Laitahan vinkit eteenpäin!
Vieraskynäpostaus – Siian perhokalastusta Ari Savikon tapaan. Siika on kalana maukas ruokakala, jota moni ruokakaupassa kävijä ostaa kotiin savustettuna tai suolakalana. Mutta harva on se kalastaja, joka pyytää itse siikansa ruokapöytään. Kuitenkaan siianpyynti ei ole ihan niin vaikeaa kuin luulisi, mutta pitää siinäkin osata muutama peliliike.
Pieni pointti Arin saamista siioista tähän kohtaan. Suurin Arin perhokalastusvälinein saama siika on painanut 2730 gr.
Olen saanut Perhokalastajaninfoblogiin vieraskynäksi Inarilaisen taitavan siiankalastajan ja Luonnovarakeskuksen tutkimusmestarin sekä tietokirjailijan Ari Savikon.
Alla tekstiä jatkaa Mestari itse. Olkaapa hyvät, Siian perhokalastusta Ari Savikon tapaan.
Siian haastava perhokalastus
Siian perhokalastus on hauskaa mutta haastavaa puuhaa. Monelle on varmaan tuttua, että siikoja tuikkii, vaikka kuinka paljon, mutta mikään perho ei tunnu kelpaavan. Siika valikoikin syömisensä tarkemmin kuin moni muu kala, mutta kun oikea perho löytyy, muuttuu siianpyynti haastavasta hauskaksi.
Tuskin minkään muun kalalajin taksonomiasta kiistellään yhtä paljon kuin siian. Tämä johtunee siitä, että laji on vasta kehittymässä. Yleisemmin hyväksytty lajitteluperuste on siian siivilähampaat. Esimerkiksi Inarijärvessä on siivilähammas jakauman perusteella 6 eri siikamuotoa: Pohjasiika, riika, reeska, rääpys, lehtisiika. Siiat myös risteytyvät lajin sisällä sekä muikun kanssa.
Käsivarren jokien suuret siiat ovat harvahampaisia, niillä on 20–27 siivilähammasta ja ovat sen perusteella pohjasiikaa. Ne kasvavat usean kilon painoiseksi saavuttaen 2 kilon painon 9–13 vuodessa. Siian kasvunopeudessa on isoja eroja, jopa saman joen suvantojen välillä. Se johtuu siikakannankoosta ja sitä kautta ravintokilpailussa. Myös joen sisällä on lämpötilaeroja, sillä toiset sivujoet tuovat kylmempää ja toiset lämpimämpää vettä pääuomaan.
Monipuolinen kalalaji
Siika sopii perhokalastukseen hyvin, sillä siika syö sekä pinnasta, välivedestä ja pohjasta. Tämän vuoksi siian perhokalastuksessa voi käyttää monenlaisia perhoja. Siikaperho voi olla hyvinkin pelkistetty, jos väri sattuu miellyttämään siikaa. Esimerkiksi Kuhmossa tappavan tehokkaaksi osoittautunut Eläkeläisperho on malliesimerkki pelkistetystä perhosta, joka toimii Kuhmon koskilla, mutta ei välttämättä muualla.
Mielestäni siikaperhossa ratkaiseekin ensin väri ja sitten perhon muoto. Oikean värin löytäminen voi kuitenkin olla työlästä, sillä monesti ei riitä, että väri on sinne päin, vaan sen täytyy olla juuri oikean sävyinen. Siika valikoi ravintonsa ällistyttävän tarkasti. Kun tietyn väristä päiväkorentoa kuoriutuu se syö sitä ja vain sitä. Siksi onkin hyvä ensin selvittää minkä värinen päiväkorento on siian ruokalistalla.
Kun väri löytyy ei perhon välttämättä tarvitse kellua, vaikka pintaperhokalastus hauskinta onkin. Riittää kun perho on hieman pintakalvon alla, mutta silloin perhoa pitää uittaa pienin nykäyksin. Yleensä siika ottaa silloin kun on vetämässä perhoa sisään, ikään kuin vastapalloon ja pysyy hyvin kiinni.
Pintaperholla pyydettäessä vastaiskun tekemistä pitää harjoitella. Yleensä vastaiskun tekee vaistomaisesti liian aikaisin ja siika ehtii ”sylkäistä” perho pois. Olisikin parempi, jos siika itse tekisi vastaiskun, jolloin perho on syvällä kurkussa. Mutta tämä helpommin sanottu kuin tehty.
Siian pyynnissä käytetään yleisesti hyvinkin pieniä perhoja, mutta omien kokemusteni mukaa numero 10 koukkuun tehty perho ei ole yhtään liian iso isoja siikoja pyydettäessä.
Tarkkuutta siian pyyntiin
Virtavesissä suuret siiat löytyvät yleensä suurimmista matalista suvannoista, joissa on hiekkapohja. Tyynenä iltana ne liikkuvat aktiivisesti etsiessään ruokaa ja vedenpinta voi täytyä kymmenistä tuikeista. Tavallista on, että kun kahlaa lähemmäs tuikkeja, tuikit loittonee. Parempi vaihtoehto onkin, että kahlaa jonkun matkaa ja jäädä odottamaan, että kalat tulevat uudestaan lähemmäs. Venettä siiat eivät tunnu pelkäävän yhtä paljon kuin kahlaajaa ja esimerkiksi kumiveneellä pääsee yllättävän lähelle siikoja.
Siikaa on erityisen hauska pyytää tuulettomassa kelissä, sillä kun se ruokailee, ui siika aktiivisesti etsiessään ravintoa ja tuikit paljastavat sen kulkusuunnan. Tuulisessa säässä on tiedettävä hyvin missä siiat mahdollisesti ruokailevat ja sittenkin heittely on enemmän tai vähemmän summittaista. Kun sattuu tyynellä ilmalla keskelle isojen siikojen syöminkejä kannattaa keskittyä yhteen kalaan kerrallaan eikä yrittääkään heittää joka tuikkiin. Se on paljon hauskempaa ja monesti myös tuloksellisempaa.
Jos siika ei reagoi perhoon, vaikka se on varmasti käynyt niin lähellä että sen on täytynyt nähdä se, on syytä vaihtaa perho. Oikean väriseen perhoon siika kyllä reagoi välittömästi, kun se sen on havainnoinut. Kun oikea perho löytyy kannattaa keskittyä parven suurimpiin siikoihin, sillä siikakiintiö voi olla nopeasti täynnä.
Oikeat välineet mukaan
Siika soveltuu monia muita kaloja huonommin pyydystä ja päästä kalastukseen, sillä iso siika (+1 kg) väsyttää itsensä aivan loppuun ja on ”katollaan” kauan ennen kuin lähtee uimaan normaalisti. Lisäksi siika syö monesti perhon aivan kurkkuun. Isollakin siialla on niin pieni suu, ettei sormet sinne mahdu. Jos aikoo harrastaa pyydystä ja päästä kalastusta onkin syytä varustautua apuvälineellä.
Suonipihtiä parempi vaihtoehto on onkijoiden käyttämä koukunirroitin, se ei riko perhoa ja sopii paremmin siian suuhun. Perhoa irrottaessa on varottava, ettei vahingoita kalan kiduksia, sillä jos niistä tulee verta kalalla ei ole selviytymismahdollisuutta.
Ihanteellista siianpyynti keliä ei usein ole siksi pitääkin varata aikaa. Varsinkin tunturissa yleensä tuulee, mutta kun tulee tyynihetki, se palkitsee odotuksen. Tuulellakin toki voi yrittää ja onnistua, mutta se on huomattavasti vaikeampaa. On tavallista, että kun suvanto tyyntyy, niin siika tuikit ilmestyvät kuin taikaiskusta ja alkaa siikajuhlat.
Tässäpä kaikki tällä kertaa!
Vielä lopuksi hiukan blogin pitäjän, Petrin jorinoita
Tästä linkistä pääset lukemaan aiemmin kirjoittamani postauksen Siian perhokalastuksesta.
Ari pitää myös Suomen Kalakirjastoa, jonka nettisivut löytyvät tästä linkistä, kannattaa käydä katsomassa. Suomen Kalakirjasto löytyy fyysisesti Muonion Kemiläisenvaarasta. Kalakirjasto on auki ti-pe klo 11-17 puh: 040 8372587 tai 045 1204705
Alla suora lainaus Kalakirjaston esittelystä.
“Kirjastossa on Suomen kattavin kala-/ kalastusaiheinen julkaisukokoelma. Kokoelma käsittää suomalaista kalakirjallisuutta vuodesta 1730 aina nykyvuosiin asti. Kirjaston erikoisalaa on suomalainen ennen vuotta 1950 ilmestynyt kalakirjallisuus. Tietokannassa on noin 52 500 kirjaa tai kirjoitusta ja määrä kasvaa uusien päivitysten myötä. Mukana ovat kaikki ne ammattilehtien lehtiartikkelit jotka ovat ilmestyneet ennen vuotta 1950. Kokoelmaan kuuluu myös uudemmat, lähes kaikki aina 2020- luvulle asti ilmestyneet suomalaiset kalakirjat ja lehdet. Tietokantaa päivitetään säännöllisesti.”
Suosittelen käymään itse paikan päällä tutustumassa Arin mittavaan panostukseen Suomen kala- ja kalastushistorian tallentamisurakkaan. Määrä on mielestäni sellainen että ei voi kuin kumartaa syvään Arin panostukseen aiheen tiimoilta.
Kuten Arin kirjoituksesta voitte päätellä sekä vertaamalla aiemmin kirjoittamaani Siiankalastus postaukseen, on kalastustyylejä monenlaisia. Siikaa voi kalastaa monella eri tavalla. Järvi-Suomessa järvisiika käyttäytyy hieman eri tavalla kuin vaikkapa Käsivarren vesien siiat. Sitten on vielä se siikatyyppi, jonka löydät kovaa virtaavasta joesta. Joka ottaa samalla tavalla nymfiin kuin harjus tai taimenkin. Mikä toiminta on oikein ja mikä on väärin, ei mikään. Kaikki on mahdollista!
Joten kun avovesi koittaa, kokeilkaa kaikki siiankalastusta mökkijärveltänne, jospa sieltä tulisi ruokakalat siian muodossa ylös. Tätäkin postausta saa jakaa kavereille ja tutuille, ihan kaikille.
Laitahan vinkit eteenpäin!