Perhokalastus ja koskenlukutaito. Osaatko sinä sen kunnolla? Jos et niin se kannattaa opetella, sillä koskenlukutaidon hallinta voi moninkertaistaa kalansaaliisi. Koskenlukutaito on monella perhokalastajalla vähemmälle huomiolle jäävä asia. Sen toki ymmärtää, sillä kyse ei ole ihan yksiselitteisestä asiasta. Perhokalastus on taitolaji, joka koostuu monesta pienestä nyanssista. Se ei ole vain yksi iso kokonaisuus.
Blogi täyttää tänään kun tämä postaus ilmestyy 21.11.22 yhden vuoden.
Perhokalastus ja koskenlukutaito. Ehkä tärkein alue, Koskenlukutaito tulee nähdä pintaa syvemmälle, kirjaimellisesti. Koskea tulee osata lukea selvästi. Jos et ymmärrä, mitä veden pyörteet veden pinnalla tarkoittavat sekä miten koskien kivet vaikuttavat veden virtaukseen, et ole selvillä kalan sijannista koskessa.Tälloin kalojen saantikaan ei ole kovin tehokasta. Koskenluku on kuitenkin monen asian summa, eikä sitä ole helppo selittää sanallisesti vaan asia pitäisi oikeastaan päästä näyttämään itse koskella. Kaikki kosket ovat aina eri pituisia, virtaukseltaa erilaisia, pohjaltaan täysin erityyppisiä jne. Näin siis yhtä pätevää ohjetta on todella vaikea antaa. Mutta on erityisen tärkeää opetella missä kohtaa koskea sinun haluamasi kalalaji majailee. Millaisissa paikoissa se tykkää olla ja olosuhteiden muuttuessa kuinka kala käyttäytyy. Yritetäänpä tässä hieman tätä kaikkea avata. Toki näitä ohjeita sekoittavat totaalisesti erilaiset kosket joten jokaisen pitäisi hieman osata soveltaa ohjeita omaan perhokalastuskoskeen.
Alla olevassa kuvassa on todella kovaa koskea kalastaa. Tuossa lähtisin itse kokeilemaan vain ns. oman rannan puolen reunavirtoja. Siinä näkyy selvästi muutama hidasvirtaisempi kohta ja niissä kohdissa sekä kovan kosken reunalla voisi olla taimenen olinpaikka. Jos yrittää kalastaa tämän kosken keskiosaa, ei perho kovin kauaa kalan näköpiirissä ehdi olemaan. Kova pintavirtaus vie perhon saman tien alavirtaan. En itse todennäköisesti kalastaisi kyseistä kohtaa kuin pikaisesti ja jatkaisin ylävirtaa kohti.
Perhokalastajan kalalajit koskialueella
Erilaiset kalalajit sijaitsevat aina hieman eri seuduilla koskialueella.Koskesta saadaan yleensä taimenta, harjusta, siikaa, kirjolohta, haukea, säyne, ahventa, särkeä, lahnaa ja salakkaa. Siinäpä ovat todennäköisimmät saaliiksi saatavat kalalajit. Jos lähdetään liikkeelle vain tietyn yhden kovan kosken niskalta kohti alavirtaan, sijoittuvat kalat yleensä seuraavasti. Poikkeuksiakin on ja seuraava lista on vain suuntaa antava. Nyt oletetaan että veden lämpötila on alle +19 astetta.
Niskalta liikkeelle lähdettäessä kohti alavirtaa niskalla voi olla taimen, siika, ahven, säyne, särki, hauki, salakka. Kun seuraavaksi olemme kovan kosken yläpäässä, löytyy sieltä pääasiallisesti vain taimenta. Keskiosalta alkaa taas taimenen lisäksi löytyä jo ensimmäiset harjukset. Kun koski hieman rauhoittuu mutta virtaa vielä hyvin, olemme harjuksen mielialueella. Näiltä seutuvilta voi jo löytyä lähes mitä listan kaloista tahansa. Aivan kosken loppuliusta löytyvät sitten enemmän särkikaloja ja ahvenia. Hauki viihtyy myös siellä, sillä ravintoa on ympärillä runsaasti.
Mutta pyritään tässä postauksessa pidättäytymään pääosin taimenen ja harjuksen kalastuksessa. Ne ovat kuitenkin suurimman osan perhokalastajan kohde koskikalastuksessa.
Taimenen ja harjuksen erilaiset olinpaikat
Taimenella ja harjuksella on aina hiukan erilaiset paikat koskessa, enkä osaa varmasti sanoa että miksi. Taimen ja harjus ovat kaloja, jotka nauttivat tietysti sellaisesta paikasta virrassa, jossa voisi päästä helpommalla. Mutta taimen viihtyy myös paikoin kovassakin koskessa, paljon mieluimmin kuin harjus. Harjus on selvästi enemmän miedomman virran kala. Mutta silläkin on joessa selvästi omat suosikkikohdat. Mutta käydään niitä hieman tässä läpi tekstin muodossa mutta myös havainnekuvin
Alla olevassa vaihtokuvassa on kuvattu Kuhmon Pajakkakosken sillan alaosa oikein vähällä vedellä sekä runsaalla vedellä. Kun otat kiinni ja vedät kuvan keskellä olevasta ympyrästä, näet miten kosken luonne muuttuu kun veden määrä koskessa vaihtelee. Vasemmassa reunassa lähellä rantaa oleva pitkä soikio kertoo vähällä vedellä helposti sen miksi siinä on runsaalla vedellä hyvin kalaa. Joki virtaa koko leveydeltään hyvin ja miedoimmin lähellä vasenta reunaa. Niin myös tuo keskellä oleva soikio, joka isommalla vedellä on ollut täynnä harjuksia. Olen siitä parhaimmillaan saanut toistakymmentä yli 40cm harjuksia. Oikeastaan alueet, joissa vähällä vedellä näkyy selvästi kivikkoa ovat selkeästi korkeammalla vedellä harjuspitoisia kohtia.Vähällä vedellä ovat taas aivan turhia kalastaa.
Oikean reunan vihreät alueet selkeitä taimenpaikkoja. Tuo pitkä vihreän viivan kohta voi yllättää kunhan paikan kalastaa tarkasti. Pidemmän vihreän soikion alueelta vuosi sitten Palkesin Kuhmon leirin asiakas karkuutti todella suuren taimenen. Harmistuksen näki selvästi perhokalastajan kasvoilta. Taimen selvästi suosii enemmän kovempaa virtaa, sen reunoja ja kuvat kertova hyvin miksi. Kummallakin vesimäärällä piilopaikkoja riittää aremmalle taimenelle runsaasti. Virta myös tuo mukanaan syötävää kalalle. Lisäksi kala pääsee nopeasti syvempään virtaan piiloon mahdollisesti paikalle tulevaa kalastajaa. Siksipä on kyseinen paikka järkevää kalastaa nymfilla alavirran suunnasta tai streamerilla hieman pidemmällä siimalla sivusta tai ylävirrasta käsin.
Taimenen olinpaikat koskessa
Veden ollessa vielä alle +19 asteista löytää taimenen monipuolisesti kosken monesta eri kohdassa. Kosken loppuliuku, kovan kosken reunavirrat, isot kosken kivien takuset, kosken niskat. Mutta kun vesi nousee yli tuon kyseisen veden lämpötilan, alkaa taimen siirtymään kovaan koskeen, sinne valkoisiin kuohuihin. Siellä on happea riittävästi, jota kala tietysti tarvitsee elääkseen. Kun veden lämpötila nousee yli + 19 asteen, veden happimäärä laskee ja vesi hapettuu vain kovissa kuohuissa. Taimen on tuolloin lämpimällä vedellä enemmän siellä todella kovassa koskessa. Veden ollessa alle tuon +19 astetta löydät taimenen vielä kovastakin koskesta mutta nyt niiltä seuduilta, minne harjus tulee kun vesi lämpenee. Eli hieman alempana sitä kovaa koskea.
Jos kyseessä ei ole kova koski mutta kuitenkin selvästi virtaava, eikä koski kuohu kovasti. Tällöin koskesta on aina hankalampi löytää kalan olinpaikat. Perhokalastaja joutuu haravoimaan lähes koko alueen löytääkseen kalan sen hetkisen sijannin. Kuitenkin taimen on tiettyinä päivän aikoina aktiivisempi ja hakee optimaalista ruokailualuetta. Taimen syö myös paljon pientä kalaa ja kun pikkukalaparvi pärskähtää pintaan, voi helposti päätellä paikalla olevan joko taimenen ja jokihauen. Tällaisella laajalla alueella kalat ovatkin usein kovin aktiivisia liikkumaan koko alueella. Saattaa tuntua että parin kalan saannin jälkeen kalan tulo loppuu mutta kalat vain siirtyvät hieman eri kohtaan mitä juuri kalastat.
Tässäkin koskityypissä on pohjassa kiviä ja putoamiskorkeus on vain pienempi, jolloin kuohuminen on vähäistä. Mutta siitä huolimatta nuo pohjakivet luovat erilaisia virtauksia ja kala sijoittuu aina sen mukaan, mihin virtaukset tuovat ruokaa. Pääosin taimen hakee sitä voimakkainta virran reunaa, koska todennäköisesti päävirta tuo siihen eniten virran ajeessa olevia hyönteisiä. Joskus kuitenkin yllätyksellisesti taimen voi sijaita hyvinkin mitättömän näköisessä virtapiikissä, jopa lähellä rantaa.
Taimenen ja harjuksen ottipaikkoja havainnekuvissa
Alla olevassa kuvassa kalastaja on aloittanut kalastamaan kosken yläosan reunapeiliä. Punainen nuoliviiva on päävirran kohdilla. Isompi soikio on selvää harjuksen olinpaikkaa. Taimen voisi majailla tuon päävirran ja ison soikion reunalla. Ylempi pienempi soikio on hyvä, mutta vain muutaman kalan paikka. Siitä löytyy myös taimenen paikka päävirran reunasta. Mutta tuskin muualta siinä taimen viihtyy. Jos veden lämpötila nousee yli +19, alkaa taimen löytymään noista keskivirran valkoisten pikkukuohien kohdilta.
Alla olevassa kuvassa oleva kosken loppuosa on aika selkeästi luettavaa. Kuva on jatkumoa yllä olevalle kuvalla. Vihreä nuoli kuvaa päävirran kohtaa. Isoin punainen soikio kuvaa aluetta, jossa sijaitsee tällä veden korkeudella hyvin harjuksia. Kyseisessä kohdassa on vettä reisisyvyydestä vyötäröön, riippuen kalastajan pituudesta. Alue on hyvän päävirran reunassa ja reunavirta tuo tälle alueelle riittävästi syötävää. Vastarannan soikioiden kohdalla on myös löytynyt harjuksia. Siellä on myös sen verran kivien tuomaa suojaa että harjuksilla on helppo olla ja käydä välillä päävirran reunassa hakemassa hyönteisiä. Tuon kuvan ulkopuolelta nuolen suunasta alavirtaan, löytyi myös harjuksia keskeltä jokea. Virta rauhoittuu siellä sen verran, että kalalla on huippuoltavat. Siellä oli myös ensimmäiset hyvänkokoiset taimenet.
Harjuksen olinpaikat koskessa
Harjus on parvikala, joka tykkää siitä että kavereita on lähellä. Harjus on muodoltaan solakka kala ja sillä on iso selkäevä tasapainottamassa paikallaan olemista. Harjuksen löytää harvoin kovasta koskesta, tähän on toki olemassa yksi poikkeus. Se poikkeus on samoin kuin taimenella, liian lämmin vesi. Myös harjus siirtyy kovempaan kosken osaan siinä vaiheessa kun veden lämpötila ylittää +19 astetta. Iso harjus saattaa tälloin löytyä kovan kosken kohdalta aivan pohjassa kiinni makaamassa. Vaikka harjus ja taimen ovatkin tuolloin kohtuullisen samoilla paikoilla, on niiden olinpaikoissa pieni ero. Harjus oleskelee sen kovan kosken hiukan alemmassa osassa. Mieluiten hieman sen kovan koskenosan reunoilla. Olen huomannut, että jos normi vedenlämpötiloilla saa harjuksen kovasta koskesta, on se yleensä hieman kookkaampi kala.
Jos koskialue on pääosin vain kovempaa kivikkoista koskea, on koskea osattava lukea tarkasti. Harjuksen paikat voivat olla pieniä poteroita ja perhon uittaminen sinne kalan nenän eteen haasteellista. Heittojen on oltava lyhyitä ja nopeasti toistuvia sillä pitkää uittoa ei todennäköisesti pääse tekemään kunnolla.
Kun vesi laskee alle +19 astetta on harjusta lähes joka puolella koskea, joka ei kuohu voimakkaasti. Mutta kuten taimenellakin myös harjuksella on ne omat mielipaikat. Jos koskialueella on kohta, jossa vedenpinta väreilee ja lainehtii lievästi, eikä ole siis kovin syvääkään, on siellä myös yleensä harjusta. Tuollaista kohtaa koskessa kutsutaan riffleksi. Virtaus ei ole liian kova ja pohjakivet tekevät vain pieniä laineita veden pinnalle.
Virran reunat ovat hyvin ominaisia paikkoja harjukselle. Reunavirran tuomat hyönteiset ovat jokaiselle kalalle mieluista ravintoa ja monesti näistä kohdista löytääkin useita eri kalalajeja perhokalastajan perhoon. Joskus käy myös niin että harjukset laskeutuvat parvessa aivan kosken loppuliukuun, josta laajalta alueelta aktiivisesti etsivät virran mukana tuomia hyönteisen toukkia.
Pajakkakosken niska vähällä ja runsaammalla vedellä
Alla olevassa vaihtokuvassa on kuvattu Kuhmon Pajakkakosken niska kuvattu oikein vähällä vedellä ja runsaalla vedellä. Kun otat kiinni ja vedät kuvan keskellä olevasta ympyrästä, näet miten kosken luonne muuttuu kun veden määrä koskessa vaihtelee. Huomaat selvästi kosken pohjamuotojen eron. Pienetkin kivet tekevät keskellä selviä valkoisia kuohia ja niiden alapuolelle selviä harjuksen olinpaikkoja.
Oikean reunan pitkä soikio on usein kohta, johon harjukset sekä taimenet pakenevat kahlaavaa kalastajaa. Vasemmassa reunassa ja etenkin keskellä olevat soikiot ovat korkeammalla vedellä todellisia hotspotteja harjukselle. Keskimmäinen on aina varma paikka saada muutama hyvänkokoinen harjus. Virta tuo tuohon kohtaan niin paljon syötävää että tuo paikka oikein kuhisee harjuksia. Oikeassa reunassa punaiset soikiot ovat myös varmoja harjuspaikkoja. Vihreä soikio on takuupaikka taimenen kalastamiseen. Siihen kohdalle rantaa usein perhokalastaja suoraan ryntää ja näin karkuuttaa kalan kauemmaksi.
Kahluutekniikka perhokalastuksessa
Kahlaaminen on paikoin välttämätöntä mutta ei pakollista. Jos kalastat taimenta ei ole hyvä heti alussa kahlata voimakkaasti keskellä koskea. Yritä löytää kalat kalastamalla hieman kauempaa pidemmällä siimalla haravoiden koko koskialue. Pysyttele siis alussa kosken reunoilla. Taimen saattaa olla arka kala ja tietysti pelkää päälle kahlaavaa kalastajaa. Harjus käyttäytyy päinvastoin. Kun kahlaat aktiivisesti, aktivoituu harjuskin syömään kahlaamalla pohjasta irroittamaasi ruokaa. Joskus harjus jopa pyörii jaloissasi, eikä pelkää ollenkaan kahlaamistasi. Kovalla kahlaamisella yleensä kompensoidaan heikkoa heitto- ja kalastustaitoa, kun ei osata kalastaa kauempaa. Taimenen kalastuksessa tämä ainakin kostautuu, sillä että parhaimmat kalat jäävät saamatta. Aina ei siis runsas kahlaaminen kannata ja kohdekala hieman määrittää kahlaamisen tarpeen.
Kalastustekniikka
Kuten tuossa ylempänä jo mainitsinkin taimenen kalastustekniikasta, ei kahlaaminen ole aina tarpeellista. Onkin tärkeä opetella hyvä kalastus- ja heittotekniikka, jolla pääset riittävän lähelle kalaa ilman älytöntä kahlaamista. Jos nymfaat, aloitat toki vavan mittaisella siimalla mutta kannattaa pyrkiä lisäämään uittoetäisyytta vain heittämällä pidemmälle. Nymfaamisessa korostuu tiukka siimakontrolli eli et voi roikuttaa peruketta siiman kasvaessa heitoissa pidemmäksi. Vapa riittävän ylhäällä ja suora linja perhoihin takaa sen että tunnet tai näet kalojen tärpit välittömästi sen tapahduttua.
Streamerilla pääsee helposti uittamaan pahatkin taimenpaikat pitkällä siimalla. Se vaatii varmasti runsaasti siiman korjailua vavankärjellä aina virtauksen mukaan. Samalla kannattaa antaa perholle myös liikettä ja ärsyttää taimenta. Se on voinut jo nähdä jo monenlaisia perhoja ja saattaa tarvita sitä juurikin oikeanlaista liikettä perhoon. Millainen se sitten onkaan, löytyy vain harjoittelemalla eri koskilla ja saamalla aina välillä kalaakin.
Sinua voisi myös kiinnostaa tämä todella suosittu postaus Kauden 2021 parhaimmat jokiperhot.
Näin on taas pitkästä aikaa saatu uusi Koskenlukutaitoa koskeva postaus ulos luettavaksi. Koskenlukutaidosta on myös valmistumassa jokaiselle kalastajalle sopiva e-kirja, ehkä sen voisi nimetä Koskenluvun pelikirjaksi. Ennen joulua tulee myös myyntiin Karkkilan Pitkälänkoskille suunnattu Mentori-palvelu, jossa voi hyvinkin harjoitella koskenlukutaitoa. Tapaamiskertoja on toukokuun aikana neljä kappaletta ja siihen sisältyy “kotiläksyjä” suoritettavaksi koskella omatoimisesti.
Kun tämä postaus ilmestyy on Perhokalastajaninfoblogi ollut tasan vuoden toiminnassa ja sivun katseluja on tullut tänä aikana 81 000. Voin vain nöyrin mielin kiittää teitä kaikkia lukijoita, että jaksatte käydä aktiivisesti lukemassa kirjoittamiani artikkeleita. Tiedän että parannettavaa on paljon ja lupaan tehdä sen eteen paljon töitä. Kirjoitusvirheitä tulee näköjään usein mutta kun viikossa ilmestyy aina yksi postaus, teettää se runsaasti töitä kaiken muun normityön ohella. Virheitä siis tulee varmasti jatkossakin.
Eihän synttärit ilman lahjoja ole mitään, joten ne jotka ilmoittautuvat mukaan Mentori-palveluun tulen antamaan teille sen hinnasta 10% alennuksen blogin 1-v synttärin johdosta. Tämä alennus on voimassa Tammikuun 2023 loppuun mennessä ilmoittautuneille.
1 ajatus aiheesta “Perhokalastus ja koskenlukutaito”
Laittakaahan omia mielipiteitä tulemaan Koskenluvun vaikeudesta ja haasteista.