Perhokalastaja kahlaatko vai et? Kuinka kalastaa koskella ilman syvälle kahlaamista. Tässä jutussa mukana myös kahluusauvojen esittely. Kalastaminen koskessa tuloksekkaasti kahlaamatta kovinkaan syvälle voi olla haastavaa, mutta se on mahdollista. On myös mahdollista ottaa arveluttavan kahlaamisen avuksi mukaan kahluusauva, jolla pystyy kompensoimaan horjuvaa oloa.
Tästä lähtee luettavaksi Perhokalastajainfon 100. postaus. Blogi on perustettu 21.11.2021. Tähän päivään mennessä on blogin postauksia käyty katselemassa 485 000 tuhatta kertaa. Yhden postauksen keskimääräinen lukuaika on 3 min 05 s. Nöyrästi kiitän kaikkia blogissa käyneitä ja postauksia lukeneita. Aiheina olen yrittänyt pitää monipuolisesti kaikkia kiinnostavia niin tekniikkaan kuin välineisiin kohdistuvia.
Toivon että jatkossakin jaksatte kiinnostuneina käydä lukemassa niin uusia kuin vanhojakin aiheita. Sadasta postauksesta luulisi riittävän jokaiseen makuun ja tarpeeseen. Toivon että otatte yhteyttä, jos mieleenne tulee aiheita joista ei vielä postausta ole. Kiitollisin mielin otan aihe-ehdotukset vastaan.
Tästä alkaa postaus Perhokalastaja kahlaatko vai et
Kahlaaminen on monelle perhokalastajalle aivan tuttua puuhaa. Mutta esimerkiksi aloitteleville perhokalastajille voi koskessa kahlaaminen olla pelottavaa. Virran paine jaloissa arveluttaa ja kivikolle mennessä tuntuu että liikkuu kuin kuulalaakereiden päällä. Tämä on varmasti pelottava tunne. Et hallitse kehosi liikkeitä ja tasapaino voi olla hukassa.
Mitä sitten tarkoitaa syvälle kahlaaminen? Monelle pelkkä kahlaaminen on epävarma tilanne, mutta etenkin siinä vaiheessa kun ollaan vedessä polvisyvyydessä. Sehän on täysin ymmärrettävää, sillä voimakas virran paine polven korkeudella voi olla pelottavaa. Joku voi uskaltaa kahlata reisisyvyyteen mutta näitä kalastajia on tietysti vähemmän. On myös kalastajia, jotka kahlaavat kalastamaan usein vyötärönsyvyydelle. Tämä vaatii jo enemmän uskallusta sekä varmuutta
Jos kalastajaa arveluttaa kahlaaminen, kannattaa lähteä liikkeelle matalasta vedestä. Se on kuin itsensä siedättämistä olosuhteisiin. Aloita nilkkasyvyisestä vedestä. Jos tilanne ei tässä vaiheessa tunnu epämiellyttävältä, kahlaa pohjesyvyyteen. Tästä eteenpäin seuraava porras on polven sekä vyötärön syvyinen vesi. Näin etsit itsellesi sen kahluusyvyyden, jossa vielä tuntuu miellyttävältä. Jos alkaa tuntumaan siltä että jalat eivät pysy enää pohjassa kiinni, olet liian syvällä.
Kahlatessa on myös syytä pitää silmällä, missä menee päävirta ja välttää kahlaamista sinne asti. Päävirralla tarkoitan kohtaa, joka mahdollisesti on joen syvin kohta ja samalla voimakkain virran kohta. Jos päävirta on lisäksi voimakkaammin kuohuva tarkoittaa se tietysti sitä että pohjassa on isompia kiviä, jotka aiheuttavat kuohut. Louhikkoisessa koskessa on myös erittän hankalaa kahlata, sillä jalalle ei tahdo löytyä pohjasta tukevaa paikkaa. Samalla tasapaino voi heitellä voimakkaan virran ja pohjan epätasaisuuden takia. Kannattaa siis kahlatessa olla varoivainen, jos siitä ei vielä ole kokemusta.
Tämä postaus vie sinut kahden asiakkaan kertomana kauden 2023 Kuhmon leirille. Pääset lukemaan kuinka asiakas on kokenut Palkesin perhokalastusleirin toiminnan ja opastuksen. Asiakkaiden kirjoittamat kertomukset on liitetty mukaan täysin sellaisenaan ja vain kirjoitusvirheitä on korjattu.
Liian syvällä vedessä
Mutta kaikesta edellä mainitusta huolimatta voi käydä niin, ettei kalastaja halua kahlata syvemmälle. Se on tietysti täysin hyväksyttävää. Eikä ole pakko, jos ei halua. On hyvä pitää harrastus itselleen mielekkäänä, eikä pelätä epävarmassa tilanteessa.
Perhokalastajan ei siis ole mikään pakko kahlata ollenkaan vaan voit kalastaa vaikka lenkkareissa lähellä rantaviivaa. Etuna on se, ettet häiritse kaloja kahlaamisella ollenkaan. Vastineeksi joudut heittämään perhon kauemmaksi rantaviivasta tavoittaaksesi kalat. Jos ranta on kovin pusikkoinen tai puita kasvava, et pysty heittämään takaheitolla saadaksesi perhon pitkälle. Tälloin on hyvä osata rullausheitto vähintäänkin välttävästi, jotta saat perhot riittävän kauaksi. Monelle tämä kahlaamattomuus riittää täysin ja se on jokaisen oma valinta. Ei oo pakko kahlata, jos ei halua.
Mutta samalla tietysti hyväksyt sen, ettet pysty leveällä joella kalastamaan koko kalastusaluetta. Tätä voit aina kompensoida sillä, että kalastat oman alueesi tarkasti ja rauhallisesti. Näin varmistat, että löydät alueelta kaikki ne kalat, jotka ovat sillä hetkellä aktiivisia.
On kuitenkin varma että ajoittain sinun kalastamasi alueen kaloista ehkä vain ¼ kaloista ovat aktiivisia. Paikka voi vaikuttaa lähes kuolleelta mutta vedenpinnan alla liikkuu kaloja edestakaisin etsien sellaista ravintoa, jonka vastaavan näköistä perhoa ei roiku sinun perukkeessa. Tai yli puolet kaloista ei ole sillä hetkellä ollenkaan kiinnostuneita mistään ravinnosta. Ne eivät ota minkäänlaiseen perhoon vaikka mitä tarjoaisit.
Jos ei halua kahlata syvälle voi sitä yrittää kompensoida riittävän pitkillä heitoilla. Kalat eivät välttämättä ole kalastajasta liian kaukana, jotta niitä ei voisi tavoittaa 10-15m ilma- tai rullausheitoilla.
Tästä pääset lukemaan mielenkiintoista aihetta eli Perhokalastus ja koskenlukutaito. Postauksessa käyn läpi mielenkiintoisia pointteja kalanpaikoista koskessa. Mukana on myös useita havainnekuvia kalanpaikoista samassa koskessa matalalla ja korkealla vedellä.
Erilaiset kalastustyylit ja niiden merkitys
Jos kalastat perinteisellä WF- siimalla rullaillen tai ilmaheittoja tehden, kalastetaan normaalisti kuten missä tahansa joella. Heität perhot noin poikkivirtaan tai 45 asteen kulmassa. Sitten annat perhojen valua virran mukana alavirtaan. Välillä voit korjata siimaa mendaamalla ylävirran suuntaan. Perhoja voi aloittaa nykimään takaisin vaihtelevilla liikkeillä kun peruke alkaa olla kääntynyt alavirtaan.
Mendaaminen = siirrät vavan kärjellä vippaamalla siimaa aina ylävirran puolelle. Näin toimitaan kun virta vetää siiman keskiosaa mutkalle, eikä haluta että perhot viistävät epäluonnollisen kovalla vauhdilla.
Entä jos kalastat perinteisellä siimalla ja käytät uppoavaa perhoa. Tällä kalastustyylillä ei tarvitse välttämättä kahlata kovinkaan syvälle. Pystyt heittämään ilmaheitolla ehkäpä sen 15 metriä. Mutta perho pysyttelee kuitenkin kohtuullisen lähellä pintakalvoa. Sanoisin että noin 10cm päässä pintakalvosta. Perho ei siis uppoa kalan lähelle pohjaa. Kala voi toki käydä hakemassa perhon mutta se vaatii kalalta suurta aktiivisuutta. Samalla myös joen erilaiset virtaukset tarttuvat perhosiimaan ja vetävät siiman monelle mutkalle. Tällöin usein jää kalan tärpit havaitsematta tai olet tärpeistä usein myöhässä.
Perinteistä kalastustyyliä tehokkaampi tapa on kalastaa euronymfing tyylillä, jossa käytetään reilusti normaalia pidempää peruketta. Toki sitä varten tarvitset hieman herkemmän #2-4 luokkaisen vavan. Tämän kalastustyylin etuna on se, että pääset upottamaan perhot lähemmäksi kalaa. Vaikka peruke on pitkä ja hankaloittaa heittämistä, voit hyvin harjoittelemalla heittää perhot noin kolmen vavan mitan päähän itsestäsi. Mitä syvemmälle pääset upottamaan perhot sen paremmin tavoitat ne ei-aktiiviset kalat.
Olen puhunut monessa postauksessa tästä perhojen riittävästä upottamisesta. Eikä sen merkitys muutu mielestäni koskaan. Kala oleskelee aina pääasiassa lähellä pohjaa. Päästäksesi perholla lähelle pohjaa tarvitset joko todella paljon painoa perhoon, uppoavan siiman tai kalastustavan, joka antaa perholle aikaa upota lähelle kaloja. Tähän viimeeksi mainittuun tyyliin sopii parhaiten nymfaaminen reilun kahden vavan mittaisella siimalla. Tapoja ja tyylejä on siis monia. Meille jokaiselle löytyy varmasti se itselleen sopiva kalastusmuoto, eikä kenenkään tarvitse toimia muiden mielihalun tai suosituksen mukaan.
Kutusoraikkot ja kahlaaminen
Otan nyt hieman esille asiaa joka herättää keskustelua. Taimenen kutusoraikot ovat vaarassa kun kahlaaja lähtee keväällä liikkeelle. Taimenen kutu ajoittuu syksyyn noin lokakuuhun. Jos mäti kehittyy hyvin, on poikasten kuoriutuminen ajankohtaista noin toukokuun puolestavälistä toukokuun loppuun asti. Poikaset ovat heti kuoriutumisen jälkeen aika sekaisin, eivätkä osaa väistää kahlaajaa. Poikaset pysyvät kutusoraikolla kuoriutumisen jälkeen viikon verran, jonka jälkeen ne eivät ole niin vaarassa koska osaavat jo väistää kahlaajaa. Poikaset siirtyvät tässä vaiheessa soraikolta pois etsien jo isompia kiviä suojakseen.
Mistä sitten tietää onko alueella kutupaikkoja? Jos kutupaikkoja ei ole millään tavalla merkattu kielletyksi alueeksi, on koskea tuntemattoman kalastajan hyvin vaikea tunnistaa kutualuetta. Syksyllä voi mahdolliset taimenen kutukuopat havaita vaaleammaksi pöyhitystä pohjasta. Normaalisti joen pohjassa on aina hieman humusta joka värjää kiven pinnat. Mutta taimenten kutupuuhien takia kivistä tulee selvästi puhtaampia. Jo tuolloin voisi kalastuslupia myyvä taho merkata rantamaastoon nuo kyseiset vaaleammat alueet, jotta ne on helppo ohittaa keväällä kalastuksen aikana rannan puolelta.
Niinpä olisikin suotavaa että ennemmin merkataan kutualueet ranta-alueelle, joissa ei saisi kahlata ennen kesäkuun puoltaväliä. Se äärimmäinen vaihtoehto on kieltää kahlaaminen kokonaan. Tämä ei kuitenkaan ole kovinkaan kalastajaystävällistä toimintaa. Nyt joku lukija heti huudahtaa että “kalastaa voi aina kuivalta rannalta”.
Se on totta ja hyvinkin mahdollista, jos koski on hyvin hallittavissa rannalta kalastaen. Jos koski /joki on taas erittäin leveä, vaikkapa Kuusamon Kuusinkijoki tai Taivalkosken Iijoki, ei kalastus rannalta ole kovinkaan monessa paikkassa mielekästä joen leveyden vuoksi.
Jos on mahdollista voisi täyskahluukiellon vaihtoehdoksi tuoda nuo hyvät ja selvät merkinnät maastoon. Myös kevytrakenteisia kulkusiltoja voisi tehdä rannasta soraikon yli seuraavalle kivikolle jos kosken rakenne sen mahdollistaa. Näin kalastajaa olisi selvästi ohjeistettu, millä alueella ei saa kahlata ennen esimerkiksi 15.6 ajankohtaa. Poikaset eivät jää oleskelemaan pitkäksi aikaa kovin matalaan veteen. Yleensä kesäkuun puoleen väliin mennessä ovat poikaset kadonneet muualle koskeen kutusoraikon alueelta.
Huopanankoskessa on kahluurajoitukset informoitu ja merkattu niin ettei mitään pitäisi jäädä epäselväksi. Jos muuallakin toimittaisiin edes tällä tavalla, olisimme jo päässeet pitkälle. Koko koskessa ei tarvitse kieltää kalastusta vaan rajoittaa se tiettyihin osiin koskea. Pääset näkemään Huopanankosken kahluukiellot tästä linkistä.
Kahluusauva koskeen avuksi
Tästä postauksesta pääset lukemaan Taivalkosken Iijoenharjusleiristä kaudelta 2022. Jo pelkästään postauksen kuvista pääset näkemään että kalastaa voi myös ilman kahlaamista kuivalta rannalta tai kohtuullisen matalasta vedestä. Tulevalle kaudelle 2024 Iijoen leiri on myös ohjelmassa ja suosittelen sitä myös täysin aloittelijalle. Leirillä opit kaiken tarpeellisen heittämisestä kalastamiseen sekä etenkin turvalliseen kahlaamiseen.
Kahluusauva on tarpeellinen väline kaikille, jotka kokevat vesielementin olevan arveluttava tai jopa pelottava. Kahluusauva on tuki ja turva tilanteessa, jossa kuka tahansa voi kokea epävarmuutta. Kahluusauvan käyttöä ei tarvitse epäröidä, se ei tee sinusta heikkoa. Kahluusauvan käytön valinta osoittaa fiksua itsesuojeluvaistoa, jonka jokainen ihminen tunnistaa itsestään tiukalla hetkellä.
SAUVAKUVAT: Yllä olevien kuvien sauvoista luotettavimmat ovat olleet Simmsin sauvat. Guideline ja Airflon sauvat ovat perusmalleja ja erittäin luotettavia siihen asti, kunnes jatkososat alkavat löystymään. Sauvat eivät ole kovinkaan painavia n. 250-400gr eli ovat helposti käsiteltäviä. Oma sauvani roikkuu jojossa perholiivin rintamuksessa, jolloin sauva on aina saatavilla kun tarve tulee.
Kahluusauvana voi käyttää vaikkapa vanhaksi käynyttä laskettelusauvaa. Perhokalastusliikkeistä löytyy myös juuri kahluukäyttöä varten valmistettuja kahluusauvoja. Malleja on monenlaisia ja niitä me olemmekin hyvin ahkerasti testanneet vuosien aikana. Kahluusauvoja on ollut käytössä jo vuosikymmeniä ja ensimmäiset teollisesti valmistetut mallit olivat yksiosaisi alumiinisia sauvoja, joiden pituus ylettyi noin kahluuhousujen vyötärön, jopa kahluuhousujen yläreunan korkeudelle. Nämä sauvat olivat vahvoja ja hyvin pitkäikäisiä.
Tällä hetkellä erilaisin mekanismein varustettuja useampiosaisia malleja on markkinoilla jonkun verran. On pyritty tekemään kevyempiä mutta kuitenkin kestäviä kahluusauvoja rakenteeltaan, palvelemaan erilaisia käyttäjiä. On toki todettava että keveys ja kestävyys ei ole toteutunut niin hyvin kuin on ollut ajatus.
Olen aktiivinen kahluusauvan käyttäjä, sillä olen “telonut” vasemman nilkkani useita vuosia sitten Perhokalastuksen Masters MM-kilpailussa Espanjassa. Tuolloin kaaduin pahasti kivikossa tuodessani kalaa mittaukseen. Tuloksena oli nilkan siteiden repeäminen ja luuödeema. Parin viikon päästä kisoista kotiin palattuani huomasin että tapaturman seurauksena nilkka kestää jatkossa kahlaamista vain sauvan kanssa tuettuna.
Kahluusauva, moniosainen hiilikuitusauva vai tukevampi alumiininen
Harvemmin nykyään enää näkee yksiosaisia sauvoja, vaikka ne toimisivat aivan yhtä hyvin kuin nykymuodin mukaiset moniosaiset sauvat. Kahluusauvoista modernimmat ovat neljä- tai viisiosaisia, joiden sisällä menee vaijeri. Vaijerin avulla sauvan osat kiristetään tiukaksi yhtenäiseksi sauvaksi. Jokaisessa välikappaleessa on jonkinlainen kiristyssysteemi, jotta sauva pysyy kasassa. Eroja kestävyydessä sauvojen kesken on yllättävän paljon.
Laadukkaista kahluuhousuistaan tunnettu brändi – Simms on aiemmin myynyt todella kestävää ja helposti käytettävää alumiinista kahluusauvaa. Jostain syystä tämä kyseinen sauvamalli on viime vuoden aikana poistettu myynnistä kokonaan. Tilalle on tullut uusi hiilikuituinen malli, jonka kestävyys on enää murto-osa tuosta aiemmasta mallista. Tuo aikaisempi alumiininen malli kesti omassa käytössäni lopulta 10 vuotta. Kun kyseisen mallin materiaali antoi kulumiselle periksi, ostin tuon hiilikuituisen mallin. Sauvan kesto oli lopulta puolivuotta.
SAUVAKUVAT: Yllä olevien kuvien sauvat ovat meidän tuoreimmat hankinnat. Kirkas sauva on Didan erittäin painava alumiininen(800gr) perinteisellä mekanismilla sisäjoustin nappi+nauhalukituksella toimiva sauva. Mutta sauva on ehdottomasti liian painava, jotta se olisi mielekäs käyttää. Toki jos haluaa päivän punttiharjoituksen samalla niin Didan saauvalla se onnistuu. Sauvan hinta 99,90€. Kuvissa ei ole Simmsin parasta mallia eli Korkkikahvaista Simms Pro hiilikuituista kahluusauvaa, joka mielestäni on aivan liian heppoinen rakenteeltaan. Sauva soveltuu kyllä normikäyttöön ja kevyen kahlaamisen tukeksi. Mutta hardcore käyttöön siitä ei ole. Hintakin sauvalla on hirmuinen eli 279,90€.
Kuvissa oleva Mustakahvainen Simms G3 on alumiininen ja eniten minun makuuni tukevuudeltaan. Sauvan osat saa kiristettyä toisiinsa kiinni tukevasti ja sauvan liitokset eivät kolise löysyyttään kovassakaan virrassa. Kuvan sauvassa näkyy oranssissa nauhassa kiinni Gear Keeper niminen jojo(suosittelen), jonka laitan kiinni perholiiviini. Systeemi on toiminnaltaan erittäin kätevä. Sauvan hinta on kuitenkin aika kallis 179,90€. Mutta olen ajatellut asian niin että hyvään sauvaan panostamani raha on pieni summa kalastuskauden henkivakuutuksesta.
Kahluusauvan tulee olla luotettava väline
Alumiininen kahluusauva on ehdottomasti tukevampi rakenteeltaan kuin hiilikuituinen, joka ei välttämättä kestä montaa raskaampaa nojaamista. Kahluusauva on tarkoitettu tueksi ja turvaksi koskessa kahlaamiseen. Tämä tarkoittaa normaalia ja rauhallista liikkumista välillä sauvalla pohjasta tukien. Mutta kun eteen tulee tilanne, joilloin horjahdat kunnolla ja joudut laittamaan lähes koko painosi sauvan varaan, punnitaan sauvan kestävyys lopullisesti. Usein hiilikuituinen kestää toki aikansa tällaistakin käyttöä, mutta muutaman kunnolla sauvaan nojaamisen jälkeen voi hiilikuitu pettää varmasti nopeammin kuin alumiinisen sauvan.
Mikään sauva ei ole tietysti tehty suurta painonvarausta varten mutta kyllä sauvaan pitää pystyä luottamaan tiukassa tilanteessa. On selvää että hiilikuituputki vs. alumiiniputki vertailussa, alumiini on se kestävämpi. Kun kahlatessa helposti horjahtaa on ymmärrettävää että kalastaja hakee turvaa mukana olevasta sauvasta, nojaten siihen hetkellisesti jopa koko painollaan. Kovassa koskessa kahlatessa on tähän kunnon horjahtamisee, jopa kaatumiseen olemassa mahdollisuus. Jos sauva ei kestä tässä tilanteessa, on uintireissu edessä ja se ei ole mukavaa etenkään kylmän veden aikana.
Kahlaamiseen tai kahlaamattomuuteen vaikuttaa selvästi monta asiaa. Jos kalastaja ei kahlaa ,voi hän siitä huolimatta saada muutamia kaloja. Kun kalan tulo ehtyy, voi kahlaava kalastaja saada vielä useita kaloja. Mutta saadakseen kaloja, joutuu kahlaava kalastaja tekemään töitä kalojen eteen paljon enemmän kuin rantakalastaja. Samalla myös kahlaaja ottaa aina pienen riskin kahlaamisellaan, sillä rohkealla kahlaamisella voi aina olla se kaatumisen mahdollisuus.
Tässä vielä lyhyet ohjeet tiukkaan tilanteeseen. Jos koskessa kaatuu, tulee tietysti heti pyrkiä takaisin pystyyn. Jos virta vie kahlaajaa alaspäin on tärkeää pyrkiä kääntämään jalat alavirtaan. Jaloilla tulee löytää pohja tai jokin kivi, jonka avustuksella pääsee pystyyn. Kun tilanne aina tulee äkkiä, on ihmisellä kumma tarve puristaa vapaa kädessään, vaikka olisi kuinka kovassa koskessa tahansa. Turvallisempi vaihtoehto olisi vaikka pyrkiä heittämään vapa lähemmäksi rantaa ja yrittää pelastaa itsensä kaksin käsin. Oikein pahassa tilanteessa voisi olla fiksua vain irroittaa kädet vavasta ja keskittyä itsensä pelastamiseen.
Lopuksi
Kahlaaminen jakaa mielipiteitä niin vastaan kuin puolestakin. Näin tapahtuu myös eri heittokalastusmuotojen osalta. Totuus on se, että valitettavasti Suomen avovesikalastusaika on erittäin lyhyt ja harmittavasti se vähentää mukavan harrastamisen aikaa. Eikä Euroopassa tapahtuvat ilmastonmuutokset helpota tätä tuskaa kovinkaan paljon.
Suomenmaalla harmia kalakannoille aiheuttavat monet erilaiset kalastusmuodot. Aina jokin kala vahingoittuu vaikkapa kalastajan jigatessa kuhaa veneessä tai onkimalla mattolaiturilla Kala tarttuu väkäselliseen koukkuun joka repii kalan suuta eenemmän kuin väkäsetön koukku. Tämä vain yhtenä esimerkkinä mainitakseni. Kaikkia kalastusmuotoja ei ole otettu moitinnan kohteeksi kalan vahingoittamisen merkityksessä. Tässä olisi ison keskustelun paikka ihan Suomen laajuisesti mutta se voisi aiheuttaa ärhäkkää sananvaihtoa. Tosin se voisi myös edistää kalan kunnioittamista saaliina.
Tässä postauksessa on käsitelty niin kahlaamattomuutta kuin kahlaamista ja tietenkin mihin nämä asiat vaikuttavat. Mielipiteitä on aina monia ja tämän postauksen mielipiteet ovat vain minun omiani. Jokainen tekee itse omat johtopäätökset ja toimii sen mukaisesti. Kiitos kun luet blogiani ja tätä postausta. Postausta saa myös jakaa, kiitos siitäkin.
