Espanjan taimenleiri Leónissa 2024 – Tänä keväänä toteutui meidän toinen taimenleirimme Espanjassa. Kohteena oli León maakunnan kirkkaat jokivedet ja siellä asuvat taimenet. Mukana oli David Garcia Ferreras, joka on Espanjan perhokalastuksen ikoni ja MM-joukkueen moninkertainen mitalisti. David on kalastanut taimenta koko ikänsä ja hallitsee kaikki tekniikat. Vain perisuomalainen streamerkalastus ei häntä kiinnosta, sillä nymfillä ja pintaperholla saa kaikki vaikeammatkin taimenet.
León on kaupunki Luoteis-Espanjassa. Kastilia ja Leónin itsehallintoalueella Leónin maakunnassa. Kaupungissa on 127 817 asukasta. Alueella virtaa jokivesiä enemmän kuin kukaan ehtii elämänsä aikana kalastamaan eli muutama tuhat kilometriä. Seuraavassa postaus Espanjan taimenleiri Leónissa 2024.
Meidän kahden viikon mittainen reissu Espanjaan oli suunniteltu niin että me oppaat, Kanerva ja minä olisimme Davidin opissa muutaman päivän ennen kuin asiakkaat tulisivat leirille aamulla 11.4 torsataina. Leiri loppuisi 14.4 sunnuntaina. Meillä on jo monena vuotena ollut tapana käydä päivittämässä omaa osaamista Euroopan kalavesillä hyvän oppaan kanssa. Vuosi sitten olimme myös Espanjassa ystävämme Davidin, Pablo Castro Pinos, Andres Torres Garcia sekä Ali Perezin kanssa. Silloin vietimme 5 viikkoa Espanjan jokivesillä. Jokaisen näiden taitavien perhokalastajien kanssa kävimme kalastelemassa ja oppimassa Espanjalaista nymfi- ja pintaperhokalastusta. Etenkin pintaperhokalastuksen he ovat vieneet aivan uudelle tasolle.
Olimme tällä kertaa suunnitelleet ajankohdan niin että kevät olisi jo saapunut Espanjaan, vesitilanne optimi ja ilmanlämpötila olisi mukavasti kohdallaan. Vaan kuinkas kävikään. Nelson – myrsky iski Luoteis-Espanjaan 27.3.2024 ja pisti tämän osan Espanjasta sekaisin. Kun saavuimme Espanjaan oli myrsky jo mennyt ohi mutta vaikutukset näkyivät jokien vesitilanteissa. Vettä oli enemmän kuin tarpeeksi ja tulva mahdoton.
Seuraavassa meidän eli oppaiden tarinaa hieman matkan etenemisestä ja ensimmäisistä päivistä ennen asiakkaiden tuloa.
Kohti Espanjaa käy kalastuskauden aloitus
Iberian lento Helsinki-Vantaalta kohti Madridia lähti Helsinki -Vantaalta klo 16.40. Tällä kertaa Madrid oli suuntana, sillä asiakkaat tulevat Leoniin meidän leirille torstaina 11.4.2024. Sitä ennen meillä on muutama päivä aikaa harjoitella eri kalastustekniikoita Espanjalaisen David Garcian kanssa. Olimme sopineet että kertaisimme vanhoja opittuja taitoja ja hieroisimme tarkemmin heittotekniikoita sekä koskenlukutaitoa.
Lähtöpäivänä 6.4 lumet olivat Etelä-Suomessa lähes sulaneet
Vaikka lentoaika oli 4h 25min tuntui se tällä kertaa yllättävän pitkältä ajalta. Kone ei onneksi ollut ihan täynnä ja meille kävikin tuuri kun penkkirivimme kolmas istumapaikka ei täyttynytkään vaan saimme olla leveästi. Iberian lennolla tarjottiin mehua ja vettä. Jos olisi halunnut syödä jotain kunnollista, olisi pitänyt matkustaa bisnesluokassa. Tarjolla oli kuitenkin sämpylää ja muuta pikkupurtavaa. No me olimme haukanneet sämpylää jo lentokentällä joten, no problem.
Lentokone laskeutui illalla myöhään Madridiin ja lentokoneesta pääsimme nopeasti terminaaliin. Madridin lentokenttäkompelksi on kyllä aikamoisen iso, terminaaleja on 4 kappaletta Koneita näkyi kentillä ja kiitoradoilla olevan hurja määrä.
Vuokra-auton haimme Goldcarilta, eikä pieni Dacian kaupunkimaasturi ollut hinnalla pilattu. Kolmentoista päivän laina-aika kustansi. 237€. Mitähän Suomessa tuollainen maksaisikaan? Ajo-aika Leoniin olisi 4h ja tiedossa olisi yksi tietulli. Dacialla lentokentältä lähdettäessä ei ulospääsyssä ollut mitään ongelmia. Reitti isolle tielle oli selkeä. Piti vain olla tarkkana, sillä kaistoja ja liittymiä oli välillä pirunmoinen määrä. Niissä tahtoi välillä mennä sekaisin.
Madridin kaupungissa on asukkaita 3.3 miljoonaa ja säpinää kaupungilla riittää ainakin futiksen LaLiga pelipäivinä. Uskon, että myös muinakin päivinä.
Ajomatka puudutti pitkän lennon jälkeen mutta sitä on matkustaminen. Majoitus oli varattu AirBnB Sariegos kylältä Leonin reunamilta. Parin huoneen + keittiön kompleksi oli täysin riittävä meille. Saavuimme majoitukseen noin klo 01.30. Pikaisesti kaikki tavarat autosta kämppään sisälle ja nukkumaan.
Sunnuntaina 7.4 vesisade piiskaa Espanjan mantuja
Heräsimme vesisateeseen ja se ei tietenkään ollut kiva asia. Vettä oli edellisen viikon myrskyn seurauksena joessa ihan tarpeeksi ja nyt sitä vielä valui lisää. Koska aamupalatarpeita ei asunnossa ollut, oli lähtö ruokakauppaan edessä. Me suomalaiset olemme tottuneet että avoinna oleva ruokakauppa löytyy aina hyvin läheltä. Espanjassa asia ei olekaan niin selvää. Sunnuntaina noin 50 km säteellä voit löytää vain yhden auki olevan ruokakaupan. Sekin voi olla kuitenkin kiinni, jostain tuntemattomasta syystä. Lopulta kauppa löytyy ja päivän ruokatarpeet saadaan jääkaappiin.
Edellisen päivän rasitukset tuntuvat ja päikkärit tulevat tarpeeseen. Lounaan jälkeen kasailemme kalastuskamoja Ikea kassehin ja lähdemme autolla katselemaan vesitilannetta. Käymme useita jokikohteita läpi ja totesimme että vain yhdellä joella voisi kalastaa mielekkäästi. Ehkä toisellakin joella voisi päästä kalastamaan. Pikainen pisto joella ei tuottanut tulosta.
Maanantaina 8.4 on toiveiden aikaa
Herätys jo klo 5.40, taitaa keho käydä hieman kierroksilla. Maukas itse tehty aamupala korjasi nopeasti tuon ongelman. Jäämme odottamaan viestiä Davidilta, jolla on ensin jokin virastoasia hoidettavana. Lähdemme tällä välin käymään Lupa – nimisessä ruokakaupassa. Kaupassa on hyvä valikoima erilaisia elintarvikkeita. Saamme ostettua jääkaapin täyteen kaikkea hyvää ja maukasta ruokaa, unohtamatta puna- ja kuohuviiniä. Niiden edullisuus hämmästyttää joka kerta.
Vettä alkaa satamaan heti aamusta ja sitä tulee lopulta koko päivän. Tulvatilanne on jokivesillä huono ja päätämme jättää kalastuksen tältä päivältä väliin, Keskitymme tänään siis teoriaan eri perhokalastustekniikoissa. David soittaa ja saapuu majoitukseemme. Kerromme kuulumiset ja Davidilta saamme tiedon että vesitilanne on hyvässä laskusuunnassa.
Davidin kanssa lähdetään käymään Leonissa perhokalastuskaupassa. Pienten mutta erittäin tärkeiden sidontamateriaali ostosten kanssa lähdemme kohti lounaspaikkaa, joka sijaitsi vuoristossa Villamanin nimisessä kylässä. Paluumatkalla käymme katsomassa pientä vuoristojokea lähellä toista pientä kylää. Joki oli muutaman metrin levyinen mutta mahdollisesti kalastettavissa. Hyvältä näyttää vesitilanne eli joka päivä mennään parempaan suuntaan
Keskustelemme nymfi- ja järvikalastuksen erilaisista välinevalinnoista sekä kalastuksen nyansseista. Lopulta päivä on kääntynyt iltaan ja on aika lähteä nukkumaan ja valmistautumaan huomiseen päivään.
Tiistaina 9.4 päästään lopulta tositoimiin
Ensimmäinen kuivan näköinen aamu. Aurinko kilottaa vuoren takaa. Ruohikko läheisellä pellolla näyttää olevan jäässä. Yöllä on ollut pakkasta, sillä ruohikko on yhä huurteessa. Mutta seuraavaan viikkoon ei pitäisi enää sataa vettä. Alueen pääjoen lämpötila on 2,8 astetta eli kohtuullisen kylmää. Lähdemme ajamaan Leonin ohitse kohti etelää ja etsimään ensimmäistä kohdetta. Ensimmäisessä paikassa joessa on vettä aivan liikaa. Jatkamme kohti yläjuoksua ja etsimme pienempää virtaamaa.
Kierrämme eri kyliä vuoriston reunoja seuraillen ja eri jokia kierrellen. Pyrimme selvittämään tuleville asiakkaille sopivia jokikohteita. Ei vain meinaa löytyä sopivia tällä vesimäärällä. Kymmenen kilometriä lisää mittariin ja sopiva kohde onkin lopulta edessä. Kamat kasaan, pientä virittelyä ja talsimaan kohti alavirtaa.
Kävelemme toista kilometriä ja David kuvailee ylävirran suuntaan olevaan mukavan näköistä virta-aluetta. Ei mitään kovaa koskea vaan virranjuonteita ja spooky taimenen vettä. Saamme tiiviin tietopaketin siitä mitä meidän tulee ottaa huomioon kalastuksessa juuri tällä veden korkeudella. Tällä jokipätkällä on hyvin taimenta mutta se voi olla arkaa, sillä niin sanottua sileää virtaa on aika paljon. Koskessa kala ei olisi niin alttiina kalastajan liikkumiselle mutta tällaisella virranosalla taimen karkaa kauemmaksi liikettä nähdessään.
Aloitan nymfaamaan pidemmällä siimalla ja pitkän talven jälkeen on uiton herkkyys hetken kadoksissa. Davidin kanssa katsomme asian nopeasti kuntoon ja jatkan kalojen etsintää. Vilkaisen ylävirtaan ja näen silmänkantamattomiin herkullisen näköisiä kohtia. Aivan huikeeta päästä kalastamaan kirkasta jokivettä.
Adams nymfivavat valmistetaan Espanjassa pienellä muutaman henkilön tehtaalla. Tästä linkistä pääset lukemaan Adams vapoihin liittyvää blogipostausta. Pääset postausta lukemalla paremmin selville tästä suomalaisille tuntemattomasta vapamerkistä.
Eikä aikaakaan kun oikeanlainen uittotekniikka löytyy ja se kulminoituu kalaksi siiman päähän. Taimen solahtaa haaviin eikä se jää ainoaksi. Kalastamme ylöspäin tarkasti virran reunoja joen rantoja haravoiden. Välillä kalat löytyvät noin kymmenen sentin päästä rantaviivasta kun toisinaan kalat ovat keskellä jokea. On opittava polaroidlasein löytämään joen pohjasta ne kaloja miellyttävät pienet painanteet. Voin sanoa ettei se ollut ensi alkuun helppoa.
Mutta Davidilta saan vinkin kuinka silmä löytää oikeat kohdat joen pohjasta ja sekin alkaa onnistua. Lopulta myös David heittää pinturia ja haavitsee pari taimenta. Lopulta itselleni saldoksi 7 erikokoista taimenta ja pitää olla tyytyväinen kauden aloituspäivään. Tämä olisi voinut mennä paljon huonomminkin.
Espanjassa taimenia kalastetaan usein Perdigon tyylisillä perhoilla. Tämän linkin postauksesta voit lukea millaisia nuo kyseiset Perdigonit ovat.
Keskiviikkona 10.4 jatkamme huikeaa kalastusta
Hyvän itse laitetun aamupalan jälkeen ajamme lähellä Davidin kotikylää olevaan kahvilaan ja tapaamme hänet juomassa kahvia. Mekin tilaamme Cafe Con Lechen sillä se on niin hyvää. Muutamalla sanalla käymme läpi päivän suunnitelmaa ja tilanne on meille selkeä. Vesi on hyvässä laskussa ja yhä useampi joki alkaa olla mahdollista kalastaa. Niinpä lähdemme ajamaan kohti mahdollisia kalastuskohteita. Ajomatkaa on noin puolituntia eli pitkälle ei tarvitse tälläkään kertaa ajella.
Joki on sama kuin eilenkin mutta totaalisesti erilaista. Paikoin se on hidasta syvempää virtaa joka murtuu lopulta pocketmaiseksi koskeksi. Lopulta virta hieman tiivistyy ja tulee noin metrin syvyinen loppuliuku. Taimenia on kuulemma lähes joka paikassa mutta nyt kalastustekniikka on hieman toisenlainen.
Tässä kohteessa tulee käyttää pocket kalastus sekä pitkällä siimalla nymfaamista. Nou hätä ajattelemme, eikä olekaan. Long nymphfing on aiemmilta vuosilta tuttua puuhaa ja pocket kalastus jo kotisuomesta alkaen. Mutta pocket kalastukseen David haluaa näyttää omat ideansa. Käymme pockettia heti läpi ja puolen tunnin tekniikka hetken jälkeen siirrymme kalastamaan.
Aloitan kalastamisen kosken loppuliusta joka on selvästi hieman syvempää aluetta. Jos kahlaan liian lähelle kalaa, se ärsyyntyy siitä. Tuloksena joko kala katoaa muualle tai se painuu kivien taakse eikä ota mihinkään perhoon. Niinpä ainut vaihtoehto on long nymphing. Pitkällä siimalla heittäminen vaatii hieman enemmän huolellisuutta kalastajalta. Nousen kohti kovempaa koskea ja vaihdan lopulta pocket kalastukseen sopivan perhosetin. Nousen muutaman pocketin tyhjää kalastaen kunnes nopean virtauksen reunasta tarttuu ensimmäinen taimen. Tämän jälkeen tarkalla kalastuksella 5 kalaa lisää ja tuntuu että kalastus sujuu hyvin.
Jatkan pocket aluetta ylävirtaan ja kalaa nousee tasaisesti. Aurinko paistaa sopivasti niin että varjoni on takana, eikä kalastuspuolella. Oikeat perhotkin ovat löytyneet Yllättäviä asioita tulee ottaa huomioon, joita ei Suomessa kovinkaan usein edes tarvitse miettiä. Ilma alkaa olla jo sopivan lämmin, sillä mittari näyttää + 22 astetta.
Olemme löytäneet asiakkaille tälle vesimäärälle sopivia kalastuskohteita, oikeat tekniikat ja perhot. Olemme siis valmiita asiakkaiden saapumista varten. Illalla tuleekin viestit asiakkailta että he ovat saapuneet Leóniin ja majoittuneet. Lähetän heille linkin aamun kokoontumispaikasta ja kerron viime hetken tiedot olosuhteista. Onko aika lähteä nukkumaan ja valmistautumaan huomiseen päivään.
Espanjan kirkkailla jokivesillä yleinen käyttöperho on Perdigoni. Tästä linkistä pääset lukemaan Perdigoni perhoihin liittyvää postausta.
Seuraavassa kahden asiakkaamme kertomana kuinka he kokivat Espanjan matkaan valmistautumisen sekä itse leirin. Asiakkaiden tarinat ovat kokonaan heidän omia tekstejään eikä niitä ole muokattu eikä muutettu.
Asiakas A kertoo seuraavaksi kokemuksiaan leirin ajalta
Kuusamossa kesällä 2022 kalastin perholla Kitka- ja Kuusinkijoilla harjusta. Yhdessä vaimoni kanssa retkeilimme myös Iijärvellä ja Iivaaralla, joiden läheisyydestä saa alkunsa Iijoki. Kiinnostus jokea kohtaan heräsi ja kotiin palattunani lähdin etsimään lisää tietoa. Pian törmäsin Palkesin palveluihin, sekä Petri Virolaisen ja Kanerva Kilpelän perhokalastuleireihin. Näistä yksi järjestettäisiin Iijolla seuraavana kesänä.
Kesällä 2023 opiskelin modernin nymfikalastuksen tekniikkaa yhdessä Petrin, Kanervan ja muiden leiriläisten kanssa Iijoella. Kokemus oli innostava. Opin perusteet tehokkaasta nymfikalastuksesta. Asiaa tuli paljon, enkä leirillä kaikkia oppeja saanut vietyä käytäntöön asti. Minulle opettelua oli myös opastettavana oleminen. Kuinka yhdistää uuden tekniikan opiskelu itse kalastustapahtumaan? Onneksi kesä oli vasta alussa ja sain harjoiteltua uusia taitoja omilla reissuillani pohjoiseen.
Iijoen leirillä Petri kertoi että heillä on useamman vuoden kokemus myös Espanjan jokivesistä, ja leirejä on sielläkin järjestetty. Päätin osallistua Espanjan leirille pitkälti näillä puheilla, jos tilaisuus tulisi. Espanjan perhokalastusmahdollisuuksista, ja sen luonteesta, minulla ei ollut aavistustakaan.
Hola – Buenos Dias!
Syksyllä 2023 Petri ilmoitteli että perhokalastusleiri Espanjaan olisi järjestymässä. Vaihtoehtoina olivat Leonin alue tai Pyreneiden vuoristo. Leonin reissulla lisämausteena olisi paikallisen oppaan David Garcia Ferrerasin mentorointi, jonka kotivesiä Leonin joet olivat. Ei se huonolta vaikuttanut! Ilmoittauduin mukaan Leoniin. Mielessä kyllä kävi pystynkö jo hyötymään Davidin avusta, olihan hän perhokalastuksen maailmanmestari Espanjan maajoukkueesta – ja minä vielä taipaleen alkupuolella. Myöhemmin huoleni osoittautui turhaksi.
Kireys eli Tension
Oma suhtautumiseni heittämiseen perhokalastuksessa on ollut kaksijakoista. Olen viehättynyt perinteisen perhon heittämisen teknisestä haasteesta ja harjoitellut innokkaasti nurmikollakin. Myös välineet – vavat ja siimat – sekä niiden vaikutus heittämiseen on kiinnostanut. Toisaalta kun ollaan kalalla, keskityn kalastamaan. Tyyli on vapaa – mahdollisesti tarkoituksenmukainen.
Yksi pettymyskin moderniin nymfikalastukseen liittyi. Heittäminen on kaukana perinteisemmästä perhosiiman heitosta ja heitot ovat lyhyehköjä vippauksia nymfien painolla. Kauneutta siitä ei itsestään selvästi löydä.
Espanjaan lähtiessäni tiesin puutteistani nymfin heittotekniikassa. Sitä en arvannut että asia löytyisi edestäni ensimmäisenä ja painokkaasti. Toisaalta en myöskään arvannut kauneutta löytyvän myös nymfikalastuksen heitossa ja kalastuksessa kokonaisuutena, kun sen osaa.
Ensimmäisen päivän aamun David aloitti kertomalla ja näyttämällä joen penkalla kuinka nymfiä uitetaan ja miten kala saadaan tarttumaan. Ennen sitä olisi kuitenkin heitettävä nymfit veteen. Neljän päivän aikana todella opin mitä tarkoittaa “Tension – kireys/jännitys”. Milloin ja miksi peruke pidetään kireällä – ja koska se olisi haitaksi. Yksinkertaista: ajeen aikana siimaa ei pidetä kireällä, muulloin pidetään. Käytännössä harjoittelua – ja vielä hieman harjoittelua – olosuhteiden vaihdellessa.
Varmaan joku toinenkin nymfikalastaja on selvitellyt siimasotkuja. Opin että jatkamalla huonoa heittämistä en pääsisi sotkuista eroon, enkä myöskään pystyisi kalastamaan joen vastarannan kaloja. Myös teknisemmät – esimerkiksi puiden oksien alle jäävät paikat jäisivät kalastamatta. Perukkeen ollessa heiton alussa kireänä ottaen kunnon ankkurin vedestä, sai heiton ja nymfin suunnattua pitkälle matalana. Ajeen kontrollointi saattoi alkaa nopeasti heiton jälkeen. Toisaalta vavan heiluttelu ja ylimääräiset liikkeet saivat perukkeen sotkuihin ja solmuun, eikä ajeen aloitus onnistunut.
Ajeessa eli Drift
Espanjan taimen olikin nirso kala verrattuna Pohjolan harjukseen, jonka parissa itse olen viihtynyt. Nymfi ei saanut viistää ajeen aikana juurikaan jotta tarjoilu kelpaisi kalalle. Tähän päästäkseen heiton oli onnistuttava, muuten siiman kontrollointi etenkin alkupuolella ajetta olisi mahdotonta liiallisen löysän siiman tai vavan huonon asennon takia. Onnistunut nymfin aje oli vapaa viistämisestä (no-tension) – kuitenkin niin – että tärppien havainnointi ja sitä seuraava vastaisku olisi mahdollinen. Liika löysä siimakin oli haitaksi. Tärpit havaitsi suurimmaksi osaksi indikaattorista siiman liikkeinä – kiristymisenä tai suunnan muutoksina.
Itse en tähän ole oikein päässyt harjusjoilla, vaan pääosan tärpeistä olen havainnut näppituntuman kautta enkä indikaattoria seuraamalla. Pohjoisen harjuksen kalastuksessa rimaa ei ole tarvinnut pitää yhtä korkealla teknisesti kalassa pysyäkseen.
Yhteenvetäen kolmea ensimmäistä päivää: Nautimme aurinkoisista keleistä kauniissa maisemissa pääpainon ollessa tekniikan hiomisessa. Kaloja saatiin mukavasti harjoittelun lomassa, aktiivisuuden ollessa parhaimmillaan keskipäivällä. Vedet olivat alueella ennen tuloamme riehuneen Nelson-myrksyn seurauksena melko korkealla tuoden lisähaastetta kalastukseen.
Kalastus on vain tekniikkaa
Viimeisenä päivänä David lupasi opettaa kalastamista dry-dropper tekniikalla kanssani. Tekniikassa kevyt nymfi roikkuu pintaperhon alla ja siimakontrollia ajeen aikana voi pitää sivutapsin pintaperhossa sen toimissa kohona ja indikaattorina nymfille. Minulle tekniikka oli uusi.
Joelle saapuessamme paikalla olikin lupauksia herättävästi pintovaa kalaa. Kuinka ollakkaan, päivä alkoi vielä kerran heittoharjoituksilla. Nyt tarvittiin pidempiä heittoja ylävirran suuntaan ja virran ollessa melko nopea, aktiivisempaa siimakontrollia. Astetta teknisempää, kun painoa nymfissä oli hyvin vähän. Jonkin aikaa harjoiteltuamme David totesi: “Nyt heität riittävän hyvin, voit saada kalaa”. Onnistuinkin tartuttamaan pari pientä taimenta ja enpä olisi voinut olla iloisempi.
Jatkoin kalastelua ja etenin hieman ylävirtaan kun pintaperhoon tärppäsi. Tässä lainaan lapsuuden lukemistoani, Jyrki Jahnukaisen kirjoittamaa Kalamiehen niksikirjaa: “Se suuri iskee varoittamatta”. Ensi hetkestä oli selvää että pitelemäni kala oli todella iso taimen. Joitain hetkiä myöhemmin se löysi itsensä rantarisukkoon jatkaen kohti alavirran koskea. David kahlasi väsytyksen aikana alavirrassa olevan kosken niskalle, yrittäen säikytellä taimenen takaisin turvallisemmalle aluueelle. Perukkeeni katkesi antaessani liian myöhään kalalle painetta jo pakkoraossa kosken niskalla. En tässä lähde luettelemaan kaikkia virheitä mitä tein väsytyksen aikana. Suunnitelma puuttui suuren taimenen varalle. Olihan niistä ollut puhe, mutta en tainnut ihan uskoa – ainakaan dry-dropperilla. Upea elämys ja seuraavalla kerralla kala haaviin asti.
Jatkoimme jokea ylöspäin uusille paikoille kovempaan ja syvempään virtaan. Katkoin uudestaan – paljon edellistä pienemmältä kalalta perukkeen juuri ennen haavia hyvistä neuvoista huolimatta. Saimmme taas nauraa Davidin todetessa: Ei se ole vaikeaa, vain tekniikkaa. Tuohon lausahdukseen kiteytyy paljon perhokalastuksen viehätyksestä Espanjassa.
Jälkipyykkiä reissusta
Nyt reissusta kotiuduttuani palaan vielä syihin ja tavoitteisiin joiden takia lähdin Leoniin mukaan nautiskelemaan.
Tärkeimpänä asiana minulle oli paikalliseen luontoon tutustuminen ja rentoutuminen pitkän talven jälkeen. Kevätkauden avaus! Se on Espanjassa aiemmin kuin Pohjolassa ja pidentää perhokalastuskalastuskautta kokonaisuutena. Toinen iso asia minulle oli paneutuminen perhonsidontaan talven aikana. Retki Espanjaan auttoi löytämään tälle aikaa ja toi tarvittavan kärsivällisyyden. Reissuun pääsin lähtemään omavalmisteisilla pintaperhoilla ja nymfeillä.
Itsestään selvästi uusien teknisten taitojen oppiminen kalastuksessa ja vanhojen taitojen parantaminen oli tärkeä juttu. Ja viimeiseksi mahdollisuus laadukkaaseen kalastukseen ja isoihin taimeniin houkutti. Olisko tämä sittenkin pitänyt olla ylempänä listalla? Se puuttuva suunnitelma ison taimenen varalle!
Odotukseni täyttyivät tai ylittyivät jokaisella alueella. Tästä on hyvä jatkaa harrastuksen parissa pohjoisessa kesäkaudella. Uskoisin vielä palaavani myös Espanjaan. Tästä linkistä pääset lukemaan vuoden 2023 Espanjan Sortin taimenenkalastuksen tunnelmia.
Asiakkaat B ja C kertovat seuraavaksi kokemuksiaan Espanjan leirin ajalta
Lähdimme Espanjan Leonin 4 päivän perhokalastusleirille innostuneina, mutta myös hieman jännittyneinä. Mitkä olisivat jokien olosuhteet? Onko taitomme riittävän hyvällä tasolla, jotta pystymme hyödyntämään huippuvalmentajien oppeja? Miten näitä oppeja voidaan hyödyntää kalastuksessa kotimaassa?
Kaikki etukäteen mietityttävät asiat osoittautuivat turhiksi. Meitä odottivat lukuisat ja maastoltaan hyvinkin erilaiset jokiympäristöt, kirkkaat vedet ja hyvät kalastusolosuhteet, jotka paranivat päivä päivältä. Aurinkoa ja lämpöä riitti. Perhokalastuksen maailmanmestari David Ferreras omasi erinomaiset pedagogin taidot – yksinkertaisten ohjeiden ja kirjaimellisesti kädestä pitämällä hän vei meitä eteenpäin yksilöllisesti yksinkertaisimmista tekniikoista päivä päivältä vaativammalle tasolle. Petri ja Kanerva ohjasivat ja neuvoivat tekniikoiden käytännön toteutuksessa. Niin hyvin, että jokaisella oli viimeinen päivä ns saalispäivä!
Keskityimme nymfitekniikoihin paikallisten taimenten kalastuksessa, koska niillä tavalliset kalastajatkin voivat saada saalista (ei siis tarvitse olla maailmanmestari päästäkseen riittävälle tasolle, toisin kuin pintaperhokalastuksessa :)). Ajatuksena lisäksi se, että kun on ensin opittu kalastamaan vaativissa Espanjan olosuhteissa, niin Suomen tummissa joissa kalojen narraaminen on sen jälkeen erittäin paljon helpompaa. Ja kauden aloituksena tämä kevät toimii erinomaisesti. Tämän hienon kokemuksen jälkeen päätimmekin sitten ilmoittautua seuraavan kevään vastaavalle leirillle!
Taimenleirin jälkeiset päivät
Näin kului neljä päivää asiakkaiden kanssa eri kohteissa kalastellen. Me oppaat olemme erittäin tyytyväisiä leirin tapahtumiin ja asiakkailla tapahtuneeseen oppimiseen. Yhteistyö Davidin, meidän ja asiakkaiden kanssa toimi saumattomasti.
Jokikohteet olivat hyvin vaihtelevia ja asiakkaat pääsivät oppimaan uusia taitoja hyvin erilaisissa olosuhteissa. Erillaisia tekniikoita tuli paljon ja niiden omaksuminen vaati hieman aikaa. Niinpä lopulliset tulokset opastuksista nähtiin parhaiten viimeisenä leiripäivänä. Mutta se oli osoitus siitä että ihminen pystyy käsittelemään vain tietyn määrän asioita kerrallaan ja muutamia asioita jää ns. takaraivoon hautumaan. Saadut opit loksahtivat paikoilleen leirin viimeisenä päivänä ja tulosta syntyi runsaana kalamääränä. Asiakkaat olivat selvästi tyytyväisiä ja varaukset seuraavan vuodelle leirille syntyivät saman tien.
Seuraavassa käyn vielä läpi asiakkaiden lähdön jälkeisiä päiviä, jotka ehdimme viettää kalastellen omatoimisesti.
15.4 Maanantaina otetaan hieman rennompi aamu
Maanantaina nukutti sen verran että otimme rauhallisen pitkän aamun, koska mitäpä sitä mihinkään kiirehtimään. Tuplakahvien sekä aamupalan nautittuamme lähdemme Dacialla kohti seuraavaa jokea. Nyt olisi tarkoitus etsiä lisää kohteita, joissa olisi runsaasti taimenta. Ajamme joelle, jossa olimme viimeiseksi asiakkaiden kanssa. Parkkipaikalta lähdemme kävelemään taas kohti alavirtaa. Lehdet ovat ilmestyneet puihin ja luonto alkaa vihertämään. Linnut laulavat huumaavasti keskinäistä konserttia.
Tällä kertaa kohteteeksi valikoituu kohta, jossa sivuvirta yhdistyy pääjokeen. Paikka suorastaan haisee kalalle. Eikä sitä taimenen tärppiä tarvitse kauaa odotella kun haavissa lepää joen villi asukki. Niitähän ne Espanjan Leónin jokien taimenet ovat. Tällä kertaa kalastusmuotona on normaali nymfikalastus ja harjoittelemme pitkää ja mahdollisimman kireetöntä uittoa. Siis peruke ei saa olla kireällä mutta ei löysälläkään, hankala selittää sanoilla. Se pitäisi näyttää ja havainnollistaa.
Kun lähes kaikissa Leónin jokivesissä on sallittu vain catch & release kalastus tietää se sitä, että kalaa on määrällisesti paljon. Jokien kalakannat voivat hyvin eikä ongelmaa C & R kalastuksesta kuulemma ole ollenkaan. Kalakannat ovat kasvaneet huippulukemiin. Kyseinen pyydystä ja päästä kalastusmuoto ei ole aiheuttanut kalakuolemia ja kun kalastajat käsittelevät kaloja vapauttaessa niitä hellin käsin, ei ongelmia voi syntyä.
16.4 Tiistai
Ajoimme tällä kertaa pieniä hiekkateitä pitkin jokea vielä enemmän alavirtaan. Kahluut päälle ja lähdemme autolta kävelemään kilometrin verran alavirtaan. Joen rantaa hallitsevat korkeat puut ja piikkipensaat. Etsimme kasvustosta kohtia, joista pääsisimme lähemmäs jokea. Heti ensimmäisestä aukosta puikkaamme jokivarteen ja arvomme kalastussuunnat. Oma arpa sattuu kohdilleen, sillä 10m ylävirtaan edettyäni on ensimmäinen taimen perhossa kiinni. Tämä toistuu monta kertaa ja kun lopulta suora on kalastettu ei jää epäselväksi etteikö kalaa olisi paljon.
Siirrymme vielä sata metriä alaspäin ja jyrkän seinämän juurelta löytyykin mielenkiintoisen näköinen jokipätkä. Joki kaartuu suoralle mutkan takaa ja rauhoittuu hieman ennen murtumistaan kunnon koskeksi. Saamme muutaman kalan kovasta koskesta mutta kun nousemme suoralle alkaa haavi heilumaan tiuhaa tahtia. Taktiikkana on heittää suoraan ylävirtaan ja siimaa sopivan kireällä pitämällä uittaa nymfit vapaasti ajeessa aina omalle kohdalle asti. Tämä onnistuukin erittäin hyvin ja
On hieno tunne kalastaa vesistössä, jossa tietää että yhden perhon uiton aikana sen näkee ainakin muutama taimen. Jos et saa tärppiä olet todennäköisesti tehnyt jotain väärin. Toki ei se kalakaan aina syö mutta kuitenkin. Kaikkia tekniikoita voit harjoitella päivän aikana ja saada helposti selville omat tekniikkavirheet.
Adams nymfivavat valmistetaan käsin Espanjassa pienellä tehtaalla. Tämän linkin postauksesta voit lukea millaisista vavoista on kysymys.
17.4 -18.4 Sileän virran kalastusta ja kotiin lähtöpäivä
Huhtikuun 17 pvä löydämme vielä uuden ja todella kalaisan paikan. Kun pääsemme jokirantaan ei paikka ensisilmäyksellä vaikuta kovin erikoiselta. Joki virtaa meistä katsottuna oikealle ja näemme noin 100m metrin päässä lyhyen koskipätkän josta virta tasaantuu koko matkalle tasaiseksi sileäksi virraksi. Vettä on polvi – reisisyvyyden verran ja virtausta sen verran että kahlaamienn käy työstä. Ei ainakaan tarvitse tehdä erillistä jalkatreeniä tämän jälkeen. Kanerva lähtee kalastamaan alapuolen koskea ja minä lähden kalastamaan sileää virtaa ylöpsäin. Nopeasti selviää että jos haluan kalaa siiman päähän tulee minun heittää reilusti kahden-kolmen vavan mittaista nymfisiimaa suoraan ylävirtaan ja ottaa virran mukana tulevaa settiä tasaisesti sisään sekä pitää tuntuma perhoihin koko ajan.
Ensimmäisen kymmenen metrin kalastuksen jälkeen olen nähnyt kolmen taimenen pyörähtävän perhoihin kuitenkaan niiden jäämättä kiinni. Pientä tarkennusta uittoon siis tarvitaan. Lyhennän hieman siimaa ja nyt alkaa uittaminen olemaan kohdallaan. Jokaiselta viideltä metriltä tartutan pari kalaa, joiden koko on välillä 25-45cm. Tätä jatkuu lähelle yläpuolen kosken loppuliukua. Siitä vasta alkaakin varsinainen ilotulitus. Seuraavan kymmenen metrin matkalla kalan koko kasvaa 40-50 cm mittaan ja määrällisesti taimenia nousee kymmenkunta kappaletta. Paljon löytyy hyvänkokoisia kaloja lyhyellä matkalla.
Tähän on hienoa lopettaa päivän kalastus. En tarvitse yhtään enempää kaloja tälle päivälle. Kanerva on saanut alakoskelta hyvin kalaa ja kiiruhti tässä vaiheessa samoille hoodeille. Käymme läpi yhdessä miten ja miksi kalaa on noussut niin paljon. Toteamme että Davidin kanssa käydyt harkkapäivät ovat nyt alkaneet tuottaa tulosta.
Ymmärrämme miksi David toisti jatkuvasti uittokulman, tuntuman ja juuri oikean kireyden tärkeyttä. Osasimme muuntautua eri koskikohteiden mukaan niin että uittokulman muuttaminen alkoi olla meille selvä asia. Myös moni muu asia loksahti paikalleen ja olisimme valmiit palaamaan takaisin Suomeen, hetkeksi. Sillä toukokuussa 12.5 meitä odotti lähtö Tsekkeihin Mastersien Perhokalastuksen MM-kilpailuun. Kun tämä postaus on ilmestynyt, Suomen joukkue on harjoitellut lähes viikon Tsekin Vlatavalla. Seuraava viikko eli 19-25.5 on varsinainen kisaviikko. Voit käydä katsomassa Mastersien FB sivulta tämän linkin kautta millaisia uutisia joukkue on julkaissut.
Viimeisenä päivänä Espanjassa käymme aamupäivän testaamassa aiemmin heikoksi todettua kohdetta. Parin tunnin kalastuksen jäljiltä haavissa oli käynyt kymmenkunta taimenta. Totesimme että olemme tällä kertaa valmiit, lähtemään kotiin. Välillä tarvitaan taukoa voidakseen uudestaan palata hyvän harrastuksen pariin. Älä sinäkään kuluta harrastusta loppuun, vaan nauti siitä, sopivissa määrin.
