Perhokalastajan Pajakkakoski Kuhmossa – Perhokalastajat haluavat kalastaa yleensä harjusta ja taimenta. Näitä kaloja löytyy juurikin Kuhmon keskustan läpi virtaavasta Pajakkakoskesta.
Koko perheelle jotakin tekemistä
Itseasiassa Pajakkajoki alkaa Lammasjärvestä ja heti ensimmäisenä koskena on Pajakkakoski. Muutama vuosi sitten kunnostettu Pajakkakoski valittiin vuoden 2017 lähikalastuskohteeksi. Pajakkakoski on möljineen ja taukokatoksineen hieno retkeilykohde koko perheelle. Kun perheen kalastaja on joella, voi muu perhe retkeillä kosken ympäristössä tai käydä tutustumassa aivan kosken kupeessa sijaitsevaan Kuhmon kirjastoon.
Sen verran vielä Kuhmon kirjastosta, että se sijaitsee Pajakkakosken niskan tuntumassa. Kuhmoon on perustettu kirjasto jo v. 1880, joten ihan tuore palvelu se ei ole. Nykyinen kirjasto on arkkitehtuurisesti merkittävä rakennus. Se pitää kyllä jokaisen nähdä itse. Tämä nykyinen Kuhmon kirjasto on avattu v.1988 ja saanut nimekseen Atalante Jean Vigon samannimisen elokuvan mukaan. Elokuvassa Atalante on jokilaiva ja sen on ajateltu symboloivan tietoa ja taidetta maailmalta. Kirjastossa toimii Kuhmon kaupungin matkailuneuvonta, joten siltäkin osilta käynti palvelee turistia mainiosti.
Kuhmo on aiemmin saattanut olla monelle perhokalastajalle tuntematon kohde. Mutta nyt viime vuosien aikana ovat Kuhmon kosket saaneet kalastajat liikkeelle. Koko Kuhmon, ja etenkin Kainuun alueella, on useita koskikohteita, jotka vetävät puoleensa koskikalastajia. Eikä kasvanut kalastajamäärä voi olla väärässä. Kuhmon koskilla on pakko olla kalaa.
Pajakkakoskella on mittaa 450 m ja se on kunnostettu v. 2017. Kunnostuksesta ollaan montaa eri mieltä, mutta tehty on ja kalat tykkäävät kosken tietyistä osista. Pajakkakoski sijaitsee Pajakkajoessa, jonka varrella on muitakin hyviä koskikohteita kuten erityiskalastuskohde Akonkoski ja samaan lupaan Pajakkakosken kanssa kuuluva Saarikoski.
Alavirtaan katsottuna oikeaa koskenreunaa seuraa kivistä rakennettu ja kävelyä varten lankuilla päällystetty möljä. Möljä-nimeä on yleisesti Suomessa käytetty laiturista tai aallonmurtajasta, mutta Pajakkakoskessa sen tarkoitus on varmasti ollut tukinuittoon kuuluva.Pajakkakoski on jokaisen matkailijan hieno ja monipuolinen käyntikohde ihan Kuhmon keskustassa. Kuten edellä on käynyt ilmi, on matkailijalle näkemistä varsin runsaasti.
Pajakkakosken niskan alue
Pajakkakosken niska murtuu Lammasjärven reunalta nopeasti kohisevaksi koskeksi. Niska on pääosin nopeasti järvelle syvenevä ja siltä osin niska ei tarjoa normaalisti pintaperhokalastajalle kovin hienoja hetkiä. Kuitenkin niskan syvempi alue tarjoaa uistinkalastajalle mieluisia monttuja, joissa varmasti majailee isoja istukastaimenia lukuisasti. Voihan siinä perhokalastajakin kokeilla streamereillä saamaan osansa, mutta kovin pitkälle siinä ei pääse heittämään. Niskan alue on kuitenkin 100 m leveä ja kuten normaalisti, kalat eivät ole aina siinä kalastajan jaloissa.
Ehkä kuitenkin heti aamun ensimmäisten valonsäteiden kajastaessa, voi olla fiksua käydä kopaisemassa heti kirjaston puoleinen ranta. Mutta muuten päivän aikana kalat tulevat löytymään heti ennen niskan murtumista syvistä montuista. Myös Möljän puolelta kannattaa tavoitella niskan aluetta. Siinä pääsee paikoin heittämään jopa hieman pidemmällä takaheitolla, joten mahdollisuus on päästä lähelle kaloja.
Sillanalus kannattaa kalastaa kummaltakin puolelta huolellisesti. Sillan alusmontuissa on aina kalaa mutta kun kalastajaa ramppaa rannalla edestakaisin ovat kalat painuneet rannasta piiloon syvään veteen. Näistä kohdista voit kokea miellyttävän yllätyksen.
Olen kirjoittanut eräässä koskenlukupostauksessa tästä Pajakkakosken niskasta sekä sillan alapuolen alueesta havaintokuvien kanssa. Tässä linkki kyseiseen postaukseen, joka kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa. Jo pelkästään oman oppimisen takia.
Jos haluat tutustua Suomen suosituimpien koskien varaamiseen sekä niiden erilaisiin järjestelyihin, niin niistä asioista voit lukea tästä postauksesta. Mukana jutussa on myös Kuhmon alueen muutaman kosken lupajärjestelyiden esittely.
Pajakkakosken sillan alapuolen alue
Sillan alapuolelta aukeaa aivan toisenlainen koskialue. Jätetään tässä kohtaa loppuosalle koskea ihan oma osio. Tämän koko sillan alapuolisen alueen tehokkuus on kiinni täysin veden korkeudesta. Jos vettä on paljon, kannattaa kalastajan ensin suunnittella oma kalastuksensa ennen veteen menoa. Isolla vedellä on veden paine sen verran kova että kaikki eivät edes pääse veteen heti rannasta. Jos pääsee kahlaamaan koskeen on siellä syytä olla tarkkana. Sieltä löytyy muutamia isoja monttuja, joihin kalastaja katoaa mennen tullen. Se onkin sitten vaarallinen tilanne.
Päävirran reuna lähellä möljää on se kohta, jonka reunalle ei ihan lähelle kannata mennä, jos nimittäin haluaa tartuttaa kalan. Päävirran reuna pitää sisällään koko matkalla monia hyviä kiven takusia ja peilejä, sekä monttuja. Nämä kaikki kohdat kannattaa kalastaa nymfillä, joko alavirrasta niskan suuntaan etenemällä tai streamerillä ylävirrasta alaspäin. Toki voit tietysti käyttää kuulapäisiä tai painotettuja streamereita ja ns. nymfata nillä samalla tavalla kuin varsinaisilla nymfeilläkin.
Tämä kyseinen päävirta on erittäin voimakas virtainen ränni, ja ihan pienellä painolla et välttämättä pääse sinne, missä kalat virran reunassa ovat. Tähän, ja kalojen kokoon liittyen, suosittelen käyttämään vahvaa peruketta. Itselleni se tarkoittaa 0,25 – 0,35 mm fluoro- tai monofiiliperuketta. Taimenien koko voi olla + 60cm alkaen ylöspäin ja jos kala päättää lähteä virran mukana alaspäin, on vavassa oltava puhtia ja perukkeessa pitoa. Eikä kannata yrittää laittaa ns. “liinoja kiinni”, sillä iso kala saa virran voiman käännettyä edukseen ja piuhat menevät varmasti poikki tai perho irtoaa suusta.
Pajakkakosken lähtöpuolen rannan kalastus
Kun katsotaan sillan alapuolelta muuta aluetta kuin päävirran reunaa, on pohjan muoto täysin erilaista. Näin on myös veden virtaamakin. Päävirran ja parkkipaikan puoleinen väli on paljon tasaisempaa vaikkakin siinä on selvää kivikkoa. Kuitenkin virtaus jakaantuu enemmän tasaiselle alueelle ja veden syvyys on pääosin samanlaista pitkän matkaa. Tämän alueen haravoiminen nymfitekniikalla vie aikaa, mutta tuloksena voi olla tukku hyvänkokoisia harjuksia. Taimenia tällaiselta tasaiselta kivikkopohjalta harvemmin löytää.
Kohti Pajakkakosken alavirtaa
Kun sillasta mennään parisataa metriä alaspäin tulee parkkipaikan puolella, lähellä rantaa vastaan isohko kivenlohkare. Lohkareen heti alapuolella on kohtuullisen suuri kuoppa. Se on hyvin jyrkkäreunainen ja petollinen, enkä suosittele menemään ihan montun vierelle. Monttuun tipahtaessaan voi olla vaikeaa päästä pois, sillä pyöreä kuulamainen sora pyörii jalan alla kuin kuulalaakerit.
Mutta tämän ison kiven päävirran puolelta löytyy taas hyviä kivenhuopeita, virtapiikkejä ja sopivia monttuja isolle taimenelle. Tämän alueen kalastusta kannatan ehdottomasti, tietysti nymfeillä ylävirran suuntaan. Joten kävele isolta kiveltä sellainen 50 m alavirtaan ja aloita kalastaminen kohti möljää. Kun pääset niin pitkälle kun uskallat mennä, kalasta muutama metri ylöspäin ja jatka kalastusta kohti rantaa. Näin liikut edes takaisin ja kuitenkin koko ajan ylävirtaan edeten. Tältä alueelta pitäisi löytyä sitä aktiivista kalaa, harjusta sekä taimenta.
Muista kuitenkin että kun etenet kohti möljää, tulee jossain kohtaa vastaan se kovan virran syvän reuna. Eli kannattaa olla varovainen, jotta et mulahda ja joudu virran vietäväksi. Tällä kyseisellä kalastusalueella on myös muutamia hankalia kiviä kahlaamista ajatellen. Joten mikään miellyttävä se ei ole kahlata.
Jos omasta tasapainostaan ei ole varma niin suosittelen pysyttelemään lähempänä lähtörantaa tai ottamaan mukaan kahluusauvan. Ei ole häpeä käyttää kahluusauvaa vaan enemmänkin tyhmää on urheilla ilman sitä ja näyttää muille kalastajille kuinka “kova” tyyppi ollaan. Mielestäni kahluusauva on todella halpa henkivakuutus.
Kosken lopussako kalastajaa kiitos odottaa
Viimeisenä vaan ei vähäisempänä on Pajakkakosken alavirran tai oikestaan päävirran loppuliun alue. Aivan alavirrassa parkkipaikalta katsoen vasempaa reunaa alaspäin seuraten, odottaa kalastajaa puinen pöytä ja istuimet. Näiden äärellä onkin hyvällä kelillä miellyttävä syödä vaikka eväitä. Kun suuntaat penkillä istuessasi katseesi kohti Möljää, näet siellä pienen sillan. Silta menee poikastuotantoalueeksi tarkoitetun sivuvirran yli. Kun lähdet tästä kohtaa kahlaamaan jokeen on sinulla heti rannassa hiukan syvempi virranosa. Kun kahlaat siitä varovasti yli, alkaa joki ensin mataloitua selvästi syvetäkseen sitten myöhemmin uudestaan.
Mutta ota kohteeksi tuo aiemmin mainittu vastapuolen silta ja kahlaa sitä kohti, kalastaen samaan aikaan. Kun saavutat noin reisi – vyötärösyvyyden, olet oikealla alueella. Tätä linjaa seuraten ylä- ja alavirtaan löydät varmasti jotain kalaa siiman päähäsi. Se voi olla iso säyne, iso harjus tai vaikkapa taimen. Mikä tahansa näistä kolmesta kalalajista.
Möljän puolta ei kannata unohtaa vaan myös se kannattaa ehdottomasti kalastaa tarkasti. Virta on voimakas ja alue vähintään vyötärön syvyistä, joten en suosittele siinä kahlaamista. Möljän päällä seisten pystyt kalastamaan koko alueen erittäin hyvin ja turvallisesti. Kalan saat haavittua hyvin, menemällä möljän vieressä oleville muutamille yksittäisille kiville. Joskus tällä alueelle tärpit ovat olleet todella kovia ja kalat isoja. Toki joskus on myös jäänyt jäljelle vain tuulessa heiluva perukkeen pää.
Jos tarvitset hyvää majoitusta on lähellä Hotelli Kalevala tai toinen mainio vaihtoehto on ajaa Lentiiran lomakylään ja kun varaat lomakylän sivujen kautta mökkimajoituksen saat siitä Palkes23 koodilla 10% alennuksen. Tässä linkki suoraan mökkien varaussivuille. Samalla kertaa voit käydä kalastamassa Änättikosken, jossa sinulla on mahdollisuus saada siiman päähän todellinen iso taimen.
Tästä linkistä löydät myös Änätti- ja Kaarneenkosken varaussivut
Olen kirjoittanut Änättikosken kalastuksesta postauksen, joka löytyy tästä linkistä.
Muistathan jakaa postauksen kavereillesi, sehän voi kiinnostaa muitakin perhokalastajia.
