Perhokalastajan Kuusinkijoki riippusillalle – Perhokalastajan Kuusinkijoki riippusillalle. Edellisen postauksen lopussa jo hieman sivusimme Paljakankoskea ja sen niskalla olevaa nousutaimenen kalastuspaikkaa. Takkupyörteen laavulta pääsee helposti laskeutumaan hyviä portaita pitkin lähes suoraan heittopaikoille Paljakankosken niskalle.
Aiemmnin julkaistut Kuusinkijoki – sarjan postaukset, jotka ehdottomasti kannattaa käydä lukemassa:
Perhokalastajan Kuusinkijoen yläosa -1
Perhokalastajan Kuusinkijoki Särkipuronsuulle -2
Perhokalastajan Kuusinkijoki Takkupyörteelle – 3
Lisäksi muistuttelen keräyksestä, jolla laitetaan Kuusinkijoki kuntoon. Näin mahdollistetaan nousutaimenien pääsy nousemaan ohi Myllykosken voimalaitoksen yläpuolisille alueille kutemaan. Tässä linkki Kuusinkijoki kuntoon- sivuille.
Mutta nyt päästään lukemaan Perhokalastajan Kuusinkijoki riippusillalle– postausta
Takkupyörteeltä kohti Lohipyörrettä
Kun pääsemme lähtemään Takkupyörteen taimenniskalta alaspäin, kiihtyy koski jonkin verran. Muutamia harjuksia saatat tavoittaa heti alkupäästä Mitä enemmän kohti Lohipyörrettä mennään sen enemmän kovemmin koski laskee vetensä alaspäin. Tämä alue ei harjuksen kalastajan kannalta kovin tärkeässä roolissa. Kun taas tällä jokipätkällä on muutamia makoisia peiinreunoja nousutaimenen tavoittelua varten.
Joki kääntyilee uomassa aina sinne ja tänne. Tämä tuo kalastajalle mielenkiintoisia, jopa kuvauksellisia maisemia vastaan. Kun päästään Lohipyörteen yläpuoliselle suoralle, paranevat harjuksen kalastuspaikat huomattavasti, potenssiin kymmenen.
Lohipyörteen yläpuolen koskiosuus levenee mitä enemmän alavirtaan tullaan. Komeat ja jylhät kalliot ympäröivät rantoja, jotka luovat upeat maisemat. Vaikka alueella on käynyt kymmeniä kertoja, sykähdyttää tälle koskelle tuleminen joka kerta. Jo pelkästään maisemien puolesta.
Lohipyörre voisi oikeastaan olla nimeltään taimenpyörre
Lohipyörre on kohta, jossa nousutaimen on pysähtynyt aina, jo kauan aikaa sitten. Joen kovempi virtaus kääntyy yläpuolen osalta eteläpuolen rannan kautta suunnaten kohti alavirtaa. Etelärannalla jyrkän kallioseinämän päällä on laavu, jonka lähelle pääsee ajaen ohi Kuusingin leirintäalueesta Paljakantieltä pitkin. Jossain vaiheessa pieni tie kääntyy vasemmalle jota pitkin ajellaan tovi kyseisen laavun parkkipaikalle, josta on 200 m kävely laavulle.
Lohipyörre on aina ollut taimenenkalastajien suosiossa mutta 90 -luvun alkupuolella tehty tie Lohipyörteelle on tuonut alueelle ehkä hiukan liikaa kalastuspainetta. Harjuksen kalastajat ovat löytäneet alueelle vasta viime vuosikymmeninä. He tulevat yleensä kävellen pohjoispuolelta, joten kalastuspaine jakautuu tasaisesti harjuksen ja taimenkalastajien kesken. Laavun yläpuolella on aina ollut harjuksen hyvää kalastusaluetta ja sen huolellista kalastusta ei voi korostaa liikaa.
Jos haluaa ihan tosissaan saada Lohipyörteellä taimenen siiman päähän, suosittelen liikkumista pohjoispuolelta, sillä nousutaimen liikkuu juuri eteläpuolen aivan rantauomaa pitkin. Pohjoispuolelta kalastaen et häiritse lähes rantaviivassa liikkuvaa isoa taimenta. Näin kalastajalle jää paremmat mahdollisuudet saada kala siiman päähän.
Pohjoispuolelle pääsee ajamalla Saunavaarantietä pitkin aina melkein Koivumutkien parkkikselle asti. Hiukan aikaisemmin on oikealla puolella selvä parkkipaikka, josta on 800 m kävelyä Lohipyörteelle.
Koskenlukutaitopostauksessa kerron hieman kuinka lukea koskea, sillä tämä aihe kaiken kalastuksen kannalta on erittäin tärkeä osata. Jos et ole vielä lukenut sitä, niin tässä on linkki postaukseen.
Raatehammasta kohti
Lohipyörteen jälkeen syvempi uoma menee vielä hetken eteläpuolen kallioiden reunaa pitkin. Kun joki kapenee tulee uoma keskelle jokea ja alkaa kunnon kuohuva koskialue. Alueella on useita peilejä ja peilireunavirroista voi nousutaimenen taas tavoittaa aika hyvällä todennäköisyydellä.
Raatehammas tulee vastaan joen ollessa melkeinpä kapeimmillaan. Joki kuohuu siinä kohtaa eniten koko alueella, eikä paikasta voi oikeastaan erehtyä. Kuohujen alapuolelta on reilunkokoinen syvä kuoppa, joka on takuuvarma taimenen kotipesä. Monttu on kyllä hankala kalastaa mutta sitkeys palkitaan varmasti, jos vain saa perhon riittävän lähelle kalaa.
Raatehampaan alapuolella joki taas hieman levenee ja putoamiskorkeus on riittävän jyrkkää saadakseen joen kuohumaan oikein kunnolla. Koski on todella kivikkoinen eikä kovin helposti luettavissa, mutta ainakin koskessa sijaitsevien isompien kivien taustat kannattaa kopaista ison taimenen toivossa.
Laattakiven alapuolelta kohti Haisusaarta
Kun joki alkaa kääntymään kohti itää on pohjoisrannalla iso tasapäinen kivi ja paikka onkin nimetty Laattakiven mutkaksi. Heti Laattakiven alapuolelta alkaa rauhoitusalue, joka jatkuu aina reilun 600 m päähän alavirran suuntaan. Alaraja löytyy Haisusaaren yläpuolella olevan pienen saaren kohdalta. Kannattaa katsella tarkasti rantakoivuja josta pieni rauhoitusalueen kyltti löytyykin tarkalla tihrustamisella.
En osaa sanoa miksi juuri tämä alue on valikoitunut rauhoitusalueeksi. Yleensä se pitäisi olla joko taimenen kutualueita. Järkevin vaihtoehto voisi olla se, että kyseisellä alueella on runsaasti pieniä taimenia ja halutaan rauhoittaa niille ihan oma kasvualue.
Rauhoitusalueelta Haisusaaren ohi
Kun olet löytänyt rannasta rauhoitusalueen kyltin, joka on todellakin huonosti havaittavissa, on aika kaivaa perho taas esille.Keskellä jokea on vastapäätä pieni saari jonka kohdalla päävirta menee keskellä jokea. Sen verran siinä on syvää, että se kannattaa kalastaa harjusta ajatellen. Pienen saaren heti alapuolella on isompi Kuusinkijoen kahteen eri haaraan jakava Haisusaari.
Muutaman kerran olen tuon pohjoispuolella olevan kapeamman uoman päässyt kalastamaan hyvällä vesimäärällä, jolloin sieltä olen löytänyt mukavasti harjuksia. Mutta jo heinäkuussa saattaa vesitilanne olla liian vähäinen, jotta kala niin matalassa viihtyisi.
Haisusaaren kohdalta alaspäin on hyvää harjusaluetta. Kun harjusparvet saattavat liikkua päivän aikana paljonkin on tätä aina Koivumutkiin liittyvää hyvää harjusaluetta reilut 800 m. Päävirta menee Haisusaaren jälkeen enemmän etelärannan puolella ja tarjoaa pohjoisrannalta kalastavalla koko 800 m matkalle hienoa kalastettavaa harjusjokea. Saunaniemen kohdalla on eteläpuolella laavu ja tulipaikka.
Vaikka virta rauhoittuukin kunnolla ennen Koivumutkia, jää tälle välille hyvin vähän kalastettua aluetta. Eikä se ole ollenkaan vähäkalaisinta aluetta. Jopa isoja taimenia olen nähnyt päävirran reunoilla hyppivän. Mutta ehdottomasti varovaisen kalastuksen paikka, eikä ainakaa mitään vesijuoksukisoja kannata alueella järjestää. Joten suosittelen pitkällä siimalla kalastusta jos olet taimenta jahtaamassa.
Koskenlukutaitopostauksessa kerron hieman kuinka lukea koskea, sillä tämä aihe kaiken kalastuksen kannalta on erittäin tärkeä osata. Jos et ole vielä lukenut sitä, niin tässä on linkki postaukseen.
Koivumutkissa on toivoa saada ISO – kala
Kun pääsemme Haisuusaaresta sen 800 m alavirtaan ja joki alkaa reilusti mutkittelemaan olemme Koivumutkissa. Mutkia voisi kuivailla jopa S-kirjaimen muotoiseksi. Ensimmäinen selvä mutka vasemmalle on vastarannalta todella syvä ja siis ison taimenen paikka. Kala voi olla missä kohtaa syvän reunaa tahansa. Mutka onkin hyvin suosittu taimenenkalastajien paikka ja usein paikalla pyöriikiin ns. rinki, jossa jokaisella kalastajalla on tietyn mittainen aika käytössä omalle kalastukselleen tai siis laskulle. Tarkoittaa että heität, kalastat heiton, siirryt pari askelta alavirtaan. Tätä toistat kunnes olet päässyt ison peilin ja syvän reunan loppuun. Sitten onkin tauon paikka ja odottelet taas omaa vuoroasi.
Nyt on pakko myöntää että en ole koskaan ollut tuolla seudulla kertaakaan ns. ringissä ja ainakin kuulemani mukaan juuri tuota yllämainittua tapaa Kuusingin-ringeissä käytetään. Ylempänä Kuusinkijokea kyllä olen taimenta ollut kalastamassa, mutta en pidä Koivumutkien kalastajamäärästä. Tämän aiheuttaa tietenkin jo hyvin lähellä oleva valtakunnanraja ja nousutaimen. Koivumutkien kohdalla alkaa taimen jo mielellään levähtämään pitkän matkan rasituksista Paanajärveltä nousun jälkeen. Ylempänä Kuusinkijokea saa kalastaa taimenta jo enemmän rauhassa ilman rinkejä. Ehkä tähän rinkiin on eniten mahdollista Takkupyörteellä.
Koivumutkista riippusillan suuntaan
Koivumutkat kiemurtelevat alaspäin ja pohjoisrannalla olevan herkästi valuvan hiekkarinteen jälkeen Kuusinkijoki kapenee ja uoma syvenee. Kun hiekkarinteeltä päästään 200 m alavirtaan kääntyy pääuoma etelärannalle koska pohjoisrannalla on heinäsaarien rykelmä. Pääuoma niin syvää, että siinä on tilaa isolle taimenelle koko matkalle aina rajavyöhykkeelle saakka. Saarilta on seuraavaan kohteeseen eli joen ylittävään riippusiltaan 250 m. Koko ajan on mahdollisuus saada perhovälineillä niin taimenta kuin myös isompaa harjustakin.
Koivumutkien kohdalle pääsee helposti autolla Saunavaaran tietä pitkin. Taas kerran varoittelen liiallisesta vauhdin käytöstä jos ei halua renkaita puhki. Saunavaaran tie on päällystetty räjäytysmurskeella ja vaikka sekaan on ajettu hienoa hiekkaa, tiivistyy se kivien väliin jättäen terävät reunat näkyviin autokuskin iloksi. Koivumutkissa on tilaa laittaa auto parkkiin, sekä myös leiripaikkoja niin teltalle kuin asuntovaunulle kuin -autollekin.
Vielä muistuttelen siitä että kuten kaikkien vastuullisten retkeilijöiden pitääkin tehdä, kerätkää omat jätteenne ja laittakaa ne roskikseen. Eikä missään nimessä maastoon, kuten yhä monella tulipaikalla näkee. En ole vielä nähnyt yhdenkään peltitölkin palavan tulessa, joten kerätään nekin sinne minne ne kuuluukin. Koivumutkista löytyy jo monia tulipaikkoja, eikä varmasti ole tarvetta tehdä niitä lisää. Myös kota löytyy alueelta sekä puuvessoja, omat paperit mukaan.
Riippusillalle katselmaan maisemia vaiko sen alapuolelle kalastamaan
Päivällä kannattaa käyttää aika harjuksen kalastukseen ja loppuillasta aina yöntunteihin asti kalastaa taimenta. Hiukan alempana tulee vastaan riippusilta, josta pääsee yli kalastamaan uomaan etelänpuoleltakin. Riippusillalta on vielä matkaa rajavyöhykkeelle noin 400 m. Kalastusta on tällä alueella rauhoitettu niin että, riippusillalta rajavyöhykkeelle asti on kalastus kielletty kesällä klo 20:00 – 08:00 välisenä aikana. Mutta ehdottomasti harjuksen ja siian kalastajan paikkoja.
Tämä kannattaa harjuksenkalastajan käyttää hyödyksi, sillä tuolla alueella ei taimenenkalastajia välttämättä näy päivällä. Kalat ovat saaneet muutenkin olla rauhassa 12h, joten koukuttamattomia harjuksia luulisin tuolla olevan kunnolla. Kahlaamaan tuolla ei pääse ja rannalta kalastus ei välttämättä ole mitään herkkua. Mutta ehdottomasti kannattaa käydä kokeilemassa. Mutta riippusillan yläpuolella saattaa olla kalastajia aivan kyynärpäätaktiikalla asti. Joten itse pysyn sieltä ainakin kaukana, etenkin ilta ja yöaikaan.
Riippusillalta alaspäin tulee vielä vastaan rajavyöhykkeen puomi, jota pidemmälle en suosittele menemään. Voipi tulla aika nopeasti lähtö pirssin kyydissä ja tiedetysti saat ainakin mojovat sakot. Puomilta on vielä pari kilometriä matkaa valtakunnanrajalle.
Pelivehkeet kaloille
Jos mietitään kalastusperhoja Kuusinkijoen kaloille on tietysti selvä että harjukselle käyvät moninaiset pikkuperhot. Kuulapäiset tummat ja harmaat nymfit jollain iskupisteellä roikkuvat monen perukkeessa kiinni. Myös pintaperhoilla olen monesti päässyt hyviin tuloksiin. Joskus harjus saattaa olla todella ronkeli, jos tarjolla on paljon luonnonhyönteistä. Silloin on syytä tarkasti katsella, mitä siellä lähellä veden pintaa lentelee. Yleensä harmaata vesiperhosta, koukkukoko 12-16.
Uskaltaisin jopa yrittää kalastaa noita nousutaimenien kivien taustoja sekä peilien reunoja oikein painavalla vihreällä tai ruskealla larvalla ja yli 0,30 mm perukkeella. Toinen vaihtoehto on toki se perinteinen isohko streamerperho.Värisävyiltään ahven ja mutu lienevät ne käytetyimmät. Yöllä tietenkin ne mustat perhot toimivat.
Yleensä päiväaikaan taimenen kalastus ei tietenkään ole niin tuottoisaa kuin alkuyöstä alkaen eteenpäin. Jos paikka on outo suosittelisin käymään kalastamassa kyseiset kohdat kerran läpi päivänvalon aikana. Kun pimeä laskeutuu joen ylle, on paljon mukavampi tietää millaista paikkaa kalastaa, mihin perho tulee uittaa ja etenkin varoa niitä monttuja.
Sitten laitetaan vielä yksi perhoresepti Tero Ronkaisen Kuusingin taimenperhot kirjasta. Perho on nimeltään Kuusinki X.
Koukku: 8-10 kaksihaarainen. Mutta myös jonkin vahvalankaisen yksihaaraisenkin luulisin toimivan.
Runko: Tummanvihreä Fly Rite, sidotaan sikarin malliseksi
Häkilä: Punainen kultafasaanin rintahöyhen, erittäin pitkä
Pää: Musta
Toimii kuin se vanha junanvessa, sikavarmasti taimenen kalatärppi, jos kalaa joessa on.
Kiitokset taas postauksen lukijoille. Käykäähän lukemassa aiemmatkin Kuusinkijoki-sarjan postaukset, sillä hyvä on tietää missä muualla tällä joella voisi käydä kalastamassa.
Muistakaa myös jakaa postaus kalakavereille!
