5 tapaa saada perho syvemmälle. Tätä aihetta on kyselty muutamia kertoja ja se on oletettavasti monellakin hyvin ajankohtainen ongelma. Kun talvet ovat paikoin hieman muuttuneet niin että kevään tuleminen aikaistuu sekä luntakin on viime talvina ollut kattavasti koko Suomessa runsaasti, vaihtelevat vesimäärät hyvinkin erilailla pitkässä Suomessamme.
Tämä postaus sisältää muutaman affiliate linkin, jotka on merkattu (*) merkillä.
Kun kalastuskausi alkaa kunnolla Etelä-Suomessa toukokuussa, ollaan Keski-Suomessa vasta saatu järvistä jäät pois ja tulvat ovat todellinen ongelma. Kainuussa saattaa vielä olla järvet vasta sulamassa ja Pohjois-Suomessa ajellaan vielä paikoin moottorikelkoilla.
Vesi on vielä kylmää ja kala liikkuu kankeasti, eikä se ole kovinkaan aktiivinen hakemaan perhoa läheltä pintaa. Perho tulee siis saada pohjaan, mutta millä ihmeellä sen sinne saa, kun vesi möyryää hirmuisella vauhdilla kalastajan ohi.
Toki lähelle pohjaan pääsemisessä on aina olemassa se vaara että oikeasti päästään pohjaan asti ja perhot ovat jatkuvasti siellä kiinni, peruke poikki ja perhon menetys varmaa. Mutta kevät- sekä tulvaveden kalastuksessa tulee ottaa riskejä, mikäli haluaa kalaa. Tämä saattaa päteä myös ns. normivedellä kalastamiseen.
Eri lohikalalajien kalastus
Jos verrataan kirjolohen, taimenen ja harjuksen kalastusta keskenään niin nuo kaikki kalat käyttäytyvät aina hieman eri tavalla. Pidän taimenen kalastusta vaikeimpana. Taimen on arempi ja se pysyttelee mielellään kauempana kalastajasta. Kirjolohi on ehkäpä se toiseksi vaikein kala, vaikkakin se istutettuna on aluksi helpohko kohde. Mutta kirjolohen kalastus vaikeutuu mitä pidempään se on vesistössä. Harjuksen kalastus pidän helpoimpana, sillä se on jopa peloton ja utelias kala. Usein on sattunut niin, että kun kahlaa soraikolla tai hiekkaisella alueella, saattavat harjukset kerääntyä jalkoihisi, lähes kahluuhousuihin kiinni syömään pohjasta irtoavia hyönteisiä.
Kun vettä on joessa paljon, on tietysti pintavirtauskin todella kova. Tuo pintavirtauksen kovin patja aivan pintakerroksessa saattaa olla, jopa parinkymmenen sentin paksuinen ja kun siihen heittää normipainoisen perhon, on se äkkiä alavirrassa. Eikä se ole tällä kalastusuitolla ehtinyt lähellekään kalaa, joka köllöttelee pohjassa miedommassa virtauksessa. Taimen makaa aivan varmasti tässä tilanteessa pohjassa, eikä nouse niin helposti hakemaan perhoa. Kirjolohi on agressiivisempi ja vaatii kalastukselta härnäystekniikoita. Harjuskin makaa kylmällä vedellä usein pohjassa mutta lähtee taas helpommin hakemaan perhoa. Mutta eihän perhokalastuksen pidäkään olla liian helppoa. Alla on muutamia vinkkejä, millä päästä lähelle kalaa.
Kannattaa kokeilla seuraavia vinkkejä
1. Perhon muoto ja paino
Peruke ja perho tulee siis saada tämän paksun pintavirtaus vesipatjan läpi, jotta kala ehtii sitä edes havaita. Mutta oletko ajatellut että perhosi koko ja muoto saattaa vaikeuttaa tätä syvälle pääsemistä. Jos kalastat perinteisillä streamereillä, etenkin esim. peurakarvapäille tehty joka kelluttaa perhoa, tulee perho lähes pintakalvossa. Jo pelkkä materiaali kelluttaa perhoa. Jos vielä perho on hahmoltaan iso, on kovin vaikea saada perhoa syvälle. Sen kokoinen hahmo ei vain uppoa kuin painolla. Jos kalastat nymfeillä ei välttämättä hahmolla ole niin isoa vaikutusta, mutta painotuksella on. Kun kalastat k 12 koukkuun tehdyllä nymfillä, jossa on 3mm tungsten kuula, ei se riitä lähellekään pohjaa pääsemistä.
Toimi siis näin: Jos välttämättä haluat kalastaa isolla perholla, streamerillä tai kalanpoikasjäljitelmällä, laita jo perhon sidontavaiheessa päähän esim. Conehead tai iso kuula. Voit myös lisätä rungolle lisäpainoa, jolloin perhon paino moninkertaistuu. Tähän on olemassa esimerkiksi (*)tätä Loonin tahnamaista muotoiltavaa tungstenia ainetta. Tätä voit käyttää myös siimaan laitettuna painona. Tietysti vaikeutena tässä tulee olemaan se perhon heittäminen. Ilmaheittoa en suosittele ollenkaan vaan rullaamallakin se on raskasta ja hankalaa. Mutta kalastus on tässä kohtaa kompromissien tekemistä.
Käytä vähemmän materiaalia perhossa, tee sidoksesta kevyempi. Usein sekin auttaa vielä noiden aiemmin mainittujen asioiden lisäksi. Kova virtaus ottaa ohuempi siipiseen sidokseen vähemmän kiinni
Jos haluat kalastaa nymfillä, on sinulla etuna sen pienempi koko. Usein keväällä voi nymfi olla hieman isompi kooltaa eli jigikoukuissa 8-10 saa jo sidottua 4-5 mm tungsten kuulalla sekä laittamalla runkoon lisäpainoa aika painavan sidoksen. Sidoksesta kannattaa tehdä mahdollisimman hyönteismäinen vaikka toki runkoon laitettavalla lisäpainolla se ei ole helppo sitoa.
2. Ohenna peruketta
Myös käytetty perukkeen paksuus saattaa hidastaan perhon upooamista riittävän syvälle. Ohentamalla perukkeen paksuutta esim. 0.28 -> 0,22 tai 0,22 -> 0,18 auttaa se jo todella paljon upottamaan perhoa syvemmälle. Mitä ohuempaan peruketta käytät, sen syvemmälle tietysti perhosi saat helpommin. Tuollaisen 0,28 perukkeen paksuus hidastaa perhon uppoamista todella paljon, sillä veden vastus on paljon suurempi. Ohentamalla peruketta vaikkapa 20%, helpottaa se sinun kalastustasi erittäin paljon. Kuten tuolla aiemmin jo mainitsin, on perukkeen ohentamisessa aina se ikävä puoli. Kun ohennat peruketta kalan karkuutukset helpommin ovat mahdollisia sekä myös perhojen menettäminen pohjaan moninkertaistuu. Mutta jos et yritä, et saa ehkä ainuttakaan kalakontaktia.
3. Kokeile kahta perhoa
Oletko koskaan kalastanut kahdella perholla? Jos et niin nyt siihen olisi syytä. Eikä syynä ole pelkästään se että tuplaat mahdollisuutesi saada kalaa. Vaan tuplaat myös perhojesi ja koko litkan painon. Sido sivutapsi noin 60 cm päähän alimmaisesta perhosta. Alimmaiseksi perhoksi valitset sen painavimman ja sivuperhoksi voit halutessasi laittaa hieman kevyemmän version. Tämän saman voit tehdä myös streamereiden kanssa, mutta toki nyt alkaa litkassa olla jo painoakin, eikä rullausheittokaan ole enää mitenkään helppoa. Joten perhojen toimittamisesta veteen, ei tule olemaan miellyttävä kokemus.
4. Heittosuunta enemmän ylävirtaan
Jotta saat perhon uppoamaan kovassa virrassa tulee sinun saada perholle siihen riittävästi aikaa. Voit helpottaa perhon upottamista heittämällä riittävän paljon ylävirran puolelle, jolloin mahdollinen kalastusaika perholla alkaa perhon ollessa sinun kohdallasi. Mitä pidemmälle ylävirtaan pystyt heittämään, sen syvemmälle perho ehtii uppoamaan. Mutta muista pitää tuntuma perhoon, jotta ehdit tekemään vastaiskun kun kala haluaa perhosi. Ylävirtaheitossa helposti käy niin että virta ehtii nopeasti tuomaan koko setin sinun kohdallesi, eikä sinulla ole mitään tuntumaa perhoon. Tämä on monella kalastajalla haasteena, eikä se olekaan ihan helppoa. Mutta kun heität perhot ylävirtaan, ota heti käsin kiinni siimasta ja lähdet vetämään sitä itseesi päin pois vedestä. Eli lyhennät siimaa samalla kun perhot tulevat kohti sinua. Pidä myös vavan kärki sen verran korkealla, ettei perhosiima ota veteen kiinni. Tarkoituksena on siis uittaa vedessä vain perhoja ja peruketta.
5. Uppoava siima tai polyliederkärki
Tällä tavalla saat ainakin perhosi pinnan alle ja jopa reilusti. Käyttämällä reilusti uppoavaa siimaa, on sinulla mahdollisuus päästä vaikka lähes pohjaan asti, toki vesimäärästä riippuen. Seuraavasta linkistä löytyy uppoava kärkisiä siimoja, kuten (*)Visionilla on Vibe + 85 sink5 tyyppinen wf-siima, jolla pääset syvemmässäkin tulvassa lähelle pohjaa.
Toki onhan näitä Ruodon valikoimissa muitakin vaihtoehtoja eli jokaiselle löytyy varmasti jokin sopiva vaihtoehto. Uppoamisnopeuksia on useita erilaisia ja kun lähtökohtana on kelluva siima, on siitä seuraava vaihtoehto slow ja fast intermediate. Siitä eteenpäin kasvavat uppoamisluokat aina nro 7 asti, jolloin puhutaan jo todella “synkästä”siimasta. Löytyy myös ns. hohtimet kaivoon-siimoja, joissa uppoaminen kerrotaan graineina eli massan vanhalla mittayksikkönä. Esimerkiksi Sink5 eli uppoava 5 siima painaa montakymmentä grammaa. Mittaa siimalla on noin kymmenkunta metriä. Nämä siimat ovat yleisesti tarkoitettu lohen kalastukseen todella tulvivassa vedessä.
Ehkä helpompi vaihtoehto on tästä linkistä löytyvä normaaliin (*)kelluvaan siimaan liittettävä uppoava polyliederkärki, joista myös löytyy eri uppoamisnopeuksilla olevia vaihtoehtoja. Yleensä nämä liitetään loopilla pääsiiman looppiin, joten vaihtaminen takaisin normaaliin perukkeeseen on helppoa. Heittäminen tai oikeastaan rullaaminen tällä painavalla kärjellä ei ole helppoa, sitä voisi kutsua oikeastaan “roimimiseksi”. Tässä kärjessä kuitenkin on etuna se että siitä uppoaa reilusti vaikka se on noin vavan mittainen osa. Tälloin se on hiukan helpompi hallita kuin kokonaan uppoava siima.
Olen tässä nyt käynyt lyhyesti läpi viisi erilaista vaihtoehtoa saada perho runsaalla vedellä sinne missä kalatkin ovat, lähelle pohjaa. En väitä että nämä olisivat ainoat ja oikeat tavat. Mutta ihan varmasti jollain näillä tavoilla kokeilemalla onnistut ja saat kalaakin.
Tämä postaus sisältää kolme affiliate linkkiä jotka on merkattu (*) merkillä. Niiden klikkaaminen ei maksa sinulle mitään ja minä saan siitä pienen korvauksen, jolla ylläpidän tätä blogia.
Kannattaa käydä lukemassa myös tämä aiempi postaus, jossa käyn läpi miksi sinusta saattaa tuntua siltä että kalat karttavat sinua.
Myös tämä postaus “Kirjolohta ruuhkaisilta Karkkilan koskilta” antaa sinulle taatusti vinkkejä miten saada niitä hankalia kaloja.
Jos tarvitse henkilökohtaista opastusta niin meiltä Palkesilta sitä kyllä saat, katso täältä lisää.
