Perhokalastajan vuodenaikavinkit joelle

Laitahan vinkit eteenpäin!

Perhokalastajan vuodenaikavinkit joelle – Perhokalastus on monelle kalastuksen harrastajalle se ainoa tapa kalastaa. On myös niitä kalastajia, jotka perhovälinein täydentävät jotain toista kalastusmuotoa. Tässä seuraavaksi käyn läpi niitä neljän vuodenajan tärkeimpiä perhokalastukseen liittyviä pointteja. Näillä pointeilla pidennät kalastuskautta ja laajennat omaa osaamistasi.

Otsikkokuva on otettu maaliskuun puolessa välissä 2023 Espanjan Kataloniasta ja joki on nimeltään El Segre. Kyseinen joki virtaa jonkun verran alavammilla mailla viljelysten läpi, josta veteen valuu sateiden jälkeen sameaa vettä. Näillä seuduilla vesi on kirkasta vasta kesällä. Kalastajan edessä on hidasvirtaisempi kohta, josta saatiin useampia taimenia. Taimenet olivat valinneet olinpaikakseen maaliskuun korkealla vedellä rauhallisen virranosan. Sortissa joka on ylempänä vuoristossa, vesi pysyy kirkkaana sateidenkin aikana. Aiemmin mainittuna ajankohtana eli vuosi sitten meillä oli Sortissa suomalaisia asiakkaita viikon verran. Kalaa tuli, myös isompia yksilöitä.

Kun kalastetaan Suomen jokivesillä, on kalastuskausi kovin lyhyt. Yleensä kosket vapautuvat jääpeitteestä Etelä-Suomessa keväästä riippuen, huhtikuun aikana. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sen myöhemmin vedet ovat keväällä kalastettavissa. Syyskutuisen taimenen osalta kalastuskausi päättyy 1.9. alkavaa rauhoitukseen, joka päättyy 30.11. Harjuksen kalastus kevätkutuisena kalana voisi jatkua pitkälle syksyyn, mutta usein koko kosken kalastus laitetaan kiinni tuolloin 1.9. ,  joten siihen päättyy harjuksen jallittaminen.

Jokikalastajalla on siis tiedossa hyvin lyhyt kalastuskausi eli vain huhtikuun – elokuun väli. Voiko kautta pidentää millään tavalla vai onko muita vaihtoehtoja kalastaa perholla? Jatketaanpa Perhokalastajan vuodenaikavinkit joelle postauksen lukemista.

Postauksessa on yksi affilinkki joka on merkattu (*) merkillä.

Kevät on kalastuskauden alkamisen aikaa

Kevät on perhokalastajalle loputtoman tuntuisen odotuksen päättymisen aikaa. Pitkä ja pimeä talviaika on lopulta ohi. Keväällä valoisuuden lisääntyminen tekee kalastajasta, kuin myös kalastakin, hiukan aktiivisemman. Maaliskuussa myös ilman päivälämpötilat nousevat parhaimmillaan jopa plussan puolelle. Tämä taas saattaa aktivoida joitakin hyönteisiä kuoriutumaan niin, että kaloilla onkin yllättäen enemmän luonnonravintoa.

Riippuen hieman kevään etenemisestä, alkaa maaliskuun lopulla – huhtikuun vaihteessa sumukorentojen kuoriutumisaika. Tälloin jokivesien nivoilla ja hidasvirtaisilla osuuksilla kuoriutuu tuota mustaa – tummanpunaista korentoa, joka on taimenen suuri herkkupala. Paikoin tuo sumukorentoaika saattaa kestää viikon, ehkä kaksi mutta harvemmin pidempään. Heikoimmillaan tuota korennon esiintymistä saattaa kestää vain päivä tai pari. Jos sumukorentoa esiintyy, on sen kuoriutuminen yleistä juurikin niillä samoilla jokiosuuksilla kuin aiempina vuosina. Lämmin aurinkoinen keli laukaisee tuon kouriutumisen ja onhan se kalastajallekin mukavampaa. Tuulisella ja kylmällä ilmalla on turha lähteä sumareita etsimään.

Käy lukemassa sumukorennon kalastuksesta postaus tästä linkistä. 

Kuten normaaliin kevääseen kuuluu, on tulvien esiintyminen kiinni aina talven lumi- ja sademäärästä sekä lämpimistä ilmoista. Tulvien esiintyminen jakautuu Suomessa täysin etelä – pohjoissuunnan mukaan. On tietysti loogista, että etelässä tulvat alkavat aikaisemmin kuin vaikka Kainuussa tai Lapissa. Etelä-Suomessa tulvat ajoittuvat yleensä huhtikuun seuduille. Kainuussa tulvat esiintyvät toukokuun puolella. Pohjoisemmassa taas tulvat ovat vasta kesäkuun puolella. Saattaapa vielä reilusti juhannuksen jälkeen löytää isoja lumilaikkuja sulamassa tunturien rinteiltä, joista ne valuvat laaksojen jokivesiin.

Kun eteläisen Suomen tulvat ovat toukokuussa ohi, alkaa niin sanottu normaali jokikalastusaika. Vesi on vielä optimikorkeudella ja mukavan viileää. Kalat ovat hyvin aktiivisia ja hyönteisfauna herää eloon. Kalat alkavat hakemaan pinnasta kuoriutuvia hyönteisiä. Taimenet odottavat ehdottomasti milloin särki, salakka ja ahven nousevat koskiin.

Särki kutee keväällä, kun veden lämpötila on 8- 10 astetta. Särki nousee kovaankin koskeen ja aina parvessa. Niinpä keväällä näkeekin usein taimenen jahdatessa särkiä niiden säntäilevän parvena ilmaan.  Tuo särjen kudulle sopiva veden lämpötila on myös taimenelle sopiva, jolloin täpläkylki aktivoituu koskissa pikkukalan jahtaajaksi.

Keväällä on myös tuolloin mahdollista saada siiman päähän se todella iso taimen, sillä nyt on koskessa ruokaa tarjolla. Talven aikana taimen on laihtunut hyvin paljon, kun kaikki edellisen kauden rasvakerros on käytetty loppuun rankan talven aikana. On siis aika kalan tankata vatsa täyteen ja energiat huippuunsa.

Harjus on kevätkutuinen kala ja yleensä tämä lisääntyminen tapahtuu huhtikuun loppulla – toukokuun aikana. Etelä-Suomen jokivesillä voi olla vielä tulvavesi ja harjuksen kutu jää monelta huomaamatta. Pohjoisempana tuo kututapahtuma voi jäädä osittain jopa jäitten alle. Jättäkäämme siis harjuksen kalastus keväältä väliin ja annetaan tälle kalalle lisääntymisrauha ainakin etelässä. Sen verran harvalukuinen kala on kyseessä Jyväskylän alapuolisessa Suomessa.

Jokivesillä on myös hyvin yleistä tavata toukokuussa ahvenia ja haukia. Nämäkin kalalajit ovat kevätkutuisia ja kummallakin toukokuu on se optimaalisin aika kutupuuhiin. Ahven  ja hauki pysyttelevät alkukeväästä mieluimmin hitaassa virrassa ja suvannoissa. Ruokakalana ahven on keväälläkin todella hyvä ja sen runsaslukuisuuden vuoksi voikin ahvenkantaa hieman jopa veroittaa ruokakalaksi. Ahvenen mäti on suurta herkkua, mutta kannattaa muistaa pakastaa mäti ennen sen ruoaksi laittamista. Näin vältyt mahdollisilta lapamadon toukilta. Mutta sen jälkeen paistettu ahvenen mäti ruisleivän päällä kyllä vie kielen mennessään.

Kevätkauden aloitus Euroopassa

Jos kevätkauden tulvaveden kalastus Suomessa ei kiinnosta, on myös mahdollista aloittaa kausi aikaisemmin Euroopan jokivesillä. Ainakin Espanjassa jokivesiä avataan jo maaliskuun puolen välin aikoihin kalastukselle. Alkamisaika vaihtelee aina vuosittain. Pyrenneiden juurella Sortissa pääsee kalastamaan lähes ensimmäisien alueiden joukossa.  Tuohon aikaan vielä vuoristosta valuu lumien sulamisvesiä laaksojen jokiin. Mutta kevät etenee siellä nopeasti ja jo maaliskuun lopulla on lämpimiä kalastuspäiviä.

Vuoden 2023 Espanjaan suuntautuneesta viiden viikon opas- ja lomamatkasta pääset lukemaan tästä linkistä

Espanjassa hienoja taimenjokia on tuhansia kilometrejä ja esimerkiksi Leonissa on jokivettä 12 000 km pelkkää C & R kalastusta varten. Tähän on mukaan laskettu muutkin kuin pelkät taimenvedet. Lisäksi Leonin maakunnassa on  127 erityisvalvottua kalastusaluetta ja 121 jokien suojelualuetta. Tässä linkki Junta de Castilla y Leonin sivuille, josta voit käydä lukemassa lisää.

Espanjan Leonin alueella onkin jo pitkän aikaa varjeltu kalakantoja juurikin tuolla C & R kalastuksella. Kun kalan tappaminen kiellettiin suurimmassa osassa alueen jokivesissä, alkoivat taimenkannat kasvamaan hurjaa vauhtia. Nyt taimenkannat ovat hyvässä kunnossa ja kalat voivat hyvin.

Tsekeissä kalastus alkaa yleensä huhtikuussa. Itä-Tsekissä oleva Orava-joki on maisemaltaan hienoa aluetta. Vieressä on vuoristoa ja joet virtaavat syvällä laaksossa. Kalalajit ovat taimen, harjus ja turpa. Eteläisessä Tsekissä Vlatava on jokivesistä isoimpia. Pituutta joella on 43o km ja keskivirtaama 149,9 m³/s. Joen kalakanta on hyvin monipuolinen ja yleisimmät lajit ovat taimen, puronieriä, harjus, istutettu kirjolohi, turpa, seipi ja ahven. Tsekeissä on paikoin liian paljon merimetsoja, jotka ovat kalakannoille paha uhka. Merimetsot ovat esimerkiksi tuhonneet ennen niin hyvän Vlatavajoen harjuskannan.

Tästä linkistä löydät tietoa meidän (Palkes) järjestämästä Espanjan taimenleiristä huhtikuussa.

Suomessa koetaan C & R – kalastus negatiivisena asiana, mutta Espanjan monen vuoden kokemuksen perusteella taimenkanta voi hyvin, kalakuolemia on kyseisen kalastustavan takia vähän ja kalat kasvavat uskomattomiin mittoihin. Ehkäpä meidänkin olisi hyvä aika muuttaa käsityksiä ja siirtyä uudelle aikakaudelle.

Kesällä nautitaan kalastuskaudesta

Kesä on perhokalastajan primetime aikaa. Normaalikesänä luonnollisesti sataa välillä vettä ja on kylmää. Mutta on myös lämpimiä, aurinkoisia kelejä, jolloin hyönteisfaunaa on kalastajan ja kalan näkyvillä niin runsaasti, ettei kala tiedä mitä niistä söisi.

Kaikki joessa elävät lohikalat ovat kesän aikana erittäin aktiivisia ja se myös usein näkyy sekä kuuluu vedenpinnalla. Kala saa kuitenkin ravintonsa helpoiten sijoittumalla sopivasti suojaisaan kohtaan kovalta virtaukselta. Näin se ehtii napata helpolla liikkumisella virran ajeesssa olevan nymfin tai toukan. Kala on mestari hakemaan itselleen suotuisan paikan, jotta sen ei tarvitse kuluttaa liikaa energiaa. Kun jotain tiettyä hyönteislajia kuoriutuu huomattavan paljon, saattavat taimenet ja harjukset innostua suorastaan hyppimään kyseisen lentävän hyönteisen perään.

Kesän aikana kala ottaa kiinni talven aikana menetettyä lihasmassaa syömällä aina kun mieluista ravintoa on saatavilla. On vaikea välillä ymmärtää, miksi jonain päivinä kalalle kelpaa vain se tietty yksi hyönteislaji, kun saatavilla voisi olla monta kymmentä erilaista hyönteistä. Tuolloin kalastaja joutuu tekemään enemmän töitä löytääkseen juuri sen oikean hyönteisjäljitelmän, jonka kala sillä kertaa kelpuuttaa. Kun oikea valinta on löytynyt, voi kalastus olla pelkkää juhlaa, kun lähes joka heitolla on kala kiinni siiman päässä.

Käy lukemassa tästä linkin postauksesta vinkit kalastukseen kun kalan tärpit jäävät vähäisiksi.

Mitä lähemmäksi elokuuta mennään sen aremmaksi kalat käyvät, sillä ne ovat saattaneet olla jo monessa pyydössä kiinni. Kala osaa jo epäillä tarjotun perhon aitoutta, eikä ole niin helppo vastustaja kuin alkukaudesta. Mitä enemmän koskessa kahlataan, sen arempaa kala on ja välttelee kalastajaa etsimällä hyviä piilopaikkoja. Isokin kala mahtuu hyvin pieneen koloseen ja majailee siellä peloissaan ympärillä tapahtuvan kahlaamisen seurauksena.

Kun kala alkaa olla arempaa, korostuu hyvä koskenlukutaito. Heinä – elokuussa kesävesi on laskenut paikoin jopa hyvinkin matalalle tasolle ja hapekkuus vedessä on vähentynyt. Kalalla on entistä vähemmän piilopaikkoja. Nekin vähät paikat saattavat olla hyvin heikosti happipitoisia. Jos koskessa on useampi iso kala, tulee kalojen kesken kiistaa siitä, kuka saa parhaimman piilopaikan. Tällaisina aikoina kala stressaantuu ja sen syöntihalukkuus vähenee, kalaa on siis vielä vaikeampaa saada kiinni perhoon.

Syksyllä kalastuskausi alkaa hiipua

Suomessa jokivedet menevät pääosin kiinni kalastukselta 1.9. alkaen. Tarkoituksena on suojella taimenen kutua, joka kuitenkin tapahtuu yleensä vasta lokakuun puolella. Mutta kalastukselta sulkeutuvat kuitenkin lähes joka kosket Suomessa. Jos kalastusvesiä hallinnoivilla tahoilla olisi halua, voisi kalastuskautta aivan hyvin jatkaa pari viikkoa syyskuun puolelle.

Missä sitten syksyllä voisi jatkaa kalastusta? Ainakin Taivalkoskella Iijoella kalastuskausi jatkuu aina 31.10 asti. Tuohon aikaan syksyllä harjuksen kalastus mitä parhainta ja kalat siirtyvät entistä enemmän pinta-aktiivisiksi. Harjukset laskeutuvat syksyllä kovista koskista hitaammilla virroille. Ravintoa löytyy pinnasta ja kalat ehtivät tankata itsenä lihaviksi talvea varten. Eteläisessä Suomessa Karkkilan koskilla voi kalastaa 15.11 asti.

Pääotsikon aiheesta hieman poiketen  otetaan tähän mainintana myös järvi- ja lampikalastus. Istutuslammet joihin laitetaan kirjolohta ovat hyvin ahkerassa käytössä ympäri Suomen. Kirjolohi on syksyllä myös pinta-aktiivinen ja osaa olla harmillisen hankala pyydettävä. Se tekeekin lampikalastuksesta niin mielenkiintoisen. Aina ei voi olla varma kalan saamisesta. Kirjolohet ovat istutuksen jälkeisestä ajasta selviydyttyään, hyvinkin tarkasti luonnonravintoon suuntautuneita. Milläpä muulla ruoalla ne muuten tulevasta talvesta selviäisivätkään.

Vielä paremmin syksyn perhokalastusta seisovissa vesissä voit laajentaa Kelluntarengaskalastuksella. Tästä linkistä pääset lukemaan millaisia välineitä sitä varten tarvitset.

(*)Pääset tästä linkistä halvemmille -15% perhokalastusvälineostoksille Erikoistukun verkkokaupassa käyttämällä koodia PINFO15.

Myös siika on syksyllä todella mielenkiintoinen kohdekala. Siika kiertelee muutaman kalan parvena lammen rantoja pitkin etsien veden pinnalle tippuneita hyönteisiä. Syksyllä nuo hyönteiset ovat yleensä kaksisiipisiä tai muurahaisia. Siika onkin näille hyönteisille hyvin perso. Kun siika ei ole pinta-aktiivinen, se liikkuu kuitenkin aktiivisesti pitkin järvien ja lampien rantoja etsien syötävää. Yleensä tuolloin kohteiksi joutuvat kaikki mahdolliset liikkuvat hyönteiset. Kalvoroikkujat ovat myös hyvä lisä seisovan veden syyskalastukseen. Mitä lähempänä vedenkalvoa perho roikkuu, sen todennäköisemmin siika sen ottaa.

Surviaissääsken toukat ovat kuitenkin siian varsinaista herkkua. Punaisen toukan näköiseksi sidotut jäljitelmät ovat kuumaa kamaa siian syyskalastuksessa. Taitavat ne kelvata luonnonravintoon tottuneelle kirjolohellekin. Myös musta surviaisääsken jäljitelmä hopealla kierteellä ja päässä valkoinen pieni tupsu sen havaitsemiseen.

Hauen kalastus on syksyllä mitä mainiointa puuhaa. Kuten muiden kalojen, on hauenkin tankattava ravintoa talven kurjuutta vasten. Hauki on lisäksi hyvin kiitollinen kala perhokalastajalle. Se on pohjimmiltaan ahne kala, joka ottaa kiinni vaikka työrukkaseen kun nälkä on. Niinpä usein hyvin värikkäät perhot aina talitintin kokoisesta harakan kokoiseen kelpaavat hauelle mainiosti. Syksy on myös isojen haukien aikaa, joten ennätyksellisen isoon kalaan on hyvä mahdollisuus.

On pakko mainita myös seuraava – Ei joella tapahtuva kalastustoiminta. Meritaimenen perhokalastus merellä syysmyrskyjen seassa on aina ollut tiettyjen aktiivisten kalastajien suosiossa. Se vaatii todellista sissiluontoa, sillä kahlaaminen kylmässä merivedessä ja kovissa tyrskyissä on sitkeän kalastajan hommaa. Toki palkintona voi olla matalilla rannoilla päivystävä meritainen.

Talvella luonto lepää

Syksyllä vedet viilentyvät ja luonto ikäänkuin alkaa valmistautua kylmään talveen, niin myös kalatkin tekevät. Kesän ja syksyn kalat ovat tankanneet ruokaa ja lihonneet parhaimpaan kuntoonsa. Talvi tarkoittaa kylmiä pakkaskelejä ja lumen tuloa. Alkutalvi voi olla ensin räntäsateiden synkentämää aikaa. Sitten kelit kylmenevät ja kalastus vaikeutuu.

Jos kalastettavaa jokea ei ole laittettu koko loppukaudeksi kiinni voi yrittää kalastaa jäästä avoimeksi jääneitä, mieluimmin hidasvirtaisia joen osia. Kala ei talvella viihdy kovassa, hyisessä koskessa vaan vetäytyy hidasvirtaisille osille. Näillä hidasvirtaisilla osilla energiaa ei kulu niin paljon kuin koskessa ollessa.

Kalan on pakko säästää kallisarvoista energiaa ja pyrkiä säilyttämään kesäkauden aikana hankittu lihasmassa selvitäkseen talven vähäisestä energiansaannista. Talvella hyönteisten kuorituminen on vähissä. Toukat pysyttelevät mielellään kivien alla, korsien seassa tai pohjan sedimenttikerroksissa. Niilläkään ei ole mitään tarvetta hötkyillä kylmässä vedessä, sillä selviytyminen veden ja ilman kylmyydestä ei ole helppoa. Hyönteisetkin nauttivat lämmöstä, jos vain sitä olisi.

Kun hyönteiset eivät liiku, ei kalakaan ole kovin aktiivinen. Jos kuitenkin löydät kalan joen hidasvirtaiselta osalta on se myös mahdollista saada innostumaan päivän kirkkaimpana hetkenä perinteisiin mustaan tai valkoiseen liitsiin. Näillä perhoilla ainakin kirjolohen pystyy aktivoimaan ja taimenen ainakin mustaan liitsiin. Aikaikkuna kalan aktiivisuudelle on tuolloin hyvin pieni, eikä se vaadi kalastajalta koko päivän kalastusretkeä. Perhon liikkuttelussa tulee talvea pysyä hyvin maltillisena. Kala ei ole kylmässä vedessä mikään gepardi, eikä syöksy perhon perään kovinkaan halukkaasti.

Perhokalastus talvella pakkasessa ei ole kovin mielekästä touhua. Siimat ja perukkeet jäätyvät vaparenkaisiin kiinni, sormien jäätymisestä puhumattakaan. Moni käyttää vaparenkaissa silikonisprayta jotta vaparenkaat pysyisivät jäästä vapaana. En tiedä vahingoittaako silikoni perhosiimaa, mutta monen mielestä siitä on ollut apua.

Sormien jäätymiselle, ja näin ollen miellyttävällä vavan sekä siiman käytölle, ei ole kummoisia taikoja. Kynsikkäät kädessä helpottavat hetken, kuten riittävän lämmin vaatetus koko vartaloa. Kertakäyttöiset käsienlämmittimet auttavat kyllä muutaman tunnin. Ekologinen vaihtoehto on Savotan uudelleen käytettävä pyöreä kädenlämmitin. Sen saa aina ladattua uudelleen keittämällä pyöreää tyynyä kuumassa vedessä 6-8min. Tuotteen toimivuudesta kertonee se, ettei tänään 24.3.2024 kyseistä tuotetta ole missään kaupassa yhtään kappaletta myynnissä. Varastot ovat talven jäljiltä loppu. Partioaitta myy tästä linkistä löytyvää kertakayttöistä  Thaw Small Hand Warmers kädenlämmitintä. 

Termospullossa oleva lämmin juoma maistuu hyvältä evässämpylän kanssa. Mutta lopulta kuitenkin talvipäivän kylmyys vie usein voiton ja on aika pysyä kotona sidontapenkin ääressä.  Keskitalvi onkin hyvää aikaa huoltaa kalastusvälineitä ja sitoa perhoja tulevaa kautta varten. On hyvä pitää hetken taukoa perhokalastuksesta, näin mielenkiinto pysyy yllä ja jaksaa taas kesäkauden kalastaa.

Mutta nyt kesäkausi lähestyy ja on aika viimeistään tässä vaiheessa alkaa katselemaan kalastusvälineitä sillä silmällä että mitä pitäisi vielä huoltaa. Itse olen talven aikana sitonut pari tuhatta perhoa. Osa on sidottu tilausasiakkaiden käyttöön ja osa on taas sidottu kesän asiakasleirien käyttöön. Omat rasiat ovat vielä hiukan vajaita mutta parin viikon päästä nekin ovat täynnä. 6.4.2024 lähdemme kohti Espanjaa ja 11.4 saapuvat ensimmäiset asiakkaat ja siitä alkaakin opastuskausi.

Nyt nenä kohti kesää, tästä se kohta alkaa nimittäin perhokalastuskausi. Hyvää kevättä kaikille!

Laitahan vinkit eteenpäin!