Asiakas perhokalastusleirillä

Taimen on Palkesin perhokalastusleireillä yleinen saalis

Laitahan vinkit eteenpäin!

Asiakas perhokalastusleirillä – Opastus asiakkaan näkökulmasta. Tässä postauksessa pääset lukemaan kahden asiakkaan, Tonin ja Kallen, kertomana leirin tunnelmista omin sanoin.

Palkesin uusi leiri on alkamassa tänään. Eilen 15.6.2023 loppui kesän 2023 ensimmäinen leiri Änättikosken rannalla klo 16. Pidimme ennen leirin lopetusta asiakkaiden kanssa loppupalaverin ja totesimme, että paljon oli hienoja tapahtumia jäänyt jokaisen haaviin. Oppimista oli tullut kaikille runsaasti ja palo perhokalastukseen oli syttynyt vahvana.

Perhokalastusoppaan työ on erittäin mielenkiintoista ja haastavaa. Asiakkaat tietenkin aina odottavat saavansa vastinetta rahalle ja sitähän me todellakin yritetään antaa täydestä sydämestä. Mutta aina on olemassa niitä tylsiä muuttujia, jotka vaikuttavat tarinan kulkuun lopullisesti. Viime kesän leireillä oli haasteena kohtuullisen vähäinen vesi ja vesien nopea lämpeneminen. Tänä kesänä on Kainuussa taas vuosikymmenien tulvat kun taas eteläisessä Suomessa on koskilla todella alhaiset vesimäärät.

Hankalat kalastusolosuhteet

Voi kun joskus olisi optimaalinen vesitilanne, kalat olisivat helposti saatavissa jne. Mutta tätä on kalastus. Perhokalastusopas joutuu myös usein muuntautumaan moneksi ja olemaan lähes shamaani saadakseen kalaa jokaiselle leiriläiselle. Aivot miettivät koko ajan mitä seuraavaksi tehdään, kuinka toimitaan, miten asiakas saa haluamansa jne.

Mutta ei pidä unohtaa saatuja luontoelämyksiä, uusia kaverisuhteita tai syvällistä rentoutumista hienon lajin parissa. Syntyneet kaverisuhteet saattavat olla loppuelämän mittaisia, mikä on todella hienoa. Leirien luontoelämykset ovat ainutlaatuisia, ne tapahtuvat juuri silloin, nyt ja heti. Ne painuvat verkkokalvolle,  josta niitä voi käydä myöhemmin ihastelemassa laittamalla silmät kiinni.

Rekisteriseloste ja tietosuoja

Tämän blogipostauksen synty

Aikaa edellisen postauksen julkaisusta on kulunut lähes kuukausi (9.6.2023). Sinä aikana olemme pitäneet useita perhokalastusleirejä sekä henkilökohtaisia opastuksia Karkkilan, Kuhmon ja Taivalkosken seuduilla. Asiakkaita on tällä välillä ollut liki 40 innokasta perhokalastajaa. En vain millään ehtinyt kirjoittamaan minkäänlaista postausta. Mutta tässä nyt tulee tuore aihe, suoraan leiriltä.

Muutamalta asiakkaalta kyselin etukäteen sähköpostilla halukkuudesta pitää leirin ajalta päiväkirjaa ja omia tunnelmia.  Valituista kumpikaan asiakas ei tiennyt toisistaan, että kirjoittavat samasta leiristä. Tekstiä he tuottivat silloin kun ehtivät ja lähettivät ne sen jälkeen minulle. Minun tehtävä on vain poistaa turhia väliotsikoita ja lähettää heille tarkastettavaksi.

Seuraavaksi pääset lukemaan kahden asiakkaan, Tonin ja Kallen, kertomana leirin tunnelmista omin sanoin.

Kynäkoski kuuluu Ekokoskiin. Se on hyvin hoidettu ja runsaasti taimenia pitävä koski
Kynäkoski kuuluu Ekokoskiin. Se on hyvin hoidettu ja runsaasti taimenia pitävä koski

Tonin tuntemukset leirin ajalta

Huomasin leirin, ja koko Palkesin toiminnan, kun etsin kalapaikkoja ja kalatietoutta uuden mökkiympäristön tiimellyksessä. Sattuipa sopivasti, että oma mökki sijaitsee Kuhmossa, ja Palkes näkyi järjestävän perhokalastusleirejä sillä alueella. Siitäpä innostuneena täräytin heti talven aikana ilmoittautumisen kesän leirille. Perhokalastus ja aihe kiinnostaa kovasti, käytännön tekeminen aiheen parissa on jäänyt vähemmmälle, mikäpä parempi tapa oppia uutta.

Ajelin Oulusta kohteeseen, ensikohtaaminen jännitti, mutta rento ja maanläheinen suomalainen metsäläisyys toivotti tulijan tervetulleeksi. Järjestäjät tavattuamme, mentiin suoraan asiaan, jonka jälkeen kalastustietoutta alkoi satamaan ja paljon. Tunnen oppineeni jo nyt kalastamisesta paljon, vaikkei olla ensimmäisen päivän aikana veden äärellä oltukaan, paitsi savusaunasta uimaan mennessä. Sänkypaikat ja mökit on jaettu, nyt nukkumaan.

Sitten tositoimiin

Aamiaisen jälkeen kaikkia jo selvästi poltteli koskelle pääsy, kun välineetkin oli katsottu kuntoon jo edellisiltana, kuumetta kasvattaen. Odotan innolla tulevaa kalastuspäivää, vaikken ole ihan varma, miten minun tulisi kalastaa ja kuinka se tulisi sujumaan. Kun koskelle lopulta päästään ja hiominen alkaa, tunnen lapsenomaista riemua. Tämähän on kuin onkimista mutta virtavedessä, harjoitimme nymfikalastusta perhovälinein.

Pieniä kaloja sain päivän aikana runsaasti ja kalastuspäivän aikana tein useamman havainnon hyvänkokoisista taimenista. Päivän päätteeksi tuntui jo siltä, että olisin oppinut heittoa ja uittamista paljonkin, hyvien oppaiden avustuksella. Jännä nähdä kuinka monenlaista porukkaa ja ihmistä kokoontuu tälläisen harrastuksen äärelle, kalastus ja luonnossa olo yhdistää. Päivän fiilis on hyvä. Huomista jälleen innolla odottaen, uuden perhokalastustyylin ja kalastuskohteen opiskelua luvassa.

Leireillä on aina nuoriakin osallistujia. Heistä kasvaakin nopeasti perhokalastuksen taitavia osaajia
Leireillä on aina nuoriakin osallistujia. Heistä kasvaakin nopeasti perhokalastuksen taitavia osaajia

Seuraava kalastuskohde olikin jo hyvässä maineessa oleva koski. Iso vesimäärä ja omat kalastustaitoni olivat kyllä koetuksella ja koski vei voiton. Oppaan avulla pääsin kuitenkin hienosti kalan äärelle ja sain ison tärpin, kala kuitenkin karkasi, mutta kokemus oli hieno, kalaa on ja asioita on tehty oikein kun kala tarttuu. Koskella vietettiin pitkä päivä, kalastusvuoroja vuorotellen hyvässä hengessä. Taukojakin pidettiin ja kiireen tuntua ei ollut missään vaiheessa, tauoilla istuskelu oli leppoisaa nautiskelua ja aiheen tiimoilta jauhamista. Illan kähmässä kalakaveritkin jo luovuttivat kun yö painoi päälle ja pääsimme ajamaan tukikohtaan, valmiille ruoalle ja pehmeälle sängylle.

Uusi päivä kaiken muuttaa

Reissusta rähjääntyneenä, kolmantena päivänä, kuin “Jesse” konsanaan, tunsin olevani hyvissä voimissa ja innoissani jälleen uudesta päivästä kalastuksen parissa. Ajetaan kohteeseen, katsotaan tekniikat ja paikat kuntoon ja kalastus alkaa. Kun kalaa ei isommasti näy, soitamme suutamme oppaalle tarpeeksi pitkään ja hän hakee 52cm taimenen, ensimmäisellä heitolla.

Sepä luo uskoa tulevaan, täytyy vain opetella ja tietää mitä tekee. Leirin viimeisen tunnin aikana, myös asiakas täräyttää ison kalan haaviin asti, virne oli kalan saajalla mairea. Kaiken kaikkiaan, jos kalastus kiinnostaa ja haluat oppia uutta, en parempaa tapaa keksi kuin Petrin ja Kanervan opastuksen, ja loistavan seuran.

Rekisteriseloste ja tietosuoja

Kallen kokemuksia Lentiiran leiristä

Seuraavaksi Kallen kokemuksia Kuhmon leirin kulusta:  Osallistujien ikähaarukka on tällä kertaa laaja. Iäkkäimmillä on päälaelle kertynyt muutama harmahtava hius kun taas nuorin osallistuja on alle rippikouluikäinen. Kertyneet kalastuskokemukset ovat erittäin kirjavia. Joku on jopa käynyt Tenolla vanhaan hyvään aikaan kalastamassa kaksikätisellä lohia. Toisilla kokemukset perhokalastuksesta rajoittuvat perholitkan heittämiseen koneongella. Yksi yhteinen nimittäjä tuntuu lähes kaikilla kuitenkin löytyvän, ja se on halu oppia lisää ja useimmilla fokuksessa on erityisesti tehokas nymfaus.
Vedet ovat vuodenaikaan nähden korkealla ja sen vuoksi on tehty viime hetken muutoksia toteutettavaan reissusuunnitelmaan. Lähistöllä on koskia lukematon määrä ja ensimmäisen päivän kohteeksi valikoitui paikka, jossa vesistö ei ole niin korkealla kuin alkuperäisen suunnitelman paikoissa. Tulee heti fiilis, että nyt todella ajatellaan kalastajia eikä kyseessä ole leirin vetäjille vain yksi leirin isännöinti muiden joukossa.

Leiriläisten välineiden virittelyä

Välineistöt kootaan ja käydään setit yksitellen kädestä pitäen läpi. Petri ja Kanerva kertovat millä kannattaa lähteä liikkeelle ensimmäiseen päivään. Sekä mitä voisi ajatella käytettävän taas toisen kalastuspäivä kohteessa eli tällä hetkellä vuolaasti virtaavassa Kaarneenkoskessa. Edellisen leiriviikon kokemusten mukaan kalaa on ollut runsaasti, mutta rantauttaminen on ollut haastavaa. Vavassa pitää löytyä tarvittavaa vääntöä eikä liian kevyillä makkarakepeillä kannata lähteä kyseiseen paikkaan kokeilemaan.
Netistä, YouTubesta, podcästeistä ja lehdistä olen lukenut miten rigi tehdään, mutta kun se näytetään sinulle kaikkine koukeroineen ja solmuineen niin alkaa luotto heti kasvamaan. Tällä reissulla saattaa onnistumisia tulla ja ennen kaikkea oppimista.
Palkesin leiriläiset nymfirigejä rakentamassa
Palkesin leiriläiset nymfirigejä rakentamassa
Edeltävinä päivinä ruskeat ja mustat nymfit ovat toimineet, joten niitä suositellaan meillekin siiman päähän. Ja mikäli väkäsiä löytyy koukuista, tulee ne puristaa pihdeillä kasaan. Valittujen kalastuskohteiden säännöt ovat tältä osin selkeät ja niiden noudattaminen toki kunnia asia.
 Klo 19.00 menemme ruokailutilaan jossa Lentiiran isäntä Petri kyselee alkuun juomatilaukset. Sitten onkin keittiön vuoro esittäytyä ja tuleepa eräs ”Arktiset vedet” ohjelmiakin mieleen kun todetaan ”Tänään meillä on listalla….” Ja ai-jai millä meitä hemmotellaan. Alkupalasalaatin kyljessä Petrin isän savustamaa ahventa ja pääruokana ”vaatimattomasti” hirvi/peura-peruna uunipaistosta. Nam!
Illallisen jälkeen suuri osa meistä suuntaa vielä savusaunalle jatkamaan tutustumista. Jostain kumman syystä yhteiset puheenaiheet löytyvät vaivattomasti ja pyörivät paljon erilaisten kalastuskokemusten ympärillä.

Ensimmäinen leiripäivä

Eilinen illallinen on vetänyt suun siinä määrin kovasti messingille, että odotukset aamupalalle marssiessa ovat korkealla. Lyhyt vastaus: Kovatkin odotukset ylitettiin. Vai miltä kuulostaa vaihtoehtoina: puuro, jugurtti, marjat, useat erilaiset leivät (mm. tuoretta ruisleipää), graavilohta, useampaa erilaista leikkelettä, juustoa, mehua ja tietysti kahvia. Kyllä näillä perhokalastajan kylläisenä pitää useamman tunnin. Viimeinen leirillä osallistuja on myös iltamyöhään selvinnyt paikalle ja käyn lyhyesti esittäytymässä. Aamupalan jälkeen Petri ja Kanerva saapuvat Lentiiraan ja pääsemme tekemään eväsleivät odottamaan sopivaa taukoa.
Suuntaamme autot kohti Kynäkoskia. Matkaa tulee Lentiirasta melko tarkalleen tunnin verran. Matkalla keskustelemme Tonin ja Miken (kyseessä on Suomessa 24 vuotta asustellut Missourista kotoisin oleva perhokalastaja) kanssa päivän ja leirin tavoitteista. Itsekin tokaisen, ettei saaliilla ole tällä kertaa niin väliä, kunhan nymfaustekniikkaa saisi parannettua. En tiedä uskonko itsekään puheitani. Kohteena Kynäkosket on oikein oivallinen 1. päivän kohteeksi. Pituutta on sen verran sopivasti, että saamme 7 leiriläistä leviteltyä pitkin koskea ja kaikille on oiva tilaisuus oppimiseen ja ennen kaikkea saaliiseen.

Koko porukalla Kynäkoskelle kalastamaan

Olen lukenut etukäteen, että kosken alaosa on parempaa taimenaluetta. Paikkajaossa minulle ja Mikelle osoitetaan yläkoskia ensimmäiseksi kohteeksi. Kiroan mielessäni, mutta samalla tiedän, että minunkin vuoroni vielä tulee.
Kosken yläosan pienempi uoma on kuin tehty nymfaukseen. Erittäin selkeää ja helpohkosti luettavaa koskea lähdemme kampaamaan alhaalta ylöspäin. Minä voitan KPS:n ja aloitan hiukan Mikea ylempää. Sovimme hänen saavan paremman aloituspaikan sitten myöhemmin. Alkuun kalastus tuntuu yllättävän kankealta ja hommasta on tauon jälkeen vaikea saada kiinni. Mielestäni alue on otollista, mutta yksittäisiä hajaosumia lukuunottamatta mieleeni hiipii, että jotain on vialla.

Nymfailua ja ensimmäiset opit

Meinaan saada sydärin kun takaa kuuluu reipas huudahdus “Mites täällä menee?!”. Kanervahan se siellä hymyilee. Kerron alkuvaikeuksista ja hän alkaa haukan lailla tarkkailla kalastustani. Pari uittoa ja katson kysyvästi häntä. “Voisit kokeilla uittaa rigiä hitaammin. Nyt vedät ja viistätät perhoja alavirtaan. Perhot pitää saada uimaan mahdollisimman luontevasti ja se on itseasiassa virtaa hiukan hitaammin.” Käymme myös koskea läpi ja luemme missä kalat voisivat olla ja mistä niille kannattaisi heittää. Ei mene kauaa kun noin 30 cm harjus kelpuuttaa paremmin uitetun nymfin. Oho! Tästä hetkestä eteenpäin saan varmaan 20 kalaa, joista 3 on harjuksia. Mikään ei ole koolla pilattu, mutta tulosta alkaa tulla.
Huomaan kalastavani kohtuullisessa zonessa, kun nälkä alkaa kurnia. Päätän marssia laavulle, jossa muut ovat jo nauttineet omat lounaansa. Leirin puolesta oli tarjolla kolme erilaista pussiretkiruokaa. Lisää vain lämmin vesi, odota 5 min ja avot! Maistuvaa.

Kalastusta ja uusia oppeja 

Lounaan jälkeen jatkan kalastamista kosken alaosilla ja Petri tulee vuorostaan katsomaan kalastustani. Vanhat synnit ovat ehtineet palaamaan uittooni ja uitan perhoja taas liian nopeasti. Selkeästi pitää harjoitella ennen kuin tämä taito menee minun kovaan päähäni. Onneksi leiriä on vielä reilusti jäljellä. Myös Petrin kanssa harjoittelen kosken lukua ja mietimme missä päin kalat ovat koskessa. Kohtuullisen hyvin olen asiasta hajulla, mutta kyllä reilusti oppia tulee tässäkin.
Tämän postauksen aihetta eli Koskenlukutaitoa ei voi olla koskaan korostamatta liikaa. Lue tästä linkistä mitä voisit tehdä toisin oman kalareissun ja kalastuksen aikana.
Kun koskella on noin tunti peliaikaa jäljellä päätän kokeilla streameriä. Alakosken niskalla on havaittu taimen ja tarjoan sille n. 20 cm gunmetal tinseliä. Pam!! Ja peruke poikki, tärpistä suoraan. Ei kysymyksiä. Syvä ketutus valtaa mielen. Leuka rintaan ja uutta perhoa perukkeeseen.
Kynäkoskilla havaintoja porukallamme oli useista taimenista, mutta ylös ei saatu yhtäkään. Pientä kalaa sitäkin enemmän. Ihan kohtuullisesti, sillä koski oli kaikille entuudestaan vieras eikä saalis ollut tärkeintä vaan oppiminen. Auton keula kohti Lentiiraa ja hymyssä suin kohti huoltotoimia. Tiedän, että illallinen, savusauna ja pari olutta korjaavat suupielet oikeaan asentoon.

Kohti isojen taimenien koskea

Aamupalan jälkeen Kanerva ja Petri saapuvat taas Lentiiraan meitä vastaan. Aloitamme perhosettien perukkeiden virittämisellä, sillä Kaarneenkoskella perukkeen minimipaksuus on 0.30 mm. Mike on ainoa, joka on älynnyt hommata myös paksumpaa indikaattoriperuketta. Reiluna kalakaverina saamme kukin häneltä tarvittavat pätkän tuota kaksiväristä “ihme siimaa” ja päästään hyvillä mielin liikahtamaan Kaarneelle päin.
Perille saavuttuamme Petri ja Kanerva kertovat edellisen leirin saaliista ja käymme koko kosken läpi ottipaikkoineen. Käy aika nopeasti selväksi, että nyt on mahdollisuus saada reilusti taimenta siiman päähän, mutta rantauttaminen voi paikoitellen olla hankalaa.
Jaamme sillan yläpuolisen alueen neljään osaan ja pääsen Miken kanssa aloittamaan parkkipaikan puoleista sivustaa pilareiden ja sillan välissä. Toinen toimi haavimiehenä ja toinen kalastaa. Näin vähennämme kalan väsytysaikaa ja saamme kalan nopeammin haaviin sekä takaisin jokeen. Alkuun Miken kanssa kalastamme tyhjää ensimmäisen poolin. Ei merkkiäkään kaloista. Kuulen leirimme kuopuksen karkuuttaneen isomman kalan. Tiedän mikä tunne nuorella on päällä, mutta ennen kaikkea mieleen jää se palo minkä silmistä näkee. Nyt on pojalle löytynyt mieluisa harrastus.
Siirrymme seuraavalle poolille ja Mike nymfaa kirjolohen ylös. Yksilö on mukavan kokoinen (silmämääräisesti 1,5 kg) ja sääntöjen mukaan kirjolohet tulee ottaa. Kyseiset yksilöt ovat karkulaisia läheiseltä kasvattamolta, eikä niiden haluta olevan häiritsemässä taimenten eloa.
Kalle on juuri saanut Miken kalan haaviin. Onpa hyvä mieli leiriläisten onnistumisista.
Kalle on juuri saanut Miken kalan haaviin. Onpa hyvä mieli leiriläisten onnistumisista.
Haspelimiehenä ennen leiriä kunnostautunut Toni saa nymfiinsä isomman taimenen kiinni väliniskalta. 5 sekuntia kiinni ja irtoaa. Harmituksen aistii vastarannalle asti. Kahden kalastetun poolin jälkeen pidetään Yhteinen ruokailuhetki ja annetaan kosken rauhoittua. Pääsen seuraavaksi kalastamaan väliniskaa ja kysyn Petriltä vinkkejä miten ko. aluetta kannattaa kahlata ja kalastaa. Vinkit toimivat, sillä kohta pitelen taimenta nymfisetissä. Se tosin irtoaa noin 5 sekunnin pyristelyn jälkeen ja voi olla, että suusta pääsi kirosana. Myös Mike kokeilee väliniskaa ja hänkin karkuuttaa isomman kalan. Vaikeaa siis on.

Isot peilit ja joulukuusi toimittaa

 Viimeisenä poolina meillä on laavun puoleinen alaosa, jonka paras ottipaikka on selkeästi kolmen peilin yhdistelmä isompien kuohujen jälkeen. Päätän kokeilla isompaa ahvenstreameriä ja juuri kun olen lopettamaisillani heittelyä peilin alaosasta tulee painetta siimaan. Siima tiukalle ja yritän saada pidettyä kalan yläkosken puolella. Mikäli tämä pääsee koskeen niin se on sitten mennyttä. 0,35 peruke ja vahvahko streamerkeppi auttavat minua pääsemään tavoitteeseen. Mike kahlaa haavitsemaan taimenen ja pieni tuuletus ja ehkä huudahduskin pääsee ilmoille. Vihdoinkin. Nopeasti kuvat ja 51 cm eväleikattu taimen takaisin kotiinsa.
Kallen Joulukuusella saatu taimen
Kallen Joulukuusella saatu taimen

Illan kalastusta

Illaksi jaamme koko ryhmän kahtia ja sovimme kalastavamme vuorotellen. Omalla vuorollani suuntaan kosken ylimmälle niskalle laavun puolelta, sillä kukaan ei ole siellä asti viitsinyt vielä käydä kun väliniska on tarjonnut mukavasti tapahtumia. Niskan alta isomman kiven takaisesta rauhallisesta virrasta iskee kala mustaan streameriin.
Tämä on pirteä yksilö ja uintihaluja on reippaasti. Selkeästi pirteämpi yksilö kuin edellinen. Haavia ottaessani ja kalan tehdessä luovutusvoittoa ihmettelen kun siiman päässä ei olekaan taimen vaan hauki!! Haavitseminen, pikainen kuva luomuyksilöstä ja koukku pois suupielestä ja päästän hauen jatkamaan kalastonhoidollisia velvoitteitaan.
 Jatkamme kalastusta noin klo 23 asti ja melko väsyneinä matkaamme kohti Lentiiraa. Sovitusti illallinen on viety meille mökkiin jääkaappiin odottamaan. Kaalilaatikkoa puolukkahillolla ja jälkkäriksi pannaria mansikkahillolla. Uni saapuu ruokailun jälkeen nopeasti.

Kalan herättelyä aamusta

Aamulla herään hiukan klo 7 jälkeen ja aikomuksenani on mennä takaisin Kaarneenkoskelle. Onhan lupaakin klo 12 asti. Aamupalan jälkeen näen Pekan, joka on käynyt aamutuimaan Kaarneella. Suupielet ovat hiukan alaspäin, sillä tuloksena oli kaksi karkuutusta, joista toinen todellinen mörkö. Huono tuuri sen kuin jatkuu..
Saapuessani yksin koskelle teen pelisuunnitelman edellisen illan havaintojen perusteella. Suunnitelma on keskittyä vain hotspotteihin ja eilen karkuutettuihin kaloihin. Suunnitelma toimi, sillä noin viidennellä heitolla 35 cm luomutaimen hyväksyy tarjotun mustan nymfin. Nymfeistä sen verran, että tällä kertaa parhaiten pelitti mustat ja tumman ruskean eri sävyt.
Tässä vaiheessa Mike saapuu myös koskelle ja ehtii kalastamaan väliniskan ennen minua, mutta ilman mainittavaa tulosta. Kun vuoroni tulee siirtyä väliniskalle kalastan erityisen tarkkaan karkuuttamani kalan kohdan. Saan yhden pienen tärpin, mutta koukutettua mitään mainittavaa en saa. Mietin onkohan uittoni taas menossa liian nopeaksi…
Kun lupaa on 15 min jäljellä suuntaan kalastamaan peiliä, josta Olli on edellisenä iltana karkuuttanut taimenen. Sidon kuulapäisen tumman tinseliliitsin siiman päähän, mutta tulosta ei tule. Mietin meneeköhän perho liian pinnassa ja laitan pari kuulaa lisää painoksi.
Muutama heitto ja PAM! Perho kelpuutetaan ja yllätyksekseni suurempia menohaluja alemmaksi koskeen ei myöskään löydy vaan saan yksilön haavittua melko nopeasti. Eväleikattu 51 cm eli aika lailla saman kokoinen kuin edellinenkin. Pikaiset kuvat ja vapautus. Huudan “JES” ja tuuletan. Tähän on hyvä lopettaa kalastus koskella.

Tästä linkistä pääset lukemaan kesäkuun postauksen Käsialauitosta. Se tuo hyvän lisän omaan kalastukseesi ja antaa mahdollisuuden saada kala joka on jo nähnyt kaikenlaisia temppuja.

Kallen pohdintaa ja tunnelmia
 Seuraavana mahdollisuutena olisi liittyä muiden leiriläisten seuraan viimeisen leiripäivän kohteeseen Änättikoskelle. Toisaalta kotiin on 7 tunnin ajomatka ja kun tiedän perheen odottavan kotona enkä ole se paras väsyneenä ajaja totean valinnan kallistuvan kotimatkan aloittamiseen puolelle. Änättikosken vuoro on sitten joskus toiste.
Kuka tietää josko jo ensi kesänä Palkesin leirillä. Sen verran mukavaa nimittäin oli ja erinomaista opastusta ja huikeita järjestelyjä unohtamatta. Voiton puolelle jäätiin ja isosti.
Kiitos Petri ja Kanerva. Loitte leirille sellaiset puitteet, että siellä oli helppoa päästä onnistumaan. Enkä puhu vain omasta puolestani vaan varmasti myös muiden. Ja teille muille kanssaleiriläisille myös iso kiitos. Teidän ansiosta henki leirillä oli koko ajan muita tsemppaava ja muiden onnistumista pidettiin melkein yhtä tärkeänä kuin omaa. Kireitä siimoja kaikille!

Tässäpä olivat kahden asiakkaan tunnelmat leirin ajalta

Yllä oli kahden Kuhmon leirin asiakkaan kertomana katsaus päivien kulusta leirin aikana. Jokainen leirin asiakas kokee oppaat, kosket ja leirin ohjelman aina hiukan eri tavalla. Mutta kiitollisena olemme saaneet ottaa vastaan aina hienoa palautetta järjestelyistä sekä toiminnasta. Olemme onnistuneet luomaan toimivan sisällön, jossa jokainen eri lähtökohdissa oleva asiakas kokee saaneensa rahalle vastinetta sekä paljon oppeja tulevia omia kalastusreissuja varten.
Jälkeenpäin saadut kuvat ja viestit kertovat meille joka vuosi, kuinka hyvin olemme onnistuneet toiminnassamme. Kuvia ja viestejä on aina ilo katsoa ja lukea. Tulee hyvä mieli, olemme onnistuneet siinä missä olemme halunneetkin. Asiakkaan taitotason kasvattaminen on mennyt nappiin ja tulosta on syntynyt niin että asiakas on tyytyväinen.
Lupaamme jatkaa jatkossakin hyvän opaspalvelun tarjoamista räätälöitynä kaikille niille, jotka sitä tarvitsevat. Lupaamme myös, että teemme kaikkemme sinun viihtyvyyden ja oppimisen eteen. Lisää tietoja leireistämme löydät aina tämän linkin kautta nettisivuiltamme. Tervetuloa asiakkaaksi.

Laitahan vinkit eteenpäin!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *