Oikean perhon valinnanvaikeus – Myyttinen tapahtuma ja myös jokaisen perhokalastajan mieltä rasittava asia . Mikä perho toimii tänään, juuri tällä koskella, tähän kellon aikaan ja tälle kohdekalalle? Miksi aina valitsen väärin vai valitsenko? Olenko oikealla koskella vai pitäisikö mennä muualle kalaan? Tämä postaus sisältää affiliate linkkejä, jotka ovat merkitty (*) merkillä.
Vapun kunniaksi hieman eritavalla kirjoitettu postaus. Seuraavaksi tarinallistetussa muodossa, kuinka perhokalastajan perhon valinta ja kalastusreissu voi oikeasti mennä. Jutusta löytyy muutamia eri asioihin hyviä tippejä omaan kalastukseen. Kannattaa lukea Oikean perhon valinnanvaikeus juttu ajatuksella ja pilke silmäkulmassa.
Valmistelut kalastusreissua varten
On torstai-ilta ja olen varannut lauantain omaa kalastusreissua varten. Olen jo hyvissä ajoin kasannut huomenna töiden jälkeen starttaavaa kalareissua varten kaikki tarvittavat kalastusvälineet eteisen nurkkaan. Töihin lähtiessä nostan ne siitä autoon. Vielä pitää käydä kaupan kautta ostamassa lauantain vihannekset (grillimakkarat) sekä sinappi, perunasalaattia, ohutta herkkua, voita sekä juustoa. Ja ehkä pari olutta kyytipojaksi.
Varuiksi pari retkiruokapussia, jos oikein nälkä yllättää. Ai niin, kaasukeitin, kahvipannu ja kahvia. Huh,meinasi unohtua. Mikään ei ole tärkeämpää kuin pannukahvien keittäminen perille päästyä.
Perhoja olen sitonut edellisenä viikkona, muutaman iltana ihan vain varmuuden vuoksi. Olen käynyt kyseisellä koskella useampaan kertaan ja luulen tietäväni mitkä perhot siellä toimivat. Tai ainakin yleensä ne ovat toimineet. Ei tietenkään joka kerta. Noh, taas tuli epävarma olo mutta, sillä mennään mitä on mukana.
Aamulla nostelen kamat auton peräluukun alle ja lähden ajelemaan töihin. Mennessä käyn vielä tankkaamassa auton, ettei tarvitse välillä pysähdellä. Onhan ajomatkaa kuitenkin se 450 km. Töissä vilkuilen kelloa ja ihmettelen miten hitaasti aika kuluu eteenpäin. Aina sama juttu. Joka kerta tuntuu että odottavan aika on pitkä. Lopulta kello kertoo että työpäivän voi lopettaa ja toivotan työkavereille hyvät viikonloput. On luvattu helteiden jälkeistä myräkkää, toivottavasti ei satu mun matkan varrelle.
Auto baanalle ja menoksi. Tietysti perjantai-iltana on muitakin liikenteessä, mutta otan asian rennosti ja yritän pysyä rauhallisena. Painosanalla – yritän pysyä. Aina on kuitenkin joku tonttu liikkeellä ja kurvaa nenän eteen tai kiilaa liittymästä hidastamaan vauhtia. Mustat pilvet ennustavat matkan varrella ukkosta mutta ohitan ne sopivasti.
Välillä manaten muiden törttöilyä, toisinaan taas miettiessä, että onko koskella paljon muitakin kalastajia, ajan lopulta kosken parkkipaikalle. Vain kaksi autoa, onneksi ei enempää.
Perillä vihdoinkin
Kaivan heti ensimmäiseksi keittimen esille ja laitan kahvipannun tulille. Sillä aikaa alan kasaamaan Vissun Tane 9’ #5 vapaa. Jos vaikka niitä streamereitä pääsisi taimenelle tarjoamaan oikeassa paikassa. Toiseksi vavaksi kasaan Visionin Nymphmaniacin 10’ #3. Kelat kiinni ja siimat ulos keloilta. Pujottelen siimat renkaista läpi ja katson, että vanhat perukkeet saavat kelvata. En muista mitä paksuutta ne ovat, mutta varmaan riittävät.
Kaivan perholiivit kassista ja kokeilen, että rasiat ovat taskuissa, ovat ne. Vielä ehdin ottamaan kahluut ja kengät kassista auton viereen odottamaan päälle laittamista, kun kahvipannu porisee. Käyn laittamassa porot pannuun ja ei kun odottamaan kahvin selkeytymistä. Sillä välin kaivan perhorasiat esille. Ei perhoja älyttömästi ole mutta, pieni rasia nymfejä ja rasiallinen streamereitä pitäisi riittää.
Ensin streamerirasia auki ja valinta on helppo, perinteinen Muddler Minnow on hyvä ja varma perho. Nymfien valinnasta ei olekaan niin varma olo. Katselen erilaisia nymfejä rasioista ja mikään ei tunnu oikealta valinnalta.
Orange Tag on ollut muilla koskilla hyvä, mutta nyt täällä on muitakin kalastajia, mitä jos niilläkin on sama perho siiman päässä? Vai laitanko jollain erikoisemmalla kuulalla, vai olisko kuitenkin Pink Tag parempi?
Entä jos laitankin Pheasant Tailin? Metallic light pink- tai kuparikuulalla. Tosin sekin on tosi yleinen perho monen nymfaajan rasiassa. Vai laittaisko sen perinteisen GRHE – Gold Ribbed Hare’s Ear- sehän on tunnettu perho ympäri maailmaa. Tungsten kultakuulalla, jolla kokoa on 3.5 mm. Kaikki käyttää sitä ympäri maailmaa, sen on pakko olla hyvä. Tuskin tänään sitä on kenenkään muun kalastajan siiman päässä. Huh, yksi nymfi valittu.
Vielä se sivutapsin perho. Mikä käy tuon jäniksenkarvasta tehdyn perhon kaveriksi? Otanko jonkun tummemman kontrastiksi vaalealle perholle? Hei mä olen nero, hyvä valinta ottaa musta toiseksi. Vapisevin käsin sidon perhot kiinni perukkeeseen ja olen siltä osin valmis.
Nyt välillä kohti ääntä kahvia ja pullaa. Kävelen kuksa kourassa kosken rannalle katselemaan mitä muut tekevät. Eipä nuo näytä mitään saavan, eihän tuotakaan kohtaa noin pidä kalastaa. Voi hitsiläinen sentään. Varmaan jotain kesähessuja eka kertaa koskella. No toki jokaisella on oikeus kalastaa miten haluaa.
Lopultakin koskelle kalastamaan
Kahvit juotuani ja pannun putsattuani, pujottauduin kahluukamoihin kuin palomies omaan pukuunsa. Haavi selkään, vavat mukaan ja koskelle. Lähden kävelemään kohti kosken niskaa, jossa kuvittelisin olevan koukuttamattomia taimenia jäljellä. Pääsen niskalle ja käännyn katse kohti alavirtaa. Aurinko on laskemassa alas ja vesiperhosia pörrää kosken yllä. Maaginen ilta on käsillä.
Nymfivapa nojaa rantakoivuun ja heitän Tanessa kiinni olevan Muddlerin kosken kuohuihin. Kädet vapisevat, onkohan mulla joku sairaus kun vapisee? Ajatukset pyörivät hyrrän lailla päässä. Äh, koitas nyt keskittyä itse asiaan. Tämän pitäisi olla rentouttava harrastus.
Näiden ajatuksien aikana on perho ehtinyt valua virran mukana melkein rantaan kiinni. Ei kun kiveen kiinni. Nyin perhon irti, nostan perhon vedestä ja putsaan pois koukkuun tarttuneen vihreän levän. Rullaan Muddlerin hiukan tarkemmin keskelle koskea ja tarkkailen perhoa. Hitto, sehän kelluu. Hokaan, etten ole perhon peurankarva päätä kastellut ja samalla puristanut peurankarvapäästä ilmoja pois. Upotan perhon koskeen ja samalla sormilla puristelen perhoa kunnolla.
Nyt ei pitäisi enää kellua. Perho koskeen ja mies tiiraamaan tarkasti perhon menoa. Mitään ei tapahdu seuraavilla kymmenellä heitollakaan. Nyt on jotain vialla, perho vaihtoon. Hämärä laskeutuu jo joen ylle ja kohta ei näe kunnolla.
Oikean perhon valinnanvaikeus
Kaivan rasian taskusta ja päässäni pyörii ruletin lailla erilaiset perhovaihtoehdot. Ruletin osoitin pysähtyy ahvenstreameriin. Sidon perhon kiinni perukkeeseen, vapisevin käsin. Jännittääkö, ei kai nyt sentää? Perho koskeen ja mies taas tiiraamaan. Jossain läsähtää, mutta ei mun perhon kohdalla. Uitan streameria kosken kivien ohi ja nyin perhon ylös. Laskeudun muutaman metrin paremman näköiselle paikalle. Miksihän se on parempi, kuin tuo toinen. Se vaan tuntuu siltä.
Perho takaisin koskeen, ja nyt yritän uittaa aktiivisemmin. Jos se kala vaikka reagoisi perhon liikkeeseen helpommin. Ei kun, pitikö sen antaa kellua itsekseen virtaa alas? En mä muista kaikkia ohjeita. Lopulta monien heittojen jälkeen en näe perhoa enää ollenkaan ja luovutan kalastuksen tältä illalta. Sumu on kadottanut koko maiseman näkymättömiin. Illan tulos, kalat voitti kalat 1 – 0.
Yritän löytää nymfivavan pimeässä ja lopulta löydän sen koivun kylkeen nojaamassa. Ruhvellan autolle ja pienen etsimisen jälkeen löydänkin sen. Sumu kadottaa suuntavaiston kokonaan. Siirtelen auton takaosasta kamoja kuskinpenkille. Ajatuksena on nukkua autossa repsikan puolella. Kaadan penkit ja alan etsimään makuupussia. Ei helvata, en löydä sitä! Sitten muistan, että niinhän se jäi eteisen pöydän kulmalle, josta se piti ottaa aamulla mukaan. Täähän oli kiva juttu.
Mietin hetken mitä teen ja kömmin kahluut päällä autoon. Ainakin kahluut vähän lämmittävät. Autossa maatessani mutustelen väsyneenä kylmää grillimakkaraa. En nyt jaksa tehdä tulia. Niinpä nukahdan epämukavaan autoon kylmä grillimakkaran pätkä kädessä.
Jotta ei tarvitse kylmässä autossa nukkua niin…. tästä linkistä pääset Lentiiran Lomakylien sivuille.
Nyt Lentiiran lomakylä tarjoaa teille lukijoille 10% alennuksen koodilla Palkes23 kaikista on-line mökkimajoituksista varattaessa suoraan lomakylän nettisivuilta. Kannattaa hyödyntää, sehän on selvää säästöä.
Seuraavana päivänä tapahtunutta
Herään aamulla siihen, että on kylmä. Auton ikkunat ovat huurussa ja valuttavat vettä sisäpuolella. Aukaisen takaluukun ja kömmin ulos. Hitto, kun onkin kylmä. Nuotiopaikka on parinkymmenen metrin päässä ja käyn katsomassa löytyykö puita. Puuliiterin nurkassa on pieni kasa halottuja puita, hymyillen ajatellen lämpöä. Haen autosta keittimen ja vien nuotiopaikan vierelle ja laitan kahviveden kiehumaan.
Tuon liiteristä puita notskipaikalle ja alan virittelemään tulta. Vuolen oikeaoppisesti kiehisiä ja laitan ne alimmaiseksi. Ohuita kalikoita seuraavaksi ja sitten hiukan isompia puita päälle. Eikös näin jossain eräohjelmassa neuvottu, mietin. Sytytän kiehiset ja ne palavatkin iloisesti nuollen seuraavia ohuita kalikoita. Savuttaen nuotio alkaa hiljalleen syttymään, ja kuulen kuinka puissa oleva kosteus suorastaan kiehuu.
Kiva, taitaa lämpö pysyä minusta kaukana. Ei tuosta kunnon nuotiota tule. Savu kiertää aina mun kohdalle ja kirvelee silmiä. Siirrän istumapaikkaa, mutta savu seuraa aina mukana. Vesi kiehuu lopulta ja kaada pussista kahvinporoja veteen. Hienoa, että edes joku toimii.
Kahvia juodessani kävelee paikalle illalla luonani käynyt kalamies. Kertoo, että on nukkunut yön teltassa kosken alaosilla. Oli kuulemma ollut lämmintä. Kertoo myös että kun olin lähtenyt iltamyöhään pois koskelta, oli hän mennyt kalastamaan paikalle, jossa olin streamereitä uittanut. Höpöttelee niitä näitä kalastuksestaan kunnes sanoo, että oli saanut komean liki 60 cm taimenen, Muddlerilla. Oli ollut nätit isot pilkut, kultakylkinen taimen. Päästi kalan kasvamaan. Niin pitikin, olihan säännöissä selvästi, että alle 60 cm kalat pitää laskea takaisin. Kylläpä nyt ketuttaa, mun kalan sai, tai no oma möhläys. Ei siinä kalassa ollut mun nimeä.
Jos olisin malttanut vielä, edes hetken
Vieläkin ketuttaa ja vahvasti. Oikein nousee sappinesteet kurkkuun. Olishan se Muddleri ollut kuitenkin oikea perho. Jos vain olisin uskonut itseeni ja malttanut kalastaa sillä kunnolla. Ei aina pitäisi hosua ja olla malttamaton. Mutta minkäs sitä luonnolleen mahtaa. Äskeinen kalastaja lähtee koskelle ja mulle tulee tietysti heti kiire. Ettei se vaan ehdi mun paikalle, taas.
Mikä on mun paikka, mietin kuitenkin. Koko koskiko, no en mä sitä omista. Mulla on vain ostettu sinne kalastuslupa. Ystävällistä porukkaa täällä käy aina. Ainoastaan joillakin on tapana ostaa “tontti” kosken rannalta ja varata hyvä paikka koko päiväksi vain itselleen. Se on törkeää, kun hyviä paikkoja voisi muutkin päästä kalastamaan.
Nymfikeppi lopulta kädessä kävelen kohti alavirtaa ja ajattelen tekeväni oikeaoppisesti eli kalastaen alavirrasta ylävirtaan nymfaillen. Koski on alajuoksulta hieman leveämpi sekä kivikkoinen. Kahlaan heti rannasta hieman ulos ja heitän ensimmäiset heitot kohti auringon säteitä.
Hätkähdän, kun huomaan aamuisen kalamiehen seisovan rannalla takanani. Kysyy että onko tullut mitään? Oli kuulemma siitä, jossa seison saanut heti aamusta pirteän reilut +50 cm taimenen. Sillä lailla, sanon. Seisonko siis kalojen päällä, mietin. Taas menee putkeen. Pitäiskö ruveta vaan pelaamaan padelia ja lopettaa kalastus. Yritetään nyt vielä.
Vihdoinkin kunnon kala mun perhoon
Kahlaan kohti kosken keskiosaa ja heitän nymfilitkaa veteen. Kalat eivät tunnu olevan otillaan, ainakaan mun perhoihin. Pitäisikö perhot vaihtaa. Ei, nyt uskon perhoihin kuin vuoreen. Päävirran reunasta tärähtää kiinni pieni taimen – suupielessä kiinni mun GRHE. Päästän kalan varovasti takaisin koskematta siihen ollenkaan. Voisi kalan limapinta vaurioitua käden kosketuksesta.
Heitän metrin pidemmälle ja nyt jumpsahtaa kunnolla kiinni. Taimen vääntää ja kampeaa kohti alavirtaa. Yritän pitää kalan omalla puolellani päävirtaa, jossa on miedommat oltavat. Kala polskii jo pinnassa ja käännän vapaa alaspäin, jotta se ei pääsisi telmimään liikaa. On parempi että kala pysyy selvästi pinnan alla ennen haavitsemista. Lopulta saan kalan lähelleni ja nostan kalaa vavalla lähemmäksi veden pintaa, josta se on helppo koukata haaviin. Jeee! Riemuhuuto pääsee ilmoille.
Kyllä osaa taimen olla kaunis kala. Mittaan kalan haavissa pitäen sitä vedessä, 52 cm. Hienoa että onnistuin. GRHE on jo irronnut kalan suupielestä, väkäsetön koukku nääs. Liikuttelen kalaa vedessä ja rauhallisesti kultakylkinen taimen lähtee uimaan takaisin omaan valtakuntaansa. Oli se nätti kala, silmien verkkokalvolle piirtyy yhä, kaunis kultainen kylki.
Ruokatauko, onhan jo puolipäivä. Vielä olisi muutama tunti kalastusaikaa ennenkuin pitää lähteä ajamaan kohti kotia. Kattila keittimelle ja vesi kiehumaan. Retkiruokapussi odottaa, sillä makkaranpaiston voi unohtaa kun polttopuut ovat märkiä. Pikaisesti hotkin ruoan ja kasaan keittimen pois, sillä aion kalastaa kaiken jäljellä olevan ajan ja lähden ajamaan kotiin heti kalastuksen lopettamisen jälkeen. Syön matkalla ne loput grillimakkarat kylmänä, perskutarallaa. Hyvä idea.
Lopulta kaikki on toisin
Ruokailtuani suuntaan intoa puhkuen takaisin kohti joen keskiosaa, josta kalan jo sainkin. Samat perho killuvat kiinni nymfivavassa. Pitäisikö tuo sivutapsin tumma perho vaihtaa pois? Ei se antanut aamullakaan minkäänlaisia tärppejä. Avaan rasian ja valikoin perusvarman nymfin. Laitan sivutapsiin siis kuparikuulaisen Orange Tagin. Hieman pienemmällä kuulalla kuin pääperhon. On sitten helpompi uittaa kivikkoisessa koskessa, kun kaikki eivät ole painavia perhoja.
Pääsen rantaan ja katselen jokea. Onpa nautinnollista touhua. Ilma on kaunis, tuultakin on vähän. Koskella on se enää se sama hemmo, jonka kanssa olenkin aiemmin jutellut. Näkyy kalastavan tuolla kosken loppuliussa. Siellä näkyy kiertelevän paljon tiiroja. Minkähän takia, mietin.
Heitän nymfisetin kohti ylävirtaa, nostan vavan kärjen ylös. Peruke on suorana ja nymfit sen jatkeena vedessä. Seuraan settiä virran mukaan kunnes joudun kääntämään vavan melkein alavirtaan. Teen uuden heiton, ajatuksena, että kalastan viuhkamaisesti rannasta kohti keskivirtaa. Yritän selvitä samoilta jalan sijoilta neljällä heitolla ja sitten liikun aina muutaman askeleen ylävirtaan. Ajatukset veivät taas mukanaan ja nymfit ovat taas ajautuneet alavirtaan.
Kolmas heitto taas hieman kauemmaksi kohti keskivirtaa. Nyt setti menee hienosti päävirran reunaa pitkin. Kesken uittamisen setti pysähtyy, teen ranteella pienen vastaiskun ja perhot jämähtävät kiveen kiinni. Ei siis kalaa. No, aikani nyin vavalla ja huomaan, ettei setti irtoakaan. Otan pari askelta ylävirtaan, sillä sieltä suunnastahan ne perhot ovat kiinni kiveen tulleet. Niinpä perhot lopulta irtoavat ja irroittelen levät koukuista.
Huomaan että toisen koukun kärki on hieman taipunut. Kaivan hienopintaisen timanttiviilan esille, hieman taivutan kärkeä takaisin ja viilaan koukun kärjen teräväksi. Se voi olla kohtalokas virhe, jos ei välillä tarkista missä kunnossa perhot ovat.
Usko omaan tekemiseen oli tärkeää
Siirryn taas pari askelta ylöspäin ja suoritan samat rituaalit kuin aiemmin. Ensimmäinen heitto menee turhan rantaan kivikkoon ja nostan perhot saman tien ylös. Uusi heitto ja tällä kertaa perhot lentävät keskivirran reunassa olevan kiven yli. Hieno heitto, ajattelen, ja nostan vavan taas heti pystyyn uittamisen aloitusta varten.
Jos koskenlukutaito on hakusessa, kannattaa käydä lukemassa tästä linkistä aiempi Koskenlukutaito postaus. Tätä koskenlukutaitoa tulet tarvitsemaan menetpä mihin tahansa koskelle kalastamaan.
Eikä nymfikalastusta kannata vähätellä. Vaikka pintaperhokalastus on monen mielestä se ainut ja oikea tapa niin nymfeillä saa usein tehokkaammin kalaa. Käy lukemassa tästä linkistä postaus nymfikalastuksen tekniikasta.
Jos mietit kesän kalastusreissuja löydät (*)tästä linkistä hyvän kirjan nimittäin Pohjoiskalotin Kalapaikkaoppaan. Kirja on täynnä hyviä vinkkejä mihin mennä. Kirjaa on ollut tekemässä tämän blogin vieraskynäilijä ja siian kalastaja Ari Savikko.
Sitten taas kalastustarinan pariin….
Taas perhot pysähtyvät kesken uiton. Ei tuossa pitänyt olla noin matalaa, ajattelen. Pieni ranteen liike itseeni päin , siima kiristyy, setti on painavan tuntuinen käsissä. Nykäisen uudestaan ja siima lähteekin liikkeelle. HITTO, siellähän on jotain tosi painavaa. Nyt on iso kala kiinni!
Alkaa elämäni kovin taistelu. No, olihan oman pojan syntyminen aika kovan taistelun takana sekin, mutta kyllä tämä sen voittaa. Vilkaisen ympärilleni, voi kun joku nyt näkisi, että mulla on iso kala kiinni. Kala vetää siimaa kelalta kohti alavirtaa. Pidän käsin siimasta kiinni ja jarrutan sormilla varovasti. Kala pysähtyy ennen pahoja kuohuja. Alan varovaisesti vetämään siimaa sisälle ja kala seuraa rimpuillen mukana. Taas pitkä syöksy, nyt keskivirtaan, pysäytän kalan. Vielä muutama lyhyt syöksy ja kala alkaa olla lähellä haavitsemista.
Joskus voi mokata mutta pitää huomata se ajoissa
Voi helvata sentään! Olen vetänyt perukkeen liian paljon sisälle ja sivutapsi on enää puolen metrin päästä kärkirenkaasta. Nyt en saa kalaa millään haavittua. Mitä hittoa mä teen! Pakko päästää hitaasti ja varovasti siimaa ulospäin pitäen samalla sitä kireällä. Kun siimaa on lopulta vavan mitta ulkona, olen valmis yrittämään haavitsemista. Käännyn kasvot ylävirtaa kohti ja alan “taluttamaan” kalaa itseni yläpuolelle. Kun kala suostuu lopulta kääntymään ylävirran puolelle, nostan kalan varovasti pintaan, annan virran tuoda kalan itseäni kohti. Käännän vapakättä taaksepäin ja koukkaan taimenen haaviin. Upeaaaa, mahtavaaa, MIKÄ KALA mulla on haavissa!
Tuuli humisee korvissa. Eikä tuuli humise, se on verenpaine kun humpsauttaa. Kädet tärisevät. Jos polttaisin tupakkaa, nyt olisi sen aika. Eikä ole kaatoryppyjäkään mukana. No ei sekään sovi vesille, antaa olla. Keitänpä sitten kahvit autolla. Kun alan toipua järkytyksestä, uskallan katsoa kalaa haavissa. Se näyttää mun silmissä hulvattomalta kalalta, ISOLTA. Perhokalastusurani isoin kala, jippiii! Otan perhon pois suusta….sen GRHEn. Kannatti luottaa siihen. Pidän kalan haavissa veden alla. Kaivan mitan esille ja mittaan kalan, 61 cm luonnon kaunista taimenta.
Muutama pakollinen haavikuva kalasta ja otan kalan pois haavin pussista. Kala lepää käsien varassa vedessä ja alkaa toipua järkytyksestä kuten minäkin. Katson että kalan kidukset saavat virtaavaa vettä. Lopulta se lipuu majesteettisesti takaisin sinne mistä tulikin. Tuntuu niin hyvältä, että päätän lopettaa kalastuksen tähän. Tämä riittää mulle. Kävelen autolle ja samalla otan vavoista perhoja pois. Otan kamat pois päältä ja pakkaan ne kasseihin.
Milläpä se kala tulikaan, no nymfikalastustekniikalla. Se onkin tehokas tapa saada kalaa. Käy lukemassa tästä linkistä postaus nymfikalastuksen tekniikasta.
Mitäpä vielä mielessä
Olen onnellinen, olen oppinut jotain uutta, muistanut käyttää aiemmin opittua, muuttaa kalastustani paremmaksi ja tarkemmaksi, hosunut vähemmän kuin tavallista, malttanut mieleni kalan kanssa. Kaikki on kunnossa, tällä kertaa. Ei tarvitse kuin muistaa samat asiat seuraavallakin kerralla. No mihinpä sitä näin alle kolmekymppisenä on kiire. Aikaa nauttia luonnosta ja omasta olostani. Laitan kahviveden tulille, on kaatokahvin aika. Kippis hienolle kalalle ja opettavaiselle kalareissulle.
Tämä postaus sisältää affiliate linkkejä, jotka ovat merkitty (*) merkillä.
Mukavaa kun kävit taas lukemassa! Hyvää Vappua ihan kaikille ja kireitä siimoja!
