä. Vain hiukan oikeanlaista heitto- ja kalastustekniikkaa, välineet oikeanlaisesti kasattuna ja ainakin aluksi tuuleton keli. Siinäpä ne tärkeimmät ja myöhemmin enemmän tekniikan nyansseja. Nymfillä setin heittämisen tekniikan kertominen sanoilla on erittäin hankalaa. Se pitäisi päästä näyttämään konkreettisesti ja samalla kertomaan sanoilla. Mutta yritän tuossa myöhemmin hieman selventää sitä.

Kun peruke + indikaattori on 2 x vavanmittainen on ymmärrettävästi selvää, ettei kyseistä pakettia voi heittää ilmassa kuten normaalilla perhosiimalla. Myös itse nymfisiima ei ole tehty ilmaheittoa varten. Tai siis niitäkin löytyy kyllä DT- kartiolla, mutta pitkä peruke itsessään hankaloittaa ilmaheittoa.

Ensin kannattaa kyseisen setin heittämisessä lähteä liikkeelle lyhyellä vavan mittaisella siimalla. Käytän aina mieluimmin kahta painotettua nymfiä, jotka painollaan mahdollistavat siedettävän heittämisen. Tyyli on lähes sama kuin puolalaisessa larvastustekniikassa. Eli heitetään vavan mittainen siima ylävirtaan ja vavan kanssa seurataan nymfisetin tulemista ylävirrasta alaspäin.

Indikaattori pidetään juuri vedenpinnan yläpuolella. Älä missään nimessä vedä perhoja virtaa nopeammin.  Kun perhot ovat siirtyneet virran viemänä aivan alavirtaan, voidaaan heitto suorittaa uudestaan. Tämä tyyli sopii vavan ja hieman sen pidemmän mittaiselle setille.

Kun halutaan heittää kahden vavan mittaista siimaa, tulee vastaa se ongelma, ettei niin pitkää peruketta noin vain heitetäkään ylävirtaan. Koska perhojen paino ei vain riitä lennättämään koko settiä riittävän pitkälle. Jokaisella heitolla on siis tarkoitus saada heitettyä koko peruke suoraksi ylävirtaan. Tähänkin on olemassa oma kikkansa, mutta vain sanoilla selittämällä se on liian vaikeaa.

Kokeillaanpa kuitenkin. Kun haluat heittää pidemmälle kuin vavan mitan on tietysti ohut peruke saatava lentämään jollain tapaa. Parhaiten tämä onnistuu niin että ankkuroit perhon takanasi veteen, pitäen samalla vavan kärkeä jonkun verran vedenpintaa korkeammalla. Näin perhot eivät ehdi uppoamaan. Heitto lähtee kun siirrät vapaa rivakasti vaaka-asennossa siihen suuntaan, mihin haluat perhojen lentävän. Kuitenkin ottaen huomioon että heittokulma on 180 astetta.

Nymfikalastuksen nyansseja

Kun nymfisetin heitto on saatu suoritettua viistosti kohti ylävirtaa, nosta vapaa niin paljon, että koko peruke suoristuu ja indikaattori jää juuri veden pinnan yläpuolelle. Seuraa vavalla perhojen kulkua alavirtaan. Älä vedä perhoja vaan anna perhojen tulla vapaasti virran mukana. Vavan tulee olla kohtuullisen pystyasennossa, jotta uitto onnistuu ja mahdollinen tärppi nähdään heti kun sellainen tulee. Parhammillaan sen jopa tuntee vavassa.

Seuraa indikaattoria, joka värillisenä näkyy selvästi jokimaisemasta. Kun indikaattorin liike pysähtyy, on sinulla joko kalatärppi tai pohjatärppi. Kummassakin tapauksessa tulee ranteella tehdä pieni liike eli vastaisku, jolloin selviää kumpi aiemmin mainittu tärppi on kyseessä. Jos kyseessä on pohjatärppi ja ranneliikkeellä saat perhot jatkamaan matkaa, jatka uittoa loppuun asti. Tarkista koukuista roskat pois ja suorita heitto uudestaan.

Nymfisiiman peruke pidetään suorana nymfien uiton aikana.
Nymfisiiman peruke pidetään suorana nymfien uiton aikana.

Jos kyseessä on kalatärppi, pidä vapa pystyssä ja sekä siimasta kiinni vasemmalla kädellä. Voit tarvittaessa tässä vaiheessa yrittää kelata löysät eli niin sanotut ylimääräiset siimat kelalle. Toinen tapa on alkaa vasemmalla kädellä vetämään siimasta kiinni pitämällä kalaa lähemmäksi. Muista että tässä vaiheessa siiman tulee mennä vapaa pitävän käden sormien ja kahvan välistä. Tällä tavalla saat lukittua siiman kahvaan kiinni kun tilanne sitä vaatii.

Jos kala syöksyy, annat vain siimaa sormien välistä jarrutellen hieman. Kuitenkin pääasia on, ettet lukitse siimaa kahvan sormien väliin kalan syöksyessä. Antaa kalan väsyttää itsensä. Pidä huoli, että et anna kalalle löysää vaan pidät perukkeen kireällä koko ajan. Jos käytät väkäsettömiä koukkuja, kuten vastuullinen kalastaja käyttää, pääsee kala irti helposti, jos annat siiman hetkeksi löystyä.

Jos kalastuskoskesi on kovin kivikkoinen, korostuu hieman pidemmän vavan merkitys perhojen uittamisen suhteen kivien välistä. Muuten kyllä pärjäät 10` jalkaisella vavalla mainiosti. Valitettavasti, vain harvassa liikkeessä on mahdollisuus päästä käytännössä testaamaan nymfivapoja. Joten ostaminen jää usein mutu-tuntumaksi.

Olisikin jokaiselle mielekästä päästä kokeilemaan, miltä vapa tuntuu, ennenkuin useamman satasen vapaan laittaa kiinni. Mutta ostamisen ja erehdyksen kautta on monia välineitä ostettu. Toki turhan kalliiksi sekin lopulta käy.

Alla video hieman vapaa pidemmän nymfilitkan heittämisestä rystypuolelta.

Palkesin oppaiden käyttämät nymfivapamerkit

Palkesin perhokalastusoppaiden omista välineistä löytyvät seuraavat vapamerkit: Vision Nymphmaniac, Soldarini Hydrospsyche, Maxia SX. Myös Ikonin vapa on ollut jossain vaiheessa mukana omassa kalastuksessa.  Näillä mainituilla vapamerkeillä on kaikilla kalastettu jo vuosia. Kokemusta siis on paljon ja jokainen soveltuu mainiosti nymfikalastukseen. Valitettavasti hyvästä perhovavasta joutuu myös maksamaan. Visionin vavan hinta on noussut ja lähtöhinta tällä hetkellä on noin 360€. Maxian vapa on todella hyvä ja hintakin on tietysti aika korkea eli reilut 700€.

Soldarini Hydropsyche Elite -mallia on käytetty jo vuosia, siitä on hyvät kokemukset ja vapaa on saanut suoraan Sandro Soldarinilta sekä joistakin euroopan nettikaupoista. Mutta Ruotoon on nyt tulossa myyntiin Soldarini Hydropsyche Precision XUL Sensytip nymfivapa. Hintaa tulee olemaan Ruodon sivuston mukaan alkaen 289€. Vapa on meillä nyt testissä ja siitä tulee vielä jonkinlainen postaus käyttökokemuksesta. Ainakin ensimmäisien testipäivien perusteella tunnelmat vavasta ovat olleet positiviisia.

Rahan voi jokainen tietenkin käyttää mihin haluaa. Harrastukset maksavat aina jotain, toinen on kalliimpi tai halvempi kuin toinen. Mutta itse olen todennut jo aikaa sitten sen, että harrastaminen huonoilla välineillä on tylsää. Siitä en ainakaan minä  nauti millään tavalla.

Meillä henkilökohtaisilla opastuksilla sekä leireilläkin pääsee asiakas testaamaan yleisimpiä ja kohtuuhintaisia nymfivapoja. Silloin on ainakin jollain tavalla perillä siitä, miten vapa käyttäytyy heittäessä ja kalastaessa. Ilman testaamista tai parempaa tietoa on kuin ostaisi sen “sian säkissä”.

Tästä linkistä pääset Palkesin sivuille varaamaan henkilökohtaista opastusta.

Jos sinulle tuli mieleen kysymyksiä, laita viestiä. Postauksen voit myös mieluusti jakaa muillekin luettavaksi. Kiitos taas aktiivisesta osallistumisesta blogin kirjoitusten lukemiseen.

Laitahan vinkit eteenpäin!

12 ajatusta aiheesta “Nymfikalastus perhokalastusta parhaimmillaan”

  1. Hyvä juttu! Nyt olen harjoitellut kisakelpoisella setillä kalastamista. Ongelma: kisakelpoisen nymfisiiman ja indikaattorimonon välinen solmu kahnaa vaparenkaissa. Hyvin ikävää, kun jo ehti tottua käyttämään pelkkää pitkää indikaattorisiimaa. (joka toki välillä “liimautuu” vapaan kiinni)

    Jos käytössä kisakelpoinen setti, eli nelisen metriä indikaattoria ja parin metrin tapsi, niin jotenkin tuntuu, että tuo liitossolmu on kiusana juurikin niillä yleisimmillä taimenenkalastusheittopituuksilla. Toki tämähän on haittana vain kilpakalastajilla, mutta koska ajattelin kilpakalastustakin kokeilla, niin laitoin nymfisiimaa kelalle.

    1. perhokalastajaninfo@gmail.com

      Vielä tuohon solmun kahnaamiseen renkaissa. Jos et ole vielä tehnyt –> tee nymfisiiman lenkki itse uudestaan jos se on vähänkin paksu. Laita lenkki poikki ja kuori pintaa ytimen päältä pois noin 2cm matkalta. Muodosta ytimestä lenkki ja sido se sidontalangalla kiinni. Lopuksi pikaliimaa päälle.

      1. Nyt on solmittu ihan pienet lenkit ytimestä. Millä solmulla solmin indikaattorimonofiilin tuohon lenkkiin? Ihan vaan unilla tai clinchillä ja tippa liimaa solmun päälle? Vai pieni luistamaton lenkki?

  2. perhokalastajaninfo@gmail.com

    Moikka! Tuo solmujen takeltelu renkaissa on aika normaalia. Itselläni on hieman erilaisia settejä eri keloilla riippuen missän kalastan. Paras heittää on ehdottomasti se että indikaattoria on nelisen metriä. Siinä päässä tippet ring johon tulee itse kirkas perukeen osa kiinni. Tuon pituutta sitten vaihdellaan kalastettavan syvyyden mukaan. Omissa aran kalan kalastuksen seteissä on indikaattoria vain metrin verran.

  3. Hyvä postaus. En oo aiemmin nymfausta kokeillut mutta kalakaverit ovat kehuneet tehokkaaksi tekniikaksi. Ehkäpä sitä tämän tulevan kesän aikana nymfisetti menee omallekin ostoslistalle. Vaikuttaa mielenkiintoiselta ja hauskaltakin tekniikalta.

    1. perhokalastajaninfo@gmail.com

      Nymfikalastus on kyllä erittäin tehokas tapa kalastaa. Ainoan ongelman alussa voi kokea heittämisen. Ei pidä antaa periksi vaan sitkeästi jaksaa testailla millä tyylillä saa oman heittonsa itseään tyydyttäville mitoille. Eikä kannata heti lähteä ahnehtimaan liian pitkiä heittopituuksia. Mutta jos haluaa päästä nopeasti harrastukseen mukaan on Palkesin perhokalastusopas helpoin vaihtoehto.

  4. Kiitos hyvästä artikkelista.
    Ymmärrän, että laatu maksaa ja hyvillä välineillä on mukavampi kalastaa – mutta jos budjetti on rajallinen, niin mihin asioihin kannattaisi kiinnittää vavassa ja kelasssa huomiota?
    Onko painolla iso merkitys tai kelan rakenteella?
    Entä onko vavat sellaisia, että käytetyn vavan voi hankkia jos edulliset eivät ole hyviä.

    1. perhokalastajaninfo@gmail.com

      Moikka Tomi! Ymmärrän, ettei budjetti veny suuriin hankitoihin. Olen itse aina ajatellut alle #7 luokan välineillä kalastettaessa, että kela on vain siimavarasto. Aina niissä on jonkinlainen jarru, mutta millainen riittää itsekullekin on jokaisen oma päätös. Nymfikelalle asetan vain sen ehdon, ettei se ole ihan rimpula ja kelan tulee olla laajakehäinen. Kela + vapa on tietysti hyvä sopia keskenään niin ettei paketin painopiste “karkaa” yli kahvaosan. Itselläni on käytössä mm. Vision Kalu #3-4 keloja joka painaa 121g. Se sopii moniin vapoihin mainiosti. Eikä ole kallis hankinta.

      Vapa–> jos kalliimman luokan vavan saa jostain käytettynä, ostaisin sellaisen mutta aina pienellä varauksella. Tärkeintä olisi saada tietää, onko vavassa naarmuja. Kaatuessa vapa voi naarmuuntua yleensä kahvaosaan ja kuulapäillä heittäessä kärkiosaan. Vapa voi naarmuista mennä poikki. Onneksi nykyään monella vapamerkillä toimii uuden osan ostaminen helposti. Yhden osan hinta tullee maksamaan noin 50€, riippuen toki merkistä. Mutta ehdottomasti kannattaa hankkia käytetty kalliimpi vapa kuin uusi, halpa ja mahdollisesti huono vapa.

  5. Onko monofiilisiiman ns. liimaantumiseen vapa-aihioon etenkin kosteillä kelillä mitään vinkkiä, toki jos käyttää nymfisiimaa niin tätä ongelmaa ei ole, mutta itsellä käytössä pelkkä pitkä monoperuke indikaattorilla.

    1. perhokalastajaninfo@gmail.com

      On siihen olemassa eräs kikka. Jokaiseen vapakappaleeseen kierretään monifiilisiimaa 0,16-0,18 mm ympräri spiraalimaisesti noin 2-3cm välein. Siima kiinnitetään ensin toiseen päähän esim. sidontalangalla. Sen jälkeen kierrät siimaa vavan ympärille tasaisesti ja sidot siiman vastakkaiseen päähän kiinni taas sidontalangalla. Vahvista sidokset UV-pikaliimalla. Toista vaihe jokaiselle osalle.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *