Kirjolohen keväinen kalastus

Kirjolohi on Suomessa vieraslaji

Laitahan vinkit eteenpäin!

KIRJOLOHEN KEVÄINEN KALASTUS- Kirjolohen kalastus on hyvin suosittua ainakin eteläisessä Suomessa. Kirjolohi on ei niinkään suomalainen laji, vaan se on aikanaan tuotu Suomeen Pohjois-Amerikasta. Se kuuluu Tyynenmeren lohien sukuun, joten aikana kaukainen kalalaji on kyseessä täällä Suomen perukoilla.

Kun joet ja järvet vapautuvat jäistä, istutetaan esim. moneen koskeen kirjolohta kalastajien iloksi.Kun lumien ja jäiden sulaminen on alkanut ja osittain tapahtunut, alkaa tietysti vesien määrä nousta hurjaa vauhtia. Usein kuitenkin tietyille koskialueille istutetaan kyseistä kalaa, sillä kalastajilla alkaa jo olla kova halu päästä kalalle. Kalat voi istuttaa kuitenkin niin paljon liian aikaisin, että kova virtaus vie ne mennessään alavirtaan pitkälle.

On siis aina ensi alkuun hyvä hieman malttaa sitä intoa ja odottaa että kalat on järkevä istuttaa koskeen. Tässä vaiheessa veden lämpötila vaihtelee pääosin +1 ja +6 asteen välillä. Vesi on siis vielä niin kylmää että kala on erittäin passiivinen ja hakee koskesta tai joesta, sitä hitaammin virtaavaa vettä tai koskesta kohtaa, jossa sen ei tarvitse taistella todella kovaa virtausta vastaan. Koskestakin löytyy kohtia, joissa kalan on edes hieman mielekkäämpi oleskella kylmällä vedellä. Mutta yleensä nämä kohdat ovat hieman syvemmän veden omaavia paikkoja, joka tarkoittaa sitä että kalat ovat todennäköisesti aika pohjassa.

Kalastajat tositoimissa kirjolohen kalastuksessa
Kalastajat tositoimissa kirjolohen kalastuksessa

Kylmä vesi hidastaa kalan liikkeitä

Kylmässä vedessä kirjolohet eivät ole kovin halukkaita hakemaan perhoja ihan pinnasta, joten ainut vaihtoehto on saada perho sinne lähelle pohjaa kalan nenän eteen. Talven jäljiltä löytyy pohjasta puiden oksia sekä kaatuneita puita, on siis varauduttava kovaan perho menekkiin. Jos haluaa kalakontakteja, on otettava riski myös perhojen menettämisestä. Asiaa helpottaa jos osaa itse sitoa käyttämänsä perhot, mutta ostoperhoilla mentäessä voi homma käydä kalliiksi.

Suosittelen myös käyttämään alkukeväästä riittävän paksuja perukkeita, joilla voi sitten vähän reilummin vetää perhoja irti pohjarydöistä. Itselläni on liitseillä kalastettaessa keväällä perukkeen paksuus 0,24-0,28 paksuutta. Sillä saattaa saada jo isommankin oksan vedettyä rannalle sekä perhon pelastettua.

 

Kirjolohi on löytynyt syvältä montun pohjalta
Kirjolohi on löytynyt syvältä montun pohjalta

Kalastuksen toteuttaminen oikeilla perhoilla

Kun tarkoituksena on kevät vedellä saada kirjolohta haaviin asti, on ainut mahdollisuus toimia pienellä riskillä kalastuksen suhteen. Kala on siis syvällä ja se on kylmässä vedessä kankea kaveri. Liikkeet ovat hitaita, eikä liike perhon perään ole mitään kesäspurtin tyyppisiä. Joten kalalle pitää antaa runsaasti aikaa. Ensin kalan tulee havaita perho ja sen jälkeen kalan tulee myös kiinnostua perhosta. Kalan otti voi olla hento pyrstöstä hipaisu, jonka tunnet vain olemalla keskittynyt kalastukseen. Kun kalastetaan syvältä on vaarassa tulla runsas perhomenekki pohjarytöjen takia. Siksi onkin hyvä että mukana on riittävästi oikeita perhoja.

Millaisella perholla sitten on mahdollista saada kevään kangistama kala kiinni perhoon? Ensinnäkin perhossa tulee olla riittävästi painoa. Tulvavedessä pintavirtaus on usein niin suuri että kevyt perho menee vain nopeasti kalan ohitse pintaa pitkin eikä kalalla ole sellaiseen pintasurffaajaan mitään mielenkiintoa. Tämä pätee useinmiten aina niin pitkällä asti, kun veden lämpö on alle + 10 astetta. Myös oikea väri  perhossa helpottaa kalan saamista. Keväällä suosituimmat värit perhoissa ovat musta, valkoinen, oranssi sekä pinkki. Pienellä kimalteella joko rungossa, pyrstössä tai siivessä antaa streamerille tai liitsille sopivasti sitä kalan tarvitsemaan herättelyä. Joskus ajoittain toimii myös sininen väri lisättynä valkoiseen joten siitä vain kaikki kokeilemaan.

Kirjolohi Suomessa hyvin yleinen istutuskala koski- sekä järvivesiin
Kirjolohi Suomessa hyvin yleinen istutuskala koski- sekä järvivesiin

Lyijytön vaihtoehto painoksi

Perhosta saa painavan laittamalla riittävän ison kuulan koukun silmukan taakse ja lisäksi voit halutessasi lisätä vielä rungolle painoa. Itse käytän vain isompia tungsten kuulia perhon päässä. Jo 4 – 5mm kuulat antavat riittävästi painoa perhon saamiseksi liki pohjaa. Mikään mukava, ei kyseisen painoinen perho ole heittää kovinkaan pitkälle.

Lyijyn käyttöhän on EU direktiiviin mukaan kielletty ja kyseinen RoHS direktiivi on astunut voimaan 1.7.2006. Myös metsästyksessä käytettävät lyiyijyhaulit ovat pannassa ainakin vesilintujen metsästyksessä. Direktiivin mukaan halutaan siis poistaa myrkyllisen lyijyn joutuminen vesistöihin. Vaihtoehtoja lyijylle jo löytyy mm. pehmeä tungstenmassa jonka voi pyörittää perukkeeseen, noin 25cm päähän perhosta.

Dinsmoresin painot ovat hyvä vaihtoehto lyijyhauleille, niitä löydät tästä linkistä

Muovailtava tungstenmassa on toinen hyvä vaihtoehto, sen löydät tästä

Kalastamiseen malttia

Kuten aiemmin mainitsin kala on kovin hidas ja kankea joten sinunkaan ei tule olla mitenkään räväkkä. Kun kalastat keväällä, anna kalalle siis aikaa. Heitä perhot jopa hieman ylävirtaan että ne ehtivät uppoamaan hieman syvemmälle kuin normaalisti. Toki tämä kaikki riippuu veden korkeudesta. Mutta nyt oletetaan että on tulva ja vesi on kylmää. Kun heität ylävirtaan, anna perhojen upota, pitämällä niihin kuitenkin tuntumaa. Ylävirtaan heittämällä kannattaa valita kalastuspaikka jostain muusta kuin kovasta koskesta. Joskus pienellä alavirtalenkillä kalastamalla voi saada perhot kaikista syvemmälle. Näin haravoit ylävirrasta alavirran suuntaan, antaen perhojen kuitenkin upota kesävettä enemmän. Heitä lopulta viuhkamaisesti aloittaen vastarannan suunnasta jatkaen alavirran suuntaan.

Jos tämä tekniikka ei toimi niin seuraavaksi laitat perukkeeseen riittävästi painoa eli perho + paino siimaan tai sitten kalastat kahdella painavalla perholla. Jolloin toinen perho on noin 60cm päässä sivuperukkeessa alaperhon yläpuolella. Nyt tarkoituksena on kalastaa poikkivirtaan tai alavirtaan kaikkia mahdollisia virranhuopeita, monttuja ja kiventakusia. Käytä  siiimaa maksimissaan kahta vavan mittaa ja anna perholle aikaa upota riittävän lähelle pohjaa. Kun otat tuntuman perhoon, nykäise sitä muutaman kerran  vavan kärjellä lyhyesti ja anna taas perhojen upota ottimonttuun syvälle. Toista tämä muutaman kerran ja jos ei mitään kuulu, vaihda paikkaa. Mutta muista, älä hätäile äläkä ole liian nopea, nyt se on pahasta. Usein kalan otin tuntee sillä, että perho ja peruke ikäänkuin pysähtyy ja siimassa tuntuu painoa. Kala ei siis välttämättä iske kovaa vauhtia perhoon vaan ottaa vain perhon suuhun, sulkee suunsa ja painuu takaisin pohjaan. Tällöin tuntuu vain epänormaalimpi paino siimassa jolloin on varuiksi syytä nostaa vapa pystyy ja vasemmalla kädellä vetää perhosiimasta vastaan. Tuolloin toivon mukaan kala tarttuu kiinni. Mitään liikettä ei tarvitse ylikorostaa ja se oikea tapa ja tekniikka tulee sinulle selväksi vasta kokemuksien kautta.

Muista että vain harjoittelemalla tulee mestareita

Otsikko pitää paikkansa niin yleisurheilussa, sulkapallossa, jääkiekossa kuin perhokalastuksessakin. Mitään taitoa et saa “ilmaiseksi”. Jos et viitsi tehdä töitä osaamisesi eteen, et käyttää rahaa etkä aikaa, et saa tuloksia kuin satunnaisesti. Onneksi perhokalastus on sinänsä halpa harrastus, että hankkimasi välineillä (jos ne ovat kunnolliset) pääset harrastuksessa hyvinkin eteenpäin. Perhokalastuskurssit- ja leirit sekä yksityisopastukset oikaisevat ja lyhentävät paljon matkaasi osaamisen kärkeen, mutta nekään eivät auta jos et ole itse aktiivinenTäältä pääset mukaan oppimaan uutta. Joudut siitä toki maksamaan, mutta sehän on sinusta kiinni mihin haluat panostaa.

Näin oman “kantapään” kautta kokeneena uskallan väittää, että jos aina hankit halvinta ja ei niin laadukkaita välineitä, ei kalastus tule olemaan mielekästä. Tätä asiaa voit kokeilla vain jonkun muun kalastajan paremmilla välineillä. On vaikea huomata eroa, jos ei ole perehtynyt asiaan. Mutta jo pelkästää toisen välineillä heittäminen ja kalastaminen tuovat erot esille omista ja toisen välineistä.  Muista vanha ja kulahtanut sanonta, “ei ole halpaa ja hyvää”.

Laitahan vinkit eteenpäin!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.