Korkean veden perhokalastustaktiikat. Tässä blogipostauksessa saat muutamin havainnekuvin vinkkejä ja neuvoja kevään, ja vähän kesänkin, perhokalastustaktiikoiden käyttöön ja kalastuksen onnistumiseen. Mukana on muutama havainnekuva siitä, millaisissa paikoissa kala sijaitsee kevään tulvaisessa vedessä.
Artikkelikuvassa kalastan Tsekeissä Vyssi Brodissa toukokuussa 2023. Virtaama oli kova ja vettä oli paljon. Kahlaaminen teetti paljon työtä ja kalan löytäminen isosta joesta oli alkuun hankalaa. Mutta parissa päivässä sitä oppi nopeasti, kuinka kalat niissä vesissä käyttäytyivät.
Kevät on saapumassa, ja perhokalastajalle tämä merkitsee paluuta virtaavien vesien äärelle ja luonnon heräämistä uuteen eloon. Se on aikaa, jolloin talven kylmyys alkaa väistyä ja luonto puhkeaa kukkaan. Yksi kevään kiehtovimmista puolista onkin luonnon herääminen. Virtavedet alkavat jälleen elää ja täyttyä elämästä, kun kalat, hyönteiset ja linnut aktivoituvat talven jälkeen.
Perhokalastuksen aloittaminen keväällä on suurten odotuksien purkautumista ensimmäisiin heittoihin kylmään veteen. Sitä on odottanut pitkän talven, hypistellyt välineitä ja sitonut perhoja. Tässä postauksessa puhutaan yleisesti eri kalalajeista. En keskity pelkästään kirjolohen kalastukseen, vaan mukana on myös muita lohikaloja. Mutta nyt on aika päästää perhokalastaja irti.
Talvella on perhokalastaja sitonut koko kautta varten erilaisia perhoja. Kevääksi tarvitaan isohkoja liitsejä sekä streamereitä ja näissä voi olla hieman lisättyä painoakin. Koska keväällä on normaalia runsaammin vettä, on kevään perhoihin ollut syytä laittaa runsaammin painoa. Liitseissä se onnistuu laittamalla painoa perhon rungolle sekä ns. painosilmät aivan perhon etuosaan. Niillä saa helposti perhoihin lisää painoa gramman tai pari. Stremereiden kanssa käytetään yleensä painokuulia perukkeessa noin 25-30cm päässä perhosta.
Korkean veden perhokalastustaktiikat
Keväällä toimivat perhovärit pysyttelevät ns.perusväreissä eli mustaa, ruskeaa ja valkoista. Jos nyt puhuttaisiin vain kirjolohen kalastuksesta, olisi perhojen väreihin vielä lisättävä oranssi ja pinkki.
Noihin perustummiin perhoihin kun vielä laittaa muutaman fläsäsuikaleen siipeen tai vastaavaa dubbinkia valkoisen liitsin runkoon, alkaa kevään käyttöperho olla valmiina.Hopeakierre tuo myös oman mausteensa sekä eriväriset kuulat perhon päässä. Valkoisessa liitsissä joskus toimii myös meren sininen fläsädubbinki joko eteen dubattuna ja/tai kierrettynä. Vaikka aikaisin keväällä ei särjet ole vielä nousseet koskeen, jostain syystä tuo valkoinen liitsi toimii.
Streamerit voivat olla joko karvasiipisiä tai siivellä, joka on tehty kahdesta kukon häkilästä vastakkain asetuista sulista. Värisävyissä on hyvä malttaa pysytellä vielä tummissa luonnonkala jäljitelmissä. Alkukevään yleisimmät saaliskalat lohikaloilla ovat simppu ja mutu. Särkikalat ja ahven nousevat jokiveteen sitten myöhemmin keväällä, jolloin lohikalojen kohdekalat muuttuvat aina sen mukaisesti, mitä joessa on kulloinkin eniten.
Kevään kirjolohen kalastuksesta olen kirjoittanut aiemmin postauksen, jonka pääset lukemaan tästä linkistä.
Kuten olen aiemmissa postauksissa kertonut, ei kala kylmällä vedellä ole kovin nopea liikkeissään. Saati sitten, että se pitäisi kovassa koskessa olemisesta. Korkea ja kylmä tulvavesi ei ole kalan suosikki. Se joutuu tällöin käyttämään liian paljon energiaa pysyäkseen kovassa virrassa. Niinpä se etsii rauhallisempaa virranosaa, jossa pääsee helpommalla.
Jos kyseessä on pelkkää koskea, joka sijaitsee esimerkiksi kahden järven välillä, löydät kalan kosken niskalta tai loppuliusta. Kummassakin kohdassa veden virtaus on selvästi vähäisempää. Jos kyseessä on pidempi jokiosuus, on parasta lähteä etsimään kalaa jokiosuuden nivoilta. Hae kaloja selvästi hitaimmilta virranosilta, jossa virtaus on maltillinen ja tasainen. On tärkeää tarkkailla veden virtausta ja etsiä kalaa sopivilta paikoilta, missä niiden on helpompaa pysyä paikoillaan ja odottaa virran mukana tuomia hyönteisiä.
Veden virtauksen muuttuessa, voi kala lähteä liikkumaan koskialueelle. Nyt tietenkin kaikki on kiinni siitä, nouseeko vai laskeeko vesi ja kuinka paljon. Joskus löytää yksittäisiä isoja kaloja jo huhtikuussa joen osilta, jotka ovat lähellä kovempaa koskea. Kala ikäänkuin valmistautuu siihen, että kesäkausi alkaa. Kalan liikkuminen lähelle kovaa koskea on hyvin luonnollista. Kalalla on pitkä talvi takanaan hitaassa suvannossa tai nivalla, ja sieltä on kaikki mahdollinen ruoka jo poimittu vatsaan. On aika etsiä uusia maisemia.
Kalanpaikat havainnekuvin eli missä kalat sijaitsevat erilaisissa koskipaikoissa
Seuraavaksi käymme kuvien kautta läpi missä kala majailee korkealla ja/tai kylmällä vedellä. Jokaisessa kuvassa on punaiset soikiot, jotka kertovat kalojen sijainnit kyseisissä tilanteissa. Lue aina kuvan alta sitä koskeva selostus.
Yllä oleva kuva on Karkkilan koskien keskustan alueelta. Keväinen tulva on Karkkilan koskilla yleensä aika raju, riippuen toki aina lumi- ja sadetilanteesta. Kuva on otettu puusillalta joka Tervasillan nimellä tunnetaan. Alempana näkyy maantiesilta. Kyseiselle alueelle istutetaan vuosittain kirjolohia, mutta alueella majailee myös luonnonkantana esiintyvää taimenta ja harjusta. Kuva on otettu tältä keväältä pari viikkoa sitten eikä kunnon tulva ole vielä päällä. Kuitenkin vettä on jo normaalia enemmän. Kevään aikana kalat eivät majaile aktiivisesti tuossa keskellä näkyvässä virrassa vaan parhaiten löydät kalat punaisten soikioiden seuduilta. Toki aina poikkeus vahvistaa säännön, eli joskus kala voi liikkua koskenosilla, joista sitä ei normaalisti ajattelisi löytyvän.
Virran sivut ovat kalalle luonnollinen paikka oleskella tähän aikaan vuodesta. Siinä ei ole kovaa virtausta ja näin ollen kala ei kuluta liikaa energiaa. Niinpä nuo soikiot ovat yleisiä kalojen saantialueita Karkkilan keskustan alueella. Takana keskellä oleva soikio on myös kokeiltavan oloinen kalan paikka. Siinä maijailevat niin taimenet kuin kirjolohetkin. Harjukset saattavat olla tuosta alueesta jopa hieman enemmän kohti maantiesiltaa.
Kuinka sitten kalastaa nämä kohdat? Tietenkin virran sivussa olevat soikiot heitetään ensin juuri siltä puolelta, jossa soikio on. Perhon uitto tapahtuu rullaamalla alavirtaan viistosti kohti vastarantaa pienellä alalenkillä, jolloin perho ehtii hieman uppoamaan. Kun perho alkaa olla soikion kohdalla, vedä perhoja hitaasti sisään. Anna kohmeiselle kalalle aikaa reagoida sen näkökenttään tulleeseen perhoon. Samalta puolelta vastarannan puolelle rullaamalla voit kalastaa sen toisen reunan soikion päävirran puolelta. Rullaat vain perhon vastarannan soikion yläpuolelle noin metrin ja anna setin upota. Virta tarttuu luonnollisesti kiinni siimaan ja perho ui soikion kohdalla.
Takasoikion kalastus vaatii hieman siirtymistä Tervasillan alta parkkipaikan puoleiselle reunalle, jossa kuvan henkilö onkin jo sopivasti. Sieltä kannattaa rullata hieman kohti ylävirtaa ja kääntää perhosiima alalenkille, jolloin perhot taas ehtivät uppoamaan. Perhot otetaan hitaasti sisään pitämättä kiirettä. Vettä on tässä kohdassa sen verran, että kalat eivät keväällä pyöri pintakerroksissa.
Kuvan koskialue löytyy Karkkilan Pitkälänkoskelta, joka on usein vielä toukokuun alussa hyvin runsaalla vedellä. Kun koskessa on runsaasti vettä ja kaikenlisäksi vielä kylmää, asettuu kala kohtaan, jossa sen on helppo olla. Kuvassa päävirta menee vauhdilla keskellä jokea ja siitä harvemmin löytyy kalaa. Kuvan soikion kohdalla on kalalla paljon helpompi olla. Kuten kuvasta näkyy, ei soikion kohdalla veden pinta rikkoudu kuin hyvin heikosti, joten virtaus ei ole niin voimakas kuin keskellä jokea tai paikassa on syvyyttä hieman enemmän. Jos alueella on useampia kaloja, voi niille tulla riitaa, ketkä kyseiselle alueelle mahtuvat. Taimenia tuossa olisi yksi, kirjolohia 2-3 samoin kuin harjuksia.
Entäpä vaikuttavatko kesän tulvat kalastukseen
Kesät voivat olla hyvin runsassateisia, jolloin tietenkin kaikkien vesistöjen vesimäärä nousee normaalia tasoa korkeammaksi. Voidaan jopa puhua pidempi aikaisesta kesätulvasta. Vesi on kylmempää ja virtaus joessa voimakasta. Tämä lähellä keväisiä olosuhteita oleva tilanne vaikuttaa kalaan lähes samalla tavalla kuin keväällä. Toki kalalla on nyt ruokaa enemmän, sillä hyönteisten kiertokulku on tulvasta huolimatta lähes normaalia. Näkyvää hyönteisten kuoriutumista voi olla vähemmän, sillä hyönteiset pitävät lämmöstä.
Lämmin sää ja auringonpaiste tekee hyönteisten kuoriutumiselle hyvää ja kaloilla on enemmän ruokaa. Kalat sijoittuvat kesän tulvan aikana hieman enemmän koskialueille kuin keväällä. Kuitenkin niin, että etsivät koskialueelta miedompia virtauksia. Kalat pysyttelevät hyvin lähellä pohjan tuntumaa, koska siellä on vaan helpompi olla kuin kovassa pintavirtauksessa.
Kuvan Iijoen koskikalastusalue on eräs suosituimmista jokipätkistä. Lupahinnat eivät huimaa päätä ja käytössä on useita kymmeniä kilometrejä hyvää harjuksen kalastusaluetta. Kuva on otettu kaudella 2023 jolloin Iijoella oli lähes koko kauden paljon vettä. Tämä oli siis hyvin poikkeuksellista. Aina elokuuhun asti sai kalastaa tulvavedessä. Normaalisti harjukset ovat kesällä siellä kosken keskellä olevissa rifleissä tai virran sivuissa. Nyt harjukset puuttuivat näistä paikoista kokonaan tai oleilivat virran syvimmissä montuissa. Kuvan päivänä harjukset löytyivät punaisten soikioiden kohdilta. Kovemmasta koskesta oli harjusta turha etsiä.
Lähempi soikio on kalalle runsaalla vedellä hyvä paikka asettua odottamaan virran tuomaa ruokaa. Soikion yläreunassa oleva iso kivi blokkaa kovan virran ja kalalle jää kiven taakse miellyttävä pienivirtainen tila. Isompi soikio keskellä jokea paljastui hyväksi kuopaksi kaivaa kalaa, kun muualta ei sitä löytynyt. Ongelma tuossa kohtaa oli voimakas virta ja alueen syvyys. Jos kalastit liian kevyillä nymfeillä oli varmaa, ettei harjus ehtinyt tavoitella perhoja. Perhot hujahtivat vauhdilla kalan ohi. Käyttämällä kahta kohtuullisen painavaa nymfiä pääsi riittävän lähelle pohjassa ruokaa kyttääviä harjuksia. Perhot tuli myös heittää reilusti soikion ylävirran puolelle, jotta perhot ehtivät uppoamaan riittävästi.
Kohtuullisen painavan nymfin määrittäminen on tietysti kiinni myös jokaisen uittotaidoista, mutta kuvan asiakas käytti kahdessa perhossaan 3.5 mm kuulia. Jopa 4 mm kuula olisi voinut olla toimiva vaihtoehto. Kuitenkin voidaan aina jossitella. Jos osaat kalastaa hyvin, uittaa perhoja oikein ja tarkasti, lukea koskea oikein ja tarkasti, pääset aina parempiin tuloksiin kuin joku muu kalastaja, joka ei hallitse edellä mainittuja taitoja. Kaksi erilaisilla taidoilla varustettua kalastajaa on täysin erilaisissa lähtokohdissa mitä vaikeammat olosuhteet kalastukselle ovat.
Tämän kohdan otsakkeeseen ” Entäpä vaikuttavatko kesän tulvat kalastukseen” voisin vastata helposti, että ehdottomasti vaikuttaa.
Korkea vesitilanne Euroopan jokivesillä
Minulla on kokemusta keväisestä jokikalastuksesta Tsekin ja Espanjan jokivesiltä. Se ei suoranaisesti kummoisesti poikkea Suomen tulvista. Vesi nousee ja laskee. Välillä sataa vettä ja paistaa aurinko. Ihan normaalia kevättä siltä osin. Jos jokialue sijoittuu vuoristoon on lumien sulamisen tai vesisateiden vaikutus huomattavasti nopeampaa ja rajumpaa kuin Suomessa. Korkeilta vuorenrinteiltä alas syöksyvä vesi aiheuttaa kunnon vesimassan syöksyn laaksojen pääuomaan. Vedenpinta nousee nopeasti sekä voimakkaasti ja se voi nousta jopa metritolkulla. Jos tuolloin on joella kannattaa olla tarkkana, ettei joudu nopeasti nousevan veden yllättämäksi.
Kuvan joki sijaitsee Espanjan Katalonian Pyrenneiden vuorten juurella. Kuva on otettu maaliskuun loppupuolella, jolloin kevät oli alueella hyvässä vauhdissa ja kaikki lumet sulaneet vuorilta. Se myös näkyi joen vesitilanteessa, vettä oli liikaa. Huomioitavaa on, että veden lämpötila oli tähän aikaan +6 astetta. Tuo lämpötila ei aktivoi kalaa missään nimessä.
Tällä alueella on aina muutama ns. väliallas, johon kerätään vettä ja kun allas täyttyy, automaatti aukaisee luukut. Tämä kuva on siltä hetkeltä kun luukut ovat olleet auki jo muutaman tunnin ajan. Kalat eli taimenet olivat siirtyneet punaisten soikioiden osoittamille alueille. Ylempi soikio on suoraan kovan virran reunassa oleva rauhallisempi kohta. Siitä löytyi pari taimenta.
Itse hotspot oli tuo isompi punainen soikio. Kalan oli siinä varmasti helpompi olla, hitaasti virtaavassa kohdassa. Taimenia löytyi kohdasta useampia kun vain sai perhot upotettua riittävän syvälle. Mitä enemmän kaloja koukutti, sen enemmän loput aktiiviset kalat valuivat hieman alaspäin. Piti siis ymmärtää siirtyä itsekin aina hieman alaspäin kun tärppejä ei kuulunut.
Perhojen uittaminen oikeaan kohtaan oli haasteellista, sillä virtauksien pyörteisyys aiheutti ongelmia perhojen upotukseen oikeaan kohtaan.
Perhokalastusleirille oppimaan uusia asioita! Tästä linkistä löydät viime kesältä kahden asiakkaan itse kertomana mitä viime vuoden Kuhmon leirillä oikein opittiin. Kannattaa käydä lukaisemassa.
Palkes Oy, alkaen 2014 on perhokalastusopastukseen erikoistunut kahden henkilön yritys. Järjestämme perhokalastuskursseja ja työpajoja keväisin Karkkilassa. Perhokalastusleirejä Viitasaarella, Kuhmossa, Taivalkoskella, Kuusamossa, Enontekiöllä sekä Espanjan kirkkailla jokivesillä. Palveluihimme kuuluu myös henkilökohtainen opastus, jota voimme tarjota lähes mihin päin Suomea tahansa. Normaalisti näitä palveluita on käytetty Kuhmon, Kuusamon ja Enontekiön seuduilla. Palkes Oy verkkosivuille pääset lukemaan lisää tästä linkistä.
Oppia tarttuu aina mukaan
Mitä siis tästä postauksesta opimme? Sen että kala mukautuu keväällä vesitilanteen mukaan sijoittautumalla aina koskessa kohtiin, joissa sen on helpompi olla. Mietoa ja rauhallista virtaa. Tämä toimii myös kesällä korkealla vedellä kaloilla tulee olla aina riittävä suoja kaikkiin vaaratekijöihin, kuten esimerkiksi linnut ja ihminen, joita se varmasti pelkää ihan luontaisella vaistonsa johdosta. Ympärillä tulee olla kiven pultereita tai riittävästi vettä pään päällä tai kasvillisuutta. Näillä kala pärjää jo pitkälle.
Mutta pärjääkö kalastaja kalaa vastaan? Kannattaa kokeilla keväistä perhokalastusta. Ei kalastajan tarvitse vielä kylmällä kelillä huhtikuussa lähteä kalastamaan, mutta jos toukokuun alussa kävisi, niin kalastaja saa ehkä jonkun tuntuman hieman tulvaisesta vedestä.
