Kolme myyttiä kirjolohen kalastuksesta

Kirjolohen kalastuksen 3 myyttiä

Laitahan vinkit eteenpäin!

Kolme myyttiä kirjolohen perhokalastuksesta – Kalaa ei ole koskessa – Kala ottaa värikkäisiin perhoihin – Kala ottaa aina perhoon jos sitä on joessa. Kuulen jokirannassa sekä myös luen usein keskustelupalstoilla,  että tietyssä koskessa ei ole kalaa. Miksi sitten näin ajatellaan? Kun kalastaja saattaa sattua koskelle heti istutusauton jälkeen  ja kalaa nousee kuin suokuokalla, syntyy helposti vääristynyt käsitys koskessa olevasta kalamäärästä. Kala ei kuulemma myöskään ota mihinkään perhoon, tällöin myös kalastajien mukaan syynä se ettei kalaa ole koskessa. Karkkilan koskilla tämä tuskin pitää paikkansa.

Asian pohjustusta

Viimeisimmän Karkkilan kirjolohi istutuksen hinta oli 13 €/kg. Ainakin Karkkilassa kaikki lupatulot menevät suoraan takaisin jokeen kalaistutuksina. Vain muutamia satasia käytetään muihin kuluihin ja aina varataan hiukan rahaa myös koskien kunnostukseen. Yksi istutuserä maksaa noin 2500-2600€ tuolla kilohinnalla. Tällä hetkellä on kaksikin kunnostus kohdetta harkinnassa, joihin ollaan varamaasssa rahaa lupatuloista. Viimeisin oli keskustan alueen isohko kunnostus.

Istutukset aloitetaan yleensä toukokuun alussa, sillä huhtikuussa veden virtausta on vielä liikaa, joka vain veisi kalat mennessään pitkälle alavirtaan. Istutukset tehdään kahden viikon välein, kunnes ne ovat yleensä pakko lopettaa heinäkuun alkupuolella. Syynä tähän on veden vähyys sekä etenkin veden korkea lämpötila.

Usein jo tuossa vaiheessa koskessa veden lämpötila ylittää 21 astetta, joka alkaa olla kirjolohellekin liikaa. Kala voi tuossa lämpötilassa jo huonosti ja hakeutuu hapekkaisiin kovan kuohun ja virtaaman alueisiin, jotta se selviäisi hapenpuutteesta hengissä. Istutuksia taas jatketaan kun koski on siinä kunnossa että kala pärjää esim. väsytyksestä irrottuaan. Myös runsas kahlaaminen saattaa stressata kalaa joskus liikaa. Kalan määrä kohteessa on siis tietysssä suhteessa riippuvainen istutuksista mutta kala ei katoa kalastamalla koskesta. Kirjolohen kalastus on siis yhtä riskialtista veden ollessa lämmintä kuin muiden lohikalojen kalastus.

Tässä olikin riittävä pohjustusta ensimmäiseen myyttiin, joten mennäänpä sitten suoraan näihin itse väittämiin.

Kolme myyttia kirjolohen kalastuksesta-1
Karkkilan kosket soveltuvat kirjolohenkalastukselle

Kalaa ei ole koskessa

Tämä lienee se yleisin väite, josta kuulee puhuttavan. Itse en oikein ymmärrä mistä se tulee, sillä ei kukaan saa kalastettua koskea tyhjäksi kaloista vapavälinein. Kirjolohta istutetaan  Karkkilaan joka toinen viikko ja se jaetaan tasaisesti noin 8 eri kohtaan saavilla kantamalla. Kirjolohta tulee kerralla noin. 150- 200 kg. Keskipainon ollessa 750 gr -1,2 kg välillä.

Mikä on siis tilanne kalastajan kannalta heti istutuksen jälkeen? Ensimmäiset 2-3 päivää ovat ne pahimmat, jolloin koskella on todella ruuhkaisaa etenkin jos istutuspäivä sattuu perjantaiksi. Tuolloin koskella saattaa olla kymmeniä kalastajia päivän aikana.

Mietitäänpä hieman asiaa. Kun kalat jaetaan useaan paikkaan pitkin koskea, on kirjolohi levitetty aika laajalle alueelle. Kun mahdollisesti seuraavana päivänä koskelle saapuu paljon kalastajia, saadaan tietysti heti ne ensimmäiset ja aktiivisimmat kalat saaliiksi. Kaloja pääse myös irti, eihän kaikki pysy kiinni haaviin asti. Muutaman tunnin päästä kalan tulo hiipuu, kalahan on jo nähnyt lukemattomia perhoja ja uistimia, eikä ole enää niin hanakka ottamaan niihin kiinni.

Tämän jälkeen päivittäin saadaan muutamia kaloja ja niitä myös pääsee karkuun. Siimat katkeavat tai kala ei pysy kiinni loppuun asti. Aina on myös kaloja, joka ei vaan ota mihinkään kovinkaan helposti ja sitten vielä jää monia irtipäässeitä kaloja. Näin viikko kuluu ja alkaa seuraava viikko. Kalojen saaminen vähenee koko ajan, vaikka koskessa on vielä kalaa. Moni yrittää yhä sillä oranssilla liitsillä ja ihmettelee “ettei kalaa tule, koski on siis tyhjä ja kaikki on ongittu pois”.

Mutta kirjolohta on kuitenkin koskessa, ihan varmasti. Mutta nyt sen  kalan saamisen eteen joutuu tekemään todella paljon enemmän töitä eli Confirmed.

Tähän kohtaan loppuu monelta kalastajalta se muuntautumiskyky eli  tehdä omassa kalastuksessaan jotain eri tavalla kuin samana päivänä tai aiemmilla kalareissuilla. Kala ei vain ole enää niin helppo saada kuin aikaisemmin. Se mitä voit tehdä, siitä olen kirjoittanut aiemmin postauksen, jonka voit käydä lukemassa täältä.

Kolme myyttia kirjolohen kalastuksesta-2
Asiakas on tartuttanut kirjolohen, nymfillä

Kirjolohi ottaa vain värikkäisiin perhoihin -Plausible?

On totta että kirjolohella on jonkinlainen mieltymys värikkäisiin perhoihin. Kala ottaakin hanakasti etenkin oranssin eri sävyihin sekä myös keltaseen ja punaiseen. Mutta vain hetken heti istutuksen jälkeen. Jo viikossa se oppii uusille tavoille eikä ole enää niin hanakka värikkään perhon perään. Se voi käydä vilkaisemassa sitä mutta harvemmin ottaakseen siihen. Tarjoa tässä kohtaa kalalle ihan jotain muuta. Musta liitsi oranssilla kuulalla voi tulla ensimmäisenä mieleen. No sekin toimii vain hetken, ehkä muutaman päivän kunnes se taas on tottunut uuteen perhoon.

Mutta pieniä k 12-16 kokoisia nymfejä se ei voi vastustaa. Niissä voi olla jokin väripiste esim. pyrstössä, kauluksessa tai kuulassa. Mutta nämä pitää osata uittaa oikein eli pääosin normaalilla nymfaustekniilla pohjaa myöden. Kyllä se kala sen lopulta hakee kunhan vain osaat olla tarkkana. Tässä vaiheessa olevan kirjolohen otti ei ole enää mikään valtava isku perhoon. Perhon ja perukkeen liikkuminen eteenpäin vain pysähtyy ja sinun tulee olla hereillä. Tämä väite on siis kumottu eli busted.

Kirjolohi ottaa aina perhoon jos sitä on joessa

Tämän väittämän suhteen ollaan ehkäpä kaikkein heikoimmalla. Kun tuoretta kirjolohta on joessa, on siis varmaa että kala ottaa perhoon jossain vaiheessa päivän aikana. Vain muutama kala jurottaa jostain syystä, eikä saata ottaa perhoon elämänsä aikana kuin sen ensimmäisen ja viimeisen kerran. Kuten aiemmin mainitsin on kirjolohi todella aktiivinen istuksesta maksimissaan viikon ajan. Tämän jälkeen aktiivisuus hiipuu ja lyhenee niin että kala on enää vain tietyn ajan aktiivinen ja silloinkin hyvin lyhyen aikaa.

Kun perhoja pienentää ja uittotapaa muuttaa voi vielä saada päivän aikana pari kalaa aktivoitua. Jos tuolloin et ole perhon uittamisen aikana hereillä, voi se päivän ainut mahdollisuus mennä nopeasti ohitse ilman että edes huomaat tällaisen asian tapahtuneen. Enkä usko että tämän tapahtuman jälkeen kala ei enää saman päivän aikana ota yhtään mihinkään. Huomenna siis uudestaan eli tämä myytti on Busted.

Kirjolohen elinikä ei Suomessa ole kovin pitkä, ehkä muutaman vuoden maksimissaan. Näitä kaloja ehkä parhaiten voi löytää enemmän järvivesistä tai isommista joista,  kuten esimerkiksi Ruunaankoskelta. Siellä on kuitenkin enemmän vettä ja leveempää jokea jossa kalalla on enemmän piilopaikkoja.

Jos kyse ei olisi kirjolohesta vaan luonnonkalasta joka on lohikala, olisi tämä postaus ollut aika erilainen tekstiltään.

Kolme myyttia kirjolohen kalastuksesta-3
Kalastajan on helppo hymyillä kun on perhokalastamalla saanut kirjolohen. Naiset ovat lisääntyneet  perhokalastaja määrissä viime vuosina runsaasti.

Kalan elämää luontaisella vaistolla

Kuten olemme huomanneet ei edes kirjolohen kalastus ole välttämättä helppoa. Istutettu kala on valitettavasti, istutettua kalaa. Kasvatusaltaassa kasvatettua, tiettyyn kellon aikaan päivässä ruokittua ja sitä samaa elämän kiertoa, kunnes on aika siirtyä kuljetusauton pöntön kyytiin ja kohti istutuspaikkaa. Mutta kun kala pääsee altaasta pois ja luonnonolosuhteisiin alkaa kalalla kehittyä jonkinlainen vaisto hieman pidemmälle kuin altaassa ollessaan. Ensimmäiset päivät kalalla menee hölmöillessä eli perhoihin ottaessa ja niitä jahdatessa. Kalan onneksi eivät kalastajatkaan aina ole tarkkoina, joten jonkinlainen mahdollisuus kalalla on selvitä. Ainakin seuraavaan päivään.

Tämän linkin postauksesta voit lukea kuinka toimia jos kala on arkaa

Hieman kuitenkin heitän epäilyksen siemenen peliin. Kuinka älykkäitä ovat kasvatettu ja luonnonkala verrattuna keskenään? Ei minullakaan ole tähän varmaa vastausta. Kala elää vaistojensa varassa ja luonnonkalalla ne ovat saaneet kasvaa aivan elämän alusta alkaen. Istutetulla kalalla vaistot alkavat kunnolla kehittyä vasta kun se vapautetaan istutusveteen. Istutusaltaassa kalan elämä on aika monotoonista olemista ja sitä klo 17 ruokailuhetkeä odotellessa. On jopa todettu että istutettu kala saattaa olla aktiivinen juurikin sen hetken, milloin se on tottunut saamaan ruokintapapanansa. Luonnonkala on taas tottunut elämään etsimällä ravintoa lähes koko ajan. Sen vaisto sanoo että kesällä tulee syödä mahdollisimman paljon että se selviää talvesta. Talvella kun sitä ötökkää on tarjolla todella vähän.

Elämä luonnonkalalla on lähes samanlaista taistelua elämästä kuin kivikauden ihmisellä oli esim. 2,5 milj – 200 000 vuotta sitten. Luonnonkala syö elääkseen, nykyihminen melkeinpä elää syödäkseen. Niin se historia on maailmaa muuttanut.

Kolme myyttiä kirjolohen kalastuksesta on nyt kerrottu, onko sinulle mielessäsi muita myyttejä?

Laitahan vinkit eteenpäin!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *