Lukijoiden – perhokalastajien mieltä askarruttaa – Teiltä lukijoilta on tullut kaikenlaisia kysymyksiä liittyen perhokalastuksen eri asioihin. Mieltä ovat painaneet moninaiset asiat. Jokainen liittyy omalla tavallaan perhokalastukseen. Jokaiseen ei ole yhtä selkeää vastausta, ja kun meillä on vastassa luonnossa elävä kala joka ei osaa puhua tai kertoa ajatuksistaan, on hankala kertoa varmaa vastausta. Mutta avataan tässä muutama mieleen jäänyt kysymys.
Kalan tartuttaminen on akuutti asia
Perhokalastajien mieltä askarruttaa – Kalan tartuttamisen vaikeus – Se on oikeastaan erittäin merkittävä seikka perhokalastuksessa. Jos sitä ei tapahdu oikeaan aikaan, jäävät monet kalat vain tärpeiksi. Tylsää olisi päivän lopuksi laskea vain kalan tärpit, ilman että haavi olisi heilunut ollenkaan. Harvoin kala tarttuu ihan itsestään niin, että se jää suoraan kunnolla kiinni. Mutta mikä sitten vaikuttaa kalan tartuttamiseen?
Ensimmäisenä asiana ehdottomasti se että, SINÄ kalastajana olet hereillä koko ajan. Ymmärrän kyllä, että on kiva nauttia maisemista ja tunnelmasta, mutta haaveillessa ne tärpit yleensä sitten tulevat. Se on kyllä kummaa sattumaa. Itselleni on käynyt niin monesti. Kun olen jäänyt esimerkiksi illalla auringonlaskun aikaan katsomaan veden päällä tanssivia päiväkorentoja (päikkäreitä), on kalan tärppi tullut juuri silloin. Menetetty kalahan se yleensä on sitten ollut. Tarkkana pitää siis olla, jos mielii ne harvat tärpit päivän aikana todentaa haaviin saaduiksi kaloiksi.
Toinen tärkeä seikka on että perhon koukun tulee olla hyvin terävä. Jos perho jää kiinni kiveen, etkä tarkista heti perhon koukun terävyyttä voi tämän jälkeen perhoon tarttunut kala karata. Koska koukut ovat hyvin teräviksi ja ohuiksi teroitettuja, kääntyy koukun kärki kiveen kiinni jäätyään. Tällöin kala ei vain jää kunnolla perhoon kiinni.
Kolmas merkittävä seikka on tietysti tuntuma perhon uittamiseen ja kalastamiseen. Mitä sitten tarkoitan tuntumalla? Yritän selittää asian. Tuntuma on mielestäni ehkä jopa hiukan sisäsyntyinen taito tuntea kädessä se kalan tärppi, perhoon hipaisu, taimenen nopea töytäisy. Joskus se on vain kalan pieni kopaisu vavassa, joka välittyy käteen ja vavan kahvaan asti. Tällöin pitäisi reagoida, heti ja oikealla tavalla.
Kalan tärppiä odotellessa
Harjuksen otti on usein selvästi tuntuva raapaisu. Kun taas taimen käy todella nopeasti käyttämässä perhoa suussaan ja jos et ehdi tähän mukaan, olet hävinny erän. Et välttämättä edes huomaan että taimen on käynyt tälläämässä perhoon. Herkällä vavalla se tuntuma suorastaan korostuu kun se tietty tunne tulee vapaa pitkin kalan sähköttämänä kädellesi että “tee jo se vastaisku”. Herkkä vapa ei kuitenkaan tarkoitaa löysää ja lötköä vapaa. Pikemminkin vapa on jämäkkä, jossa kärki kuitenkin tekee töitä heittäessä. Herkkä vapa ei myöskään ole rauhaton, vaan heiton jälkeen kärki asettuu välittömästi. Eikä vapa tuolloin heittäessä sotke indikaattoria ja peruketta vavankärjen ympärille.
Kalan tartuttamisen lyhyt oppimäärä
Se, kuinka toimit vapakäden ja siimakäden kanssa yksiin, on tärkeää. Kun kala tärppää ja tunnet sen, vastaisku ei voi olla mikään jigikalastajan kuhan tärppiä seuraavaa raju reaktio, jossa koko ylävartalo liikkuu taaksepäin. Ei siis missään nimessä tyyliin raju vavan liike takaviistoon vaan….
…usein riittää kun kääntää vapakäden rannetta ja vapaa vain hieman taaksepäin. Kala jää tällä tavalla aivan mainiosti perhoon kiinni. En siis suosittele ylireagoimista kalan tärppiin, vaikka se monella saattaa tulla suoraan selkärangasta.
Uittamisen aikana on myös tärkeää pitää siimasta kiinni, joko vasemmalla kädellä tai niin että olet lukinnut sen vapakädellä kahvaa vasten. Jos itse kalastan streamerillä, olen pitänyt siima juurikin kahvaa vasten. Jos kalastan nymfeillä, on siima aina vasemmassa kädessä kiinni. Jos kalastan pintaperholla. on myös luonnollista pitää siimaa vasemmalla kädellä kiinni. Tärkeintä todellakin on että kalan tärpätessä perhoon ehdit siihen mukaan mutta liioittelematta vastaiskua.
Jotta kalan tartuttaminen on mahdollista, on Koskelukutaitokin oltava kunnossa. Siitä voi käydä lukemassa tästä linkistä.
Nauti kalastuksesta – älä suorita
Perhokalastajien mieltä askarruttaa – Elämästä nauttiminen on noussut esille monen leipätyössään loppuun palaneella ihmisellä. Ei ole enää mikään häpeä hakea apua työpsykologilta. On täysin normaalia ottaa jopa hengähdystauko töistä, kun työntekijä kokeaa olevansa liian suuren työtaakan ja -paineen alla.
Rentouttava ja mielekäs harrastus on eräs tapa päästä edes hetkeksi irti rasittavasta arjesta. Luonnossa liikkumisen on todettu tuottavan sisäliikuntaa verrattuna enemmän hyötyä, kuten tehokkaampaa mielialan kohenemista ja emotionaalista hyvinvointia.
Kaikenaisen kalastuksen tulisi olla nautinnollista, luonnossa oman vapaa-ajan viettämistä. Oli kyseessä minkälainen harrastus tahansa, teemme sitä yleensä oman mielihyvän takia. Joku tykkää juosta täysillä metsäpolulla, joku nauttii kameran kanssa rauhallisesti luonnossa liikkumalla ja kuvaamalla. Joku taas perhokalastaa koskella.
Luonnossa rentoutumista
Perhokalastus tapahtuu luonnossa ja luonto tunnetusti hoitaa mieltä. Perhokalastusta koskella voi myös tehdä eri tavalla. Voit istua osan kalastusajasta vain kosken kivellä ja nauttia maisemasta sekä luonnon äänistä. Toinen tykkää kahlata pitkin koskea ja etsiä kaloja aktiivisella liikkumisella. Kolmas taas haluaa heittää vain pintaperholla ylävirtaan. Nämä kaikki ovat ehdottomasti hyviä tapoja ja mikään ei ole oikea tai väärä.
Mutta peräänkuulutan sitä, ettei hyvä harrastus menisi suorittamisen puolelle. Suorittamisella tarkoitan sitä että esimerkiksi kaverisi luovat sinulle painetta saada kalaa tai kalastaa juuri tietyllä tavalla. Eikä sinulla ole halua tai kiinnostusta kalastaa kuten muut haluavat. Tämä luo sinulle painetta suorittamiseen, joudut näyttämään kavereille, että sinä osaat, pystyt ja saat. Voihan sitä ruokakalan saannin painetta tulla vaikka kotoakin. “Kun kerran siellä koskella käyt, mikset tuo joskus kotiin jotain syötävää.”
Kun sinulle tulee suorituspaineita, ei todennäköisesti mikään toimi eikä onnistu. Alat jännitämään, puristamaan vapaa liikaa ja paineet senkun kasvavat. Sinulla on siis yleisen tunnetun sanonnan mukaan – Apina selässä ja se pysyy siellä, kunnes karistat sen pois. Jokaisella on toki oma tapansa karistaa se karvainen kaveri pois selästä.
Kannattaa myös aina miettiä ketä, tai keitä, ja mitä varten harrastat perhokalastusta? Mitä harrastukseltasi haluat ja onko sinulla tavoitteita sen suhteen?
Jos harrastat vain omaa hyvinvointiasi varten, ei ole mitää järkeä pilata sitä liian isoilla paineilla. Ilman muuta tavoitteita voi olla ja niitä tuleekin asettaa. Tavoitteet edistävät harrastustasi. Mutta ne kannattaa jakaa koko kauden ajaksi, niin että ehdit sisäistämään mitä asioita tavoitteihisi kuuluu. Ei harrastuksen tule olla suuri painolasti hartioillasi, joka vain rasittaa sinua. On toivottavaa, että siitä nauttii ja mieli lepää. Kalan saamisen pakko ei ainakaan tätä tunnetta lisää.
Ja jos haluat suorastaan uppoutua perhokalastukseen, lue tästä linkistä Nymfikalastusspostaus ja olet koukussa.
Muiden perhokalastajien toiminta koskella ärsyttää
Perhokalastajien mieltä askarruttaa – Tämähän on varmasti monelle tuttu tunne. Vähintään ainakin kerran kauden aikana koettuna. Varmasti jokaiselta löytyy kalastuskauden aikana tapahtumia jolloin toisen kalastajan toiminta on alkanut ärsyttämään. Eräs näistä on varmasti se, että tullaan liian lähelle kalastamaan. Eihän se lähituntumalla kalastaminen ole varmasti mitenkään miellyttävää. Siinä pilaa niin oman kuin toisenkin kalastuksen.
Kalat ainakin saattavat karkota kauemmaksi. Lisäksi liian lähellä kalastus tuo mahdollisia vaaratilanteita heittäjien kesken perhoa heittäessä. Myös oma rauha kalastaessa on jokaiselle varmasti tärkeä asia. Pidän tuollaista vähintään 20 metriä, mieluimmin 30 metrin, välin pitämistä toiseen kalastajaan miellyttävänä. Riippuen tietysti koskikohteen koosta.
Ne kuuluisat betonikengät jalassa on aika yleinen ärsytyksen aihe. Kyseinen ilmaus tarkoittaa sitä, että kalastaja menee koskelle ja varaa koko kosken parhaimman paikan itselleen seisomalla siinä tietyssä kohtaa useamman tunnin tai jopa koko päivän. Monella koskella ei välttämättä niitä todella kalaisia kohtia ole kovin montaa ja se saattaa aiheuttaa närää monessakin kalastajassa. Hyviin tapoihin kuuluu että päästää muutkin kalastajat siihen hyvälle paikalle, eikä varata sitä vain itselle.
Suvaitsevaisuus kunniaan
Kaikki tietävät – kalastajat ovat mielestäni yleistyneet koskimaisemissa. Kaverit saattavat saapua koskelle porukalla ja pitää suurta älämölöä. Ylimielinen käyttäytyminen muita kohtaan korostuu. Olen ollut lähellä paria kaveria kun he alkoivat rannalla haukkua keskenään muiden kalastajien kalastamista. Niissä puheissa esiintyi monia negatiivisia adjektiiveja. Ehkä eniten puheet koskettivat kun he alkoivat haukkumaan erästä vanhaa herraa kääkäksi ja kehoittivat luovuttamaan kalastuksen siltä päivältä. Vanha herra kalasti kyseisten herrojen mielestä kyseisen kalastuspaikan väärin.
Suvaitsevaisuus on se, joka koskettaa omaa mieltä. Meitä on monen ikäisiä, näköisiä sekä kalastustaidoiltaan erilaisia ihmisiä. Jokainen mahtuu koskelle sellaisena kun on, eikä kukaan ole ylitse muiden.
Täydellisen kahvin keittäminen
Perhokalastajien mieltä askarruttaa – Tätähän moni on miettinyt varmasti aikanaan. Mutta kun sinne luontoon lopulta pääsee ja saa kahvipannun tulelle sekä kahvin valmiiksi, maistuu lähes kaikki kahvi tooooodella hyvältä. Tietysti tärkeitä pointteja on, että kahviporot ovat pannujauhatusta sekä hyvälaatuista ja vesi on raikasta.
Loput ovat erilaisia nyanssieroja mikä asia ja tyyli on jokaisen mielestä se oikea.
Kiehauta raikas vesi, kaada kahvia joukkoon, niin että se on selvänä kekona veden pinnalla, ja anna kuohahtaa kerran. Anna kahvin laskeutua hetki. Lisää pieni havu suodattimeksi pannun nokkaan ja kaada kuppiin. Itse suosin käsin tehtyä kuksaa, siinä kahvi vaan maistuu todella hyvältä.
Jotkut ovat sitä mieltä että kahvin tulee kuohahtaa kolme kertaa, mutta ei tietenkään kiehua. Sitten on vielä näitä taikauskoisia toimenpiteitä. Kahvipannua pitää esimerkiksi lopuksi kopauttaa kylkeen. Joku taas kaataa ensimmäisen kuksallisen takaisin pannuun. On myös tapa, jossa pannuun laitetaan kolme kourallista kahviporoja oli pannu minkä kokoinen tahansa. Joku taas laittaa keittämisen aikana palan pakurikääpää pannuun. Se pehmentää makua, kuulemma. Pohjoisessa kahviin laitetaan kuulemma hieman suolaa. Kuka mitenkin kahvinsa keittää ja juo.
Robert Paulig Roastery Tuokio nokipannukahvi 7,95€ /200g. Paahtoaste 4/5. Tässä kahvissa on hieman suklainen maku. Jälkimakukin jää suuhun, ehkä hieman luonnonmarjainen. Maistui todella hyvältä Kuusinkijoen rannalla keitettynä. Iso käsi tälle kahville. Tästä pääset Partioaitan sivulle tilaamaan Tuokio nokipannukahvia.
LehmusRoastery Tummapaahtoinen Retkikahvi 33,90/ 1000g. Paahtoaste 3/5. Perulainen tummaan vivahtava kahvi Jáenin vuoristoisesta maakunnasta. Maussa havaitsee selvästi tumman suklaan, hieman ehkä pähkinäisen maun. Tykkäsin kyllä. Tässä linkki Lehmusroasteryn verkkokauppaan.
