Asiakas perhokalastusleirillä

Asiakas perhokalastusleirillä – Opastus asiakkaan näkökulmasta. Tässä postauksessa pääset lukemaan kahden asiakkaan, Tonin ja Kallen, kertomana leirin tunnelmista omin sanoin.

Palkesin uusi leiri on alkamassa tänään. Eilen 15.6.2023 loppui kesän 2023 ensimmäinen leiri Änättikosken rannalla klo 16. Pidimme ennen leirin lopetusta asiakkaiden kanssa loppupalaverin ja totesimme, että paljon oli hienoja tapahtumia jäänyt jokaisen haaviin. Oppimista oli tullut kaikille runsaasti ja palo perhokalastukseen oli syttynyt vahvana.

Perhokalastusoppaan työ on erittäin mielenkiintoista ja haastavaa. Asiakkaat tietenkin aina odottavat saavansa vastinetta rahalle ja sitähän me todellakin yritetään antaa täydestä sydämestä. Mutta aina on olemassa niitä tylsiä muuttujia, jotka vaikuttavat tarinan kulkuun lopullisesti. Viime kesän leireillä oli haasteena kohtuullisen vähäinen vesi ja vesien nopea lämpeneminen. Tänä kesänä on Kainuussa taas vuosikymmenien tulvat kun taas eteläisessä Suomessa on koskilla todella alhaiset vesimäärät.

Hankalat kalastusolosuhteet

Voi kun joskus olisi optimaalinen vesitilanne, kalat olisivat helposti saatavissa jne. Mutta tätä on kalastus. Perhokalastusopas joutuu myös usein muuntautumaan moneksi ja olemaan lähes shamaani saadakseen kalaa jokaiselle leiriläiselle. Aivot miettivät koko ajan mitä seuraavaksi tehdään, kuinka toimitaan, miten asiakas saa haluamansa jne.

Mutta ei pidä unohtaa saatuja luontoelämyksiä, uusia kaverisuhteita tai syvällistä rentoutumista hienon lajin parissa. Syntyneet kaverisuhteet saattavat olla loppuelämän mittaisia, mikä on todella hienoa. Leirien luontoelämykset ovat ainutlaatuisia, ne tapahtuvat juuri silloin, nyt ja heti. Ne painuvat verkkokalvolle,  josta niitä voi käydä myöhemmin ihastelemassa laittamalla silmät kiinni.

Rekisteriseloste ja tietosuoja

Tämän blogipostauksen synty

Aikaa edellisen postauksen julkaisusta on kulunut lähes kuukausi (9.6.2023). Sinä aikana olemme pitäneet useita perhokalastusleirejä sekä henkilökohtaisia opastuksia Karkkilan, Kuhmon ja Taivalkosken seuduilla. Asiakkaita on tällä välillä ollut liki 40 innokasta perhokalastajaa. En vain millään ehtinyt kirjoittamaan minkäänlaista postausta. Mutta tässä nyt tulee tuore aihe, suoraan leiriltä.

Muutamalta asiakkaalta kyselin etukäteen sähköpostilla halukkuudesta pitää leirin ajalta päiväkirjaa ja omia tunnelmia.  Valituista kumpikaan asiakas ei tiennyt toisistaan, että kirjoittavat samasta leiristä. Tekstiä he tuottivat silloin kun ehtivät ja lähettivät ne sen jälkeen minulle. Minun tehtävä on vain poistaa turhia väliotsikoita ja lähettää heille tarkastettavaksi.

Seuraavaksi pääset lukemaan kahden asiakkaan, Tonin ja Kallen, kertomana leirin tunnelmista omin sanoin.

Tonin tuntemukset leirin ajalta

Huomasin leirin, ja koko Palkesin toiminnan, kun etsin kalapaikkoja ja kalatietoutta uuden mökkiympäristön tiimellyksessä. Sattuipa sopivasti, että oma mökki sijaitsee Kuhmossa, ja Palkes näkyi järjestävän perhokalastusleirejä sillä alueella. Siitäpä innostuneena täräytin heti talven aikana ilmoittautumisen kesän leirille. Perhokalastus ja aihe kiinnostaa kovasti, käytännön tekeminen aiheen parissa on jäänyt vähemmmälle, mikäpä parempi tapa oppia uutta.

Ajelin Oulusta kohteeseen, ensikohtaaminen jännitti, mutta rento ja maanläheinen suomalainen metsäläisyys toivotti tulijan tervetulleeksi. Järjestäjät tavattuamme, mentiin suoraan asiaan, jonka jälkeen kalastustietoutta alkoi satamaan ja paljon. Tunnen oppineeni jo nyt kalastamisesta paljon, vaikkei olla ensimmäisen päivän aikana veden äärellä oltukaan, paitsi savusaunasta uimaan mennessä. Sänkypaikat ja mökit on jaettu, nyt nukkumaan.

Sitten tositoimiin

Aamiaisen jälkeen kaikkia jo selvästi poltteli koskelle pääsy, kun välineetkin oli katsottu kuntoon jo edellisiltana, kuumetta kasvattaen. Odotan innolla tulevaa kalastuspäivää, vaikken ole ihan varma, miten minun tulisi kalastaa ja kuinka se tulisi sujumaan. Kun koskelle lopulta päästään ja hiominen alkaa, tunnen lapsenomaista riemua. Tämähän on kuin onkimista mutta virtavedessä, harjoitimme nymfikalastusta perhovälinein.

Pieniä kaloja sain päivän aikana runsaasti ja kalastuspäivän aikana tein useamman havainnon hyvänkokoisista taimenista. Päivän päätteeksi tuntui jo siltä, että olisin oppinut heittoa ja uittamista paljonkin, hyvien oppaiden avustuksella. Jännä nähdä kuinka monenlaista porukkaa ja ihmistä kokoontuu tälläisen harrastuksen äärelle, kalastus ja luonnossa olo yhdistää. Päivän fiilis on hyvä. Huomista jälleen innolla odottaen, uuden perhokalastustyylin ja kalastuskohteen opiskelua luvassa.

Seuraava kalastuskohde olikin jo hyvässä maineessa oleva koski. Iso vesimäärä ja omat kalastustaitoni olivat kyllä koetuksella ja koski vei voiton. Oppaan avulla pääsin kuitenkin hienosti kalan äärelle ja sain ison tärpin, kala kuitenkin karkasi, mutta kokemus oli hieno, kalaa on ja asioita on tehty oikein kun kala tarttuu. Koskella vietettiin pitkä päivä, kalastusvuoroja vuorotellen hyvässä hengessä. Taukojakin pidettiin ja kiireen tuntua ei ollut missään vaiheessa, tauoilla istuskelu oli leppoisaa nautiskelua ja aiheen tiimoilta jauhamista. Illan kähmässä kalakaveritkin jo luovuttivat kun yö painoi päälle ja pääsimme ajamaan tukikohtaan, valmiille ruoalle ja pehmeälle sängylle.

Reissusta rähjääntyneenä, kolmantena päivänä, kuin “Jesse” konsanaan, tunsin olevani hyvissä voimissa ja innoissani jälleen uudesta päivästä kalastuksen parissa. Ajetaan kohteeseen, katsotaan tekniikat ja paikat kuntoon ja kalastus alkaa. Kun kalaa ei isommasti näy, soitamme suutamme oppaalle tarpeeksi pitkään ja hän hakee 52cm taimenen, ensimmäisellä heitolla.

Sepä luo uskoa tulevaan, täytyy vain opetella ja tietää mitä tekee. Leirin viimeisen tunnin aikana, myös asiakas täräyttää ison kalan haaviin asti, virne oli kalan saajalla mairea. Kaiken kaikkiaan, jos kalastus kiinnostaa ja haluat oppia uutta, en parempaa tapaa keksi kuin Petrin ja Kanervan opastuksen, ja loistavan seuran.

Rekisteriseloste ja tietosuoja