Loppuvuoden kirjolohenkalastus joella – Kuinka kalan käyttäytyminen muuttuu syksyn saapuessa ja kalastuksen siirtyessä lähemmäs vuoden loppua. Aika kinkkinen kysymys. Ensimmäinen tekjiä on se, kuinka lämmin syksy on ollut. Lämmin syksy pitää myös yleensä vedet lämpiminä, joka ei kuitenkaan ole paras mahdollinen asia kalan saamisen kannalta. Jos syksy on suomalaisittain normaali, eli syyskuussa alkaa olla jo kylmiä öitä, käyttäytyy kirjolohi erilailla kuin lämpimänä syksynä. Kun joulukuu alkaa olla lähellä ja vesi on kylmennyt, ei kala ole liikkeissään mikään gepardi.
Lämmin syksy ja vesi näyttää olevan kirjolohen syönnin kannalta erittäin hankala yhdistelmä. Kylmän veden, eli normaalin syksyn aikana, kirjolohi on enemmän aktiivinen, mutta hieman hitaampi liikkeissään. Mitä kylmemmäksi keli ja vesi menee, sen kankeammaksi kaveriksi kirjolohi muuttuu.
Lämmin syksy ja vesi tekee kirjolohesta lähes haluttoman kaverin ottamaan perhoon. Syytä tähän on vaikea ymmärtää mutta aiempina lämpiminä syksyinä on käynyt samalla tavalla todella usein.
Tässä linkki viimeisimpään blogipostaukseen “Ovatko kalan tärpit vähissä”.
Syksyn kalastus ja perhot
Syksyllä tulee kirjolohelle vielä sellainen ongelm,a että kun puiden lehdet tippuvat veteen, laittaa kala suun kiinni hetkeksi. Nähtävästi lehdet ärsyttävät tai pelottavat kalaa jonkun verran. Kirjolohi tottuu lopulta jossain vaiheessa värikkäisiin lehtiin veden pinnalla ja hoksaa lähteä kruisailemaan lehtien keskelle ruokaa etsien.
Koivunlehtien mukana kun yleensä tippuu metsäluteita ja muurahaisia, jotka ovat kalojen herkkua. Vaikkei haisevasa metsäludetta maukkaaksi ruoaksi uskoisikaan. Syksylle kirjolohta on kesän jäljiltä jäänyt jokivesiin kohtuullisen hyvin, ja se alkaa käyttäytyä kuin normi luonnonkala. Se alkaa syömään myös pintahyönteisiä ja virran tuomia hyönteisiä.
Muutamalta syksyltä havaintona voin kertoa myös, että kesällä istutetut vanhat kirjolohet saattavat olla todella vaikeita. Tällöin on saattanut toimia vain hyvin pienet #18 pintaperhot tai nymfit erittäin ohuella perukkeella tarjottuna.
Näin siis yhä vähemmän kirjolohelle kelpaavat perinteiset värikkäät liitsit. Siirryn usein jokikalastuksessa syksyllä kalastamaan tummilla, selvästi hyönteisiä väriltään matkivilla kuulapäänymfeillä. Nymfeissä voi olla jokin selvä attraktori, eli jokin väripiste, esimerkiksi rungon peräpäässä, pyrstössä tai sitten kuulana. Mutta muuten nymfi voi olla hyvin luonnonvärinen hyönteisjäljitelmä. Mutta tässä on tietysti aina poikkeus. Aina löytyy ne pari kirjolohta, jotka ottavat hetken mielijohteesta värikkääseen liitsiin.
Syksyisin olen sitonut asiakkaille kirjolohiperhoja ja jokainen haluaa aina hieman erilaisia perhoja. Pääasissa toiveet ovat olleet liitsien tyyppisiä mutta myös Orange- ja Pink Tag ovat kuuluneet listalle. Kuitenkin liitseissä on ollut selviä värieroavaisuuksia. Jotkut haluavat vain mustia ja valkoisia. Kun taas toiset haluavat punaisia ja oransseja liitsivaihtoehtoja mukaan.
Veden kirkkaus ja perhojen väri
Jokaisen perhovalintaan vaikuttaa varmasti omat mieltymykset, mutta myös ehdottomasti kalastettavan veden väri. Tummassa vedessä kala näkee paremmin hieman värikkäämmät perhot. Kun taas kirkkaassa vedessä toimivat ei niin räikeät perhot. Räikeät perhot saattavat jopa laittaa kirjolohen suun kiinni lopullisesti perhon nähtyään. Aiemmat onnistumiset ohjaavat kalastajan perhovalintoja.
Nykyään joutuu myös ottamaan huomioon, että ilmastonmuutoksen myötä tummat vesistöt imevät itseensä enemmän lämpöä. Näin siis lämmin syksy saa aikaiseksi sen, että lämpimän loppukesän myötä vedet pysyvät pidempään lämpiminä. Kun normaalia lämpimämmät säät jatkuvat pitkälle syksyyn, on kala hiukan sekaisin tästä oudosta ilmiöstä.
Kylmän veden aikana on minun mielestäni kirjolohenkalastuksessa aivan normaalia käyttää liitsejä. Vaikka nymfeillä kalastamaan saatan itse päätyäkin. Liitsejä pystyy uittamaan sopivalla vauhdilla ja painottaen saadaan ne uimaan riittävän syvällä. Kylmällä vedellä kalasta tulee aika jähmeä ja hidas kaveri. Kirjolohi reagoi hitaasti vedessä liikkuvaan perhoon, joten parhaimman tuloksen kalastaja saa kun ei hötkyile uittamisen kanssa.
Rekisteriseloste ja tietosuoja
Talvea kohti siirryttäessä
Kun siirrytään syksystä lähemmäs joulukuuta, alkaa veden lämpötila tietenkin lähentyä vain muutamaa + astetta. Tämä tarkoittaa sitä, mitä se tarkoittaa ihmiselläkin. Mitä vähemmän lämpöä sitä kankeampi on kalakin. Nyt onkin syytä ottaa huomioon kalan todella kankeat liikkeet. Kirjolohi ei lähde enää kuin kesäinen raketti perhon perään, nyt on syytä ottaa vielä rauhallisemmin kuin syksyn kalastussessiossa.
Kun tarjoat tässä vaiheessa kautta perhoa kalalle on ehdottomasti oletettava ettei kala majaile kovinkaan pintavesissä. Ehkä enemminkin se makaa lähellä pohjaa suorastaan jähmettyneenä odottaen aikaa parempaa. Eli siis kala odottaa, että kevät tulee, auringonvalo lisääntyy ja vedet alkavat lämmetä.
Kuinka siis saa tuon todella jäykän kalan ottamaan perhoosi? Jos kalastuskohteessasi on vettä enemmän kuin pari metriä, voit jopa harkita uppokärkisen siiman käyttöä. Toinen vaihtoehto on tietenkin perhon painottaminen riittävästi. Tämä taas tarkoittaa sitä, että sidontavaiheessa perhon päähän sekä tarvittaessa myös koukun rungolle voisi laittaa painoa. Aivan viimeisenä vaihtoehtona laittaisin painoa perukkeeseen. Ylimääräinen paino perukkeessa tuo perhon uintiin epämääräisiä liikkeitä, toki sehän voi olla vain hyväksi. Mutta painon kohdalta peruke ikäänkuin roikkuu ja mahdollinen tärppi saattaa jäädä tämän takia hieman myöhäiseksi. Mutta jos ei yritä, ei mitään voi saadakaan.
Perhon päähän voi laittaa pyöreän kuulan tai luotimaisen Conehead tyylisen painon, jolla perhosta saa varsinaisen sukellusveneen. Perhon runko kannattaa tehdä niin että se ikäänkuin sitoo tuon painavan pään paikalleen. Lisäksi voi käyttää pikaliimaa sidoksen varmistamiseen.
Tässä vaiheessa kalastuskautta käyttäisin perhoissa hillittyjä värisävyjä. Uskon valkoisen värin tehoon todella paljon ja perinteinen musta ei yleensä petä koskaan. Harmaa ja ruskea saattavat tuoda hieman enemmän vaihtoehtoja kalan aktivoimiseen. Ehkä kalan voi kuitenkin joskus yllättää pinkillä perholla. Mukaan hiukan fläsäsuikaleita, niin johan on ottipelit valmiina. Kuulan värillä voi vielä hieman kikkailla ja saada sitä lopullista kalan ärsytyskynnystä ylitettyä.
Tästä linkistä pääset lukemaan Kirjolohiperhoihin liittyvää postausta, josta löytyy myös muutamia hyviä kirjolohiperhoreseptejä. Niitä sitten kannattaakin sitaista aina muutama kappale per malli.
Perhoa uitetaan rauhallisesti
Perhon uittamisen merkitys kasvaa, mitä lähemmäksi vuoden loppua tullaan. Kylmä vesi aiheuttaa kalassa kangistumista eikä se helpotu kuin vasta huhtikuun puolella. Kun heität perhon veteen, anna sen ensin upota sille syvyydelle, missä oletat kalan olevan. Jos virta on rauhallinen laskeutuu perho nopeasti jopa ihan pohjaan asti. Ole siis “hereillä” ja ala rauhallisesti nykimään perhoa ylöspäin. Kalan tärppi voi olla hyvin pieni siiman liikahdus tai tuntuma perhoa uittavassa siimakädessä.
Älä siis missaa sitä mahdollista hentoa kalan maistelua, joka voi olla päivän ainut tapahtuma. Tärkeää on myös pitää vavankärki aivan lähellä vedenpintaa ja vapa siiman suuntaisesti. Tällä tavalla saat kalan tärpin varmemmin kiinni, sillä pystyt reagoimaan nopeammin vavan ollessa lähes vedessä kiinni. Vavan ja veden pinnan väliin jäävän siima lyhyt pituus varmistaa kalan tartuttamisen.
Jos virta on hieman kovempaa, voi perho kellua mahdollisessa pohjavirtauksessa hieman korkeammalla. Tässäkään vaiheessa en suosittele pitämään perhon uittamisessa kovaa vauhtia. Voit kokeilla selviä nykimisliikkeitä, jolloin perho liikkuu vedessä ylös – alas liikkeellä. Joskus taas toimivat rauhalliset pitkät ja hitaat sisäänvedot. Lopullisesti oikea uittotekniikka selviää vain kokeilemalla ja testaamalla.
Kalan aktiivisuusaika on loppukaudesta sijoittunut selvästi keskelle päivää, joten aikaisin aamulla ei tarvitse herätä eikä kello 17 teetä kannata jättää kalastuksen takia juomatta. Muutama tunti keskellä päivää riittää helposti kalastajan aktiivisuus ajaksi. Oikeastaan tuon kuuman teen ja eväsleivän voi aivan hyvin juoda ja syödä parin tunnin päästä kalastuksen aloittamisesta. Siinä on hyvä hetki pitää taukoa ja harkita perhon vaihtoa.
Perukkeen paksuudeksi voi huoletta laittaa hieman paksumpaa piuhaa, sillä pohjatärppejä saattaa tulla useammin. Kuitenkin se perho pitää saada lähelle pohjaa ja samalla siellä olevia, perhoja syöviä pohjarytöjä. Peruke siis voi olla reilut 0, 24 tai jopa paksumpaa.
Mitä loppusyksyn kalastus antaa kalastajalle
Niin, on tietysti aiheellista kysyä mitä mahdollisesti vähäkalaiset syksyn kirjolohen kalareissut kalastajalle antaa. Lähdetään liikkeelle ihan kalastuskauden jatkosta. Normaalisti taimenen rauhoitus pistää kalastuksen jäihin syyskuun alussa. On kuitenkin vesistöjä, joissa kalastus on yhä kokonaan sallittu tai vain jollain tietyllä koskella. Toki taimenen kutupaikkaa pitää kunnioittaa ja antaa kavereiden tehdä lisääntymishommat rauhassa. Mutta lokakuun lopppupuolella ei tätä pelkoa ainakaan enää ole.
Miksei sitten kalastuskautta voisi jatkaa niin pitkälle kuin huvittaa tai jos olosuhteet sen sallivat. Mitä pidempään saa Suomessa kalastaa, sitä enemmän aina kalastajan taidot karttuvat. Aina voi myös sitoa pari uutta mallia ja testailla niiden toimivuutta. Nämä samat perhot toimivat usein myös pitkälle kevääseen. Taas edistät omaa osaamistasi ja taitojasi. Perhon uittamisharjoitukset eivät mene koskaan hukkaan. Niistä voi löytää tulevan kesän kalastukseen toimivia nyansseja, joilla erotut muiden tyhjänpyytäjien joukosta.
Ei voi myöskään unohtaa sitä virkistymisen tärkeyttä luonnossa liikkuessa. Mieli virkistyy, hermot eivät ole enää niin kireällä ja stressitaso laskee. Tiedän tiedän, olen tästä maininnut jo moneen kertaa. Mutta Hei!, se on kuitenkin täysin totta.
Eikä pidä unohtaa ruokakalan saamista. Nykyisillä ruokakustannuksilla saatu saalis säästää selvää rahaa.
Kiitos kun luet blogiani aktiivisesti. Hyvää loppusyksyä ja nauttikaa luonnossa liikkumisesta.
