Perhokalastus kelluntarenkaasta – Perhokalastusta voi harrastaa monellakin tapaa. Vaihtoehtoja on paljon, kuten esimerkiksi joella, lammella, järvellä tai merellä. Kuivalta maalta heittäen, laiturilla seisten, packcraftista, kelluntarenkaasta, soutuveneestä tai sitten isommasta moottoriveneestä. Tällä kertaa paneudutaan hieman kelluntarengaskalastukseen. Esitelläänpä ensin itse kelluntaväline. Postaus sisältää kumppanuuslinkin, joka on merkattu (*) merkillä.
Kalastus kelluntarenkaasta mahdollistaa tietysti monien erilaisten kalalajien kalastuksen. Perhoa voi mielestäni tarjota lähes mille kalalle tahansa. Kotijärven perinteiset särkikalat ovat helpohkoja kohteita kaislikoiden läheisyydessä. Särki, säyne ja lahna vain muutamia mainitakseni. Hauki ja ahven ovat kaloja, joita löytyy lähes jokaisesta lutakosta. Nämä ovatkin erittäin aktiivisia kaloja ottamaan perhoon kun vain kohdalle sattuvat. Haukea voisi mainostaa jopa agressiiviseksi kalaksi, jonka tärppi ei jää huomaamatta. Siika on myös hyvin yleinen kala sillä sitä on istutettu läpi maan moneen pieneenkin lampeen.
Muut lohikalat ovat minusta sopivan haastavia kohteita jokaiselle perhokalastajalle. Myös jo pidempään kalastaneille konkareille. Tuntureiden kuningatarkala, rautu, laittaa haastetta kenelle tahansa kalastajalle. Taimen ja harjus ovat järvikalastajalle hyvin mielenkiintosia kohteita. Harjus tykkää kierrellä rantojen penkkoja pitkin ruokaa etsien. Taimen taas majailee hieman syvemmällä kauempana rannan häiriötekijöistä. Mutta aikainen aamu ja myöhäinen ilta voi olla se aika, jolloin taimenen voi löytää hieman matalammasta vedestä. Mahdollisuuksia saaloskaloiksi on siis lukuisia.
Millainen peli on kelluntarengas
Kelluntarengas on vedenpinnalla kelluva ilmatäytteisillä ponttooneilla varustettu kalastusapuväline. Se muistuttaa ehkä hieman uimarengasta, mutta on koolta huomattavan paljon suurempi. Kelluntarenkaassa on sivuilla yhdet isot ponttoonit ja joissakin vanhemmissa malleissa saattaa olla myös selkänojan takana ponttooni. Toki, mitä enemmän erillisiä ponttooneita renkaassa on, sen paremmin kelluntarengas kelluu vaikka siitä yksi ponttooni puhkeaisikin kesken kalastuksen. Harvemmin toki näin kuitenkaan käy.
Kelluntarenkaasta on tarjolla erilaisia malleja. Omani on Keeperin isoin rengas, josta löytyy kantavuutta isolle miehelle riittävästi. Keeper löytyy tästä linkistä.
Tästä linkistä löydät lisää erilaisia kelluntarenkaita.
(*) Tästä linkistä löytyy hieman erilainen kelluntaväline. Ei suoraan kelluntarengas vaan ehkäpä ennemmin pieni kumivene. Todella miellyttävä käyttää, etkä tarvitse kahluuhousuja jalkaan.
Kelluntarenkaassa on sivuponttonien päällä usein vetoketjullisia varustetaskuja. Kuitenkaan ne eivät välttämättä ole vedenpitäviä, ainakaan niiden vetoketjut. Joten sadevesi menee taskuihin, jos hieman pahempi keli sattuu kalastuspäivälle. Olenkin suojannut omat vedelle arat tavarat vaikkapa Vetsku-suojapusseihin.
Ponttoonit saa täyteen helpoimmin tarkoitusta varten renkaan mukana tulevalla pumpulla. Olen joskus kantanut renkaan tunturiin ilman kyseistä pumppua. Tuolloin olen itse suulla puhaltanut ponttoonit täyteen ja voin sanoa, että kahden ponttoonin puhaltaminen ei ole mikään miellyttävä kokemus. Monelta se saattaa jopa jäädä tekemättä, kun keuhkoissa ei riitä tarpeeksi tehoja. Ponttoonit ovat piilossa renkaan cordurapinnan alla ja ovat näin suojassa teräviltä koukuilta.
Kelluntarengas on haastava viedä pidemmälle retkelle
Perhokalastus kelluntarenkaasta postaus tuo sinulle tutummmaksi uuden kalastusmuodon. Itse renkaassa ei ole muuten mitään ihmeellistä. Se on lähes kuin vedessä kelluva uimarengas.
Kelluntarengasta voi käyttää niin perho- kuin virvelikalastajakin. Kummallekin kalastuksen harrastajalle rengas tuo suuria mahdollisuuksia päästä lähelle kalaa. Renkaalla voi korvata veneen tai packraftin käytön. Rengas myös on helppo kuljettaa kohteeseen, johon täytyy hieman kävellä enemmän.
Renkaan maltillinen muutaman kilon paino ei vielä tuo haasteita. Mutta kuinka sitten kantaa mukana kalastukseen liittyvät pitkävartinen haavi, räpylät ja kaikki muu tarpeellinen välineistö, tuokin sitten hieman enemmän vaivannäköä. Jos menen tunturijärvelle kalaan jonne joudun kävelemään, pakkkaan renkaan pienempään reppuun. Selässä saattaa olla rinkka, jossa on kaikki muu tarvittavat välineet retkeilyyn. Tämä silloin jos olen useamman päivän retkellä. Räpylät ja kahluuhousut joudun pakkaamaan rinkan ulkopuolelle. Reppu jossa on rengas nostan eteeni käsien varaan. Repun kantoviileekkeet laitan olkapäille. Ei mikään kovin miellyttävä kantaa, mutta muuta tapaa en ole keksinyt.
Tunturijärvelle mentäessä voi toki ottaa vesitaso- tai helikopterikyydin. Tälloin saat kuljetettua mukana hiukan enemmän tavaraa. Toki se maksaa, mutta myös helpottaa. Vesitasokyyti on aika paljon halvempi vaihtoehto, joten sitä olen itse eniten käyttänyt. Mutta vesitaso vaatii riittävän ison järven voidakseen laskeutua. Myös järvi pitää olla sen verran lentäjän tuntema, jotta se ei laskeutuessaan aja kivikolle ja rantaan on helppo mennä. Muistaakseni riittävä järven pituus on ollut reilut 600m ja metri vettä, johon vesitaso voi laskeutua. Tämä on kyllä aina lentäjästä kiinni, eli on fiksua kysyä etukäteen voiko haluamallesi järvelle laskeutua.
Pelkkä kelluntarengas ei siis riitä, vaan tarvitset normaalisti sukeltamiseen tarkoitetut räpylät, jotta saat renkaan liikkeelle.Räpylöiksi ei kannata valita liian suuria, sillä potkiminen pitkillä räpylöillä on raskasta. Ota myös neutraalin väriset räpylät sillä pinkit ja keltaiset näkyvät kirkkaassa vedessä pitkälle. Emme tiedä kuinka kala käyttäytyy kun näkee lähellä vedenpintaa potkivat kirkkaan väriset räpylät. Itselläni on mustat räpylät, jotka olen havainnut toimiviksi.
Lisäksi joudut vetämään päällesi kahluuhousut, jotta takapuoli pysyy kuivana. Kahluuhousujen vyötärölle kannattaa laittaa kireälle venymätön vyö, jolla kaaduttaessa estetään veden valuminen kahluuhousujen sisään. Tällä tavalla pyritään vähentämään veden joutuminen housuihin minimiin. Kahluuhousuilta ei vaadita mitään muuta kuin, että ne pitävät vettä. Kahluukenkiä ei käytetä vaan räpylät vedetään suoraan kahluuhousujen sukkaosien päälle.
Turvallisuus on tärkeä asia
Turvallisuusvälineenä päälle laitetaan ilmatäytteiset paukkuliivit, jotta jos rengas kaatuisi, olisi sinulla mahdollisuus pysyä pinnalla. Paukkuliiveiksi tulee valita sellaiset, joissa liivien kannattavuus riittää pitämään sinut pinnalla. Liiveissä ilmoitetaan aina liivien noste eli nostovoima numeroina, perässään Newtonia tarkoittava N- merkki. Normi kelluntaliiveissä nostetta on vähintään 50N, pelastusliiveissä 100N. Paukkuliiveistä löytyy siis ainakin tuo 50N kelluttavuutta. Mitä enemmän on nostetta sen enemmän on liivien kelluttavuus ts. nostovoima. Isolle kalastajalle kannattaa valita vähintään 100N, jopa 170N nosteen omaavat liivit.
Paukkuliivit toimivat hiilidioksidi patruunalla, joka täyttää kauluksessa olevan paukkuliivien yläosan. Paukkuliivit toimivat joko automaatilla, jolloin kunnolla kastuessaan liivien sulake reagoi veteen ja patruuna laukeaa. On myös manuaalisesti laukaistavia liivejä, jolloin käyttäjä joutuu itse vetämään laukaisunarusta saadakseen patruunan laukeamaan. Sateella sulake on suojassa vedenpitävän pintamateriaalin alla.
Automaattisesti toimivissa liiveissä on tietenkin myös manuaalinen laukaisutoiminto, jotta tiukan paikan tullen pelastautuminen ei jää kiinni automaattitoiminnon pettämisestä. Paukkuliivien patruuna tulee ainakin tarkistaa joka vuosi. Itseasiassa minä vaihdan varmuuden vuoksi joka vuosi uuden patruunan, joka ei ole iso investointi omaan turvallisuuteen. Tietenkin vielä turvallisuutta ajatellen kalastaja laittaa päähänsä polaroidlasit, joilla ehkäistään silmiin kohdistuva vahinko.
Voisit olla kiinnostunut myös tästä Tunturikalastuksen tekniikoihin liittyvästä postauksesta.
Tee muutamalla asialla renkailusta huolettomampaa
On pari asiaa jotka kannattaa varmistaa ennen kuin lähdet renkaalla kellumaan. Ensimmäinen, ja ehkä tärkein seikka, on kahluuvyön käyttäminen housujen vyötärön kiristämiseen. En lähde renkaalla veteen jos vyötäröllä ei ole vyötä.
Seuraavaksi varmistan naruilla räpylöiden pysymisen mukana. Sidon räpylät noin 30cm narulla kiinni kahluuhousuihin. jotta ne pysyvät mukana vaikka jalasta tippuisivatkin. Minulle on pari kertaa käynyt niin ja jos tämä tapahtuu isommalla järvellä on raskasta polkea takaisin maihin vain yhdellä räpylällä. Kovan tuulen sattuessa se ei välttämättä onnistu ollenkaan.
Vielä haluan varmistaa haavin mukana olemisen kiinnittämällä sen karabiinihaalla renkaassa olevaan metallilenkkiin. On mukavampi haavita kala kuin yrittää renkaassa istuessa nostaa sitä käsin. Sillä kalastusolosuhteet eivät välttämättä ole aina kovin optimaaliset.
Kalastuksen jäljiltä on edessäsi olevalla tasolla perhosiima monella sykkyrällä joka voi aiheuttaa hankaluuksia. Jos siimaa tipahtaa veteen jalkoihisi, se sotkeutuu helposti räpylöihin. Sitten onkin mielenkiintoinen tehtävä yrittää saada renkaassa istuen sotkussa oleva siima pois räpylöiden remmeistä.
Ison hauen kelluntarengas kalastuksessa suosittelen nostovälineeksi myös boga grippi- apuvälinettä tai liplockia eli leukalukkoa. Ison hauen kalastusta varten ei renkaaseen oikein mahdu riittävän isoa haavia. Joten jokin edellä mainituista tavoista on varmasti järkevämpi.
Kalastusvälineet kyytiin
Renkaalla kalastettaessa mukana tulee olla ainakin vapa – kela – siimacombo. Mukaan kannattaa ottaa myös seuraavat välineet: perukerullia, suonipihdit, siimaleikkurit, perhorasiat ja eri perhosiima vaihtoehtoja. Siimaleikkurit laitan jojossa ponttoonitaskujen vetoketjun vetimeen kiinni, josta se on helposti saatavissa.
Kyseiset pienet tilpehöörit on helppo sijoittaa ponttoonien päällä oleviin taskuihin. Arat varusteet voi laittaa vedenpitäviin pusseihin, jos niin haluaa. Ainakin pienemmät perhorasiat sekä tarvittaessa eväät löytyvät itseltäni Vetsku-pusseista. Saatan ottaa mukaan myös pienen vedenkestävän repun eväille ja varavaatteille. Riippuen siitä kuinka pitkä matka on potkutella takaisin autolle tai leiriin, jos ollaan tunturissa.
En käytä mitään perholiiviä tai vastaavaa, sillä se olisi vain paukkuliivin laukeamisen tiellä. Mukavinta on että on pukenut kahluuhousujen alle riittävästi lämmintä vaatetta ja sateisen tai tuulisen kelin sattuessa kahluutakin. Mitä alempana kelluntarenkaassa istuu, sen helpommin myös tulee kylmä. Takapuoli lilluu joissain rengasmalleissa vedessä asti, kun taas joissain malleissa istut selvästi vedenpintaa korkeammalla.
Vapa – kela – siimasettejä kannattaa ottaa mukaan kaksi kappaletta. Toiseen jokin intermediate siima ja toiseen vaikkapa pintasiima. Yhtäkkiä kalan pintomisen alkaessa ei mene kuin pari minuuttia settiä vaihtaessa. Toista vapaa voi säilyttää penkin taakse jäävässä syvenyksessä sillä puolella, josta ei heitä. Haavi kiinni karabiinihaalla metallirenkaaseen kiinni. Eväät pienessä vedenpitävässä repussa istuimen taakse ja olet valmis kellumaan sekä kalastamaan.
Hanakin Stillwater X 7100 – järviperhovapa mukana kellureissulla
Onnen Virta kellureissulla minulla oli mukana Erikoistukun maahantuoma (*)Hanak Stillwater X 7100 – #7 luokan vapa kymppijalkaisena. Siimana oli #7/8 intermediate, fastina. Vapa on luokitukseltaan osunut täydellisesti kohdalleen. Vapa taipui alkuheitossa noin puolesta välistä alkaen ja mitä enemmän lisäsin siima, rasitti se tietenkin vapaa enemmän. Kun siimaa oli ulkona se 20 m, alkoi vavan tyvi tulla heittoon mukaan. Vapa siis toimi juuri niin kuin pitikin. Eli pidemmällä siiman pituudella ja sen luokkaisuuden ollessa kohdallaan, vapa käyttää reserviään niin, että saat heitettyä pitkälle.
Saaliskalat olivat kirjolohia painoltaan 1-2kg väliltä. Kaloja tuli kymmenkunta ja yksikään kala ei karannut vaikka kelluntarenkaassa kalan joutuu vetämään ihan räpylöille asti saadaakseen kalan haaviin. Yleensä tuossa vaiheessa kalat karkaavat todella herkästi mutta Stillwater piti kalat hyvin kiinni. Vavassa on isot snake-renkaat ja sidokset niissä taattua Hanakin laatua. Kelakiinnike on musta kelan kiinnityessä vavassa ylös. Pieni fighting but löytyy alhaalta. Vapa tulee mustassa corduraputkessa.
Kalastaminen renkaasta on hyvässä kelissä mukavaa puuhaa
Laitan aina kaikki kalastusvälineet kuntoon ja renkaaseen omille paikoilleen ennenkuin puen kahluuhousut jalkaan. Kun kahluuhousut ovat päällä, laitan numeroa liian suuret Crocsit jalkaan. Niillä on mukavampi tallustella rantaan ja sukkaosat pysyvät ehjinä liikuttaessa renkaalle. Moni käyttää kahluuhuousujen sukkien päällä esim. avantouimarin sukkia, jotta räpylät eivät riko kahluuhousujen sukkia.
Mukavinta on lähteä rannasta liikkeelle kun se syvenee loivasti. Kun olet laittanut räpylät jalkaasi, on maalla liikkuminen äärimmäisen vaikeaa. Siksi tee se lähellä valmiina olevaa kelluntarengasta. Käännä rengas rannassa niin, että istuimen selkänoja on kohti suuntaa johon olet lähdössä. Peruuta takapuoli edellä renkaaseen mutta älä istu vielä. Laita ensin reisiesi päälle tuleva verkko kiinni sivuilla oleviin pikalukkoihin. Varmista että selkänojasi on kiristetty sopivaan kaltevuuteen. Itselleni laitan sen lähes 90 asteen kulmaan. Vasta sen jälkeen istu renkaan penkille ja ponkaise räpylöillä rannasta itsesi liikkeelle. Renkaalla siis liikutaan aina selkä menosuuntaan. Eli oikaiset jalkasi suoraksi eteenpäin, joka on se työntävä voima renkaan liikkumiselle. Tämä liike tehdään kummallakin jalalla aina vuorotellen.
Liikettä renkaalle reisilihaksilla
Potki reisilihaksilla ja räpylöillä edestakaisin, jotta pääset liikkumaan haluamaasi suuntaan. Käännökset onnistuvat lopulta, kun löydät tavan käyttää kummankin jalan räpylöitä eri suuntiin. Jos tuuli on kovaa, kannattaa mieluiten valita jokin tyynempi kohta. Kun potkit renkaalla eteenpäin, koita välttää rajuja vartalon liikkeitä, sillä ne saattavat aallokossa aiheuttaa jopa renkaan ympärimenon. Sitten onkin vakava tilanne edessä. Eli älä tee mitään rajuja liikkeitä.
Nyt tässä vaiheessa pääsemme lopulta kalastamaan. Olet nyt ns. potkimassa itseäsi alueelle, jossa haluat kalastaa. Katselet valppaana näkyykö kalan pintakäyntejä, jotka palastaisivat ruokailevan kalan.Vapa käteen ja perhot irti vavasta. Tiputa perhot veteen ja ala vetämään kelalta siimaa edessäsi olevalle verkolle. Renkaasta kalastettaessa ei välttämättä tarvita älyttömän pitkiä heittoja vaan tuollaiset 15 metrin heitot jo riittävät.
Kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa tämä järviperhokalastukseen liittyä postaus. Saat postauksesta lisää tietoa järviperhokalastuksen tekniikoihin ja vinkkejä kuinka kannattaa toimia erilaisilla järvikohteilla.
Heitä perhosiima lopulta veteen ja ala nykimään siimaa sisälle. Vaihtele uittonopeutta, kuten muutenkin järvikalastuksessa tulee tehdä. Siimakäden kanssa tehtävä uittoliike ei voi olla kovin pitkä, sen verran ahdasta renkaassa on käsiä liikutella. Vastaiskussa tulee huomioida sama asia. Vastaiskua voi tehostaa ottamalla räpylöillä muutaman potkun eteenpäin jolloin rengas liikahtaa taaksepäin ja vastaisku tehostuu. Muiden asioiden puolesta perhokalastus kelluntarenkaalla on samanlaista kuin muutenkin järvellä. Kalastus kelluntarenkaalla on mukava lisä rannalta käsin tapahtuvaan kalastukseen. Pääset myös renkaan kanssa helpommin lähelle varovaisia kaloja.
Onnen Virta kalastuspaikka
Hoidetut järvikalastuspaikat ovat ainakin Etelä-Suomessa hyvin harvassa. Metsähallitus on vähentänyt omia kohteitaan ja yksityisomisteisia ei ole “syntynyt” lisää. Onnen Virta on kalastuskohde Iitissä, jossa pääset kalastamaan kirjolohta perhovälinein sekä myös heittokalastusvälineillä. Alueelta löytyy kota tulipaikkoineen ja ulkokäymäläkin on lähellä. Kalastus tulee aina sopia etukäteen soittaen Janne Virtaselle. Kalastus tapahtuu catch & kill menetelmällä eli jos saat kalan, pidät sen ja maksat kalasta kilohinnan. Käytössäsi on veneitä ja kelluntarenkaalla pääsee hienosti liikkeelle pieneltä uimarannalta. Suosittelen ehdottomasti Onnen Virtaa rentouttavaan iltaan kaveriporukalla tai vaikkapa hetken kalastuskohteeksi. Alla paikan omistajan lyhyt esittely.
Onnen Virta on v. 2020 perustettu Iitin Vuolenkoskella sijaitseva kalastuspaikka, joka käsittää n. 300 m:n matkan Kymijoen alkuperäistä uomaa, joka kiertää nykyisen Vuolenkosken voimalaitoksen. Alue on padottu, mutta siitä virtaa jatkuvasti vettä läpi n. 0,5 m^3/s, eli reilu 43 000 m^3 vuorokaudessa.
Pääasiallinen saaliskala on kirjolohi kokoluokassa 1-2 kg, mutta mahdollisuus on myös taimeneen sekä kaikkiin tavanomaisiin järvikaloihin. Vapavälineillä saaduista ennätyskaloista mainittakoon ahven 1,8 kg ja hauki 11,9 kg.
Alueella toimii myös Vuolenkosken Kalastus Club, jonka osakkeenomistajat saavat käyttää aluetta omissa tapahtumissaan. Kalaan pääsee myös lunastamalla lyhytaikaisen luvan, hinnat alkaen 10 € / henkilö / 2 h. Saadut lohikalat veloitetaan kilohinnalla (tällä hetkellä kirjolohi 20 €/kg ja taimen 30 €/kg).
Onnen Virralla on kalastuksen lisäksi mahdollista järjestää myös muita tapahtumia, esimerkiksi rapujuhlat tai sauna- ja paljuilta. Tarvittaessa voimme järjestää myös ruokailun asiakkaan toiveiden mukaisesti. Omaa majoitustoimintaa Onnen Virralla ei toistaiseksi ole, mutta aivan naapurissa (n. 400 m) sijaitsee Lossirannan Kartano, josta voi tiedustella majoitusta ja ravintolapalveluita. Facebookista meidät löytää nimellä Onnen Virta ja puhelimitse meidät tavoittaa parhaiten numerosta 041 578 2226 / Janne Virtanen.
Tässäpä oli tämän kertainen tietoisku kelluntarengas kalastus aiheesta Jos jokin asia jäi epäselväksi, laita viestiä postauksen keskusteluun tai säpoon. Selvitellään asiat, ettei tarvitse väärin luuloin lähteä rengaskalaan. Oikein mukavia lukuhetkiä.
