Perhokalastaja- on myös vastuullinen kalastaja. Kalastajien, myös perhokalastajien keskuudessa on käyty keskustelua siitä että tunteeko kala kipua vai ei. Tutkimustuloksiakin on olemassa ja niistä ollaan monenlaista mieltä. Tässä postauksessa en paneudu tähän asiaan enempää sillä ensinnäkään en ole perehtynyt kyseisiin tutkimustuloksiin, enkä ole tutkija, jolla olisi riittävästi kompetenssia ymmärtää tuloksia.
Lisäksi tutkija pystyy kääntämään tuloksen lähes sellaiseksi kuin haluaa, vähättelemään tai korostamaan sitä riippuen siitä kuka tutkimuksen on tilannut tai kuka tutkimuksen tekemisen kustantaa. Uskon kuitenkin että jotakin kala tuntee, mutta mitä, siitä en tässä postauksessa puhu enempää.
Miten sana ”vastuullinen” ymmärretään ja mielletään. Jokaisen kalastajan velvollisuus on käsitellä saaliskalaa kunnioittavasti. Jo pelkästään suomen laki kieltää aiheuttamasta eläimille tarpeetonta kärsimystä. Kalastajalla on lain velvoittama kehoitus tietää ja ymmärtää kuinka saaliiksi saadun kalan kanssa tulee toimia. Eikä siihen vaikuta se, että onko kalastaja ottamassa kalan ruoaksi vai päästämässä takaisin veteen.
Perhokalastaja välittää aidosti saaliistaan
Mitä sitten vastuullisuus tarkoittaa perhokalastuksessa. Kun heitämme perhon veteen, emme koskaan voi tietää mitä sieltä tulee saaliiksi. Siksipä voimme aloittaa kalan kärsimyksen minimoimisen käyttämällä perhoja, joissa on väkäsettömät koukut.
Valmiina myyntiperhoina suomessa vielä toistaiseksi näitä väkäsettömiä löytyy todella vähän, mutta on olemassa muutama perhonsitoja, jotka tekevät näitä myyntiin. Ulkomailta taas löytyy muutamia verkkokauppoja, joissa väkäsettömiin koukkuihin tehtyjä perhoja on myynnissä kohtuullisen paljon.
Väkänen on aikanaan tehty koukkuun sitä varten että mato pysyisi koukussa paremmin kiinni. Eikä mielestäni perhokalastuksessa tarvita sitä väkästä kalan kiinni pysymiseen. Kun kala tarttuu väkäsettömään koukkuun kiinni pidetään vain siima koko ajan tiukalla, jolla varmistetaan se ettei kala siitä karkaisi.
Usein kun kalan saa haaviin sen pääseekin itsestään irti koukusta. Tuollaisesta väkäsettömästä koukusta jää kalan suuhun vain pieni neulanterävä reikä. Kun taas väkäsellinen koukku repii varmasti kalan suuta paljon enemmän.
Toki väkäsellisestä koukusta saa väkäsen puristettua pihdeillä kasaan ja jos vielä sen jälkeen viilaa vaikkapa timanttiviilalla sitä lyttääntynyttä osaa, niin kyseessähän on lähes samanlainen tulos eli väkäsetön koukku.
Koskilla ei voi välttyä siltä, että perhoon tarttuisi pieni harjus tai taimen, eikä oikeastaan missään paikassa missä kalastaa sillä hetkellä. Pienen kalan irroitus koukusta tulisi tapahtua välittömästi, kostutetuin käsin, jonka jälkeen kala päästetään rauhallisesti takaisin veteen.
Tämä koko tapahtuma tehdään vieläpä kokonaan veden alla. Kun koskella alkaa koukussa pyristelemään jo useampi pieni taimen tai harjus, onkin aika vaihtaa paikkaa pois siitä kyseisestä ”lastentarhasta” ja etsiä sitä isompaa saaliskalaa.
Kalatkin kutevat
Taimenen ja lohen kutuaika syksyllä on yleensä lokakuun alusta marraskuun loppuun. Tällöin on hyvä välttää alueita, joissa nämä lohikalat ovat kutemassa. Sopiva paikka taimenen kudulle on selvästi virtaava kohta, vaikkapa koskien niskoilla tai sitä varten tehtyjen kynnysten alapuolella. Pohjan tulee olla karkeahkoa soraa. Naaraskala pöyhii kehonsa ja pyrstönsä avustuksella montun tyyppistä paikkaa mädille. Tämä tapahtuma on helppo huomata, sillä se tapahtuu usein matalahkolla soraikolla, jolla usein ei edes ole paljoa vettä. Lisäksi useampia kala vierekkäin puuhailemassa herättää varmasti kalastajan tai seuraajan huomion. Naaraskala laskee mädin veteen soraikolle ja koiras hedelmöittää mädin sen jälkeen maidilla. Näitä kutupesiä erottaa helposti siitä että ne ovat vaaleampi kun kalat ovat möyhineet kivet puhtaaksi sekä pohjan pintahumuksen pois soiraikon päältä. Näin ei muta peitä mätiä. Kutukuopan alapuolella on yleensä muodostunut kumpu pohjan pöyhimisen seurauksena
Mäti laskeutuu soraikon kivien väliin ja on hyvin altis kahlaamiselle. Moni koski meneekin tässä vaiheessa kuitenkin jo ennen kudun alkua kiinni ja sen jälkeen on hyvä olla kahlaamatta ainakin toukokuun loppuun asti, jolloin kuoriutuneet poikaset ovat siirtyneet soraikolta pois. Syksyllä onkin hyvä keskittyä kevätkutuisten lohikalojen pyyntiin kuten kirjolohi ja harjus ovat.
Kalan ottaminen ruoaksi on ihan normaalia. Toki Etelä-suomen osalta kaikki rasvaevälliset taimenet ovat rauhoitettuja Suomenlahdella ja sisävesissä leveyspiirin 64°00’N eteläpuolella. Mutta ei se taimen ole ainoa ruokakala mahdollisuus. Kirjolohi on monessa paikoin se kala, jota suositellaan otettavaksi ruoaksi. Näin jäävät taimenet enemmän rauhaan.
Rasvaevällisen taimenen pyyntimitta leveyspiirien 64°00’N ja 67°00’N välissä olevissa sisävesissä 60 cm. Rasvaevällisen pyyntimitta leveyspiirin 67°00’N pohjoispuolella 50 cm ja rasvaevätön taimen 50 cm. Luonnonkantaa oleva taimen on suojelun arvoinen kala, sitä tulee kohdella hyvin kun sen haaviin asti saa.
Näitä rasvaeväleikattuja kaloja saadaan usein koskikohteista, joihin istutetaan pyyntikokoista kalaa. Tuo rasvaevä leikataan pois jokaiselta kalalta muistaakseni nukutuksessa. Usein myös kalan tunnistaa ihan eriväristä kuin luonnonkalan. Juuri lähiaikoina istutettu taimen on harmahtava väriltään, kun luonnonkala on ruskean-kultainen-kellertävän välilltä.
Harjuksella yleisin alamitta etenkin Etelä -Suomen osalta on 35 cm, leveyspiirin 67°00’N pohjoispuolella 30 cm, meressä rauhoitettu kokonaan. Esimerkiksi Karkkilan koskilla tuo harjuksen alamitta on 40cm.
Ruokakalaksi ottamisen vastuu
Kun kalastan paljon harjusta, suosin ruokakalan ottamiseen yleensä välikoon kalaa. Tarkoittaa sitä, että jos kalan alamitan vesistössä on tuo 35cm. Ottaisin ruokakalaksi sellaisen noin 39 – 43cm kalan, riippuen toki vesistön kalakannasta. Eli onko siellä tuon koko luokan kalaa vai onko keskikoko pienempää kuin tuo alamitta 35cm. Mutta kuitenkin tuolloin isoimmat maiti- ja etenkin naaraskalat, jotka ovat varsinaisia mätipankkeja, jäisivät jatkamaan sukua.
Taimenen suhteen olen itse tietysti sitä mieltä että, en ota ainuttakaan rasvaevällistä kalaa ruoaksi vaikka olisi millainen monsteri ja luvallinen ottaa saaliiksi. Etelä-Suomessa taimenhan on täysrauhoitettu mutta tässä kohtaa tarkoitan esimerkiksi vaikkapa Kuusamon seudun vesiä. Rasvaevättömiä istutetaan joihinkin koskikohteisiin Keski-Suomen ja Kainuun alueella juurikin ruokakaloiksi, jolloin rasvaevällinen kanta jää rauhaan ja saa vahvistua rauhassa.
Ilmastonmuutos on täällä, meillä ja kaikkialla
Ilmastonmuutoksen myötä olemme joutuneet uuden tilanteen eteen, jossa koskivedet lämpenevät, jopa ennen juhannusta niin lämpimiksi että lohikalan kalastaminen ja sen vapauttaminen pyytämisen jälkeen on kalalle vaarallista. Usein miten koskivesien lämmettyä +21 asteeseen on viimeistään silloin syytä jättää lohikalat rauhaan.
Onneksi löytyy muita kaloja, jotka selviävät ja tykkäävät lämpimästä vedestä. Kuha, ahven, lahna ja särkikalat selviävät yleensä todella lämpimistä vesistä. Usein koskissa majailee myös runsas säynekanta, jotka ovat jopa haitalllisia lohikaloille. Ne valtaavat agressiivisina kaloina helposti taimenen ja harjuksen olinpaikat. Säyne on todella hyvä kala perhokalastajalle, se ottaa perhoon helposti ja taistelee kovasti.
Lisäksi säyne on erittäin maukas kala, josta voi savustuksen jälkeen tehdä maukasta kalatahnaa vaikkapa leivän päälle. Kannatan myös särjen ja ahvenen tarkoituksellista perhokalastusta. Ensinnäkin ne ovat mukavia kaloja kalastaa, niitä löytyy lähes joka vesistöstä ja kaiken lisäksi ovat myös maukkaita ruokakaloja.
Jokainen voi myös tässä vaiheessa tehdä sen päätelmän että suuntaa kalastuksensa järvivesiin, josta löytyy niitä lajeja jotka lämpimiä kelejä sietävät.
Särjestä saa mahtavaa purkkikalaa uunissa tehtynä ja kun sitä haudutetaan sopivassa esim. öljy + tomaatti pohjaisessa liemessä riittävän kauan, ei ruodotkaan tunnu syödessä missään.
Kannattaa käydä myös lukemassa tämä postaus. Aihe hieman sivuaa alapuolella olevan kappaleen aihetta.
Kuinka monta kalaa tarvitsemme ruokakalaksi?
Usein istutusvesistöissä on laitettu kalastuslupaan kalakiintiö, jolloin vrk luvan hinnalla saat ottaa ruoaksi sen tietyn määrän kalaa. Mutta yhä vieläkin näkee valitettavan paljon sitä että jos joen kalakiintiö on 2 kalaa/vrk. Ahneimmat tekevät kuitenkin niin että käyvät välillä tyhjentämässä repusta sen 2 kalaa autoonsa ja palaavat kalastamaan seuraavat 2 kalaa.
Miksi näin tapahtuu, en ymmärrä. Rasvainen kala ei säily pakastimessa pitkään hyvänä, sillä kalan maku muuttuu yllättävän paljon. Eikä kukaan jaksa syödä kahta kalaa enempää päivässä. Vai haetaanko tässä sitä maksimaalista hyötyä lupahinnalle. Ainakin monelle tämä tuntuu olevan tärkeä asia.
Kirjolohi ja taimen eivät ole halpoja kaloja istuttaa
Kirjolohen istutushinta on noussut vauhdilla ja on tällä hetkellä noin 10.50€/kg ja kun usein tankkiauton käytyä tuomassa istukkaat voi niitä saada samalla reissulla useampia. Kalakiintiön ollessa 2 kalaa/vrk, lupahinta 15€/vrk tuottaa se istuttajalle tappiota saman tien. Kun kalakiintiötä ei noudateta kalaa on siis tarjolla joessa muille huomattavan paljon vähemmän. Perään vastuullisuutta siis tässäkin asiassa. Taimenen istutushinta on 15 -18€ / kg välillä. Hinnat nousevat vielä lisää, sillä dieselin hinnan takia kuljetuskustannukset niin reuhuissa kuin kalojen siirtämisissä hipovat kohta pilviä. Senpä takia monessa istutuskoski kohteessa on varmasti painetta nostaa myös lupien hintoja.
Kalan pyytämisen tärkeimmät pointit
- Älä tuota kalalle tarpeetonta kärsimystä. Päästä alamittainen kala välittömästi takaisin veteen niin että mitä vähemmän kosket sen ulkopuolen limapintaa, sen parempi.
- Käytä väkäsettömiä koukkuja.
- Kalan elinvoimaisuutta pyydystämisen jälkeen voi parantaa nopeuttamalla kalan väsytystä. Mitä nopeammin saat kalan haaviin sen nopeammin kala elpyy jatkamaan elämäänsä.
- Jos kala on todella väsynyt, eikä jaksa heti lähteä itsenäisesti uimaan. Pidä kalaa vedessä, tue sitä käsilläsi niin että sen kidukset saavat vedestä happea. Virtaavassa vedessä kalan pää on käännettävä aina ylävirran suuntaan.
- Jos kalastat virtavesissä talvella ja haluat päästää kalasi pois, älä nosta kalan päätä vedestä pois ollenkaan. Pakkasessa kalan silmät ja kidukset jäätyvät helposti.
- Käytä solmutonta havasta haavissasi.
- Kun saat kalan ja jos aiot ottaa kalan ruoaksi, tapa kala lyömällä sitä esim. nyrkinkokoisella kivellä tai vahvalla puukarahkalla suoraan niskaan. Tämän jälkeen vielä päästä kalasta veret pois leikkaamalla puukolla kurkun kohdalla oleva kidusvaltimo poikki.
- Kun kaikki veret ovat valuneet pois olisi hyvä perata kala. Kalan vatsa aukaistaan puukolla katkaistun kidusvaltimon kohdalta aina kalan peräaukon kohdalle asti. Tämän jälkeen ota kaikki kalan sisälmykset sekä kidukset irti ja huuhtele kala puhtaalla vedellä.
- Missään nimessä älä heitä perkuujätteitä veteen tai jätä niitä rannalle. Vaan hautaa ne metsään, maahan niin että peittyvät kunnolla.
- Kala olisi nyt hyvä saada kylmään. Eli kun lähdet kalaan ota autoon mukaasi kylmälaukku, johon olet ottanut pakastimesta muutaman jäässä olevan kylmäkallen.Näin saat kalan tuoreena kotiin. Tunturissa voit tehd'tunturikoivikosta vitsaksen johon pujotat kalan ja jättää kalan vaikka jokeen. Vitsaksen päälle kivi niin ei lähde kala uimaaan uudestaan. Vesi on yleensä tunturissa sen verran kylmempää että kala säilyy siinä mainiosti hetken.
Valikoiva kalastus
Tälle paljon keskustelua herättävälle tavalle on olemassa mielestäni ihan perusteltu syy. Tätä tapaahan käyttävät niin virveli kuin perhokalastajatkin. Verkkokalastuksessa tämä onkin sitten hieman vaikeampi vaihtoehto. Kalastus on nykyään harrastus kun se aiemmin mainittiin nimellä kotitarvekalastus.
On ollut olemassa aika jolloin ihmisten eläminen oli kiinni siitä mitä luonnosta saatiin. Tämän akuutin tarpeen kadottua onkin kalastus jäänyt harrastukseksi.
Kalastusmenetelmät ovat tehostuneet niin että jos kaikki kalastajat ottaisivat kaikki lakisääteisen mitan täyttävät kalat saaliiksi, meiltä loppuisivat kalat vesistöistä aika nopeasti, tai ainakin vähenisivät radikaalisti.
Siksi pidänkin perusteltuna päästää kaloja takaisin kasvamaan isommaksi ja pitämään yllä kalakannan elinvoimaisuutta. Näin siis kalojen mahdollinen tehostunut lisääntyminen voisi olla hyvä peruste sallia hyvillä mielin valikoiva kalastus.
Valikoivassa kalastuksessa otetaan ruokakalaksi niitä välikoon kaloja josta tuolla ylempänä tekstissä jo mainitsinkin. Kun esim. kuhan alamitta on 42cm, pitäisin järkevämpänä ottaa ruokakalaksi noin 50-55cm kaloja.
Kun sitä pienemmät ja isommat kalat päästetään takaisin, kanta vahvistuu koko ajan. Isot mäti- ja maitikalat tuottavat hirmuisen määrän poikasia ja pitävät hyvää geenipankkia yllä vesistöissämme.
Vieraslaji kirjolohi
Kirjolohi eli sateenkaarirautu on aikanaan tuotu suomeen istutuskalaksi Pohjois-Amerikasta, se ei siis ole alkuperäinen suomalainen kalalaji. Lisäksi se on kala joka ei pysty luonnossa lisääntymään kovinkaan helposti. Suomen olosuhteet eivät ole siihen sopivat. Siksipä kirjolohi onkin oiva kohde ruokakalan ottamiseen. Lähin luonnossa liisääntyvä kirjolohikanta on löydetty Etelä-Ruotsista. Suomessa kirjolohi on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi, siitäkin huolimatta että sitä istutetaan kalastajien kalastettavaksi. On myös huhuja että Vantaan latvoillakin olisi joku löytänyt kirjolohen poikasia. Mutta kukapa sen tietää varmasti.
Usein perhokalastuksen yhteydessa saadaan myös haukia ja ainakin pohjoisen vesillä tuntuu olevan tapa heittää saatu maastopukuinen taimen eli hauki suoraan pusikkoon. Suurten petokalojen vapauttaminen on kuitenkin perusteltua siksi että ne säännöstelevät, mutta etenkin pitävät särkikalakantoja kurissa, tämä taas parantaa vesistöjemme tilaa huomattavasti.
Muussa tapauksessa vesistöt rehevöityisivät nopeasti, järvet kasvaisivat umpeen tai ainakin veden laatu heikkenisi todella paljon. Suurina petokaloina voimme pitää haukea, kuhaa ja jopa ahventakin. Nämä kaikki käyttävät särkikaloja ravintonaan.
Tehdään parhaamme, että meidän tulevillakin sukupolvilla olisi tulevaisuudessa kalastettavaa. Etelä-Suomessa on aktiivista koskien kunnostus toimintaa ja esim. Virho eli Virtavesien hoitoyhdistys tekee hienoa työtä, jotta taimenilla olisi parempi tulevaisuus. Virho järjestää myös koskikunnostustalkoita, johon kuka tahansa voi tulla antamaan oman panoksensa taimenkantojen hyväksi.
Lue lisää:
Perhoja väkäsettömiin koukkuihin sitovat seuraavat ammattisitojat:
1 ajatus aiheesta “Perhokalastaja on myös vastuullinen kalastaja”
Kiitos hyvistä ohjeista. Mieheni on aloittamassa perhokalastusta ja uskon löytäneeni hyvän joen tähän puuhaan. Majoitustakin siellä näkyy olevan tarjolla. Suunnittelemme kalastusmatkaa alkukesälle ja opiskelemme perhokalastuksen teoriaa talven ajan.