Eikö kala ei pure perhoosi – Vinkit tulevan kalareissusi kalamäärän lisäämiseen löytyvät tästä postauksesta. Tässä kolme vinkkiä ja ne taatusti lisäävät saalistasi. Kyseessä on siis kolme perinteistä virhettä, jotka tehdään ihan huomaamatta. On normaalia että innostuksen puuskassa kun kerrankin kalalle pääsee, tulee tehtyä joitakin asioita hieman väärällä tavalla. Eikä sitä välttämättä edes huomaa itse.
Innostuminen ei ole ollenkaan pahasta, vaan aiheuttaa positiivisia väreitä mielessä ja samalla stressitaso alkaa painua alas. Onhan luonnossa liikkuminen tutkimusten mukaan erittäin terveellistä ja mieltä hoitavaa.
Hieman kuitenkin rauhoittumalla voit kasvattaa kalan tärppien määrää ja etenkin haavitsemisprosenttia. Eikä näitä varten tarvita mitään ihmetekoja. Vain muutama perusasia kuntoon ja lopputulos voi yllättää. Toki kalan tartuttamisen jälkeen on vielä pitkä matka siihen, että kala saadaan haaviin. Mutta rauhallisella otteella kaikkeen kalastukseen liittyvvään, tuottaa paljon paremman tuloksen kuin turha hosuminen.
Seuraavaksi käyn läpi kolme yleistä asiaa, jotka hankaloittavat paljon yllämainittujen asioiden toteutumista. Joten jatketaan Ovatko kalan tärpit vähissä – postauksen lukemista.
Älä kahlaa kalojen päälle
Usein koskilla näkee tilanteita joissa kalastaja kahlaa vauhdilla koskea läpi ja kalastaa vain vavan mittaisella siimalla. Tällä toiminnalla saa vain sen aikaiseksi että tärpit vähenevät enintään harjustärpeiksi ja kaikki muut kalalajit katoavat kauas kalastajasta.
Harjuksen kalastuksessa ei ole niin paljon kahlaamisella väliä mutta jos tavoittelet taimenta tai kirjolohta on summittainen vauhdikas kahlaaminen pahasta. Suomen vesistöihin istukaslajina tullut kirjolohi on suosittu kala istutuskohteissa. Sen hinta on vielä toistaiseksi ihan ok tasolla ja sitä myöskin saa kasvattamoilta hyvin. Keväällä istutettu kala on tunnetusti ärhäkäs kaveri ottamaan kiinni perhoon. Kun taas syksyllä istutettu kirjolohi on jostain syystä erittäin passiivinen ja perin hankala. Joka tapauksessa kirjolohi on häiriötekijälle altis eli tässä tapauksessa päälle puskevalle kahlaajalle. Kirjolohi karkaa kahlaajasta monen metrin päähän eikä suostu hetkeen ottamaan perhoon ollenkaan.
Taimen on toinen jokivesien”nirppanokka”, joka ei pidä kahlaamisesta. Se lähtee nopeasti karkuun päälle tunkevaa kalastajaa ja painuu pohjaan ison kiven viereen piiloon odottamaan häiriön poistumista.
Särkikalat ja ahvenet eivät taas ole niin tarkkoja siitä kuinka lähelle niitä tullaan. Tottakai ne väistävät, mutta eivät poistu sinusta kovin paljon kauemmaksi. Osa kaloista saattaa jopa uida katsomaan, mitä herkkuja olet jaloillasi pohjasta ylös pöllyttänyt.
On selvää, ettei kalojen päälle kahlaava kalastaja voi saada kaloja, jotka ovat juuri pelästyneet kahlaajan aiheuttamia ääniä. Kalat ovat kaikonneet kauemmaksi kalastajasta ja kalan vaisto sanoo, ettei kaikki ole nyt oikein. Näin kala jää odottamaan, että tilanne rauhoittuu ja kalastaja kaikkoaa kauemmaksi. Runsasta kahlaamista ei siis tarvita kun opettelet heittämään hyvin ja tässä alla kerron siitä lisää.
Rekisteriseloste ja tietosuoja
Opettele perusheitot hyvin
Opettele heittämään hyvin, sillä se on tapa joka mahdollistaa tilanteen jossa et kahlaa, eikä sinun tälloin tarvitsekaan kahlata kalojen päälle. Kalastettavia jokia on monenlaisia. Matalarantaisia, syvärantaisia, kivikkoisia, mutapenkkoja, syviä ja matalia rantoja . Missään näissä ei tarvitse välttämättä kahlata kovinkaan paljon jos vain osaat heittää perhosi riittävän pitkälle.
Heitoista tärkeimmät ovat ilmaheitto ja rullausheitto. Kummallekin heittotavalle on paikkansa ja aikansa. Ilmaheittoa käytetään silloin kun sille on tilaa rannan puilta tai on mahdollisuutta vapaaseen ilmatilaan. Pintaperhon heittäminen ilmaheitolla on ihan must juttu. Kevyttä pinturia on muuten vaikea saada tarjottua kalalle kevyesti ja houkuttelevasti.
Ilmaheitto tuo mahdollisuuden heittää todella pitkälle. Parhaimmat heittäjät pystyvät heittämään koko perhosiiman ulos todella kauniisti. Ilmaheitossa kuitenkin useimmissa jokiolosuhteissa riittää kun saa 10 – 15m siimaa ulos. Muistakaa että harjoitelkaa ilmaheittoa aina niin että lopulta lähes jokaisella heitolla peruke suoristuu suoraksi veteen.
Perukkeen suoristuminen on aina tärkeä asia, sillä jos peruke jää veden pinnalle sykkärälle voi kala helposti hylätä perhon. Perukesykkyrä on kalalle liian iso häiriötekijä. Se ei pidä erikoisesta perukekasasta veden pinnalla. Se on kalalle luonnoton asia. Myöskään tuntumaa perhoon ei ole niin kauan kuin peruke on sykkyrällä.
Rullausheitto on kuitenkin se yleisin tapa heittää, jota tulet tarvitsemaan jokikalastuksessa eniten. Rullausheitossa kirjaimellisesti wf- siima (torpedosiima) rullautuu vavan liikkeestä veden pintaa pitkin ja vie perukkeen ja perhon mukanaan haluamaasi rullausuuntaan. Hyvään ja sopivan pitkään rullausheittoon tarvitaan siima, joka on vavan luokan mukainen tai yhtä isompi.
Rullausheiton onnistumiseen tarvitaan riittävän pitkän ja hieman painavamman kartion omaava perhosiima. Oikein mainiosti tulee toimeen jo 8-12m kartiolla olevalla perhosiimalla. Kun heittotekniikka paranee pystyy lopulta rullaamaan jopa sen 2-4 m pidemmälle kuin on siiman kartion mitta. Kun kartion loppu tulee vavan kärkirenkaan ulkopuolelle, loppuu siiman rullausominaisuus saman tien.
On siis tärkeää opetella heittämään hyvin ja riittävän pitkälle, jotta sinun ei tarvitse kahlata kalojen päälle. Näin kalatärppien määrä lisääntyy ja sinulla on mahdollisuus saada perhoon kiinni ne aratkin kalat, jotka joku muu kalastaja on toiminnallaan pelästyttänyt. Alta löytyy linkki koskenlukutaitoon, joka olennaisena osana on tärkeä palanen tämän postauksen aiheeseen.
Myös tämän linkin postaus koskenlukutaidosta kannattaa käydä lukemassa.
Älä kalasta liian pintakalvosta
Usein aloittelevalla ja jopa hieman edistyneemmällä perhokalastajalla näkyy otsikon mukainen ongelma. Kalastetaan perho pintakalvoa viistäten. Yleisimmin kala ei kovin helposti tule hakemaan perhoa pinnasta. Silloin kun tulee, on kyseessä hyönteisen pinnasta hakeminen. Myös streamerijäljitelmän voi kala hakea aivan pintakalvosta.
Mutta loput kalastustilanteet ovat usein sellaisia että perho tulee saada sinne kalan lähelle. Kala majailee mieluimmin lähellä pohjaa, kiven vierustoja tai virran juonteessa jossa se kokee olevansa turvassa kaikelta uhalta. Kala saattaa on lähiaikoina kokenut olleensa uhattuna esimerkiksi jonkin petokalan takia tai päälle kahlaavan kalastajan muodossa. Tälloin kala pysyttelee hyvinkin lähellä pohjaa, eikä ole millään tavalla aktiivinen. Yritä siis saada perhosi kalan luokse.
Kuinka tämä sitten onnistuu. Painottamattoman perhon saaminen lähelle pohjaa on hankalaa ja vaatii kalastajalta hyvää koskenlukutaito ja virtauksien ymmärrystä. Sillä veden virtauksella voit saada perhon uppoamaan hieman enemmän pinnan alle. Kohta jossa hieman pyörteilee mutta kuitenkin virtaa eteenpäin, on kohta, jonka kautta voit saada perhon uppoamaan pintaa syvemmälle. Alla on linkki käsialauitosta kertovaan postaukseen. Sillä voit saada lisättyä tärppien määrää.
Tämän linkin postaus käsialauitosta helpottaa kalastajaa kalan tärppien maksimoimiseksi.
Lisää painoa perhoon tai perukkeeseen
Sitten on vielä eräs vaihtoehto jossa käyttetään jonkinlaista painoa joko perhossa tai siimaan kiinnittämällä. Perhon runkoon voi saada kierrettyä painavampaa nauhamuodosssa olevaa materiaalia. Myös perukkeeeseen kiinnitettävä pari grammainen pyöreä paino on hyvä mahdollisuus saada perho jopa nopeasti pohjaan asti. Tai sitten sidontavaiheessa perhoon on pujotettu painavasta tungsten materiaalista valmistettu kuula. Riittävällä painolla varustetun perhon saa jo mukavasti lähelle arkaa kalaa, joka haluaa pysyä lähellä pohjaa.
Painavamman perhon uittamisessa tulee kuitenkin olla huolellinen, sillä painonsa ansiosta on perho vähän turhankin helppo saada pohjaan kiinni. Uittamisen aikana on siis tärkeää löytää tuntuma siihen, kuinka syvällä perho vedessä liikkuu. Lisäksi muuttuvat pohjan muodot ovat usein hyvän ja tasaisen perhon uittamisen esteenä. Kun kivi tulee perhoa vastaan on tietysti selvää, että kiinnihän perho saattaa kiveen jäädä. Tämän välttäääkseen on oltava jonkinlainen ymmärrys siitä, mikä veden muodot ja virtauksen suunnat aiheuttavat veden pinnan alla. Uittamista kannattaa siten muuttaa mm. vavan nostolla ja laskulla uiton aikana.
Rekisteriseloste ja tietosuoja
Tätä kaikkea helpottaa koskenlukutaidon kehittäminen, joka ei tapahdu ihan hetkessä. On tärkeää pyrkiä kehittämään kaikkia perhokalastustaitojaan aktiivisesti. Jos ei omasta mielestään ymmärrä asioita , silloin onkin hyvä pyytää apua. On varmasti turhauttavaa kalastaa tyhjää kerta kerran jälkeen saamatta saalista. Toki myös pitää arvostaa luonnossa olemista ja hermojen lepuuttamista. Mutta lienee selvää, että me kaikki haluamme harrastukselta onnistumisen tunnetta ja jotain tuloksia. Jatkuvat vastoinkäymiset eivät sitä ruoki.
Kun sitten omat perhokalastustaidot ja osaaminen on sillä tasolla että se tuottaa tulosta, arvostaa itse aivan varmasti taitojen kehittämiseen käytettyjä tunteja ja aikaa. Kuten jokainen varmasti ymmärtää, saa harrastuksestaan paljon enemmän irti kun taidot ovat hieman karttuneet ja kaikki alkaa onnistua.
