Kalastustekniikat tunturissa. Katsaus päivän kalastustekniikkaan tunturissa – Käsivarren erämaan tunturijärvillä kalastamassa taimenta ja rautua heinäkuun viimeisellä viikolla. Tulen kertomaan tässä tunturikalastuksen katsauksessa yhden viikon mittaisen reissun yhden päivän kalastustapahtumista eli mitä tapahtui, mitkä vaikuttivat omiin ratkaisuihin sekä mitä niistä oli tuloksena.
Postauksessa on yksi kumppanuuslinkki, joka on merkitty tällä (*) merkillä.
Tunturissa paistaa aurinko ja on lämmintä, hetken päästä myrskytuuli repii telttaa ja vettä sataa kaatamalla. Yhtä nopeasti kuin myrsky nousi se voi myös laantua. Kaikkien kelien kirjo voi olla tunturissa mahdollista hyvinkin lyhyenä aikana. Tämä luo kalastukseen aina omat ongelmansa.
Olimme kolme vuotta sitten Käsivarren erämaassa viikon kalastusreissulla, jonne vesitaso oli meidät vienyt. Tarkoituksena on ollut kartoittaa useammalla eri retkellä järvikohteita asiakaskäyttöön. Lähtö oli Kilpisjärven rannalta ja ensimmäinen asia, jota jouduimme tarkasti miettimään oli mukaan otettavien tavaroiden määrä ja paino. Vesitasoon mahtuu yhteensä matkustajat ja tavarat yhteen laskettuna noin 380kg.
Pilotin lisäksi yleensä istuimia on 3 hlölle. Sisään mahtui kyllä tavaraa, kellukkeiden säilytystilan lisäksi. Jos mukana olisi ollut vielä kolmas matkustaja olisimme todellakin joutuneet laskemaan varusteemme tarkasti. Lopulta kaikki tarvittava oli ahdettu koneeseen ja tilaakin vielä olisi jäänyt polttopuille, jotka lopulta jätimme autoon.
Lentosää oli hieno ja näkyvyyttä riitti pitkälle horisonttiin asti. Oli mahtavaa nähdä laaja vesistöjen kirjo lentokoneesta käsin. Tuon jälkeen on erittäin helppoa käsittää miksi jalan kulkiessa mukana tulee olla fyysinen kartta ja kompassi. Eksymisen vaara on suuri, etenkin jos ei ole kokenut retkeilijä.
Voisit olla kiinnostunut myös tästä Tunturikalastuksen tekniikat – postauksesta.
Tunturialueen moninaisuus kalastajalle
Alue oli meille jo entuudestaan tuttu talvisilta pilkkiretkiltä, joissa majoituimme Kilpisafareiden arkeissa. Erittäin laajan käsivarren alueen järvien runsas taimen ja rautukanta oli tiedossa. Myös jokivesissä oleva harjuskanta oli todettu hyvin vahvaksi. Vesistöt ovat hyvin karuja. Järvien rannat ovat kivikkoisia ja syvemmällä mutaista. Kivikkoa on rannasta järvelle päin 5-15 m matkalla. Usein kalat liikkuivat tuota kivikon reunaa seuraillen ja ruokaa etsien. Joet ovat myös kivikkoisia ja suvantoalueiden rannat kasvavat heinää.
Hyttystilanne kiinnostaa aina kaikkia. Tällä kertaa kuten jo usein aiemminkin tunturireissuilla on heinäkuun loppu ollut jo mukavan maltillinen hyttysten esiintymisen suhteen. Hyttysiä pyörii ympärillä mutta ei onneksi harmaana massana. Pieniä päväkorentoja ja sekä erikokoisia vesiperhosia oli kalalle syötäväksi vielä hyvin runsaasti.
Tuuli oli tulopäivänä maltillinen ja sehän tietysti innoittaa perhokalastajaa, sillä kovassa tuulessa ei paljon perhovälineillä heitetä. Mukana oli tällä kertaa varmuuden vuoksi myös pieneen kokoon menevä teleskooppivirveli ja muutama painava uistin pahojen päivien varalle. Tarkoituksena oli saada ruokakalaa vaikkakin olimme varautuneet mahdolliseen kalattomuuteen erilaisilla pussiruoilla. Olen oppinut aikanaan ettei kannata erämaahan lähteä ylimielisenä tyyliin, “otan sitten joka päivä ruokakalat”. Voi käydä niin että heikon kalan aktiivisuuden takia saalis voi jäädä jopa nollaksi.
Mukana oli kaksi järviperhovapaa #7-10` ja myös kolme erilaista siimaa olin varustanut mukaan. Monipuolisesti mukaan olin ottanut kellusiiman, intermediaten ja 3-uppon. Monofiiliperukkeella on hyvä kalastaa pintasiimalla erilaisilla perhoilla niin pinnan alta kuin päältäkin. Perukepaksuuksiksi olin ottanut 0,20, 0.16 ja 0,14 mm. Perhoja mukana oli yksi rasia erilaisia uppoperhoja ja yksi pieni rasia pintaperhoja. Siinäpä ne tärkeimmät.
Teltaksi oli valikoitunut tälläkin kertaa Mega Horn Luxe – kotateltta.(*) Käy tutustumassa telttaan tämän linkin kautta.
Kalastus ja siihen liittyvien valintojen perustelut
Seuraavaksi kerron kalastustilanteita ja perustelut niissä tilanteissa tehdyille valinnoille. Tämä on poikkeuksellista, sillä yleensä en ole avannut miksi teen erilaisia valintoja. Asia ei ole nimittäin ihan yksiselitteinen sillä valintohin vaikuttaa niin moni asia asia, ettei yhtä selitystä valinnalle ole aina helppo antaa. Mutta katsotaan minkälaisen vastaanoton tämä tyyli saa. Samaa voisi kokeilla jossakin jokikalastukseen liittyvässä postauksessa.
Toiminta eli kalastukseeni liittyvät toimenpiteet olen värjännyt vihreällä. Alle olen aina kirjoittanut kohdan – Perustelut joka on mustalla tekstillä. Siinä kohtaa aina kerron miksi ja minkä takia olen kyseisellä tavalla toiminut. Lähdetäänpä siis liikkeelle kalastuksella ja siihen liittyvillä valinnoilla.
Kalastustekniikat tunturissa alkaa
Toiminta: Laitoin vavat kasaan ja kelat kiinni. Perukkeen tein 0,20 paksuudesta.
Perustelut: Oletin kalan olevan iltapäivällä mahdollisesti aktiivisen, eikä tuo perukkeen paksuus vielä karkoittaisi kalaa pois perhon perästä. Ohuempia käyttäisin, jos kala osoittaisi mielenkiintoa käytettyihin nperhoihin mutta en saisi kalaa tartutettua. Tai kala seuraisi perhoa rantaa ottamatta kuitenkaan kiinni.
Toiminta: Koska tuulta oli vielä jonkun verran, oli valintana fast intermediate siima ja toiseen vapaan pintasiima.
Perustelut: Kun kala ei ollut pinta-aktiivinen tuulen ansiosta, en halunnut heti aluksi lähteä heittämään pintaperhoa. Kun taas 3 upposiiman ajattelin olevan liioittelua, sillä vieressä olevan järven rannat eivät olleet heti äkkisyviä. Liian nopeasti uppoava siima olisi vienyt perhot liian syvälle tällaisessa kohdassa, pois oletettujen kalojen sijainnin luota. Pintasiima oli toisena valintana sillä kalan aktivoituessa syömään pinnassa.
Toiminta: Pitkävartinen haavi mukana kävelin lähimmälle rannalle johon kahden järven välinen pieni joki laskee. Tästä olisi hyvä aloittaa kalastus.
Perustelut: Järveen laskeva joki hapettaa vettä ja joensuu usein kerää kalaa norkoilemaan ja odottamaan virran mukana tulevaa ruokaa. Usein tämä pitää paikkansa missä tahansa tunturimaastossa.
Tunturijärven kalastusta
Toiminta: Pysähdyin pari metriä ennen rantakivikkoa, valitsin tasaisimman heittoalustan ja lähdin sormilla vetämään siimaa ulos kelalta. Perho oli yhä kädessä kun kelalta olin lopulta vetänyt ulos reilut 12 m siimaa. Ensimmäinen heitto lähti ja perho tipahti veteen niin, että perhosiima ei ole vielä edes vedessä. Pidin vapaa alhaalla ja nypin siimaa tasaisilla vedoilla. Pari heittoa lisää ja siirryin lähemmäs rantaa.
Perustelut: Kun järvellä ei ollut kukaan käynyt ihan äskettäin häiritsemässä kaloja, näin oletin, että kalat saattaisivat etsiä ruokaa läheltä rantaa. Jos olisi mennyt lähemmäksi, olisin saattanut karkoittaa kalat. Perhon pidin kädessä. Sillä kun lähtisin heittämään ulos vedettyä siimaa kalastusheittoon, saisin perhon saman tien ilmaan eikä perho tarttuisi maassa oleviin tunturikoivuihin ja muihin risuihin.
Toiminta: Tuuli tuli suoraan sivulta vapakäden puolelta mutta ei ollut onneksi liian kova. Takaheitto tilaa oli tässä kohtaa riittävästi, joten pystyisin heittämään lähes koko siiman ulos. Asetin haavin aivan eteeni, niin että haavin kahva jäi vasemmalle. Kuminen havas lepäsi tunturikoivujen päällä.
Perustelut: Kova sivutuuli etenkin heittokäden puolelta haittaa ikävästi siiman kulkua ilmassa. Tuulen vaikutusta heittämiseen on aina vaikeaa ehkäistä. Vain yrittämällä pitää ilmassa lentävää siimalooppia hyvin kapeana voi hieman helpottaa sitä, ettei heitto “hajoa” ilmassa, eikä siima ole heti heittäjässä kiinni. Runsas takaheittotila helpottaa heittäjää, sillä siimaa voi yrittää saada niin pitkälle kuin omat heitto-ominaisuudet riittävät.
Mitä vähemmän heittäjän takana on yli polvenkorkuista kasvustoa, sen helpompaa on heittäminen. Mitä pidemmälle pystyy tunturijärvellä heittämään, sitä paremmat mahdollisuudet on saada arat raudut ja taimenet kiinni siiman päähän. Usein heti ensimmäisen heittojen jälkeen kyseiset kalat vetäytyvät heittäjästä kauemmaksi. Etenkin rautu saattaa olla erittäin arkaa ja tuolloin ensimmäiset heitot ovatkin ne tärkeimmät.
Haavin asettaminen kalastajan eteen helpottaa niin että kun otat siimaa ulos kelalta heittoa varten, joudut laskemaan sen eteesi odottamaan heittoa. Mitä enemmän nenän alla on supursua, tunturikoivua tai muuta sellaista sen vaikeampaa heittäminen on siiman tarttuessa näihin kasvustoihin. Haavin kahva sillä puolella kättä jolla et pidä vapaa nopeuttaa mahdollisen kalan tartuttua haavitsemista. Eipä ainakaan tarvitse etsiä haavin kahvaa sieltä heittokäden puolellta, jolloin antaisit kalalle aikaa päästä irti perhosta.
Järviperhokalastus on tiettyjen asioiden toistoja
Toiminta: Jatkoin kalastusta ja heitin perholitkaa jokaisella heitolla aina pari metriä pidemmälle. Samalla haravoin edessäni olevaa aluetta viuhkamaisesti. Näin välillä kuinka kala käy hieman kauempana hakemassa pinnasta hyönteisen. Yritin heittää kalan tuikkietäisyydelle asti.
Perustelut: Halusin haravoida koko edessäni olevan alueen niin että alueella olevat kalat varmasti jossain vaiheessa näkisivät perhoni. Tällä maksimoin mahdollisen kalan saamisen. Kun kala tuikkii eli käy syömässä veden pinnasta jotain hyönteisiä, on kala sillloin aktiivinen. Niin kauan kun kala näin käyttäytyy, on järkevää yrittää saada perhot kalan näköpiiriin. Usein kalan aktiivisuus saattaa kestää muutamasta minuutista puoleen tuntiin. Koskaan et voi kuitenkaan olla varma aktiivisuusikkunan kestävyyden pituudesta.
Toiminta: Kun olin mielestäni kalastanut kyseisen alueen tehokkaasti ja tuikkiva kalakin oli kadonnut, siirryin järven rantaa noin 50 m päähän. Aloitin kalastamaan samalla tekniikalla kuin ensimmäisessä paikassa. Tässä kohdassa ranta syveni vielä hiukan nopeammin.
Perustelut: Jos kalaa ei ala kuulua yhdessä heittopaikassa on parempi lähteä eteenpäin järven rantaa pitkin eteenpäin. On parempi hakea aktiivista kalaa itse kuin odottaa sitä vain yhdessä paikassa heittämällä. Kalastustekniikan muutosta en vielä kokenut tarpeelliseksi tehdä. Mutta kun kerran ranta antoi mahdollisuuden, halusin kokeilla hetken päästä uittotekniikan muutosta.
Perho olisi hyvä saada heitettyä jossain vaiheessa kalastusta pitkälle
Toiminta: Kun sain ensimmäisen heiton lopulta riittävän kauaksi, aloin nykimään siimaa erimittaisilla sisäänotolla maassa olevan haavin havaksen päälle. Kun olin päässyt noin puoleen väliin, tunsin pienen nykäisyn sormissani. Jatkoin perhon uittamista mutta kala ei enää käynyt uudestaan nykimässä. Heitin perhot pikaisesti takaisin niin pitkälle kuin tuulelta sain ja tällä kertaa nostin vavan kahvan kohdalta kainaloon. Pidin vavan kärkeä lähellä vedenpintaa. Odotin hetken perhojen uppoamista, laskin vavan kärjen lähelle veden pintaa siiman suuntaisesti.
Lähdin kaksin käsin ns. lypsämään siimaa oikein hitaasti sisälle. Olin saanut siimaa noin 1/3 sisään kun tunsin taas hennon nykäisyn. Hermot pitivät ja jatkoin perhon uittamista. Muutama metri siimaa sisälle ja tällä kertaa tunsin sormissani selvän tärpin. Pidin vavan yhä kainalossa ja vedin siimaa sisään kiihtyvällä tahdilla pari metriä ja tunsin kalan olevan kiinni. Otin vavan kainalosta käteen ja nostin vavan pystyyn.
Perustelut: Erimittaisilla siiman sisäänotoilla halusin tuoda vaihtelevuutta perhon uittoon, jotta saisin varmasti kalan kiinnostumaan perhoista. Monotooninen sisäänotto aiheuttaa usein perhoa seuraavan kalan kääntymisen perhon perästä pois. Siiman laskeminen haavin havaksen päälle vähensi siiman sotkeentumista maassa olevaan varvikkoon. Vaikka tunsin ensimmäisen kalan hennon tärpin jatkoin perhon uittamista entiseen tapaan, sillä usein kalan seuraa yhä perhoa aivan lähelle rantaa. Tässä kohtaa harvalla pitää hermo jatkaa uittamista normaalisti.
Koska olin tuntenut kalan selvän tärpin oli tärkeää heittää perhot nopeasti takaisin, jotta kala ei ehdi katomaan pois heittoetäisyydeltä. Annoin perhojen upota hetken jotta mahdollinen kaukana oleva kala saisi tilaisuuden heti ottaa perhon. Kun tärppiä ei kuulunut, aloin taas ottamaan perhoa sisään samalla rytmillä kuin edellisellä heitolla. Laskin vavan lähelle vedenpintaa, se mahdollisti nopean vastaiskun. Kun kala lopulta tarttui perhoon nopeasti oli tärkeää vieä hetki pitää vapaa kainalossa ja vetää siimaa sisälle. Sillä varmistin että kala pysyy kiinni, jotta voin ottaa vavan kahvasta kiinni normaaliin tapaan.
On tärkeää tehdä tämä vavan siirto kainalosta käteen ripeäasti sillä kalan sisäänotto keskeytyy tässä kohtaa hetkeksi. On myös tärkeää jatkaa kalan vetämistä sisään nopeasti jos vain kalan koko antaa sen mahdollisuuden. Näin saat kalan nopeammin haaviin ja varmasti ylös. Toki on niitäkin jotka haluavat nauttia tilanteesta ja kalan väsytyksestä. Mutta mielestäni tapa kala nopeammin ylös ja jos se on liian pieni,. päästetään kala takaisin. Tämä tyyli ei rasita kalaa niin helposti ja kala selviää elävien kirjoihin paremmin.
Toiminta: Jatkoin kalan ottamista sisään ripeäasti ja tunsin kalan hyvät potkut vavassa. Tällä kertaa annoin kalalle hieman aikaa, sillä kookas kala voi repiä perhot suusta irti. Lopulta sain rauduksi osoittautuneen kalan lähelle ja pitkävartisella haavilla sen nopeasti ylös. Iltaruoka oli varmistettu. Heitin vielä muutamia kertoja mutta muita aktiivisia kaloja ei sillä kertaa kohdalle sattunut.
Perustelut: Pitkävartisella haavilla saat kalan hieman nopeammin haaviin, sillä aika usein kala karkaa juuri ennen haavitsemista. Se johtuu siitä että kun haavittaessa lyhyt vartisella haavilla, vapa nousee todella pystyasentoon. Tälloin vavan joustaminen heikkenee ja vavan muuttuessa jäykäksi saa kala helpommin ns. löysää ja irtoaa perhosta.
Heittopaikkaa kannattaa vaihtaa
Toiminta: Olisi ollut turhaa jäädä odottamaan samalle paikalle seuraavan kalan tulemista. Oli myös mielekäämpää kiertää järveä ja katsella millaista rantaa kalastusta varten muualla oli tarjolla. Siirryin noin 100 m järven rantaa eteenpäin ja valitsin riittävän takaheiton omaavan paikan. Myös nopeasti syvenevä ranta antoi riittävästi potkua tälle pysähdykselle. Muutama heitto intermediate siimalla ei tuonut tuloksia ja aloin vaihtamaan perhoja. Silmäkulmasta näin oikeallla muutamia kalan tuikkeja. Sieltähän selväati lähestyi ruokaileva rautuparvi.
Heitin uutta perhosettiä yhä intermediate siimalla mutta vaikka rautuparvi olikin jo heittoetäisyydellä, en saanut toistuvista perhotarjoiluista minkäänlaista tuntumaa kalaan. Kelasin perhosetin sisään ja päätyperho kiinni vaparenkaaseen. Nyt oli aika tarjota pintaperhoa ruokaileville rauduille. Otin pinturivavan käteeni ja aloin vetämään siimaa ulos kelalta. Perhoksi olin sitonut pienen (koukku 18) mustan runkohäkilöidyn pintaperhon. Olin rasvannut koko perhon kunnolla samoin kuin myös perukkeen koko matkalta.
Katselin tarkasti kun rautuparven tukit näkyivät parinkymmenen metrin päässä. Nyt oli aika heittää perho parven kulkureitille. Nostin siiman ilmaan ja aloin jatkamaan ilmaheitoilla siiman mittaa sopivaksi. Kun mielestäni siimaa oli tarpeeksi ulkona, heitin pintaperhon noin viitisen metriä parven kulkureitin eteen. Nyt alkoikin jännittävin hetki. Tärpin odottaminen.
Yritin etsiä mustaa perhoa pinnalta ja lopulta sen löysinkin kellumasta. Vedin varovaisesti perukkeen ja siiman ihan suoraksi. Samalla kun perhon liike perukkeen oikaisemiseksi loppui, imaisi kala perhon suuhunsa. Tein vastaiskun mutta olin tällä kertaa myöhässä ja kala ei jäänyt kiinni. Äkkiä siima siima sisään ja perhon kuivaaminen muutamalla ilmaheitolla.
Parvi jatkoi tuikkimista ja olin jo saman tien tekemässä jo uutta heittoa. Tällä kertaa heitin perhon niin lähelle uutta tuikkia kuin mahdollista. Suoristin varovasti peruketta ja tärppi tuli taas saman tien. Nyt rautu jäi heti kiinni ja vänkäsi vastaan kovasti. Otin kalaa rauhallisesti sisään, sillä perukeen paksuus (0.14) ei ollut liian suuri. Lopulta nätti ja pulska rautu solahti haaviin. Tällä kertaa kalastus riitti minulle, sillä kaksi kalaa ruoaksi oli riittävästi. En tarvinnut yhtään enempää kahdelle henkilölle. Isomman raudun fileet paistettiin iltaruoaksi ja pienempi rautu graavattiin syötäväksi myöhemmin ruisleivän päällä.
Perustelut: Kannattaa vaihtaa heittopaikkoja jos niitä vain on tarjolla. Se pitää mielenkiintoa yllä ja saatat löytää kalan, joka pyörii vain tietyllä alueella järvellä. Aktiivisesti ruokailevaa rautuparvea ei voi ohittaa. Jos olet heittämässä uppoperhoilla voit muutaman kerran tarjota niitä pinnasta ruokailevalle kalalle. Mutta rautu on myös sen verran arka että saattaa kadota äkkiä paikalta, jos upposiima läsähtää monta kertaa parven keskelle. Pintaperhon käyttö tälloin on paljon maltillisempaa, sillä heität perhon kellumaan ja jäät odottamaan kalan tulemista kohdalle. Pintaperhon heittäminen hieman parven etupuolelle mahdollistaa sen, ettei kala säikähdä veteen heittämääsi settiä. Ehdit myös oikaisemaan perukkeen varovaisilla siiman liikkeillä, jotta perukkeeseen ei jäisi mahdollisia syheröitä. Ne kun arveluttavat varovaista kalaa ja tärppiä ei syherön takia tule ehkä ollenkaan.
Kun kala oli osoittaunut erittäin aktiiviseksi päätin tehdä toisen heiton suoraan parven viereen. Kun suoristin perukkeen aiheutti se varmaan tällä kertaa sen että kala huomasi perhon ja otti sen nälkäisenä välittömästi. Pieni musta, koukkuun 18 sidottu perho on hyvä ja varma perho pintaperhokalastuksen aloitukseen. Usein ei kaukaa näe mitä rautu juuri sillä hetkellä syö pinnasta. Pikku-Musta on takuuvarma ottipeli kaikkien tunturijärvien perhokalastukseen. Pintaperhoa tarjoilin 0.14 perukkeella sen takia että kun rautu on tunnetusti arkaa, olisi aina paremmat mahdollisuudet saada kala kiinni ohuella perukkeella.
Turvallisuusasiat kuntoon
Lähdettäessä tunturiin kalastamaan on syytä ottaa huomioon monia asioita. Seuraavaksi lyhyt oppimäärä turvallisuuteen.
Erämaassa liikkuminen ei ole mikään huoleton eväsretki lähimetsään. Nyt joku lukija tietenkin saattaa vetää porot nenään että herätän liikaa pelkoa turvallisuudesta puhumalla. Mutta eiköhän jokaisen maalaisjärkikin jo sano, ettei ole hölmöä ottaa huomioon erämaahan suunnatuilla reissuilla turvallisuusasiat
Turvallisuuskysymys on tärkeä asia, sillä ainakaan Käsivarren erämaassa ei puhelinyhteyksiä ole löydettävissä.Jos vahinko/onnettomuus sattuu, on sinun oltava varustautunut toimimaan. Millä siis varmistat sen, että jonkin vahingon ihmiselle käydessä, saat apua paikalle? In Reach- satelliittilaitteella saat yhteyden välittömästi keskukseen. Keskuksesta kysytään tilanne ja annetaan ohjeet. Jos on tarvetta, on jo tässä vaiheessa lähtenyt helikopteri liikkeelle hakemaan loukkaantunutta tai sairauskohtauksen saanutta.
Jokainen retkeilijä on varmasti varustautunut fiksusti EA-laukulla tai ainakin pakannut tarvittavat välineet mukaan rinkkaan. Vielä kun osaa käyttää haavasidoksia, lastoja ja kiristyssiteitä niin ollaan lähempänä turvallista retkeä. Fiksu retkeilijä käy vaikkapa EA1 kurssin, jotta osaa varmasti käyttää mukana olevia ensiapuvälineitä oikein.
Myös tämä Tunturikalastus – postaus voisi kiinnostaa sinua.
Lopuksi..
Tässäpä tällä kertaa kaikki. Kalastustekniikat tunturissa -postauksen loppu häämöttää. On mielenkiintoista nähdä sekä etenkin kuulla/lukea, mitä mieltä olet tällaisesta tapaa tuoda kalastustekniikka valintoja esille. Oliko tämä mielenkiintoista luettavaa ja saitko tästä tyylistä enemmän tietoa irti. Toivon siis kommenttikenttään teiltä lukijoilta palautetta, kannattaako postauksia kirjoittaa tällä tavalla jatkossa vaikkapa jokikalastuksesta.
Suuri kiitos kun luet blogiani ja olet aktiivinen myös vanhojen postauksien lukemisessa. Palataanpa taas asiaan seuraavan postaauksen kanssa. Pari aihetta on työn alla ja katsotaan missä järjestyksessä ne tulevat luettavaksi. Kelluntarengaskalastuksesta on postauksen kirjoitus pisimmällä. Myös kauden 2023 parhaat jokiperhot on työn alla.
Hyvää alkutalvea teille jokaiselle! Lukemisiin.
