Perhokalastuspäivä Karkkilan Pitkälänkoskella – Katsaus päivän kalastustekniikkaa Karkkilan Pitkälänkoskella– Perhokalastus, tuo ihana harrastus, joka antaa paljon hienoja elämyksiä luonnossa. Mutta aina se ei kuitenkaan tunnu siltä. Kuten jokainen varmaan ymmärtää, ei kalastus aina mene suunnitelmien mukaisesti. Usein kalastaja lähtee kotoaan liikkeelle suurin ajatuksin ja odotuksin mutta lopulta huomaa ettei kaikki odotukset täyttyneetkään.
Tähän on toki aina olemassa monta erilaista syytä. Kalat eivät aina ole yhteistyökykyisiä tai oma keskittymiskyky ei ihan riitä hyvään kalastukseen. Usein myös tehdyt valinnat kalastustekniikan tai taktiikan suhteen eivät osu kohdalleen.
Postauksessa on yksi kumppanuuslinkki, joka on merkattu (*) tällaisella merkillä
Kerron seuraavaksi kuinka eräs kalastuspäivä minulla meni Karkkilan Pitkälänkoskella. Ensin kerron kuinka olen toiminut ja sen jälkeen kerron omista valinnoistani, miksi niin tein. Kannattaa tietysti muistaa, että jokainen kalastuskerta on yksilöllinen ja kala käyttäytyy aina hieman eritavalla.
Kohteena on tällä kertaa Karkkilan Pitkälänkoski
Karkkilan Pitkälänkoskeen istutetaan kirjolohta alkukaudesta alkaen aina noin parin viikon välein. Istutusajankohta ja päivät vaihtelevat kalankasvattajan aikataulujen mukaan. Istutukset alkavat yleensä huhti-toukokuun vaihteessa ja jatkuvat joen vesitilanteesta riippuen heinäkuulle asti. Jossain vaiheessa tulee taukoa vedenlämpöjen noustessa liian korkealle. Istutukset jatkuvat kun veden lämpö laskee alle + 20 asteen. Kun kalat on laitettu jokeen, leviää sana istutuksesta todella nopeasti viidakkorummun tavoin.Tuolloin en itse halua olla kalastamassa, sillä tungos joella on suuri, eikä kalastamaan pääse niin kuin haluaisi.
Mutta muutama päivä istutuksesta eteenpäin voi olla tilanteen mukaan se oma kalastuspäivä. Niin olin tälläkin kertaa lähtenyt liikkeelle. Oli reilusti yli toukokuun puoliväli ja Karkkilan karsintakisaan oli puolitoista viikkoa aikaa. Olin lähtenyt ajatuksella, jolla haetaan kisaa varten tälle keväälle ne oikeat perhot ja samalla haetaan hieman tuntumaa kalan löytämiseen. Asiaa tietenkin hankaloitti kahluukielto mutta sehän on normaalikäytäntö vielä toukokuussa.
Toiminta eli kalastukseeni liittyvät toimenpiteet olen värjännyt vihreällä. Alle olen aina kirjoittanut kohdan – Perustelut joka on mustalla tekstillä. Siinä kohtaa aina kerron miksi ja minkä takia olen kyseisellä tavalla toiminut. Lähdetäänpä siis liikkeelle kalastuksella ja siihen liittyvillä valinnoilla.
Joko olet lukenut edellisen postauksen Kelluntarengas kalastuksesta. Sen löydät tästä linkistä.
Välineiden valinta vaikuttaa kalastukseen
Toiminta: Autolla Pitkälänkosken parkkipaikalle, valvojankortti kaulaan, kumisaappaat jalkaan ja takakontista välineet esille. Vavaksi valikoitui tällä kertaa #6 kohtuullisen voimakas vapa ja #6 WF- siima jossa on lyhyt ja sopivasti painava kartio. Perukkeeksi sidoin 0,24 mm paksuista fluorocarbonia.
Perustelut: Kumisaappaat laitoin jalkaan kahluukiellosta huolimatta siksi, että joen rannat ovat paikoin mutaiset ja arvelin että helpompi on pestä saviset kumisaappaat kuin normikengät. Vavaksi voimakas #6 on helppo perustella. Kun joudut kalastamaan kuivalta rannalta, puiden roikkuessa päällä heittojen tiellä, eivät heittoasennot ole kovinkaan optimaaliset.
Joudun käyttämään hieman ylimääräistä voimaa, jotta saan perhot rullattua keskivirran yli. Vapa on välillä jopa vaakatasossa puitten alta. Voimakaskartioinen WF- helpottaa tällaisessa tilanteessa rullaamista ja antaa vavalle mahdollisuuden toimittaa perhot sinne mihin ne haluan.
Hieman paksumpi peruke ei ole haitaksi kun vastassa ovat kohtuullisen tuoreet kirjolohet. Vasta kun ne ovat nähneet lukuisan määrän muiden kalastajien perhoja, alkavat kalatkin karttamaan tuhdin perukkeen päässä liikkuvaa perhoa. Toki perukkeen paksuutta tulee vaihtaa päivän aikana jos kalat ovatkin passiivisia eikä tärppejä kuulu.
Tästä linkin postauksesta pääset lukemaan muutaman vinkin perhokalastuksen vähiin tärppeihin.
Toiminta: Kaivoin perhorasiat esille ja hetken mietin perhovalintoja. Päätyyn sidoin #10 kokoa olevan 3.5 mm tungsten kuulaisen oranssin liitsin ja sivutapsiin #12 kokoa olevan 3,5 mm tungsten kuulaisen musta liitsin.
Perustelut: Tuore kala tällää usein värikkääseen liitsiin aina muutaman päivän ajan istutttamisen jälkeen. Ja jos näin ei käy, on syytä vaihtaa hieman tummempi sävyiset perhot. Tällä kertaa maksimoin mahdolliset tärpit sitomalla oranssi ja mustan liitsin.. Sivutapsiin voi aina laittaa astetta pienemmän perhon kuin päätyyn. Sivutapsissa heiluva perho yleensä “hakee” passiivisenkin kalan ottamaan kiinni.
Laavun yläpuoliselle suoralle kalaan
Toiminta: Haavin selkään, vapa käteen ja kohti laavun yläpuolista suoraa. Parkkipaikan kohdalla on muutama kaveri kalassa, enkä halua jäädä ruuhkaan. Kävelen laavun yläpuolelle ja siinäkin on kalastaja. Tähyilen ylävirtaan ja huomaan ettei mutkassa ole ketään. Tässä mutkassa on muutama isompi kivi ja monttu avoimella paikalla. Tarkoitan ettei paikan yläpuolella kasva ollenkaan puita. Tämän kohdan jälkeen alkaakin runsaspuinen laavun yläpuolinen suora.
Perustelut: Kuten tuossa yllä jo mainitsinkin, halusin välttää ruuhkaa ja saada mahdollisuuden kalastaa rauhassa. Toki on myös opettavaista kalastaa heti muiden kalastajien jälkeen. Silloin joudut tekemään kovemmin töitä, että saat kalan tarttumaan uudestaan. Mahdollisesti alueella olevista kaloista joku ei ole ollut vielä kiinni kalastajan vieheessä ollenkaan. Näin se olisi mahdollista saada helpommin kiinni. Jotta taidot ja osaaminen voi karttua, on tärkeää saada kalakontakteja. Ilman kalakontakteja osaaminen junnaa paikallaan.
Runsaspuinen alue laavun yläpuolella ei ole niin suosittu kalastuspaikka Pitkälänkoskella. Se varmasti johtuu siitä, että kalastus on paljon hankalampaa yllä olevan puuston takia. Mutta myös siksi, koska kyseinen koskenpätkä on erittäin louhikkoinen ja kalat hankala löytää tämän takia. Alue siis tuottaa monelle hankaluuksia. Mielestäni kuitenkin juuri tämän takia kyseinen kosken pätkä on yksi kalaisimmista alueista. Kala saa olla hyvin rauhassa kun harva ei viitsi aluetta kalastaa.
Sinua voisi myös kiinnostaa kirjolohen kalastukseen liittyvä postaus, jonka löydät tästä linkistä.
Kalaa löytyy aina, eri asia on ottaako se perhoon
Toiminta: Aloitan kalastuksen heti tuon runsaspuustoisen kosken yläpäästä, tarkoituksena kalastaa rullausheitoilla alavirtaan. Perhoiksi olin siis sitonut oranssin ja musta liitsin. Rullailen ensimmäiset heitot isojen kivien sekaan ja huomaan kuinka vaikeaa on pysyä pystyssä kuivalla olevalla rantakivikossa. Vesi on sen verran korkealla, että rantakivikko on lähes kokonaan veden alla ja kahlata ei saa. On siis pysyttävä hieman enemmän rantapenkan puolella.
Noin kahdeksan rullauksen jälkeen näen polaroidlasien läpi, kuinka kirkas kalankylki vilahtaa nopeasti perhojen perässä. Tärppiä ei kuitenkaan kuulu, joten uusi heitto nopeasti hieman kyseisen kohdan yläpuolelle. Kyseinen kohta on isomman veden alla olevan kiven alapuolella oleva selvästi syvempi monttu. Kun perhot tipahtavat veteen annan heti hieman löysää ja perhot katoavat näköpiiristäni. Jään odottamaan kalan tärppiä.
Kestää pari sekuntia ja siima kiristyy selvästi, tunnen samalla hieman painoa vavassa ja kiristän vavalla siimaa. Kirjolohi tempoilee siiman päässä, ottihan se kuitenkin. Kala pyrkii kohti montun pohjaa ja yritän pitää kalan pintakerroksessa. Kiristän lisää siimaa, sillä kala meinaa väkisin mennä alavirtaan. Lopulta kala irtoaa ja hiukan hämmentyneenä otan siiman sisään. Perhojen koukut ovat kunnossa ja terävät. Siltä osin kaikki on kunnossa.
Perustelut: Tuo suoranpätkä kiinnostaa minua juuri sen takia, ettei sitä yleensä kalasteta ollenkaan. Vain pari kalastajaa viitsii sitä kokeilla viikon aikana. Rullausheitot toimivat Karkkilan koskilla parhaiten. Niillä pääsee helposti haravoimaan aina vastarantaa myöden. Koska kalastettava alue oli hyvin louhikkoista, voisi kala olla missä kohtaa tahansa. Olen käynyt joskus kahlaamassa tuon alueen kokonaan ja löysin sieltä miehen mentäviä reikiä kuution kokoisten kivien vierestä. Polaroidlasit auttavat todella hyvin näkemään veteen ilman vedenpinnan heijastuksia. Ilman laseja jää moni kala näkemättä ja tärppi saamatta.
Kun kalastusalue on hyvin kivikkoista jolloin oletettavasti siellä on myös paikoin syvempiä monttuja, on perhoa vaikea saada kalan nenän eteen. Jos kala ei ole aktiivinen, ei se tule hakemaan perhoa pintakalvosta. Perhot on syytä saada lähemmäksi pohjaa, jolloin on mahdollisuus että kala näkee perhosi.
Jos kalan otti tapahtuu näkemättä on aina vaarana, että hieman myöhästyt vastaiskusta. Tuolloin on tietenkin mahdollista kalan irtoaminen jossain vaiheessa perhosta väsytyksen aikana.
Ei aina voi saada kalaa, vai voiko?
Toiminta: Pyrin kalastamaan kaikki koloset tarkasti, jotka lasien läpi yritän hahmottaa. Astun pari askelta alavirtaan ja olen seuraavan hyvän näköisen ottipaikan kohdalla. Toisella heitolla kirjolohi käy pyörähtämässä perhon takana. Tällä kertaa kohteena oli sivutapsissa ollut musta liitsi. Muutaman heiton jälkeen en ole saanut kalaa kiinnostumaan perhoista enempää. Jatkan eteenpäin, sillä on niitä muitakin kaloja varmasti matkan varrella. Eikä kaikki kaloja pidäkään saada. Annetaan kaloillekin mahdollisuus.
Rämmin rantaryteikössä kohti alavirtaa ja seuraavaa syvempää monttua. Pysähdyn hieman montun yläpuolelle ja ensimmäinen rullausheitto lähtee. Perhot pyörähtävät sopivasti reunavirran kautta suoraan montun pohjalle, tai niin ainakin luulen. Tunnen kädessä asti lujan tärpin ja kala on saman tien kiinni. Kirjolohi möyrii montussa aikansa ja saan kalan lopulta koukattua haaviin. Kala on kauniin ehjäeväinen ja arvelen sen olevan edellisen vuoden istutuksista. Se on myös hiukan laihassa kunnossa talven jälkeen, joten päästän kalan takaisin. Jospa sitten myöhemmin hiukan lihavampana, jos kohdalle sattuu.
Suoristan liitsin pyrstön ja tarkistan perukkeen alkupään. Kaikki on kunnossa ja uusi rullausheitto lähtee tällä kertaa hieman enemmän alavirtaa kohti. Nyin perhoa sisään ja rauhallista pitää. Parin heiton päästä noin metrin alempaa, tarttuu uusi kirjolohi päätyperhoon. Kala junnaa taas omassa montussaan ja lähtee alavirtaa kohti. Nostan vapaa enemmän pystyyn ja pidän siiman kireällä. Seuraan kalaa rantaa pitkin kunnes saavun kohtaan, jossa yläpuolella ei ole kaartuneita puita. Kala on nyt kohdallani ja tällä kertaa se on helppo vetää suoraan haaviin.
Nyt on sen verran tuhdissa kunnossa oleva kala, että otankin siitä ruokakalan. Puukon hamaralla kalaa niskaan ja samalla verestän kalan. Laitan kalan rantakivelle pää hieman alaspäin. Veret valuvat kalasta nopeasti ulos ja asettelen kalan rantaveteen vavan lähelle. Istahdan kalan viereen kivelle katsomaan maisemia ja nautin hetkestä.
Perustelut: Usein aiemmin havaittu asia on, ettei kala hae aktiivisesti perhoja pinnasta. Tämä on hyvä muistaa yleensäkin omassa kalastuksessa. Jatkoin taktiikalla, jossa oletan kalan löytyvän hieman syvemmältä. Jos kala on syvässä montussa, et saa perhoja monttuun heittämällä perhoja montun kohdalle. Perhoille on annettava aikaa upota niin, että heität perhot puoli metriä, jopa metrinkin montun yläpuolelle. Näin perhot saavat aikaa upooamiseen.
Kun oletat perhojen olevan riittävän syvällä on aika alkaa uittamaan perhoja. Uittamisella tarkoitan että sinulla kontakti perhoihin ja peruke on niin kireällä että tunnet ne selvästi.Uittamisen aikana pidät jatkuvan kontaktin perhoihin ja mahdollisesti annat perhoille selvää liikettä. Tällä pyritään ärsyttämään kalaa jotta se saisi pienen boostin ottaakseen perhoon kiinni. Tällaisessa tilanteessa tulet todennäköisesti havaitsemaan mahdollisesti perhoon ottavan kalan. Riippuen tietysti siitä, kuinka hereillä olet tilanteessa. Joskus voi käydä niin että pienikin “nukahtaminen” tai hetkellinen luonnon tarkkailu kostautuu niin, ettet ehkä edes havaitse perhoon tärpännyttä kalaa.
Toisaalta tuo hetkellinen luonnon tarkkailu on kyllä mukavaa puuhaa. Eli mielestäni kaikkia tärppejä ei välttämättä tarvitse edes huomata. Siinä voi kumpikin osapuoli jäädä voitolle, niin sinä kalastajana kuin kalakin. Kalan haavitsemisesta sen verran ,ettei kannata lähteä vetämään kalaa väkisin ylös suoraan alavirrasta ylävirtaan. Veden paine aiheuttaa helposti sen, että peruke joutuu altiiksi liian suurelle rasitukselle ja menee helpommin poikki. Parempi tekniikka on kävellä alavirtaan kalan kohdalle tai hieman jopa kalan alapuolelle, jolloin kalan saa helpommin haaviin.
Kalastustaktiikan muuttaminen kosken profiilin muuttumisen myötä
Toiminta: Hetken istuskeltuani nousen ylös ja meinaan kalastaa vielä viimeiset 20 m ennen laavun yläpuolen koskea. Tämä loppupätkä ei ole enää niin syvää aluetta. Virtaus hieman kiihtyy ja koski mataloituu. Veteen tulee enemmän erilaisia virtauksia ja jokea tulee osata lukea, jotta löytää kalan paikat. Päävirtaus jakautuu tässä kohtaa oikeastaan kahteen pienempään uomaan. Alan rullaamaan hieman lyhyemmällä siimalla samalla uittaen perhoja aktiivisesti. Heitot ovat myös nopeita ja tapahtuvat paikoin jopa suoraan poikkivirtaan. Uittolinjat vaihtelevat joka heitolla välillä alavirtaan, poikittain tai siltä väliltä. Uittaminen on hieman hankalaa, koska kahlata ei saa ja alue on aika kivikkoinen. Pieniä vesiperhosia kuorituu ja muutama harjus käy pinnassa syömässä niitä.
Olen laskeutunut rantaa pitkin lähes alapuolisen kosken niskalle. Siinä on pari pienempää monttua joissa mahdollisesti voisi olla kalaa piilossa. Toki olen monesti tavoittanut kirjolohta myös matalimmista kohdista mutta tuolloin kalastuskohdan olla selvästi enemmän virtaavan virtauksen kohdalla. Noin 5 haravoimalla tehdyn heiton jälkeen kirjolohi pyörähtää kiinni perhoon, on hetken kiinni ja irtoaa sitten. On selvää ettei tämä kala ota enää uudestaan.
Päätän olla jatkamatta kalastusta ja aika lähteä kalan ruoaksi valmistamiseen. Taidanpa savustaa kalan, keväällä kalassa on vielä runsaasti rasvaa eikä mudan maku ole tarttunut. Vedet ovat nimittäin vielä sen verran kylmiä. Aikaa on kulunut reilu pari tuntia rauhallisesti kalastellen ja luonnosta nauttien.
Joko olet lukenut koskenlukutaitoon liittyvät postaukset? Yksi niistä löytyy tästä linkistä. Koskenlukutaito on aina jokaisella kalastusreissulla tärkeässä osassa.
Perustelut: Matalamman kosken kalastus vaatii rannalta tehtynä hieman nopeampaa kalastusrytmiä. Et voi myöskään uittaa perhoja niin tarkasti jos koski on kivikkoinen. Perhot tulevat usein enemmän pintakalvossa jos et pääse aivan monttujen viereen. Tässä kohtaa joki hieman leveni ja jouduin tarkemmin valitsemaan kalastuskohdat. Poikkivirtaan tehdyt heitot mahdollistivat isomman alueen kalastamisen. Pystyin kalastamaan alueen laajemmin kun tein sen viukamaisesti. Joen selvät virtapiikit ovat tällä alueella ne kohdat, joissa kirjolohi todennäköisesti sijaitsee alueen mataloitua.
Jos paikan kalastaa kahluuaikana, saattavat kalat vaihtaa sijaintiaan todella usein ympäri koskea. Niskan montut ovat selvät kohdat kalastajalle, jotka kannattaa ronkkia aina. Ennen laavunkoskea on tämä kohta viimeinen, jossa saatat kalan tavoittaa. Seuraava hotspot onkin laavun monttu ja siitä eteenpäin onkin sitten ihan uuden tarinan paikka.
Toivottavasti tämä postaus on hieman selkeyttänyt sinulle kuinka erilaiset valinnat vaikuttavat kalastukseen ja kalan tuloon. Koskaan ei kuitenkaan voi olla varma siitä saatko vai etkö saa kalaa. Kala sen kuitenkin lopulta päättää. Kalastus on siitä mielenkiintoinen laji, että jokaisena kalastuspäivänä oppii jotain uutta. Koskaan et ole valmis ja täydellinen kalastaja. Sen aiheuttavat luonnon olosuhteet ja tietenkin itse kala, jonka oikkuja emme etukäteen voi ennustaa.
Hyviä lukuhetkiä muidenkin postauksien kanssa.
