KIRJOLOHEN KEVÄINEN KALASTUS- Kirjolohen kalastus on hyvin suosittua ainakin Eteläisessä Suomessa. Kirjolohi on ei niinkään suomalainen laji, vaan se on aikanaan tuotu Suomeen Pohjois-Amerikasta. Se kuuluu Tyynenmeren lohien sukuun, joten aikana kaukainen kalalaji on kyseessä täällä Suomen perukoilla.
Tästä postauksesta löydät linkit kahteen muuhunkin kirjolohen kalastukseen liittyvää postaukseen. Suosittelen lukemaan ne, sillä niistä löytyvien tietojen avulla olet jo pitkällä etumatkalla kirjolohen tartuttamishetkeen.
Kun joet ja järvet vapautuvat jäistä, istutetaan esimerkiksi moneen koskeen kirjolohta kalastajien iloksi sekä taimenen harmiksi. Kirjolohi on nimittäin ärhäkkä kalalaji ajamaan kosken luontaiset kalat valloittamaltaan koskialueelta. Kun lumien ja jäiden sulaminen on alkanut ja osittain tapahtunut, alkaa tietysti vesien määrä nousta hurjaa vauhtia. Usein tietyille koskialueille istutetaan kyseistä kalaa, sillä kalastajilla alkaa jo olla kova halu päästä kalalle. Kalat voi istuttaa kuitenkin niin paljon liian aikaisin, että kova virtaus vie ne mennessään alavirtaan pitkälle.
On siis aina ensi alkuun hyvä hieman malttaa sitä intoa ja odottaa että kalat on järkevä istuttaa koskeen. Tässä vaiheessa veden lämpötila vaihtelee pääosin +1 ja +6 asteen välillä. Vesi on siis vielä niin kylmää että kala on erittäin passiivinen ja hakee koskesta tai joesta, sitä hitaammin virtaavaa vettä tai koskesta kohtaa, jossa sen ei tarvitse taistella todella kovaa virtausta vastaan. Koskestakin löytyy kohtia, joissa kalan on edes hieman mielekkäämpi oleskella kylmällä vedellä. Mutta yleensä nämä kohdat ovat hieman syvemmän veden omaavia paikkoja, joka tarkoittaa sitä että kalat ovat todennäköisesti aika pohjassa.
Kylmä vesi hidastaa kalan liikkeitä
Kylmässä vedessä kirjolohet eivät ole kovin halukkaita hakemaan perhoja ihan pinnasta, joten ainut vaihtoehto on saada perho sinne lähelle pohjaa kalan nenän eteen. Talven jäljiltä löytyy pohjasta puiden oksia sekä kaatuneita puita, on siis varauduttava kovaan perho menekkiin. Jos haluaa kalakontakteja, on otettava riski myös perhojen menettämisestä. Asiaa helpottaa jos osaa itse sitoa käyttämänsä perhot, mutta ostoperhoilla mentäessä voi homma käydä kalliiksi.
Suosittelen myös käyttämään alkukeväästä riittävän paksuja perukkeita, joilla voi sitten vähän reilummin vetää perhoja irti pohjarydöistä. Itselläni on liitseillä kalastettaessa keväällä perukkeen paksuus 0,24-0,28 paksuutta. Sillä saattaa saada jo isommankin oksan vedettyä rannalle sekä perhon pelastettua. Tästä linkistä pääset lukemaan TOP 3 ohjetta kirjolohen kalastukseen.
Kalastuksen toteuttaminen oikeilla perhoilla
Kun tarkoituksena on kevät vedellä saada kirjolohta haaviin asti, on ainut mahdollisuus toimia pienellä riskillä kalastuksen suhteen. Kala on siis syvällä ja se on kylmässä vedessä kankea kaveri. Liikkeet ovat hitaita, eikä liike perhon perään ole mitään kesäspurtin tyyppisiä. Joten kalalle pitää antaa runsaasti aikaa. Ensin kalan tulee havaita perho ja sen jälkeen kalan tulee myös kiinnostua perhosta. Kalan otti voi olla hento pyrstöstä hipaisu, jonka tunnet vain olemalla keskittynyt kalastukseen. Kun kalastetaan syvältä on vaarassa tulla runsas perhomenekki pohjarytöjen takia. Siksi onkin hyvä että mukana on riittävä määrä oikeita perhoja.
Tässä postaus Karkkilan koskien kirjolohen kalastuksesta. Kun olet lukenut nämä postaukset ,on sinulla riittävän kattava tieto kirjolohen jallittamiseen. Nämä ohjeet pätevät myös muillakin kirjolohen koskikalastuskohteilla.
Millaisella perholla sitten on mahdollista saada kevään kangistama kala kiinni perhoon? Ensinnäkin perhossa tulee olla riittävästi painoa. Tulvavedessä pintavirtaus on usein niin suuri, että kevyt perho menee vain nopeasti kalan ohitse pintaa pitkin. Eikä kalalla ole sellaiseen pintasurffaajaan mitään mielenkiintoa. Tämä pätee useinmiten aina niin pitkällä asti, kun veden lämpö on alle + 10 astetta. Myös oikea väri perhossa helpottaa kalan saamista. Keväällä suosituimmat värit perhoissa ovat musta, valkoinen, oranssi sekä pinkki. Pienellä kimalteella joko rungossa, pyrstössä tai siivessä antaa streamerille tai liitsille sopivasti sitä kalan tarvitsemaan herättelyä. Joskus ajoittain toimii myös sininen väri lisättynä valkoiseen, joten siitä vain kaikki kokeilemaan.
Lyijytön vaihtoehto painoksi
Perhosta saa painavamman laittamalla riittävän ison kuulan koukun silmukan taakse ja lisäksi voit halutessasi lisätä vielä rungolle painoa. Itse käytän vain isompia tungsten kuulia perhon päässä. Jo 4 – 5mm kuulat antavat riittävästi painoa perhon saamiseksi liki pohjaa. Mikään mukava, ei kyseisen painoinen perho ole heittää kovinkaan pitkälle.
Lyijyn käyttöhän on EU direktiiviin mukaan kielletty ja kyseinen RoHS direktiivi on astunut voimaan 1.7.2006. Myös metsästyksessä käytettävät lyiyijyhaulit ovat pannassa ainakin vesilintujen metsästyksessä. Direktiivin mukaan halutaan siis poistaa myrkyllisen lyijyn joutuminen vesistöihin. Vaihtoehtoja lyijylle jo löytyy mm. pehmeä tungstenmassa jonka voi pyörittää perukkeeseen, noin 25cm päähän perhosta.
Muovailtava tungstenmassa on hyvä vaihtoehto, sen löydät tästä linkistä.
Kalastamiseen malttia
Kuten aiemmin mainitsin kala on keväällä kovin hidas ja kankea, joten sinunkaan ei tule olla mitenkään räväkkä. Kun kalastat keväällä, anna kalalle siis aikaa. Heitä perhot jopa hieman ylävirtaan että ne ehtivät uppoamaan hieman syvemmälle kuin normaalisti. Toki tämä kaikki riippuu veden korkeudesta. Mutta nyt oletetaan että on tulva ja vesi on kylmää. Kun heität ylävirtaan, anna perhojen upota, pitämällä niihin kuitenkin tuntumaa. Ylävirtaan heittämällä kannattaa valita kalastuspaikka jostain muusta kuin kovasta koskesta. Joskus pienellä alavirtalenkillä kalastamalla voi saada perhot kaikista syvemmälle. Näin haravoit ylävirrasta alavirran suuntaan, antaen perhojen kuitenkin upota kesävettä enemmän. Heitä lopulta viuhkamaisesti aloittaen vastarannan suunnasta jatkaen alavirran suuntaan.
Jos tämä tekniikka ei toimi niin seuraavaksi laitat perukkeeseen riittävästi painoa eli perho + paino siimaan tai sitten kalastat kahdella painavalla perholla. Jolloin toinen perho on noin 60cm päässä sivuperukkeessa alaperhon yläpuolella. Nyt tarkoituksena on kalastaa poikkivirtaan tai alavirtaan kaikkia mahdollisia virranhuopeita, monttuja ja kiventakusia. Käytä perukkeessa siiimaa maksimissaan kahta vavan mittaa ja anna perholle aikaa upota riittävän lähelle pohjaa. Kun otat tuntuman perhoon, nykäise sitä muutaman kerran vavan kärjellä lyhyesti ja anna taas perhojen upota ottimonttuun syvälle. Toista tämä muutaman kerran ja jos ei mitään kuulu, vaihda paikkaa. Mutta muista, älä hätäile äläkä ole liian nopea, nyt se on pahasta. Usein kalan otin tuntee sillä, että perho ja peruke ikäänkuin pysähtyy ja siimassa tuntuu painoa. Kala ei siis välttämättä iske kovaa vauhtia perhoon vaan ottaa vain perhon suuhun, sulkee suunsa ja painuu takaisin pohjaan. Tällöin tuntuu vain epänormaalimpi paino siimassa jolloin on varuiksi syytä nostaa vapa pystyy ja vasemmalla kädellä vetää perhosiimasta vastaan. Tuolloin toivon mukaan kala tarttuu kiinni. Mitään liikettä ei tarvitse ylikorostaa ja se oikea tapa ja tekniikka tulee sinulle selväksi vasta kokemuksien kautta.
Muista että vain harjoittelemalla tulee mestareita
Otsikko pitää paikkansa niin yleisurheilussa, sulkapallossa, jääkiekossa kuin perhokalastuksessakin. Mitään taitoa et saa “ilmaiseksi”. Jos et viitsi tehdä töitä osaamisesi eteen, et käyttää rahaa etkä aikaa, et saa tuloksia kuin satunnaisesti. Onneksi perhokalastus on sinänsä halpa harrastus, että hankkimasi välineillä (jos ne ovat kunnolliset) pääset harrastuksessa hyvinkin eteenpäin. Perhokalastuskurssit- ja leirit sekä yksityisopastukset oikaisevat ja lyhentävät paljon matkaasi osaamisen kärkeen, mutta nekään eivät auta jos et ole itse aktiivinen. Tästä linkistä pääset mukaan kursseille tai leireille oppimaan uutta. Joudut siitä toki maksamaan, mutta sehän on sinusta kiinni mihin haluat panostaa.
Näin oman “kantapään” kautta kokeneena uskallan väittää, että jos aina hankit halvinta ja ei niin laadukkaita välineitä, ei kalastus tule olemaan mielekästä. Tätä asiaa voit kokeilla vain jonkun muun kalastajan paremmilla välineillä. On vaikea huomata eroa, jos ei ole perehtynyt asiaan. Mutta jo pelkästää toisen välineillä heittäminen ja kalastaminen tuovat erot esille omista ja toisen välineistä. Muista vanha ja kulahtanut sanonta, “ei ole halpaa ja hyvää”, vain hyvää ja kalliimpaa. Köyhän ei kannata ostaa halpaa, sillä monta hajonnutta halpaa olisi voinut korvata yhdellä ja hieman kalliimmalla sekä kestävämmällä välineellä.
Toki joskus joutuu tekemään kompromissejä välineiden suhteen mutta se on luonnollinen valinta. Mutta missään nimessä en kehoita ostamaan halvinta mahdollista. Halvoilla välineillä katoaa into perhokalastukseen nopeasti jos ne eivät toimikaan niinkuin on ajatellut. Mukavia lukuhetkiä jatkossakin blogin parissa.
