Perhokalastuksen turhat 3 virhettä – Perhokalastus on harrastus, jossa moni perhokalastaja tekee usein muutamia virheitä kalareissullaan. Eihän siinä mitään kummallista ole. Ainakin itse teen välillä virheitä niin töissä, arkielämässä kuin harrastuksissakin. Eikä kukaan ole niin konemaisesti toimiva ja erehtymätön, ettei virheitä sattuisi elämän varrelle. Se on elämää.
Perhokalastuksessa tehdyt virheet ovat hyvin pieniä asioita arkielämään verrattuna. Mutta ne tulevat vaikuttamaan kalastukseen jopa yllättävän paljon. On virheitä, jotka saattavat aiheuttaa ongelmia heti alusta alkaen. Toisaalta on pienempiä virheitä, jotka vaikuttavat vain sillä yhdellä kalastuskerralla. Millaisten virheiden välttäminen on sitten tärkeintä? Jos on perhokalastusuran alkuvaiheessa, olisi tietysti syytä välttää kaikki virheet aina perhovälineiden valinnasta kuin perhon heittämisestä alkaen.
Mutta jos perhokalastusura on jo hyvässä vauhdissa, niin tässä postauksessa mainitut perhokalastuksen turhat 3 virhettä tulevat varmasti vaikuttamaan perhokalastuspäivääsi. Eikä näitä virheitä kannata toistaa aina uudestaan. Jokainen näistä virheistä vaikuttaa kalan saamiseen aina ruokakalaksi asti. Nämä ovat myös hyvin yleisiä virheitä, jotka tehdään, koska olemme luonnostaan laiskoja. On helppo jättää jokin näistä asioista tekemättä, voidaksemme vain myöhemmin todeta, ettei olisi kannattanut. No, mitä sellaisia virheitä voimme tehdä, jotka vaikuttavat kalastukseemme. Itse keksin nopeasti kymmenkunta asiaa, joilla oma kalastus kärsii aivan varmasti. Mutta käydäänpä tässä Perhokalastuksen turhat 3 virhettä – postauksessa muutama virhe läpi, niin selviää jokaiselle.
Peruke on tärkeä osa perhokalastusta
Perukkeen vaihtaminen on asia, jonka moni jättää laiskuuttaan tekemättä. Kelalla on vanha peruke, joka saattaa olla rispaantunut edellisiltä kerroilta hiertymällä kosken kiviin. Kivet ovat aiheuttaneet perukkeeseen naarmuja, jotka ovat solmun ohella perukkeen heikoimpia kohtia. Perukkeessa voi olla heittäessä syntyneitä solmuja, jotka heikentävät paljon lujuutta. Moni saattaa lähteä innoissaan autolta joelle tarkistamatta perukkeen kuntoa. Todetakseen ensimmäisen karkuutetun kalan jälkeen, ettei peruke ollutkaan kunnossa.
Normaali vavan mittainen kartioperuke kuluu aikanaan käytössä niin, että siitä on enää jäljellä vain esimerkiksi ⅔ osaa. Tuolloin on peruketta hyvä jatkaa uudella pätkällä siten, että peruke on noin vavanmittainen. Kartioperukkeen käyttäjät saattavat kokea hankalaksi perukkeeseen lisäsiiman sitomisen. Helpottaaksesi tilannetta jokivarressa, opettele sitomaan 2-3 erilaista solmua eri tilanteisiin. Verisolmu sopii hyvin kahden eripaksuisen siiman yhdistämiseen. Rapala- solmua käytän perhojen kiinni sitomiseen. Harjoittele näitä solmuja jo valmiiksi kotona. Youtubesta löytyy useita solmutekovideoita, joiden avulla voi opetella ainakin ne pari tärkeintä solmua.
Perukkeen teko-ohjeita
Tästä linkistä löydät video-ohjeen verisolmun tekoon.
Tästä linkistä löydät video-ohjeen Rapala-solmun tekoon.
Uuden kartioperukkeen yläpää, joka laitetaan kiinni perhosiimassa on usein aivan liian paksua. Jos se on sidottu perhosiimaan lenkki – lenkki tyylillä, on tuo kyseinen combo aika paksu möntti liikkumaan perhovavan siimalenkeissä. Mutta tämä ei ollut se pääasia. Yleensä kartioperuke kuluu eniten noin puolesta välistä kärkeen asti. Kartioperuke on paksuimmillaan noin 0,50 mm ja kärkien paksuus vaihtelee 0,25 -0,18. Toki ohuempiakin löytyy.
Tärkeintä kuitenkin on, että käytettävä peruke on riittävän pitkä. Se vavan mittainen peruke on normaalilla WF- siimalla kalastettaessa riittävä. Missään nimessä ei kannata lähteä liian lyhyellä tai jo pahasti rispaantuneella perukkeella kalastamaan. Edessä voi olla kalareissun ainut kalatilanne, joka kariutuu perukkeen katkeamiseen.
Ehdottomasti kannattaa muistaa, ettei vain sekoita eri perukemateriaaleja keskenään. Tarkoitan siis, ettei kannata sitoa solmulla yhteen monofiilia fluorocarbonin kanssa keskenään. Fluorocarbon on sen verran kovempaa materaalia, että se leikkaa solmusta monofiilin poikki. Tärkeää on myös aina solmuja tehdessä kastella solmu ennen kiristämistä. Sillä kiristäessä solmuun tulee kitkaa, joka kuumentaa ja heikentää solmua. Näin taas edessä voisi olla tilanne, jossa peruke menee kalakontaktissa helposti poikki.
Joko luit edelliset postaukset? Esimerkiksi Kauden 2023 parhaimmat jokiperhot -postauksen löydät tästä linkistä.
Haavin pois jättäminen perhokalastusretkeltä
Tapaan usein omilla kalareissuilla sekä myös kalastuksenvalvontakäynneillä kalastajia, jotka eivät ole ottaneet haavia mukaan. Haavi on jätetty joko tarkoituksella pois tai sitten unohdettu kotiin, ehkä autoon. Eipä olisi pitkä matka hakea haavi autosta. Olen nähnyt tilanteita, jossa rannalle vedettyä kalaa potkitaan jaloilla pidemmälle kuivalle maalle. Ei minusta kovin kalaa kunnioittavaa toimintaa, vaikka kalan ruoaksi ottaisikin.
Moni siis saattaa jättää haavin kotiin, sillä sehän on vain koko ajan tiellä. Vai onko? Eväät repussa ja reppu selässä- tyyliä näkee usein. Eikä tässä ole mitään väärää. Mutta tähän kombinaatioon ei oikein mahdu haavia. Onko tämä järkevää toimintaa? Onko kalastaja tuolloin välinpitämätön vaiko huolimaton?
Kun kala tarttuu kiinni perhoon, on mielestäni haavi hyvä olla mukana ja helposti saatavilla. Kun saat kalan lähelle, on pelkkää hyvää tuuria, jos saat kalan paljain käsin nostettua niin, ettei se karkaa. Tottumaton kalan käsittelijä karkuuttaa kalan helposti. Kalan voi toki yrittää rantauttaa loivalle jokirannalle niin, että kun kala on riittävän väsynyt, vedetään kala vavan kanssa rauhallisesti kuivalle maalle. Mutta tällä tavalla rantautettu kala tulee ottaa ruokakalaksi.
Kala haaviin tai sitten ei
Jos kalastajalla on mahdollisesti halu tai tarve vapauttaa kala, ei kuivalle maalle kalan vetäminen ole hyvä ratkaisu. Kalan suomut ja limapinta vaurioituvat tässä tilanteessa aivan varmasti, eikä kalan selviäminen ole enää niin varmaa. Jos siis haluat vapauttaa kalan, on se tehtävä niin, että pidät kalan koko ajan vedessä. On tärkeä myös muistaa käsitellä kalaa vain kostutetuin käsin.
Jos haluat ottaa ruokakalan, voi kalan yrittää ottaa ilman haavia käsin ylös tai vetämällä se vavan avustuksella kuivalle maalle. Kummassakin tapauksessa on kuitenkin vaara menettää saatu kala. Suosittelen siis ehdottomasti pitämään haavia mukana niin, että saat sen helposti käteen kun haavitsemisen aika on. Älä siis jätä haavia kauaksi kuivalle maalle, vaan kanna sitä mukana. Haavin saa helposti kiinni vaikka magneetilla liivien niskapuolelle. Toki haavin on syytä olla samalla vaikkapa Gear Keeper – jojossa kiinni perholiivissä, jotta se ei karkaa virran mukana. Haavia voi kantaa mukana myös kuminauhassa roikuttamalla sillä puolella vartaloa jossa et käytä perhovapaa.
Tästä linkistä voit tutustua Palkesin perhokalastuskurssi ja leiritarjontaan kaudella 2024
Pidän haavin mukana kantamista pienenä haittana. Se on lopulta kuitenkin pieni vaiva. Ei paina paljoa ja on kohtuullisen helppo kiinnittää kalastajaan niin ettei se ole tiellä. Haavin kanssa saat kalan nopeammin ylös ja kala selviää vähemmillä vaurioilla. Haavilla myös varmistat että saat mahdollisen ruokakalan varmasti talteen.
Kalastaja unohtaa polaroidlasit autoon tai laseja ei ole mukana ollenkaan
Tämä kuuluu mielestäni kategoriaan – paha virhe. Polaroidut lasit ovat kalastuksen aikana etenkin erittäin tärkeä turvallisuusväline. Perhoa heittäessä pienellä huolimattomuusvirheellä saadaan koukku helposti kiinni pään alueelle. Tuuli ottaa myös perhoon kiinni, ja vaikkapa rullausheitossa voi pyörähtää esimerkiksi silmäkulmaan kiinni. Eikä nuo polaroidlasit ole aina kaikkia ihovahinkoja estäneet, mutta silmävauriot ainakin vähenevät minimiin. Jos haluaa olla ihovahinkojen kanssa erityisen varovainen käyttäisin ainakin väkäsettömiä koukkuja. Väkäsellisen koukun poistaminen ihosta on tuskallinen toimenpide. Pahimmillaan joudut lähtemään terveyskeskukseen, jossa sairaanhoitaja hoitaa koukun pois leikkaamalla.
Kun valitset itsellesi polarodieja kalastukseen, hyvä valinta on lasit, joiden muoto menee lähempänä kasvojasi. Lasit ovat malliltaan tuolloin hieman kaarevat kasvojesi mukaan. Mainitun malliset lasit vähentävät vielä paremmin mahdollisia silmävahinkoja.
Ilman polaroidlaseja ei veteen näe kunnolla, ja kun kala saattaa käydä pyörähtämässä perhon perässä, et välttämättä näe tätä tapahtumaa. Näin saatat jättää seuraavan heiton tekemättä kyseiseen kalan olinpaikkaan, sillä et nähnyt kalaa ollenkaan. Polaroidlasit vähentävät erittäin hyvin vaakapintojen heijastuksia, kuten veden pinnasta lähteviä. Aurinko tuo vedenpintaan monenlaista valon säihkettä, kiiltoa ja heijastuksia. Hyvät lasit poistavat nuo lähes kokonaan. Kalastukseen on saatavilla runsaasti erilaisia lasimalleja. Laseja on valmistettu lähes jokaiselle erilaiselle päänmuodolle, joten sen puolesta pitäisi löytyä sopiva vaihtoehto. Parasta olisi päästä sovittamaan laseja liikkeessä, jotta ostoksesta ei tule hutikutia.
Mistä sitten tietää että lasit ovat polaroidit? Pidä laseja esimerkiksi näytön tai toisten lasien edessä, käännä niitä noin 90 astetta ja jos ne muuttuvat täysin tummiksi tai mustiksi, linssisi ovat polarisoidut.
Kalastuslasien valmistajilta löytyy myös fotokromaattisia aurinkolaseja, joissa linssit tummuvat UV-valon tai auringonvalon vaikutuksesta. Linssit siis mukautuvat vallitseviin valaistusolosuhteisiin. Jos kalastat esimerkiksi aurinkoisella koskella, niin linssit tummuvat, ja kun siirryt rannalle varjoon, ne muuttuvat taas kirkkaiksi.
Peililasit ja linssien värit
Myös linssien väreissä on valinnan varaa. Väreinä löytyvät ainakin harmaa, ruskea, punertava, pinkki, keltainen ja näiden erilaiset sävyt. Jos kalastat sateisena tai muuten vain synkkänä päivänä, on paras valinta keltainen tai punertava lasien väri. Ne tuovat lisää valoa tummana päivänä ja helpottavat kalastusta. Jos auringonvalo on taas voimakas, on paras linssien väri ruskea. Se taas poistaa aurinkoisena päivänä enemmän auringonheijastuksia kuin keltainen linssi. Jokaisella ihmisellä on lopulta kuitenkin hyvin yksilölliset silmät ja kaikille sopivat hieman erilaiset lasit, joka selviää vain kokeilemalla.
Osa laseista on vielä tehty tyylikkäinä peililaseina, joka onkin ollut trendinä jo vuosia. Mutta tärkeimpänä seikkana peililaseissa on se, että niissä oleva peilikalvo ehkäisee auringonvalon läpäisyä vielä enemmän kuin tavallisilla polaroidlaseilla. Kirkas auringonpaiste on monen silmille liikaa ja ilman laseja on tuolloin hankala olla. Silmät voivat olla valoherkät ja näkeminen on hankalaa. Kirkkaan valkoinen heijastava lumi aiheuttaa myös helposti valonarkuutta silmiin ja vain polaroidlaseilla voit tuon kiusan poistaa.
Hyvien lasien hinnat vaihtelevat alle satasesta aina muutamaan sataan euroon. On tietysti jokaisen oma asia kuinka paljon haluaa sijoittaa polaroidlaseihin. Laadullisesti ovat lasit parantuneet huimaa vauhtia ja alle sadalla eurolla saa jo hyvin käyttökelpoiset kalastuslasit. Ei siis kannata heti alkuun ostaa kalleimpia saatavilla olevia laseja, vaan vähemmälläkin tulee toimeen.
Lopuksi..
Yllä kävimme läpi vain muutamia asioita, jotka voivat tuoda ongelmia jokaisen kalastusreissulla. Mutta nämä eivät ole ne ainoat ongelmakohdat vaan muitakin toki vastaan aina tulee. Tällä kertaa kävimme nämä kolme kohtaa ja jossain vaiheessa voimme käydä lisää näitä epäkohtia. Jos sinulla on toiveita blogiaiheiksi, voit laittaa niistä viestiä vaikkapa säpolla perhokalastajaninfo@gmail.com.
Blogissa on nyt 98 erilaista postausta, joista löytyy neuvoa moneen erilaiseen tarpeeseen. Postaukset ovat ilmestyneet viime aikoina noin 3 viikon välein ja ehdin kirjoittamaan jatkossakin noin samalla syklillä. Parhaimmillaan postaukset tulevat ilmestymään 2 vk välein. Aiheita on vielä riittämiin, kun vain aikaa löytyisi niiden kirjoittamiseen. Mutta yritän ehtiä kirjoittelemaan ainakin sen kolmen viikon välein.
Nyt toivotan Teille hyvä lukijat kalarikasta kautta 2024! Pidetään siimat kireänä tänäkin kalastuskautena.
